Vatikaanin radiokanavalla kuultiin äskettäin huolestuttavia uutisia. Ammattilaismanaaja Benigno Palilla kertoi riivausten määrän nousseen. Jopa kolminkertaiseksi viime vuosista. Eli nykyään n. 500 000 pirua per vuosi. Tämän takia Vatikaani kääri hihansa ylös, sylkäisi kouriinsa ja aloitti entistä laajemman koulutuksen manaajien määrän nostamiseksi.
Palilla tietää mistä pirullisuuden yleistyminen johtuu. Hän kertoi ennustajien ja tarot-lukijoiden vetäneen puoleensa synkkiä voimia. Tosin manaaja myönsi monien tapausten olevan demien vuokrasopimusten sijaan ihan psykologisia ongelmia.
Benigno Palilla on oikeilla jäljillä syytöksineen. Italian kuluttajasuojajärjestö kertoi neljänneksen aikuisista vierailevan säännöllisesti astrologien ja ennustajien luona. Tämä tarkoittaa 13 miljoonaan kansalaisen antavan rahaa tulevaisuuden tulkitsemisesta. Maan huono taloudellinen tila ja yleinen epävarmuus ajaa ihmisiä hakemaan lohtua teelehdistä ja korteista. Rahaa tässä ennustusbisneksessä liikkuu pelkästään Italiassa about kahdeksan miljardin euron edestä.
Sivusta touhua seuraavana uskonnottomana skeptikkona voin vain hörppiä teetä ja ihmetellä maailman menoa. Papit panikoivat piruista, kun seurakuntalaiset heittävät rahaa ennustajille. Herran vuonna 2018.
26.2.18
21.2.18
Marjory Stoneman Douglas ja kriisinäyttelijää pukkaa
Uusi joukkosurma koulussa Yhdysvalloissa. Uusi keskustelematta jättäminen siitä miten aserikoksia saisi oikeasti kitkettyä modernissä länsimaassa. Kerrassaan ratkaisematon ongelma, johon ei ole mitään selkeää ja toimivaa ratkaisua. Voi jumpe ja jampe, kun muissa valtioissa vaan olisi jotain mistä Yhdysvallat voisi ottaa mallia.
Siinä sivussa sosiaaliseen mediaan plöräytettiin ne tismalleen samat salaliittohörinät joita olemme nähneet kaikkien edellisten joukkosurmien kohdalla. Aurora elokuvateatteri, Sandy Hookin koulu, Las Vegasin konserttisurmat, ja niin edelleen. Kaikissa näissä saimme hämmästellä väitteitä kriisinäyttelijöiden käyttämisestä. Emmekä pelastu tältä sekoilulta tälläkään kertaa, kun Marjory Stoneman Douglas –yläkoulun ruutisavu haihtui.
Kun koulun teinit alkoivat vaatimaan poliitikkoja taipumaan ja oikeasti tekemään jotain konkreettista. Tällaista aktivismia nähdään yhä useammin. Ja sen takia nämä nuoret joutuivat myös salaliittoteorioitsijoiden tähtäimeen.
Näistä useista puhujista yksi näytti joutuvan foliosarjatulen kohteeksi. 17-vuotias David Hogg puhuu täsmällisesti, intohimoisesti ja vakuuttavasti. Se ei voi olla sattumaa, joten hänen on oltava kriisinäyttelijä. Tai sitten nuori Hogg vain ymmärtää miten televisiokameroilla kannattaa puhua, joa haluaa vaikuttaa yhteiskunnassa. Juuri sitä varten hän harjoittelee puhumista. Ja kun nämä pätkät haastatteluja ennen tehdystä treenauksesta löytyivät, niin hänen on oltava kriisinäyttelijä!
Sekä Hogg on FBI-agentin poika, joten hänen on oltava kriisinäyttelijä! Sillä kuten me kaikki tiedämme; FBI-agenttien lapset eivät voi oikeasti joutua vaaraan julkisissa kouluissa.
Nämä salaliittoteoriat leviävät entistä pidemmälle, kun tarpeeksi suuri osa väestöstä ei enää uskalla soveltaan lähdekritiikkiä ja skepsismiä. Floridan osavaltion kongressiedustaja Shawn Harrison joutui huomamaan sen, kun hänen avustajansa twiittaili foliojuttuja. Avustaja sai pikaisesti potkut.
David Hogg kun on ollut aikaisemmin televisiossa. Foliologiikalla se tarkoittaa hänen olevan kriisinäyttelijä! Sillä ihmiset eivät saa olla mediassa kuin pelkästään koulusurmiin liittyvissä jutuissa. Tässä pätkä siitä miten karmeaan salaliittoon Hogg on sekaantunut. Mitä Iso Hiekkaranta ei halua meidän tietävän?
Siinä sivussa sosiaaliseen mediaan plöräytettiin ne tismalleen samat salaliittohörinät joita olemme nähneet kaikkien edellisten joukkosurmien kohdalla. Aurora elokuvateatteri, Sandy Hookin koulu, Las Vegasin konserttisurmat, ja niin edelleen. Kaikissa näissä saimme hämmästellä väitteitä kriisinäyttelijöiden käyttämisestä. Emmekä pelastu tältä sekoilulta tälläkään kertaa, kun Marjory Stoneman Douglas –yläkoulun ruutisavu haihtui.
Kun koulun teinit alkoivat vaatimaan poliitikkoja taipumaan ja oikeasti tekemään jotain konkreettista. Tällaista aktivismia nähdään yhä useammin. Ja sen takia nämä nuoret joutuivat myös salaliittoteorioitsijoiden tähtäimeen.
Näistä useista puhujista yksi näytti joutuvan foliosarjatulen kohteeksi. 17-vuotias David Hogg puhuu täsmällisesti, intohimoisesti ja vakuuttavasti. Se ei voi olla sattumaa, joten hänen on oltava kriisinäyttelijä. Tai sitten nuori Hogg vain ymmärtää miten televisiokameroilla kannattaa puhua, joa haluaa vaikuttaa yhteiskunnassa. Juuri sitä varten hän harjoittelee puhumista. Ja kun nämä pätkät haastatteluja ennen tehdystä treenauksesta löytyivät, niin hänen on oltava kriisinäyttelijä!
Sekä Hogg on FBI-agentin poika, joten hänen on oltava kriisinäyttelijä! Sillä kuten me kaikki tiedämme; FBI-agenttien lapset eivät voi oikeasti joutua vaaraan julkisissa kouluissa.
Nämä salaliittoteoriat leviävät entistä pidemmälle, kun tarpeeksi suuri osa väestöstä ei enää uskalla soveltaan lähdekritiikkiä ja skepsismiä. Floridan osavaltion kongressiedustaja Shawn Harrison joutui huomamaan sen, kun hänen avustajansa twiittaili foliojuttuja. Avustaja sai pikaisesti potkut.
David Hogg kun on ollut aikaisemmin televisiossa. Foliologiikalla se tarkoittaa hänen olevan kriisinäyttelijä! Sillä ihmiset eivät saa olla mediassa kuin pelkästään koulusurmiin liittyvissä jutuissa. Tässä pätkä siitä miten karmeaan salaliittoon Hogg on sekaantunut. Mitä Iso Hiekkaranta ei halua meidän tietävän?
17.2.18
Pahus, Jim. Olen pseudojulkaisu, en tieteellinen julkaisu
Pseudojulkaisut ovat sitkeä piikki akateemisen maailman vasemmassa pakarassa. Nämä julkaisut rahastavat päästämällä arvioinnista läpi ala-arvoista kuraa. Jos mitään arviointia edes tehdään niille lähetetyille tutkimuspapereille. Julkaisu veloittaa käsittelymaksun. Hinta liikkuu yleensä sadoissa euroissa. Tämän maksamalla epätoivoinen tutkija voi saada paperilleen edes yhden julkaisun, jonka perusteella hän voi sanoa asian olevan tutkittua tietoa.
Pseudojulkasujen nimet matkivat tietenkin oikeiden tieteellisten julkaisujen nimiä. International Journal of Pediatric Otorhinolaryngology on aito ja pätevä julkaisu, mutta Global Journal of Pediatric Otorhinolaryngology on pseudojulkaisu. Niiden arvovalta on erittäin helppo sekoittaa keskenään, jos kiinnittää huomiota pelkkään nimeen. Näin pätevä vertaisarvointi asetetaan huomaamatta samalle linjalle puhtaan rahastuksen kanssa. Kuinka usein tällaista tarkistusta edes muistaa tehdä, jos edes vaivautuu tarkistamaan viitteistä missä mikin linkattu tutkimus on julkaistu? Tarkistus kannattaa tehdä Beall's List sivustolla.
Tuore uutinen Space.com sivustolla kertoo biologin (joka haluaa pysyä nimettömänä) tekemästä jäynätestistä. Star Trek: Voyager sarjan huonoimpaan jaksoon perustuva trollauspaperi sisälsi jakson juonta sekä Star Trek universuminen keksittyä teknosanastoa osana tutkimusta. En voi suositella tuota jaksoa numero 32 minkäänlaisena katsojakokemuksena. Useat sarjan faneista teeskentelevät, ettei sitä koskaan lähetetty. Paperin kirjoittajiksi nimettiin USS Voyagerin miehistön jäseniä. Paperin lopussa toivotaan lisätutkimusta poimuajon terveysvaikutuksiin, kun poimunopeus on 10.
Biologin jekkupaperi lähetettiin kymmeneen tunnettuun tai epäiltyyn pseudojulkaisuun. Vain yksi näistä huomautti, että Starfeel Academy ei näyttäisi olevan oikea akateeminen laitos. Viisi julkaisua ei vastannut mitään biologille. Neljän julkaisun kohdalla paperi otettiin arvioitavaksi, eli sitä ei suoraan tunnistettu populaarikulttuuriin perustuvaksi leikiksi. Lopulta oli maksettava julkaisusta. Yksi pseudojulkaisuista vaati 749 dollarin maksua. Biologi tinkasi. Hän sai maksun loppusummaksi vain 50 dollaria. Halutessaan hän olisi voinut maksaa lopuille kolmesta pseudojulkaisuista, mutta tyytyi yhteen.
