Paul Offitin Autism's False Prophets on luettu. Koen tarpeelliseksi kirjoittaa ja kääntää suomeksi perinpohjaisesti siitä kohusta, joka käytännössä synnytti nykyisen rokotepeloittelukampanjan. Mahdolliset ja todennäköiset virheet johtuvat minusta.
Vuonna 1998 Andrew Wakefield järjesti lehdistötilaisuuden Royal Free Hospitalissa. Hän uskoi löytäneensä autismin aiheuttajan. Löydökset esiteltäisiin saman päivän aikana arvostetussa lääketieteellisessä julkaisussa nimeltään Lancet.
Wakefield ei ollut uusi tekijä kohua nostavissa tutkimuksissa. Ennen autismin tarkastelua hän oli tutkinut Crohnin tautia. Taudin aiheuttajaa oli etsitty vuosikymmeniä. 32-vuotias Wakefield päätteli, että syy löytyy sisuskalujen hiussuonien tukkeutumisesta. Tukkoja aiheutti luonnossa elävä tuhkarokkovirus. Epäilyä perusteltiin viidestätoista Crohn-potilaasta otetuilla näytepaloilla. Suolistoissa oli kyseistä virusta. Virus aiheutti suolistotulehduksen. Wakefield vei päättelynsä rokotteita kohti. Rokotteissa annettavat virukset aiheuttaisivat myös Crohnin tautia.
Englannissa, Tanskassa, Japanissa, Skotlannissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa yritettiin toistaa Wakefieldin tekemä löytö. Se ei onnistunut. Tutkimukset osoittivat ettei tuhkarokko ollut yleisempää Crohn-potilailla. Virus ei siis tukkinut hiussuonia. Rokotetut ihmiset eivät olleet altiita taudille. Vuonna 1998 Wakefield myönsi olleensa väärässä.
Wakefield ei kuitenkaan unohtanut rokotteita. Epäillyksi joutui MPR-rokote, eli tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkorokote (engl. MMR-vaccine).
Lehdistötilaisuus oli kerännyt kiitettävästi toimittajia. He osasivat arvostaa sairaalan mainetta. He tiesivät, ettei Lancet ollut mikään pellelehti. Wakefield aloitti kertomalla, että hänen ryhmänsä oli tutkinut kahdeksan autistisen lapsen sisuskaluja kuituoptiikan avulla. Yllätyksekseen tutkijat löysivät ylimääräistä imukudosta sieltä missä sitä ei olisi pitänyt olla. Suolistossa oli imukudoskertymiä. Nähtävästi autistisilla lapsilla oli muutoksia suolistossa, aivan kuten Crohnin tautia sairastaneilla lapsilla.
Sitten Wakefield kertoi toimittajille imusolmukkeiden aiheuttajan: MPR-rokote (suomalainen Wiki-artikkeli mainitsee vieläkin Wakefieldin?). Kaikki kahdeksan autistista lasta olivat saaneet MPR-rokotteen vain pari kuukautta ennen suolistotulehdusta.
Wakefield selitti toimittajille miksi oli kiinnostunut autismista. Oppineet ja tietävät vanhemmat olivat lähestyneet häntä vuonna 1995. He olivat huolissaan autistista lapsistaan. Vanhemmat kuvailivat kuinka lapsi oli asteittain vaipunut autismihunnun alle. Lapset olivat kehittyneet normaalisti 15- 18 kuukautta, mutta MPR-rokotteen saatuaan he olivat alkaneet heiketä. Puhe, sosiaaliset taidot ja mielikuvitus katosivat. Vanhemmat osasivat arvostaa Wakefieldin asennetta. Hän oli lääkäri joka välitti siitä mitä vanhemmat sanoivat.
Miten rokote sitten aiheutti autismia? Wakefieldin mukaan rokotteessa oleva tuhkarokkovirus matkusti käsivarresta suolistoon ja aiheutti tulehduksen. Haitalliset proteiinit pääsisivät kulkemaan vaurioituneen suolen läpi. Ne joutuivat verenkiertoon, ja sitä kautta aivoihin. Tämä aiheuttaisi autismin. Wakefield ei ollut vielä tunnistanut haitallisia proteiineja. Mutta lisätutkimus paljastaisi varmasti mistä oli kyse.
Wakefield tarjosi ratkaisua. Jos vanhemmat haluaisivat välttää autismia, niin heidän pitäisi jakaa MPR-rokote kolmeen osaan. Rokote annettaisiin vuoden väliajoin. Hän painotti, että oli moraalitonta jatkaa yhdistelmärokotteen antamista lapsille, kunnes asia oli varmistettu. Mutta tietenkin rokottamista pitäisi jatkaa.
Valitettavasti lääketehtaat eivät valmistaneet MPR-rokotetta kolmessa osassa. Käytännössä Wakefield suositteli ettei lapsille anneta ollenkaan rokotetta.
Pienemmälle huomiolle jäi tutkijaryhmässä olleen tohtori Simon Murchin lausunto. Murch mainitsi, etteivät he olleet vielä osoittaneet, että rokote aiheuttaa autismia. He olivat vain esittäneet sen mahdollisuuden.
"The link is unproven and measles is a killing infection. If this precipitates a scare and immunisation rates go down then, as night follows day, measles will return and children will die."
- Simon Murch
Royal Free Hospitalin johdossa oltiin yllättyneitä Wakefieldin varmuudesta. He huomauttivat, että tuhkarokkorokote on turvallinen ja tehokas.
