George Vithoulkas on kirjoittanut homeopatian lyhyen historiikin ja kuvauksen hänen omasta homeopatiatutkimuksesta. Let's Live-lehti kuvailee Vithoulkasta "ehkäpä suurimmaksi elossa olevaksi homeopaatiksi." Kirjan alku ei säästele ylistyksiä. Homeopatia on tarkka systemaattinen tiede, joka parantaa holistisesti kaikki vaivat. Sen perustaja Samuel Hahnemann oli nero. Vithoulkas uskookin, että pian Hahnemannia muistellaan samalla arvostuksella kuin Newtonia tai Galileoa. Ehkä ei. Vithoulkas keskittyy vain klassiseen homeopatiaan.
Tämäkään kirja ei kerro millä mekanismilla homeopatia toimii. Se kuitenkin paljastaa jotain olennaista. Taudit eivät perustu mihinkään materialistiin/kemiallisiin tekijöihin. Ne perustuvat elivoiman heikkenemiseen (life force). Tätä elinvoimaa ei jostain syystä pystytä suoraan havaitsemaan tai mittaamaan. Sen olemassa oloa perustellaan kirjassa mm. atomien sisällä piilevien voimien kautta. Tuottaahan fissio vahvan reaktion, joten kyllä siellä sisällä jotain energioita on.
Hahnemann huomasi, että tauteja on kahdenlaisia: akuutteja (paranevat itsestäänkin) ja kroonisia (vaativat ihan oikeaa hoitoa). Hän pohti pitkään miksi juuri krooniset taudit olivat niin vaikeita tapauksia hänen kehittämälle laimennetulle hoidolle. Ratkaisu löytyi miasmoista. Hahnemann löysi kolme perusmiasmaa (eri sukupuolitauteja), mutta seuraavat homeopatiasukupolvet ovat löytäneet niitä lisää. Nykyään miasmoja ei enää tarjota selitykseksi.
Paitsi tietenkin Vithoulkas, joka varoittaa mm. rokotteiden ja antibioottien aiheuttavan miasmoja, ja sitä kautta kroonisia tauteja, kun ihmisen elivoima heikkenee. Moderni lääketiede aiheuttaa useita päällekkäisiä miasmoja, joita homeopaatit joutuvat sitten poistamaan tietyssä järjestyksessä. Tähän poistotyöhön vaaditaan useita vuosia (suom. £$€).
Haastattelu. Tässä kohtaa homeopatian vahvuus tulee parhaiten esiin. Kun asiakas menee homeopaatille, hän joutuu loppumattomien kysymysten kohteeksi. Homeopaatin täytyy tietää kaikki oireet. Mistä fobioista kärsit? Oletko lämminverinen vai vilustutko helposti? Kutiaako iho tiettyyn aikaan vuodesta? Kestätkö märkää ilmaa paremmin kuin kuivaa? Kuinka paljon nukut? Missä asennossa nukut? Jne.
Vastaanotolla menee enemmän aikaa kuin terveyskeskuksen lääkärillä (siis ilman jonotusta). Asiakas tuntee, että häneen keskitytään paremmin ja varmasti myös sairauden lähde on paremmin selvillä. Pahimmillaan terveyskeskuksissa saakin lääkärin joka vain katsahtaa työpöytänsä yli ja määrä buranaa. Siinä mielessä ymmärrän miksi monet käyvätkin terveyskeskuksen sijasta homeopaatilla.
Huipputarkkaa haastattelua tarvitaan, jotta homeopaatti löytää juuri oikean aineen. Väärä homeopaattinen lääke kun ei vaikuta mitenkään.
Vithoulkas kirjoittaa niistä aineista, jotka kumoavat homeopaattisten lääkkeiden vaikutuksen kehossa. Jotta potilas saisi parhaimman homeopaattisen hoidon on hänen vältettävä; kahvia, ehkäisypillereitä, kipulääkkeitä, rauhoittavia, antibiootteja ja käytännössä kaikkea "allopatista" lääketiedettä. Vithoulkas kehoittaakin potilasta konsultoimaan ensin homeopaattia, ennen kuin alkaa ottamaan lääkärien määräämiä pillereitä:
"Therefore, homeopathic patients should refrain from all other therapies except for true emergiencies and, if possible, only after consulting the homeopath first."
Kun potilas odottaa parenemistä, niin huolet hoidon tehosta alkavat tietenkin vaivaamaan mieltä. Vithoulkas rauhoitteleekin sanomalla, että potilaan pitää vain luottaa homeopatian voimaan ja homeopaatin taitoihin. Mikä tärkeintä:
"The symptoms of a disease are nothing but reactions trying to rid the organism of harmful influences which are merely the material manifestations of earlier disturbances on a dynamic electromagnetic level."
Myöhemmin hän kuvailee miten homeopatia toimii. Koska materialistiset ja kemialliset selitykset taudeille eivät pidä paikkaansa, jää jäljelle bio-elektromagneettiset kentät. Näiden dynaamiset vaihtelut ovat olennainen osa Vithoulkasin homeopatiaa. Kuvioihin ilmestyy huuhaamaailmasta tutut "värähtelyt". Homeopaattinen lääkeaine sisältää tietyllä taajuudella värähtelevää ainetta, joka asettaa heikon kehon oman värähtelyn kohdalleen.
Lopussa Vithoulkas valittelee homeopatian nykytilaa. Jotta tämä hoitomuoto saisi sille kuuluvan aseman kaiken lääketieteen ytimenä, pitäisi saada muutoksia lakeihin, vakuutusfirmoihin, tutkimuskeskuksiin ja vaikka mihin. Eräs vaikuttava syy siihen miksi juuri lääkäriksi valmistunut ei juokse perustamaan homeopaattista vastaanottoa on raha. Homeopaatti vaatii niin paljon aikaa jokaista potilasta kohden. Ennen wanhaan homeopaatti oli kokonaisen päivän maatilalla ja sai palkkion sitten kananlihana, korjattuna kattona tai muuna palveluksena. Nykyään ihmisillä on kiire ja lyhyt pinna. Homeopaatti joutuu viettämään useita tunteja vielä vastaanoton jälkeen, etsien juuri oikeaa lääkeainetta tuhansien joukosta.
"For this reason, the true homeopath makes only a fraction of the income of his allopathic counterpart. For a young doctor graduating from school and intership, saddled undoubtedly with large debts and perhaps a growing family, this becomes a powerful disincentive. It is unlikely that hordes of medical doctors will come flocking to homeopathy in the near future."
Mutta homeopatia on selvinnyt puolitoista vuosisataa. Kritiikki ja poliittinen vastustus on ollut armotonta. Vithoulkas päättelee, että homeopatian selviytyminen johtuu yhdestä asiasta: homeopatia on totta.
Muuten kirja on täynnä anekdootteja onnistuneista hoidoista.