Sittemmin tuo maksun saanut American Research Journal of Biosciences poisti paperin sivultaan.
Julkaise pitkään ja menesty, sanoi Spock.
Pseudojulkasujen nimet matkivat tietenkin oikeiden tieteellisten julkaisujen nimiä. International Journal of Pediatric Otorhinolaryngology on aito ja pätevä julkaisu, mutta Global Journal of Pediatric Otorhinolaryngology on pseudojulkaisu. Niiden arvovalta on erittäin helppo sekoittaa keskenään, jos kiinnittää huomiota pelkkään nimeen. Näin pätevä vertaisarvointi asetetaan huomaamatta samalle linjalle puhtaan rahastuksen kanssa. Kuinka usein tällaista tarkistusta edes muistaa tehdä, jos edes vaivautuu tarkistamaan viitteistä missä mikin linkattu tutkimus on julkaistu? Tarkistus kannattaa tehdä Beall's List sivustolla.
Tuore uutinen Space.com sivustolla kertoo biologin (joka haluaa pysyä nimettömänä) tekemästä jäynätestistä. Star Trek: Voyager sarjan huonoimpaan jaksoon perustuva trollauspaperi sisälsi jakson juonta sekä Star Trek universuminen keksittyä teknosanastoa osana tutkimusta. En voi suositella tuota jaksoa numero 32 minkäänlaisena katsojakokemuksena. Useat sarjan faneista teeskentelevät, ettei sitä koskaan lähetetty. Paperin kirjoittajiksi nimettiin USS Voyagerin miehistön jäseniä. Paperin lopussa toivotaan lisätutkimusta poimuajon terveysvaikutuksiin, kun poimunopeus on 10.
Biologin jekkupaperi lähetettiin kymmeneen tunnettuun tai epäiltyyn pseudojulkaisuun. Vain yksi näistä huomautti, että Starfeel Academy ei näyttäisi olevan oikea akateeminen laitos. Viisi julkaisua ei vastannut mitään biologille. Neljän julkaisun kohdalla paperi otettiin arvioitavaksi, eli sitä ei suoraan tunnistettu populaarikulttuuriin perustuvaksi leikiksi. Lopulta oli maksettava julkaisusta. Yksi pseudojulkaisuista vaati 749 dollarin maksua. Biologi tinkasi. Hän sai maksun loppusummaksi vain 50 dollaria. Halutessaan hän olisi voinut maksaa lopuille kolmesta pseudojulkaisuista, mutta tyytyi yhteen.
Sittemmin tuo maksun saanut American Research Journal of Biosciences poisti paperin sivultaan.
Julkaise pitkään ja menesty, sanoi Spock.
Matti Nääsvillessä
Älykkään suunnitelman suurin ja ainoa tähti Suomessa on huomenna Tampereella. Aamulehti haastatteli vanhaa tuttuamme professori Matti Leisolaa. Lauantaina hän nimittäin pitää taas esitelmää älykkäästä suunnitelmasta ja evoluution ongelmista. Taidan jättää elämyksen väliin, sillä se on liian pitkän kävelymatkan päässä rautatieasemasta.
Oi muistoja. Olin paikalla kun Leisola puhui Tampereen yliopistolla, silloin joskus kauan kauan sitten. Hänet kutsui sinne kristittyjen nuorisojärjestö. Silloin Masa sanoi suoraan, että darwinismi mahdollisti natsien valtaan nousun. Valtaosa yleisöstä oli kristittyjä. Noin puolet yleisöstä vaikerteli vaivaantuneena tuolle kommentille. Itse löin pääni pöytään. Kuin sattumalta tuo osuus luennosta jäi lataamatta nettiin, joten jälkipolvet eivät pääse todistamaan Leisolan ajatusmaailman hienouksia. Sen jälkeen Leisola luultavasti oppi olemaan varoisempi tokaisuissaan. Miehen puheet ja kirjoitukset eivät ole minulle mitään uutta. Ehkä tänä vuonna hän puhuisi joistain uusista jutuista. Ehkä ei.
Aamulehden haastattelussa Leisola puhuu asiasta, joka saa minut rapistelemaan Aamulehteä tuohtuneena. Minulla ei ole sen paperista versiota, joten tulostin verkkouutisen rapistelua varten.
Mitä revisionismia ja valikoivaa muistia minä näenkään?
Luin tuon Leisolan kirjan. Se ei sisällä materiaalia, joka kumoaisi evoluutioteorian. Se ei sisällä materiaalia, joka osoittaisi älykkään suunnitelman mitenkään hyödylliseksi tutkijoille. Eikä se voikaan sisältää sellaista, sillä IDeistien kärkinimetkään eivät sellaista kyenneet tuottamaan.
Matti haluaa antaa sellaisen vaikutelman, että tarjolla olisi pätevää tieteellistä materiaa ID:n tueksi.
Aivan kuin älykäs suunnitelma ei olisi paljastunut nekromantialle altistuneeksi kreationismin kuolleeksi hevoseksi.
Aivan kuin tuo sama zombiehevonen ei olisi saanut pyhään veteen kastettua hopealuotia päähänsä Kitzmiller V. Dover -oikeudenkäynnissä yli kymmenen vuotta sitten.
Aivan kuin tuo älykkään suunnitelman tappio ei olisi tapahtunut IDeistien omien tuotosten ja puheiden perusteella, kun Of Pandas and People kirjan kreationistiset (cdesign proponentsists) versiot tulivat päivänvaloon.
Aivan kuin älykäs suunnitelma ei olisi ajat sitten osoittautunut ontoksi ja toimimattomaksi työkaluksi tutkijoiden työkalupakissa.
Aivan kuin älykkään suunnitelman alamäki muka johtuisi jostain muusta kuin idean huonoudesta.
Aivan kuin älykkään suunnitelman idea olisi muka jotain muuta kuin uudelleen paketoitua kreationismia, jolla yritettiin livauttaa kreationistien meemejä koulukirjoihin.
Leisolan vihjailut ovat sitä tavallista kreationistin epärehellisyyttä. Älykäs suunnitelma ei muka menesty, koska ateistiset tiedemiehet kiusaavat. Julmaa kieltä minulta?
Seuraavaksi Leisolalta tiedustellaan maapallon ikää.
Kieroa sanailua professorilta. Leisola tietää ettei hänen kannata antaa rehellistä vastausta siitä mitä ajattelee tuosta iästä. Siksi hän esittäytyy vaatimattomasti vain biokemistinä, joka integriteettinsä tähden ei suostu ottamaan varmaa kantaa niinkin monimutkaiseen asiaan kuin onko planeettamme joitain tuhansia vai miljardeja vuosia vanha. Tiede ei tiedä tarkkaa vastausta, vaan joutuu heittelemään arvioita, myhäilee Masa muikeana ja vinkkaa silmää Pekka Reinikaisen suuntaan, joka punastuu.
Ja samalla kirjoittelee varmoin näppäimistön näpyttelyin fossiileista vaikka ei ole paleontologi. Jos sinulla on vessasi kaapissa Evoluutiouskon ihmemaassa -kirja, niin katso sivulta 140 - 141 miten Masa väittää trilobiittifossiilin iänmäärityksen olevan kehäpäättelyä, kun hän siteeraa geologi ja paleontologi Donald Protheroa.
Varmistus siitä miten rehellisesti Leisola on käsitellyt Protheroa lainatessaan Interpreting the Stratigraphic Record kirjaa odottaa kyseisen kirjan saapumista postissa. Kyllä, minä tilasin sen äsken itselleni. Kommenteissa saatte esittää veikkauksia: Onko paleontologi oikeasti väittänyt, että trilobiittien ajoitus on kehäpäättelyä?
Leisola ei ole yksin kiertelyineen. Moni IDeisti Yhdysvaltojen puolella on tehnyt samaa kiertelyä Maan iästä. Sekä varoittavat toisiaan siitä, ettei kannata alkaa puhumaan Nooan vedenpaisumuksesta. Vedenpaisumus rajoittaa ihmiskunnan historian vain n. 4500 vuoden ikäiseksi. Mikä on johtanut ns. omien koirien puremiseen, kun mytologian tulkinnat menevät ristiin eri luomisopin leirien kanssa. Peli on heti pelattu, kun ei-evankelinen yleisö tajuaa heidän olevan nuoren maailman kreationisteja.
Oi muistoja. Olin paikalla kun Leisola puhui Tampereen yliopistolla, silloin joskus kauan kauan sitten. Hänet kutsui sinne kristittyjen nuorisojärjestö. Silloin Masa sanoi suoraan, että darwinismi mahdollisti natsien valtaan nousun. Valtaosa yleisöstä oli kristittyjä. Noin puolet yleisöstä vaikerteli vaivaantuneena tuolle kommentille. Itse löin pääni pöytään. Kuin sattumalta tuo osuus luennosta jäi lataamatta nettiin, joten jälkipolvet eivät pääse todistamaan Leisolan ajatusmaailman hienouksia. Sen jälkeen Leisola luultavasti oppi olemaan varoisempi tokaisuissaan. Miehen puheet ja kirjoitukset eivät ole minulle mitään uutta. Ehkä tänä vuonna hän puhuisi joistain uusista jutuista. Ehkä ei.
Aamulehden haastattelussa Leisola puhuu asiasta, joka saa minut rapistelemaan Aamulehteä tuohtuneena. Minulla ei ole sen paperista versiota, joten tulostin verkkouutisen rapistelua varten.
Leisola on jo vuosikymmeniä ollut sitä mieltä, että koska evoluutioteoria on hänestä parhaimmillaankin hatara ja perustuu liikaa sattumalle, monimutkaisen elämän syntyä ja kehitystä – siis uuden biologisen informaation syntyä – selittää paremmin älykkääksi suunnitteluksi kutsuttu uskomus tai "teoria".
Ja vaikka Leisola ei suoraan sitä älykästä suunnittelijaa nimeltä mainitsekaan, Jumalastahan tietysti on kysymys.