Liian myöhäistä.
Oli brittilehdistön vuoro tulkita Wakefieldin lehdistötilaisuutta. Seuraavana päivänä lehtien otsikot eivät jääneet vähälle huomiolle.
"Alert over Child Jabs"
"Ban Three-in-One Jab, Urge Doctors"Jne.
Tuhannet vanhemmat jättivät lasten rokottamisen väliin.
Parin seuraavan vuoden aikana lehdistö kirjoitti yli 1500 artikkelia Wakefieldistä, MPR-rokotteesta ja autismista. Aiheesta tuotettiin ja esitettiin
Hear the Silence dokudraama. Tarina on dramaattinen. Äiti pyrkii löytämään selityksen lapsensa autismiin. Rohkea tohtori Wakefield (Hugh Bonneville) ryhtyy taistelemaan naisen ja lasten puolesta. Pahat terveysviranomaiset juonivat Wakefieldiä vastaan. Hänen tiedostot varastetaan. Puhelinta salakuunnellaan. Lopulta katselijalle selviää ketkä ovat uhkailun takana: lääkefirmat. "Se on miljoonan punnan teollisuus", sanoo äiti. "Joten he taistelevat epäreilusti."
Yhä useampi lapsi jätti rokotuksen pois päiväjärjestyksestä.
Wakefieldin antaman varoituksen jälkeen MPR-rokotuksia saaneiden osuus väheni 90 prosentista 70 prosenttiin. Toki se oli notkahtamassa jo ennen Wakefieldiä, mutta lehdistötilaisuus varmisti syöksykierteen. Joillakin Lontoon alueilla osuus putosi 50 prosenttiin. Tuhkarokkoa alkoi puhjeta siellä täällä Lontoon kouluissa. Lisää tapauksia ilmeni vähemmän rokotuksia ottaneilla alueilla. Lopulta niitä löytyi Skotlannista ja Irlannista. Vuonna 2002 sadat lapset olivat sairastaneet tuhkarokkoa. Yksi sairaala Dublinissa otti vuoden aikana osastolleen 100 lasta joilla oli tuhkarokon aiheuttama keuhkokuume ja aivoturvotusta. Kolme kuoli. Oireet olivat alkaneet "vain" tuhkarokkona.
Vuonna 2003
Science-lehti julkaisi artikkelin
tuhkarokon leviämisestä Englannissa. Lukujen mukaan rokotteita otettiin liian vähän, jotta tuhkarokkoa voitaisiin estää leviämästä. Jos immunisaatiota ei saataisi parempaan kuntoon, niin tuhkarokko muuttuisi jatkuvaksi ja siitä aiheutuva kuolleisuus seuraisi perässä. Vuonna 2006 kolmetoistavuotias poika oli ensimmäinen ihminen Englannissa joka kuoli tuhkarokkoon yli vuosikymmenen aikana.
Mutta Wakefield ei ollut yksin. Löytyi tutkijoita jotka puolustivat löytöjä.
John O'Leary oli tutkinut suolistosta otettuja näytöpaloja polymeraasiketjureaktion (PCR) avulla. O'Leary oli havainnut tuhkarokkoviruksen jäänteitä 82 prosentilla autistisia lapsia, mutta vain 7 prosentilla ns. normaaleja lapsia. Hän päätteli, että näyttö yhdistää vahvasti tuhkarokkoviruksen läsnäolon suolistossa kehityshäiriöihin.
Hisashi Kawashima, virusten tutkija Tokion lääketieteellisestä yliopistosta, löysi tuhkarokkovirusta valkosoluista joita oli otettu autistisilta lapsilta, mutta ei muilta lapsilta.
Vijendra Singh, biologi Utahin yliopistosta, löysi viruksen vasta-aineita verestä, mutta myös sen lisäksi selkäydinnesteestä. Vasta-aineet hyökkäsivät aivoja kohti. Hän uskoi MPR-rokotteen aiheuttavan autoimmuunireaktion hermoja vastaan.
Kenneth Aitken, psykologi Edinburhing
Royal Hospital for Sick Childrenistä oli autismin asiantuntija. Hän selasi läpi 300 autistisen lapsen tiedot. Vähintään kolmannes lapsista oli vaipunut autismiin MPR-rokotteen saamisen jälkeen. Ennen rokotetta he olivat olleet täysin normaaleja. Aitken päätteli, että autismi aiheutui uudesta ympäristötekijästä, joka voisi olla MPR-rokote.
Walter Spitzer, epidemiologian emeritusprofessori McGill yliopistosta, oli saavuttanut mainetta havaittuaan, että ehkäisypillerit aiheuttivat tukkeumia verenkierrossa. Spitzer kävi läpi Aitkenin näytön ja oli samaa mieltä johtopäätöksen kanssa. Toisin kuin Wakefield hän uskoi, että autismi voisi ilmetä jopa vuosia MPR-rokotuksen jälkeen.
Yhdysvaltalaiset lääkärit antoivat myös tukevia mielipiteitä Wakefieldin suuntaan. Seuraavaksi Wakefield matkustikin Yhdysvaltoihin. Kongressi halusi kuulla asiantuntijaa juuri rokotteisiin liittyvän kohun takia. Dan Burton, republikaani Indianan osavaltiosta, järjesti tutkimuskomitean MRP-rokotteen vaaroista.
Osa 2 kertoo lyhyesti tuosta USA-retkestä. Sitten syvennytään miten hyvin Wakefield teki tutkimusta.