–Ei välttämättä. Esimerkiksi kirjassani Evoluutiouskon ihmemaassa ei ole mitään muuta kuin tieteellisiä elementtejä. Toisaalta en ole koskaan kätkenyt sitä, että olen kristitty, hän pyörittää kysymystä.
Mitä revisionismia ja valikoivaa muistia minä näenkään?
Luin tuon Leisolan kirjan. Se ei sisällä materiaalia, joka kumoaisi evoluutioteorian. Se ei sisällä materiaalia, joka osoittaisi älykkään suunnitelman mitenkään hyödylliseksi tutkijoille. Eikä se voikaan sisältää sellaista, sillä IDeistien kärkinimetkään eivät sellaista kyenneet tuottamaan.
Matti haluaa antaa sellaisen vaikutelman, että tarjolla olisi pätevää tieteellistä materiaa ID:n tueksi.
Aivan kuin älykäs suunnitelma ei olisi paljastunut nekromantialle altistuneeksi kreationismin kuolleeksi hevoseksi.
Aivan kuin tuo sama zombiehevonen ei olisi saanut pyhään veteen kastettua hopealuotia päähänsä Kitzmiller V. Dover -oikeudenkäynnissä yli kymmenen vuotta sitten.
Aivan kuin tuo älykkään suunnitelman tappio ei olisi tapahtunut IDeistien omien tuotosten ja puheiden perusteella, kun Of Pandas and People kirjan kreationistiset (cdesign proponentsists) versiot tulivat päivänvaloon.
Aivan kuin älykäs suunnitelma ei olisi ajat sitten osoittautunut ontoksi ja toimimattomaksi työkaluksi tutkijoiden työkalupakissa.
Aivan kuin älykkään suunnitelman alamäki muka johtuisi jostain muusta kuin idean huonoudesta.
Aivan kuin älykkään suunnitelman idea olisi muka jotain muuta kuin uudelleen paketoitua kreationismia, jolla yritettiin livauttaa kreationistien meemejä koulukirjoihin.
Leisolan vihjailut ovat sitä tavallista kreationistin epärehellisyyttä. Älykäs suunnitelma ei muka menesty, koska ateistiset tiedemiehet kiusaavat. Julmaa kieltä minulta?
Seuraavaksi Leisolalta tiedustellaan maapallon ikää.
Tässä vaiheessa yritän saada Leisolaa kieltämään tai myöntämään sen julkisuudessa liikkuvan legendan, että hän todella uskoo maapallon olevan vain muutaman tuhannen vuoden ikäinen.
Se on yksi kreationismiin eli Raamatussa esitetyn kaltaiseen luomiskertomukseen luottavien pääuskomuksia. Normitieteessä Maan iäksi on arvioitu liki viisi miljardia vuotta.
–En ole koskaan ottanut kantaa julkisuudessa tähän kysymykseen. Olen biokemisti. Erityisalaani ovat biotekniikka ja elävät organismit, hän sanoo viileästi, mutta lisää paljon puhuvasti:
–Olen kyllä jutellut geofyysikoiden kanssa. Monet heistä myöntävät, että ikäarviot perustuvat olettamuksille ja ovat vain arvioita.
Kieroa sanailua professorilta. Leisola tietää ettei hänen kannata antaa rehellistä vastausta siitä mitä ajattelee tuosta iästä. Siksi hän esittäytyy vaatimattomasti vain biokemistinä, joka integriteettinsä tähden ei suostu ottamaan varmaa kantaa niinkin monimutkaiseen asiaan kuin onko planeettamme joitain tuhansia vai miljardeja vuosia vanha. Tiede ei tiedä tarkkaa vastausta, vaan joutuu heittelemään arvioita, myhäilee Masa muikeana ja vinkkaa silmää Pekka Reinikaisen suuntaan, joka punastuu.
Ja samalla kirjoittelee varmoin näppäimistön näpyttelyin fossiileista vaikka ei ole paleontologi. Jos sinulla on vessasi kaapissa Evoluutiouskon ihmemaassa -kirja, niin katso sivulta 140 - 141 miten Masa väittää trilobiittifossiilin iänmäärityksen olevan kehäpäättelyä, kun hän siteeraa geologi ja paleontologi Donald Protheroa.
Varmistus siitä miten rehellisesti Leisola on käsitellyt Protheroa lainatessaan Interpreting the Stratigraphic Record kirjaa odottaa kyseisen kirjan saapumista postissa. Kyllä, minä tilasin sen äsken itselleni. Kommenteissa saatte esittää veikkauksia: Onko paleontologi oikeasti väittänyt, että trilobiittien ajoitus on kehäpäättelyä?
Leisola ei ole yksin kiertelyineen. Moni IDeisti Yhdysvaltojen puolella on tehnyt samaa kiertelyä Maan iästä. Sekä varoittavat toisiaan siitä, ettei kannata alkaa puhumaan Nooan vedenpaisumuksesta. Vedenpaisumus rajoittaa ihmiskunnan historian vain n. 4500 vuoden ikäiseksi. Mikä on johtanut ns. omien koirien puremiseen, kun mytologian tulkinnat menevät ristiin eri luomisopin leirien kanssa. Peli on heti pelattu, kun ei-evankelinen yleisö tajuaa heidän olevan nuoren maailman kreationisteja.
8.2.18
Matti Leisola ja Mainetta rapakon takana
Professori Matti Leisola kerää mainetta Yhdysvaltojen puolelle. Oikeastaan pelkästään IDeistien parissa. Leisoa on niitä harvoja USA:n ulkopuolisia akateemisesti koulutettuja ihmisiä, joka on avoimesti älykkään suunnitelman kannattaja. Pari vuotta sitten hän julkaisi elämänkerran kaltaisten kirjan nimeltään Evoluutiouskon ihmemaassa. Se oli ihan hauskaa luettavaa.
Siitä kuulivat varmasti myös Discovery Instituten väki. He lähettivät IDeisti Jonathan Wittin Leisolan Masan luokse. Tästä yhteistyöstä kehittyi (hihhhiiiihhihih) uusi versio Evoluutiouskon ihmemaassa -kirjasta. Discovery Instituten blogissa kirjasta kerrotaan The Scientist Who Shouldn’t Exist otsikolla. Leisola on tutkija jota ei pitäisi olla olemassa. Hän ei hyväksy biologian monimutkaisuuden ilmestyneen ilman yliluonnollista suunnittelijaa. Kirjan nimeksi valittiin Heretic: One Scientist’s Journey from Darwin to Design.
Jos löydän sen jostain puoli-ilmaiseksi, niin hankin opuksen kokoelmaani. Ei sillä että ID-liikkeen touhut enää nousevat uutisoinnin arvoiseksi. Älykkään suunnitelman idea näyttäisi rappeutuneen olemattomiin.
Siitä kuulivat varmasti myös Discovery Instituten väki. He lähettivät IDeisti Jonathan Wittin Leisolan Masan luokse. Tästä yhteistyöstä kehittyi (hihhhiiiihhihih) uusi versio Evoluutiouskon ihmemaassa -kirjasta. Discovery Instituten blogissa kirjasta kerrotaan The Scientist Who Shouldn’t Exist otsikolla. Leisola on tutkija jota ei pitäisi olla olemassa. Hän ei hyväksy biologian monimutkaisuuden ilmestyneen ilman yliluonnollista suunnittelijaa. Kirjan nimeksi valittiin Heretic: One Scientist’s Journey from Darwin to Design.
Jos löydän sen jostain puoli-ilmaiseksi, niin hankin opuksen kokoelmaani. Ei sillä että ID-liikkeen touhut enää nousevat uutisoinnin arvoiseksi. Älykkään suunnitelman idea näyttäisi rappeutuneen olemattomiin.
6.2.18
Vasenkätisyys syntiä Turkissa
Turkin muutos ja marssi poispäin Eurooppalaisista ideoista näyttää vain jatkuvan. Sekulaaria tasavaltaa ollaan hautaamassa avoimesti ja maan parempaa tulevaisuutta toitottaen. Maalla on virallinen uskonnollisten asioiden hallinto Diyanet İşleri Başkanlığı, tai kavereiden kesken pelkkä Diyanet, jonka toimistopöytien äärellä tehdään tärkeitä uskonnollsia päätöksiä. Heille lähetetään kansalaisia vaivaavia kysymyksiä.
Lauantaina hallinnolta näytti pärähtävän vanhoihin taikauskoihin perustuvaa virallisuutta. Diyanetilta oli tiedusteltu onko vasemmalla kädellä syömisessä mitään väärää?
Mielestäni vastaus on selkeästi: no ei tietenkään. Vasemman käden syömisessä olisi ehkä jotain epäilyttävää, mutta makunsa kullakin.
Mutta Turkissa on vanhoillisemmat tuulet tapulissa. Viraston julkaisussa julistettiin vasenkätisten ihmisten kävelevän heikoilla moraalisilla jäillä. Periaatetta perustellaan luonnollisesti profeetta Muhammadin tottumuksien seuraamisella. Profeetta kun oli mennyt jossain vaiheessa kuulemma vitsailemaan, että hänen mielestään vasemman käden käyttäminen syödessä on epämiellyttävää. Tätä profeetta perusteli muistuttamalla, että demonit juovat ja syövät vasemmalla kädellään.
Eli kunnollinen muslimi ei saisi syödä vasemmalla kädellään. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että hänen oikea kätensä ei jostain syystä toimi syömiseen sopivalla tavalla. Ei ole mitään järkeä tehdä aivan hölmöjä uskonnollisia julistuksia. Diyanetin julistus sentään jättää vielä vasemman käden käyttämisen sallituksi syömisen ulkopuolisissa aktiviteeteissa.
Hurriyet Daily News
Lauantaina hallinnolta näytti pärähtävän vanhoihin taikauskoihin perustuvaa virallisuutta. Diyanetilta oli tiedusteltu onko vasemmalla kädellä syömisessä mitään väärää?
Mielestäni vastaus on selkeästi: no ei tietenkään. Vasemman käden syömisessä olisi ehkä jotain epäilyttävää, mutta makunsa kullakin.
Mutta Turkissa on vanhoillisemmat tuulet tapulissa. Viraston julkaisussa julistettiin vasenkätisten ihmisten kävelevän heikoilla moraalisilla jäillä. Periaatetta perustellaan luonnollisesti profeetta Muhammadin tottumuksien seuraamisella. Profeetta kun oli mennyt jossain vaiheessa kuulemma vitsailemaan, että hänen mielestään vasemman käden käyttäminen syödessä on epämiellyttävää. Tätä profeetta perusteli muistuttamalla, että demonit juovat ja syövät vasemmalla kädellään.
Eli kunnollinen muslimi ei saisi syödä vasemmalla kädellään. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että hänen oikea kätensä ei jostain syystä toimi syömiseen sopivalla tavalla. Ei ole mitään järkeä tehdä aivan hölmöjä uskonnollisia julistuksia. Diyanetin julistus sentään jättää vielä vasemman käden käyttämisen sallituksi syömisen ulkopuolisissa aktiviteeteissa.
Hurriyet Daily News
3.2.18
Myrkytä itsesi GMO-vapaasti
Mainonta on periaatteessa helppoa. Samalla se on erittäin vaikeaa. Laita tietoa tuotteestasi esille kuluttajille. Mutta samalla sinun on luotava positiivisia mielikuvia tuotteestasi. Miten teet sen, jos tuotteesi on käytännössä myrkkyä? Sellaista hitaasti soluja tappavaa myrkkyä, joka johtaa käyttäjien parissa ympäri maailmaa useisiin kuolemiin vuodessa.
Tarkoitan tietenkin vodkaa. Yksi hieno positiivinen pyöräytys tällaisen tuotteen mainonnassa on vedota modernin maailman vaatimuksiin terveydestä. Tai tarkemmin sanottuna käsityksiin siitä mikä on terveellistä. Tällä rintamalla Ketel One Vodka on osannut poimia suositun panikointijyvän akanoista. Heidän mainoksissaan kerrotaan, että vodka on valmistettu täysin 100% ilman geenimuunneltua viljaa. Ryystäjien ei siis tarvitse pelätä kauhistuttavia hullujen tiedehenkilöiden saatanallisia ja luonnottomia geenejä juomassaan.
Seuraavaksi varmaan aletaan mainostamaan GMO-vapaata tupakkaa. Ei mutta sehän on jo wanha juttu.
Näin viikonlopun kunniaksi teen itselleni lasillisen Pepsiä johon puristan tirauksen sitruunan viipaleesta. Muistakaa nauttia päivästänne!
Tarkoitan tietenkin vodkaa. Yksi hieno positiivinen pyöräytys tällaisen tuotteen mainonnassa on vedota modernin maailman vaatimuksiin terveydestä. Tai tarkemmin sanottuna käsityksiin siitä mikä on terveellistä. Tällä rintamalla Ketel One Vodka on osannut poimia suositun panikointijyvän akanoista. Heidän mainoksissaan kerrotaan, että vodka on valmistettu täysin 100% ilman geenimuunneltua viljaa. Ryystäjien ei siis tarvitse pelätä kauhistuttavia hullujen tiedehenkilöiden saatanallisia ja luonnottomia geenejä juomassaan.
Seuraavaksi varmaan aletaan mainostamaan GMO-vapaata tupakkaa. Ei mutta sehän on jo wanha juttu.
Näin viikonlopun kunniaksi teen itselleni lasillisen Pepsiä johon puristan tirauksen sitruunan viipaleesta. Muistakaa nauttia päivästänne!
Arja Kangas ja Ennen kaikki oli paremmin
Professori Juhani Knuuti pääsi jälleen sanomalehtien sivuille puhumaan uskomushoidoista. Aamulehdessä hän kommentoi akupunktiota ja vyöhyketerapiaa. Ne pysyvät sukupolvesta toiseen suosittuina uskomushoitona. Tutkimukset suhteen molempia on altistettu hoitotehon mittaamiselle. Molemmat näyttävät asettuvan lumevaikutuksen tasolle. Joista tosin akupunktiolla on näyttöä kroonisten kipujen helpottamisesta. Yhteistä molemmille on se, että potilaan omat uskomukset näistä hoitotavoista vaikuttavat selkeästi hoitotehoon. Rentouttavaa ja turvallista potilaan kannalta, mutta vakavampien sairauksien hoidossa hyödytöntä.
Torstaina Aamulehden mielipidepalstalla Knuutille vastasi Suomen kokonaisvaltaisen terveydenhuollon keskusliiton puheenjohtaja Arja Kangas.
Jonkin hoitomuodon ikä ei vielä kerro mitään siitä toimiiko kyseinen hoitomuoto. Se kertoo pelkästään sen kuinka kauan hoitomuotoa on käytetty. Samalla periaatteella jonkin hoitomuodon uutuutta hohtava juuri muovista kääritty tuoreus ei kerro mitään siitä toimiiko kyseinen hoitomuoto. Se kertoo pelkästään kuinka uusi hoitomuoto on. Hoitomuodon toimiminen joudutaan päättelemään testaamalla mikä sen hoitoteho on.
Niin hämmästyttävää kuin se onkin, niin myöskään jonkin hoitomuodon suosio ei vielä kerro mitään hoitomuodon hoitotehosta. Esim. Valkee kirkaskorvavalojen nousukauden aikana tuote ei toiminut sen paremmin tai huonommin kuin sen alamäen aikana.
Kangas esittää mielipidekirjoituksessaan pari asiaa, jotka herättivät kommentointihimoni.
Ja kuinka moni tällä hetkellä elävä ei eläisi, jos meillä olisi vielä käytössä 1800-luvun lääketiede? Ihmisten eliniänodote on noussut. Tänä vuonna tappavien sairausten hoito ja ennaltaehkäisy ovat huomattavasti paremmassa kategoriassa kuin 1800-luvun lopulla. Tämä nousi lähti käyntiin, kun lääketiede siirtyi sinne kliinisten ja puhtaiden pöytien ääreen metsistä. Kangas on varmasti tietoinen kaikesta tästä.
Suomeksi tuo tarkoittaa sitä, että lääketiede löytää jatkuvasti luonnosta hyviä lääkkeitä. Erilaisia vaikuttavia ainesosia ja molekyylejä osataan eristää. Syntetisoimalla niitä säästetään luontoa, jos lääkettä varten ei tarvitse jatkuvasti ravata sademetsässä. Luulisi luontoa rakastavien tykkäävän synteettisesti valmistetuista aineista.
Torstaina Aamulehden mielipidepalstalla Knuutille vastasi Suomen kokonaisvaltaisen terveydenhuollon keskusliiton puheenjohtaja Arja Kangas.
Jonkin hoitomuodon ikä ei vielä kerro mitään siitä toimiiko kyseinen hoitomuoto. Se kertoo pelkästään sen kuinka kauan hoitomuotoa on käytetty. Samalla periaatteella jonkin hoitomuodon uutuutta hohtava juuri muovista kääritty tuoreus ei kerro mitään siitä toimiiko kyseinen hoitomuoto. Se kertoo pelkästään kuinka uusi hoitomuoto on. Hoitomuodon toimiminen joudutaan päättelemään testaamalla mikä sen hoitoteho on.
Niin hämmästyttävää kuin se onkin, niin myöskään jonkin hoitomuodon suosio ei vielä kerro mitään hoitomuodon hoitotehosta. Esim. Valkee kirkaskorvavalojen nousukauden aikana tuote ei toiminut sen paremmin tai huonommin kuin sen alamäen aikana.
Kangas esittää mielipidekirjoituksessaan pari asiaa, jotka herättivät kommentointihimoni.
Knuutin lisäksi muutkin lääketieteen edustajat ohittavat sujuvasti tiedon muun muassa siitä että jokainen lääkäri 1800-luvun lopulle oli luontaislääkäri.
Ja kuinka moni tällä hetkellä elävä ei eläisi, jos meillä olisi vielä käytössä 1800-luvun lääketiede? Ihmisten eliniänodote on noussut. Tänä vuonna tappavien sairausten hoito ja ennaltaehkäisy ovat huomattavasti paremmassa kategoriassa kuin 1800-luvun lopulla. Tämä nousi lähti käyntiin, kun lääketiede siirtyi sinne kliinisten ja puhtaiden pöytien ääreen metsistä. Kangas on varmasti tietoinen kaikesta tästä.
"ahneus opetti osan lääkäreistä varastamaan reseptit luonnolta ja pukemaan ne synteettiseen koodiin."
Suomeksi tuo tarkoittaa sitä, että lääketiede löytää jatkuvasti luonnosta hyviä lääkkeitä. Erilaisia vaikuttavia ainesosia ja molekyylejä osataan eristää. Syntetisoimalla niitä säästetään luontoa, jos lääkettä varten ei tarvitse jatkuvasti ravata sademetsässä. Luulisi luontoa rakastavien tykkäävän synteettisesti valmistetuista aineista.
26.1.18
Salajuoni - Kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon
Luke Harding kirjoitti kutkuttavan ajankohtaisen kirjan Trumpin ja Venäjän välisistä suhteista. Aikamme suurimmaksi poliittiseksi skandaaliksi nimetty tapahtuma on Trumpin vaalikampanjan henkilökunnan ja Venäjän tiedustelupalvelun yhteistyö. Sellainen yhteistyö jota he yrittivät salata. Trump-fanit luonnollisesti huutavat tässä kohtaa"fake news!", mutta synaptisilla toiminnoilla varustetut ihmiset uskaltavat perehtyä itse aiheeseen. Taustalla on vuosikymmeniä jatkunut tapahtumasarja. Tapahtumasarja jossa Trump on alunperin ollut vain yksi monista nappuloista venäläisten agenttien pelikentällä. Kokonaisuuden hahmottamisessa Salajuoni on kirja paikallaan.
Uutisissa on käyty läpi näitä asioita antaumuksella. Voisi sanoa, että Trumpin voitto pelasti monta USA:n isoista sanomalehdistä. Lehtitilaukset lähtivät nousuun, kun ihmiset halusivat luotettavampaa tietoa siitä mitä Trump tekee. Sieltä on seurattu niin vaalikampanjan teatteria, kuin virkaanastujaisista alkanutta draamaa Valkoisessa talossa. Elämme erittäin jännittäviä aikoja. Moni on ihmetellyt USA:n uutta ulkopoliittista linjaa, jossa Trump ei sanoa poikkistakaan sanaa Putinin ja Venäjän tekosista. Eikä näytä reagoivan mitenkään oman maansa tiedustelutoimien varoituksiin vaaleihin kohdistuneesta häirinnästä. Ja on toistuvasti yrittänyt lopettaa vaalikampanjaansa kohdistuvaa tutkintaa. Kuuluisimpana tekona FBI:n arvostetun johtajan Comeyn erottaminen, ja sitten tuon erottamispäätöksen julkinen sekoilu. Kaikki ei todellakaan näyttäisi olevan hyvin Washington DC:n maalla.
Kaikkien näiden ihmettelyjen helpottamiseksi Salajuoni -kirja on juuri oikeaa luettavaa. Harding kertoo minkälaiseen näyttöön väitteet venäläisten hakkerien toimista perustuvat. Merkittävin henkilö näiden tietojen esiintuomiseen on entinen MI6-agentti Christopher Steele. Nykyään hän tekee töitä yksityisellä puolella. Hän oli yksi monista alan henkilöistä, joka huomasi miten eurooppalaiset tiedustelupalvelut näkivät Trumpin ja venäläisten välillä. Euroopassa huomattiin, että rahaa ja Venäjän tiedustelupalveluun kytköksissä olevia miehiä virtasi visiitille Trump Toweriin. Samoin Trumpin vaalikampanjan päähenkilöiden suhteet ja nähtävästi yhteiset tavotteet Kremlin kanssa herättivät hälytyskelloja.
Steele keräsi tietonsa kontakteiltaan. Hän laati kuuluisan Steelen muistion, jolla yritettiin varoittaa asiaan kuuluvia tahoja rapakon toisella puolella. Kremlillä olisi kansio, joka sisältää kiristämiseen sopivaa materiaalia Trumpista. Eikä pelkästään rahoitukseen liittyvää. On jo yleisessä tiedossa, että Trump ei saanut lainaa USA:ssa sijaitsevista pankeista (koska paska bisnessmies ja velat päätyivät toistuvasti oikeuteen). Joten Trump käväisi Euroopan puolella, josta löytyi yksi lainaamaan suostuva pankki: Deutsche Bank. Joka suostui antamaan n. 300 miljoonan lainan. Kyseessä on siis sellainen pankki, joka myös pesi miljardien eurojen edestä Venäjältä vuotavaa rahaa. Näitä rahoja siirrettiin Yhdysvaltojen suuntaan. Trumpin kohdalla tapahtui miehelle tyypilliset velan maksamatta jäämiset, kun vuoden 2008 talouskriisi vei pohjan sijoituksilta. Velkoja ei suostuttu maksamaan, vaikka samaan aikaan kehuttiin Skotlannissa avattavan golfkentän rakentamiseen löytyvän ainakin miljardin verran käteisvaroja.
Eikä tilannetta ollenkaan helpottanut se miten Trumpin väki reagoi väitteisiin Venäjä-kontakteista. Ensin sanottiin vakavalla naamalla, ettei mitään tapaamisia ollut. Kun vuodot lisääntyivät, niin todettiin tapaamisia olleen, mutta niissä ei keskusteltu mistään sopimattomasta. Ei siis ole mikään yllätys, että lopulta näitä vaalikampanjan miehiä syytettiin mm. väärästä valasta, kun FBI:n väki huomasi heidän valehdelleen eri virkavallalle eri haastatteluissa. Tämä sama valikoiva ja sitkeä muistinmenetys vaivaa vieläkin Trumpin väkeä.
Mutta erikoissyyttäjä Robert Muellerin Venäjä-tutkimus on vielä käynnissä. Hänen väkensä on vaitonaista. Haasteita on annettu, pidätyksiä tehty ja kotiratsioita suoritettu. Todisteita on löytynyt, mutta niitä ei vielä paljasteta tutkinnan ollessa kesken. Yksi väkevä vihje siitä mitä on tulossa liittyy mm. siihen minkälaisia valvontalupia on tehty. FISA-oikeudessa tehty anomus ulkomaalaisiin liittyvän kommunikaation salakuuntelussa vaati tuomarin päätöksen. Sitä ei anneta ellei tutkijoilla ole tarjota tuomarille hyvää perustelua. Silloinkin saadaan vain rajatun aikajakson pituinen valvontalupa. Lisää ei saada ellei valvonnassa ole paljastunut raskauttavaa materiaalia. Muellerin kohdalla näitä eräpäiviä on tullut ja mennyt. Ja valvontalupia on uusittu.
Salajuoni on suositeltavaa luettavaa niille, jotka ovat kiinnostuneita miksi ihmeessä lööpeissä on toistuvasti Trumpin, Putinin ja FBI:n kuvia. Kirjaa lukiessani sain nauttia enemmän ajankohtaisista politiikan uutisista. Ne täydensivät kaikkea sitä mistä Salajuoni oli juuri kertonut minulle. Salajuoni on hyvä tapa saada itsensä ajantasalle Trump-skandaaleista. Tarinan loppua joudumme odottamaan vielä useamman kuukauden. Luin tämän kirjan odottaessani Wolffin Fire and Fury kirjaa. Ehkä posti tuo sen minulle lähiaikoina.
Uutisissa on käyty läpi näitä asioita antaumuksella. Voisi sanoa, että Trumpin voitto pelasti monta USA:n isoista sanomalehdistä. Lehtitilaukset lähtivät nousuun, kun ihmiset halusivat luotettavampaa tietoa siitä mitä Trump tekee. Sieltä on seurattu niin vaalikampanjan teatteria, kuin virkaanastujaisista alkanutta draamaa Valkoisessa talossa. Elämme erittäin jännittäviä aikoja. Moni on ihmetellyt USA:n uutta ulkopoliittista linjaa, jossa Trump ei sanoa poikkistakaan sanaa Putinin ja Venäjän tekosista. Eikä näytä reagoivan mitenkään oman maansa tiedustelutoimien varoituksiin vaaleihin kohdistuneesta häirinnästä. Ja on toistuvasti yrittänyt lopettaa vaalikampanjaansa kohdistuvaa tutkintaa. Kuuluisimpana tekona FBI:n arvostetun johtajan Comeyn erottaminen, ja sitten tuon erottamispäätöksen julkinen sekoilu. Kaikki ei todellakaan näyttäisi olevan hyvin Washington DC:n maalla.
Kaikkien näiden ihmettelyjen helpottamiseksi Salajuoni -kirja on juuri oikeaa luettavaa. Harding kertoo minkälaiseen näyttöön väitteet venäläisten hakkerien toimista perustuvat. Merkittävin henkilö näiden tietojen esiintuomiseen on entinen MI6-agentti Christopher Steele. Nykyään hän tekee töitä yksityisellä puolella. Hän oli yksi monista alan henkilöistä, joka huomasi miten eurooppalaiset tiedustelupalvelut näkivät Trumpin ja venäläisten välillä. Euroopassa huomattiin, että rahaa ja Venäjän tiedustelupalveluun kytköksissä olevia miehiä virtasi visiitille Trump Toweriin. Samoin Trumpin vaalikampanjan päähenkilöiden suhteet ja nähtävästi yhteiset tavotteet Kremlin kanssa herättivät hälytyskelloja.
Steele keräsi tietonsa kontakteiltaan. Hän laati kuuluisan Steelen muistion, jolla yritettiin varoittaa asiaan kuuluvia tahoja rapakon toisella puolella. Kremlillä olisi kansio, joka sisältää kiristämiseen sopivaa materiaalia Trumpista. Eikä pelkästään rahoitukseen liittyvää. On jo yleisessä tiedossa, että Trump ei saanut lainaa USA:ssa sijaitsevista pankeista (koska paska bisnessmies ja velat päätyivät toistuvasti oikeuteen). Joten Trump käväisi Euroopan puolella, josta löytyi yksi lainaamaan suostuva pankki: Deutsche Bank. Joka suostui antamaan n. 300 miljoonan lainan. Kyseessä on siis sellainen pankki, joka myös pesi miljardien eurojen edestä Venäjältä vuotavaa rahaa. Näitä rahoja siirrettiin Yhdysvaltojen suuntaan. Trumpin kohdalla tapahtui miehelle tyypilliset velan maksamatta jäämiset, kun vuoden 2008 talouskriisi vei pohjan sijoituksilta. Velkoja ei suostuttu maksamaan, vaikka samaan aikaan kehuttiin Skotlannissa avattavan golfkentän rakentamiseen löytyvän ainakin miljardin verran käteisvaroja.
Eikä tilannetta ollenkaan helpottanut se miten Trumpin väki reagoi väitteisiin Venäjä-kontakteista. Ensin sanottiin vakavalla naamalla, ettei mitään tapaamisia ollut. Kun vuodot lisääntyivät, niin todettiin tapaamisia olleen, mutta niissä ei keskusteltu mistään sopimattomasta. Ei siis ole mikään yllätys, että lopulta näitä vaalikampanjan miehiä syytettiin mm. väärästä valasta, kun FBI:n väki huomasi heidän valehdelleen eri virkavallalle eri haastatteluissa. Tämä sama valikoiva ja sitkeä muistinmenetys vaivaa vieläkin Trumpin väkeä.
Mutta erikoissyyttäjä Robert Muellerin Venäjä-tutkimus on vielä käynnissä. Hänen väkensä on vaitonaista. Haasteita on annettu, pidätyksiä tehty ja kotiratsioita suoritettu. Todisteita on löytynyt, mutta niitä ei vielä paljasteta tutkinnan ollessa kesken. Yksi väkevä vihje siitä mitä on tulossa liittyy mm. siihen minkälaisia valvontalupia on tehty. FISA-oikeudessa tehty anomus ulkomaalaisiin liittyvän kommunikaation salakuuntelussa vaati tuomarin päätöksen. Sitä ei anneta ellei tutkijoilla ole tarjota tuomarille hyvää perustelua. Silloinkin saadaan vain rajatun aikajakson pituinen valvontalupa. Lisää ei saada ellei valvonnassa ole paljastunut raskauttavaa materiaalia. Muellerin kohdalla näitä eräpäiviä on tullut ja mennyt. Ja valvontalupia on uusittu.
Salajuoni on suositeltavaa luettavaa niille, jotka ovat kiinnostuneita miksi ihmeessä lööpeissä on toistuvasti Trumpin, Putinin ja FBI:n kuvia. Kirjaa lukiessani sain nauttia enemmän ajankohtaisista politiikan uutisista. Ne täydensivät kaikkea sitä mistä Salajuoni oli juuri kertonut minulle. Salajuoni on hyvä tapa saada itsensä ajantasalle Trump-skandaaleista. Tarinan loppua joudumme odottamaan vielä useamman kuukauden. Luin tämän kirjan odottaessani Wolffin Fire and Fury kirjaa. Ehkä posti tuo sen minulle lähiaikoina.
24.1.18
Plasco-rakennus VS Totuuslaiset
Totuuslaiset, nuo sitkeät salaliittoteorioiden kannattajat, ovat joutuneet hikoilemaan. Iranin pääkaupungissa paloi ja luhistui maahan 17-kerroksinen Plasco-rakennus tammikuun 19. päivä 2017. 56-vuotta vanhan talon tuhossa kuoli useita palomiehiä ja n. 70 siviiliä loukkaantui. Merkittävintä totuuslaisten kannalta tässä tapahtumassa oli rakennuksen rakenne. Sen tukirakenteet olivat terästä. Plasco oli maan ensimmäinen teräsrunkoinen korkea rakennus. Toisin kuin monet muut maailmalla palaneet korkeat rakennukset, jotka jäivät jopa isojen palojen jälkeen pystyyn, Plasco-rakennuksessa ei ollut betonipylväitä.
Alex Weinberg kirjoitti nasevasti Why 9/11 Truthers Are Obsessed With the Plasco High-Rise Fire in Tehran kolumnissaan miksi totuuslaiset (ne harvat jotka ovat enää aktiivisia) ovat helisemässä Teheranin tapahtumien takia. Näiden väittelyiden veteraaneille on luvassa huutonaurua. Tai epätoivoista murinaa. Tai molempia vuorotellen.
Juuri tässä kohtaa se oli juuri sellainen rakennus, jota totuuslaiset ovat toitottaneet erikoiseksi. He ovat usean vuoden ajan heristäneet sormiaan toruvasti virallisen version kannattajien suuntaan. Heidän puheissaan teräsrunkoisia korkeita rakennuksia ei ole romahtanut tulipalojen jälkeen, ilman että mukana olisi ollut räjähteitä tai ylimääräistä sabotaasia.
Mutta Plasco:n kohdalla nämä väitteet näyttäisivät kumoutuvan. Useat ihmiset kuvasivat tulipaloa sen alkamisesta lähtien. Romahtamisen alkaessa kuullaan ja nähdään miten rakennuksen keskiosassa lähtee kerroksia alaspäin. Ilman purkuräjähteiden välähdyksiä. Romahtaminen ja kerrosten alastulo painaa ilmaa pihalle talon sisältä ja purkautumispilvet syöksyvät kadulle. Palokunnalla oli aluksi vaikeuksia saada tulipaloa kuriin ja sen sisällä sijaitsi vaatevarasto, joten tulelle riitti polttoainetta. Viranomaiset olivat aikaisemmin antaneet varoituksia talon paloturvallisuuden puutteista. Ei siis mikään ihme, että lämpötila riitti romahtamisen aloittamiseen, kun rakenteiden kestävyys antoi periksi. Ensin romahti pohjoinen seinä. Sitten koko rakennus tuli alas. Ja rauniot näyttivät samalta kuin WTC 7:n rauniot. Kaikki näytti menevän kuten WTC 7 rakennuksen kohdalla. Ilman Plasco:n päälle tulleita vahinkoja isompien WTC-tornien romahtamisesta, mikä vain osoitti romahtamisen olevan mahdollista ilman räjähteitä.
Iranin hallituksen tilaama selvitys tuhosta ei päätynyt purkuräjähteisiin romahduksen syynä. Heitä on erittäin haastavaa syyttää juutalaisten salaliiton kätyreiksi.
Joten Plasco-rakennuksen romahdus osoitti totuuslaisille, että heidän puheissaan olisi varaa tarkentaa ja päivittää?
Ei. Vaan Plasco-rakennus tuhottiin räjähteillä! Koska muuten totuuslaiset olisivat väärässä.
Kun Plasco romahti samalla tavalla ja oli samantyylinen rakennustavaltaan kuin WTC 7 -rakennus, niin luonnollisesti senkin täytyi olla kontrolloidun purkamisen kohde. Teheranissa tapahtunut tuho ei kaatunutkaan totuuslaisten päälle, vaan osoitti heidän olleen oikeassa kaikki nämä vuodet!
Purkuräjähteiden käyttöä todistellaan paikalla olleen palomiehen haastattelulla, jossa hän toteaa yläkerroksissa tapahtuneen räjähdyksiä. Mikä pitikin paikkansa. Saman haastattelun aikana (1min24s) hän nimittäin toteaa, että noissa kerroksissa oli säilytetty vastoin sääntöjä paloarkaa ja räjähdysherkkää materiaalia. Siksi palomiehille annettiin evakointikäsky. Räjähdysääniä ei kuultu välittömästi ennen romahtamista tai sen aikana. Tätä jälkimmäistä osiota palomiehen haastattelusta ei leikata mukaan totuuslaisten videoihin.
Toisen palomiehen haastattelussa todetaan, että savu oli juuri muuttunut valkoiseksi. Se oli merkki sammutetusta palosta. Mutta tämä palomies oli vielä korkealla nosturissa suihkuttamassa vettä. Yläkerran ikkunoista näkyi kaasusäiliöitä! Rakennuksen sisällä tapahtui iso räjähdys. Hän tunsi heiluntaa. Ja sitten muutaman minuutin jälkeen palo jatkui jälleen mustalla savulla. Sammutusvesi käskettiin vaihtamaan vaahtoon. Sitten nähtiin ensimmäisiä merkkejä rakennuksen romahtamisesta. Palomiehet käskettiin ulos rakennuksesta. Haastateltu palomies ei sano, että romahtaminen olisi alkanut räjähdyksestä.
Totuuslaisten pelastusyritykset ovatkin viihdyttävää luettavaa, jos vaan jaksaa kiduttaa itseään niitä lukemalla. Jätän ne lukuhetket jokaisen omalle vastuulle.
Alex Weinberg kirjoitti nasevasti Why 9/11 Truthers Are Obsessed With the Plasco High-Rise Fire in Tehran kolumnissaan miksi totuuslaiset (ne harvat jotka ovat enää aktiivisia) ovat helisemässä Teheranin tapahtumien takia. Näiden väittelyiden veteraaneille on luvassa huutonaurua. Tai epätoivoista murinaa. Tai molempia vuorotellen.
Juuri tässä kohtaa se oli juuri sellainen rakennus, jota totuuslaiset ovat toitottaneet erikoiseksi. He ovat usean vuoden ajan heristäneet sormiaan toruvasti virallisen version kannattajien suuntaan. Heidän puheissaan teräsrunkoisia korkeita rakennuksia ei ole romahtanut tulipalojen jälkeen, ilman että mukana olisi ollut räjähteitä tai ylimääräistä sabotaasia.
Mutta Plasco:n kohdalla nämä väitteet näyttäisivät kumoutuvan. Useat ihmiset kuvasivat tulipaloa sen alkamisesta lähtien. Romahtamisen alkaessa kuullaan ja nähdään miten rakennuksen keskiosassa lähtee kerroksia alaspäin. Ilman purkuräjähteiden välähdyksiä. Romahtaminen ja kerrosten alastulo painaa ilmaa pihalle talon sisältä ja purkautumispilvet syöksyvät kadulle. Palokunnalla oli aluksi vaikeuksia saada tulipaloa kuriin ja sen sisällä sijaitsi vaatevarasto, joten tulelle riitti polttoainetta. Viranomaiset olivat aikaisemmin antaneet varoituksia talon paloturvallisuuden puutteista. Ei siis mikään ihme, että lämpötila riitti romahtamisen aloittamiseen, kun rakenteiden kestävyys antoi periksi. Ensin romahti pohjoinen seinä. Sitten koko rakennus tuli alas. Ja rauniot näyttivät samalta kuin WTC 7:n rauniot. Kaikki näytti menevän kuten WTC 7 rakennuksen kohdalla. Ilman Plasco:n päälle tulleita vahinkoja isompien WTC-tornien romahtamisesta, mikä vain osoitti romahtamisen olevan mahdollista ilman räjähteitä.
Iranin hallituksen tilaama selvitys tuhosta ei päätynyt purkuräjähteisiin romahduksen syynä. Heitä on erittäin haastavaa syyttää juutalaisten salaliiton kätyreiksi.
Joten Plasco-rakennuksen romahdus osoitti totuuslaisille, että heidän puheissaan olisi varaa tarkentaa ja päivittää?
Ei. Vaan Plasco-rakennus tuhottiin räjähteillä! Koska muuten totuuslaiset olisivat väärässä.
Kun Plasco romahti samalla tavalla ja oli samantyylinen rakennustavaltaan kuin WTC 7 -rakennus, niin luonnollisesti senkin täytyi olla kontrolloidun purkamisen kohde. Teheranissa tapahtunut tuho ei kaatunutkaan totuuslaisten päälle, vaan osoitti heidän olleen oikeassa kaikki nämä vuodet!
Purkuräjähteiden käyttöä todistellaan paikalla olleen palomiehen haastattelulla, jossa hän toteaa yläkerroksissa tapahtuneen räjähdyksiä. Mikä pitikin paikkansa. Saman haastattelun aikana (1min24s) hän nimittäin toteaa, että noissa kerroksissa oli säilytetty vastoin sääntöjä paloarkaa ja räjähdysherkkää materiaalia. Siksi palomiehille annettiin evakointikäsky. Räjähdysääniä ei kuultu välittömästi ennen romahtamista tai sen aikana. Tätä jälkimmäistä osiota palomiehen haastattelusta ei leikata mukaan totuuslaisten videoihin.
Toisen palomiehen haastattelussa todetaan, että savu oli juuri muuttunut valkoiseksi. Se oli merkki sammutetusta palosta. Mutta tämä palomies oli vielä korkealla nosturissa suihkuttamassa vettä. Yläkerran ikkunoista näkyi kaasusäiliöitä! Rakennuksen sisällä tapahtui iso räjähdys. Hän tunsi heiluntaa. Ja sitten muutaman minuutin jälkeen palo jatkui jälleen mustalla savulla. Sammutusvesi käskettiin vaihtamaan vaahtoon. Sitten nähtiin ensimmäisiä merkkejä rakennuksen romahtamisesta. Palomiehet käskettiin ulos rakennuksesta. Haastateltu palomies ei sano, että romahtaminen olisi alkanut räjähdyksestä.
Totuuslaisten pelastusyritykset ovatkin viihdyttävää luettavaa, jos vaan jaksaa kiduttaa itseään niitä lukemalla. Jätän ne lukuhetket jokaisen omalle vastuulle.
23.1.18
OneCoin ja Miten kaikki on vielä aivan hyvin
Jos et muista OneCoin nimistä huijausta, niin et ole yksin. Kaikki OneCoin-konseptia markkinoineet tahot haluaisivat ettei heitä enää muisteta. Kyseessä on pyramidihuijaus vuodelta 2014, joka on peitelty kovalla työllä näyttämään joltain muulta kuin pyramidihuijaukselta. Perinteiseen tyyliin voittojen haaliminen perustui jonkinlaisen kurssimaksun perimiseen (110 € - 55 555 €), jossa uusien jäsenten värväämisellä saadaan provikat näiden uusien jäsenten maksamista kurssimaksuista. Kurssien materiaalia on kopioitu muista lähteistä.
Mainoksissa väitettiin OneCoinin olevan kuin BitCoin, mutta parempi. Kunhan se vain julkaistaan. Julkaisu tapahtuisi aivan pian. Sitä ennen kannattaa ostaa seuraava korkeamman tason kurssi. Suomessa OneCoinin näkyvimpiä puolestapuhujia oli Kari Wahlroos, jonka puheissa luvassa oli satoja tuhansia ja lopulta miljoonia euroja käyttäjien tileille. Siis kuukaudessa. Näillä lupauksilla saatiin pidettyä sitkeimmät ja epätoivoisimmat mukana maksamassa lisää. Tietenkin he ottivat sitä varten lisää velkaa. Eivät he muuten pysyisi maailmanluokan ja ainutlaatuisen tilaisuuden mukana.
Suomen keskusrikospoliisi päätti vuonna 2015, ettei OneCoin ole pyramidihuijaus. Sellaisenaan. Eli ehkä melkein olisi ollut.
*syvä huokaus*
Kuinkas sitten kävikään?
Maanantaina Yle kertoi tällaista:
Bulgariassa alkaneen epäselvän rahastuksen piiriin olisi muka päätynyt kansainvälistä rahanpesua. Interpol on saanut käsiinsä toimiston materiaalit. Toivotaan, että niiden perusteella syyttäjä tekee fiksun päätöksen.
Tämän varman menestyksen puolestapuhujien verkkosivuja on pois pelistä. Esim. OneCoinSuomi sivusto haihtui. OneCoinia kehuviaYouTube-videoita on poistettu katseltavista. Hienosti takaporttina markkinoinnissa vedottiin OneCoinin olevan "enemmän kuin kryptovaluutta", joten ihmisten ei pitäisi odottaa toimivaa kryptovaluuttaa vaan jotain muuta.
Suurimman tuskan (OneCoinin ulkopuolelta) kaiken tämän seuraamisesta koki Petteri Järvinen, joka varoitti mahdollisimman monta mahdollisimman sitkeällä työllä. Havaintoja digimaailmasta -blogissa on useampi analyysi siitä miksi OneCoin on kaikkea muuta kuin mitä sen opetuskursseja myyvät väittävät.
Järvinen myös vastailee saamiinsa kommentteihin, kun viimeiset OneCoin-fanit saaput selittämään miksi OneCoinin taru ei ole loppu.
Kaikki lopulliset tuotot on hyvin varmasti jo siirretty roistovaltioissa (entiseltä nimeltään veroparatiisit) sijaitseville tileille. Viimeisillä metreillään OneCoin teki värväystä Intiassa ja Kaukoidässä. Mistä nousi omia ongelmiaan. Esim. Vietnamissa OneCoinsista yritettiin tehdä valtion virallista tulevaa digivaluuttaa, mutta kuvioissa taisi olla hieman korrputiota. Värväystilaisuuksissa esitettiin dokumenttia, jonka mukaan Vietnamin hallituksen virkailija oli myöntänyt lisenssin firmalle. Johon Vietnamin hallitus totesi dokumentin olevan väärennös. Intiassa poliisi kutsuu OneCoinia petokseksi. 15 tapahtumien organisoijaa pidätettiin.
Ehkä Intiassa käytettiin aivan erilaisia OneCoin-materiaaleja ja -toimintatapoja kuin Suomessa?
Mainoksissa väitettiin OneCoinin olevan kuin BitCoin, mutta parempi. Kunhan se vain julkaistaan. Julkaisu tapahtuisi aivan pian. Sitä ennen kannattaa ostaa seuraava korkeamman tason kurssi. Suomessa OneCoinin näkyvimpiä puolestapuhujia oli Kari Wahlroos, jonka puheissa luvassa oli satoja tuhansia ja lopulta miljoonia euroja käyttäjien tileille. Siis kuukaudessa. Näillä lupauksilla saatiin pidettyä sitkeimmät ja epätoivoisimmat mukana maksamassa lisää. Tietenkin he ottivat sitä varten lisää velkaa. Eivät he muuten pysyisi maailmanluokan ja ainutlaatuisen tilaisuuden mukana.
Suomen keskusrikospoliisi päätti vuonna 2015, ettei OneCoin ole pyramidihuijaus. Sellaisenaan. Eli ehkä melkein olisi ollut.
*syvä huokaus*
Kuinkas sitten kävikään?
Maanantaina Yle kertoi tällaista:
Virtuaalivaluutta Onecoinin toimistoon Bulgarian pääkaupungissa Sofiassa on tehty ratsia, kertoo Svenska Yle.
Kyseessä on laaja kansainvälinen operaatio, jossa olivat mukana paikallisten viranomaisten lisäksi myös Europol ja saksalaisia viranomaisia.Viime viikolla tehdyssä etsinnässä Onecoinin tiloista takavarikoitiin paljon todistusaineistoa, kuten palvelimia. Lisäksi ainakin viittäkymmentä todistajaa on kuultu. Tällä hetkellä ei ole tiedossa, että pidätyksiä olisi tehty.Svenska Ylen mukaan Onecoinin epäillään olevan kytköksissä järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuten rahanpesuun ja terrorismiin. Onecoinin on jo aiemmin epäilty olevan pyramidihuijaus.Tällä hetkellä Onecoin-tutkimuksia on meneillään useissa maissa aina Virosta Kanadaan.
Bulgariassa alkaneen epäselvän rahastuksen piiriin olisi muka päätynyt kansainvälistä rahanpesua. Interpol on saanut käsiinsä toimiston materiaalit. Toivotaan, että niiden perusteella syyttäjä tekee fiksun päätöksen.
Tämän varman menestyksen puolestapuhujien verkkosivuja on pois pelistä. Esim. OneCoinSuomi sivusto haihtui. OneCoinia kehuviaYouTube-videoita on poistettu katseltavista. Hienosti takaporttina markkinoinnissa vedottiin OneCoinin olevan "enemmän kuin kryptovaluutta", joten ihmisten ei pitäisi odottaa toimivaa kryptovaluuttaa vaan jotain muuta.
Suurimman tuskan (OneCoinin ulkopuolelta) kaiken tämän seuraamisesta koki Petteri Järvinen, joka varoitti mahdollisimman monta mahdollisimman sitkeällä työllä. Havaintoja digimaailmasta -blogissa on useampi analyysi siitä miksi OneCoin on kaikkea muuta kuin mitä sen opetuskursseja myyvät väittävät.
Sotkun selvittelyissä monet suomalaiset menettävät rahansa, osa maineensa ja terveytensä. Juuri nyt en osaa tuntea edes myötätuntoa heitä kohtaan -- varoittavia merkkejä on ollut ilmassa vaikka kuinka paljon ja oikeaa tietoa saatavilla netistä.
Jos media ja viranomaiset olisivat hoitaneet tehtävänsä, ainakin osa uhreista olisi välttynyt huijaukselta. Viime kädessä ahneella on kuitenkin onecoinilainen loppu, eikä siitä voi syyttää muita kuin itseä.
Järvinen myös vastailee saamiinsa kommentteihin, kun viimeiset OneCoin-fanit saaput selittämään miksi OneCoinin taru ei ole loppu.
Kaikki lopulliset tuotot on hyvin varmasti jo siirretty roistovaltioissa (entiseltä nimeltään veroparatiisit) sijaitseville tileille. Viimeisillä metreillään OneCoin teki värväystä Intiassa ja Kaukoidässä. Mistä nousi omia ongelmiaan. Esim. Vietnamissa OneCoinsista yritettiin tehdä valtion virallista tulevaa digivaluuttaa, mutta kuvioissa taisi olla hieman korrputiota. Värväystilaisuuksissa esitettiin dokumenttia, jonka mukaan Vietnamin hallituksen virkailija oli myöntänyt lisenssin firmalle. Johon Vietnamin hallitus totesi dokumentin olevan väärennös. Intiassa poliisi kutsuu OneCoinia petokseksi. 15 tapahtumien organisoijaa pidätettiin.
The police, however, have been unable to speak to any of the investors in the course of its probe. “In this sort of scheme, investors become the perpetrators as well as victims. It is clear that this is a Ponzi scheme,” said Tushar Doshi, Deputy Commissioner of Police (Crime).
Ehkä Intiassa käytettiin aivan erilaisia OneCoin-materiaaleja ja -toimintatapoja kuin Suomessa?
Vai mitä, keskusrikospoliisi?
19.1.18
Paavi höpisi Chilessä ja Skandaalia pukkaa
Paavi Franciscus käväisi Chilessä ylistämässä uskovaisia, pussaamassa soveliaalla tavalla uskovaisia, sekä kehumassa kirkkoaan. Sekä siinä sivussa muistuttamassa, ettei kirkon sisällä tapahtuneita lasten raiskaamisia kannata muistella liikaa. Paavi tapasi näitä uhreja. Hän sanoi ongelmien olevan ohitse. Joten nykyisiä jäljelle jääneitä piispoja ei kannata enää syytellä. Franciscus ilmoitti suoraan, että nykyinen piispa on puhdas pulmunen.
Johon vastaisin räikeän kovaäänisellä naurulla päin paavin naamaa.
Katolinen kirkko menetti viimeisetkin rippeet moraalisesta pääomastaan pari vuosikymmentä sitten. Se on se hinta joka kirkon on maksettava lapsia raiskanneiden pappien suojelemisesta. Sanoisin myös monia muita sanoja paaville, mutta internet on jo tarpeeksi ruma paikka.
Chilessä on toistunut se sama kuvio kuin muissakin maissa. Katolinen kirkko on aluksi salannut pappiensa tekosia. Kunnes julkinen painostus pakottaa paikallisen hiippakunnan tekemään jotain konkreettista rikollisten poistamiseksi palveluksesta. Näin tapahtui 2010, kun uhrit nostivat 1980-luvulla alkaneet hyväksikäytöt julkisuuteen. Sitä ennen he olivat luottaneet kirkon tekevän jotain kaikille niille valituskirjeille, joita uhrit olivat lähettäneet hiippakuntansa konttoriin. Mutta katolinen kirkko ei reagoinut mitenkään kirjeisiin.
Uhrit kertoivat pappi Fernando Karadima suorittaneen alaikäisiin kohdistuvaa laitonta aktiviteettia. Karadima saarnasi Chilen eliitille ja osasi pyöriä rikkaiden parissa Santiagon varakkaiden lähiössä. Chilen syyttäjänvirasto ja Vatikaanin tutkijat haastattelivat uhreja.
Katolinen kirkko aloitti selvityksen tekemisen vasta kun uhrit tulivat julkisuuteen.
Tammikuussa 2015 paavi Franciscus lähetti Chileen kirjeen katolisen kirkon paikalliselle johtoportaalle. Sen perusteella Vatikaani oli tietoinen aiheen kiistanalaisuudesta. Paavin lähettiläs Monsignor Ivo Scapolo oli yrittänyt pitää kirkolle tapahtuvat vahingot minimissä, ennen kuin tieto hyväksikäytöistä pääsisi tiedotusvälineiden riepoteltavaksi. Scapolo oli vuonna 2014 pyytänyt Barrosia eroamaan toimestaan puolustusvoimien piispana ja ottamaan vuoden verran sapattia.
Nykyinen piispa Barros nostattaa vieläkin protesteja. Nimityksen aikana jopa hiippakunnan papistosta löytyi pappeja, jotka julkisesti osoittivat mieltään Barrosia vastaan. Uhrien antamissa lausunnoissa Barros (silloin Karadiman alaisuudessa) oli nähnyt ja muutenkin tietoinen siitä mitä pappi Karadima teki lapsille. Samoin pari muuta silloista pappia nimettiin. He olivat päätyneet jopa silminnäkijöiksi hyväksikäytölle. Samoin uhrit syyttivät heitä rikosten salaamisesta.
Jumala armahti katolista kirkkoa, sillä Chilen syyttäjänvirasto totesi lainsäädännön perusteella rikosten vanhentuneen. Vaikka syyttäjät olivat saaneet kerättyä todistusaineistoa alaikäisiin kohdistuvasta hyväksikäytöstä, ei materiaalilla voinut haastaa pappi Karadimaa oikeuteen. Samalla periaatteella jäi syyttämättä pappeja Karadiman rikosten salaamisesta. Vatikaani määräsi Karadiman katumaan tekojaan.
So that's something.
Katolinen kirkko on vieläkin enemmän huolissaan maineestaan kuin uhreista. Noh. Maineestaan ja rahastaan. Siihen on syynsä miksi kirkon sisällä annetaan uusille piispoille ohjeita rikosten ilmoittamatta jättämisestä. Ilmi tulleet syytökset lapsia raiskaavista ja ahdistelevista papeista täytyy käsitellä kirkon sisällä. Toki paikallisia lakeja on noudettava, mutta piispoille ei ole välttämätöntä tehdä ilmoitusta viranomaisille. Katolisen kirkon sisällä on jääräpäitä, jotka suuttuvat jos joku piispa tai paavi menee tapamaan ja puhumaan näille uhreille. Mitä vahvempi ote ja vanhempi perinne kirkolla on missäkin valtiossa, sitä helpommin sen näyttää onnistuvan pappien suojelemisessa.
BishopAccountability tietokannan perusteella Chilessä on toistaiseksi paljastettu n. 80 pappia näistä rötöksistä.
"Sinä päivänä kun he tuovat minulle todisteita piispa Barrosia vastaan, silloin kommentoin asiaa. Barrosia vastaan ei ole lainkaan todisteita. Kaikki se on herjausta, onko selvä?"
Johon vastaisin räikeän kovaäänisellä naurulla päin paavin naamaa.
Katolinen kirkko menetti viimeisetkin rippeet moraalisesta pääomastaan pari vuosikymmentä sitten. Se on se hinta joka kirkon on maksettava lapsia raiskanneiden pappien suojelemisesta. Sanoisin myös monia muita sanoja paaville, mutta internet on jo tarpeeksi ruma paikka.
Chilessä on toistunut se sama kuvio kuin muissakin maissa. Katolinen kirkko on aluksi salannut pappiensa tekosia. Kunnes julkinen painostus pakottaa paikallisen hiippakunnan tekemään jotain konkreettista rikollisten poistamiseksi palveluksesta. Näin tapahtui 2010, kun uhrit nostivat 1980-luvulla alkaneet hyväksikäytöt julkisuuteen. Sitä ennen he olivat luottaneet kirkon tekevän jotain kaikille niille valituskirjeille, joita uhrit olivat lähettäneet hiippakuntansa konttoriin. Mutta katolinen kirkko ei reagoinut mitenkään kirjeisiin.
Uhrit kertoivat pappi Fernando Karadima suorittaneen alaikäisiin kohdistuvaa laitonta aktiviteettia. Karadima saarnasi Chilen eliitille ja osasi pyöriä rikkaiden parissa Santiagon varakkaiden lähiössä. Chilen syyttäjänvirasto ja Vatikaanin tutkijat haastattelivat uhreja.
Katolinen kirkko aloitti selvityksen tekemisen vasta kun uhrit tulivat julkisuuteen.
Tammikuussa 2015 paavi Franciscus lähetti Chileen kirjeen katolisen kirkon paikalliselle johtoportaalle. Sen perusteella Vatikaani oli tietoinen aiheen kiistanalaisuudesta. Paavin lähettiläs Monsignor Ivo Scapolo oli yrittänyt pitää kirkolle tapahtuvat vahingot minimissä, ennen kuin tieto hyväksikäytöistä pääsisi tiedotusvälineiden riepoteltavaksi. Scapolo oli vuonna 2014 pyytänyt Barrosia eroamaan toimestaan puolustusvoimien piispana ja ottamaan vuoden verran sapattia.
Nykyinen piispa Barros nostattaa vieläkin protesteja. Nimityksen aikana jopa hiippakunnan papistosta löytyi pappeja, jotka julkisesti osoittivat mieltään Barrosia vastaan. Uhrien antamissa lausunnoissa Barros (silloin Karadiman alaisuudessa) oli nähnyt ja muutenkin tietoinen siitä mitä pappi Karadima teki lapsille. Samoin pari muuta silloista pappia nimettiin. He olivat päätyneet jopa silminnäkijöiksi hyväksikäytölle. Samoin uhrit syyttivät heitä rikosten salaamisesta.
Jumala armahti katolista kirkkoa, sillä Chilen syyttäjänvirasto totesi lainsäädännön perusteella rikosten vanhentuneen. Vaikka syyttäjät olivat saaneet kerättyä todistusaineistoa alaikäisiin kohdistuvasta hyväksikäytöstä, ei materiaalilla voinut haastaa pappi Karadimaa oikeuteen. Samalla periaatteella jäi syyttämättä pappeja Karadiman rikosten salaamisesta. Vatikaani määräsi Karadiman katumaan tekojaan.
So that's something.
Katolinen kirkko on vieläkin enemmän huolissaan maineestaan kuin uhreista. Noh. Maineestaan ja rahastaan. Siihen on syynsä miksi kirkon sisällä annetaan uusille piispoille ohjeita rikosten ilmoittamatta jättämisestä. Ilmi tulleet syytökset lapsia raiskaavista ja ahdistelevista papeista täytyy käsitellä kirkon sisällä. Toki paikallisia lakeja on noudettava, mutta piispoille ei ole välttämätöntä tehdä ilmoitusta viranomaisille. Katolisen kirkon sisällä on jääräpäitä, jotka suuttuvat jos joku piispa tai paavi menee tapamaan ja puhumaan näille uhreille. Mitä vahvempi ote ja vanhempi perinne kirkolla on missäkin valtiossa, sitä helpommin sen näyttää onnistuvan pappien suojelemisessa.
BishopAccountability tietokannan perusteella Chilessä on toistaiseksi paljastettu n. 80 pappia näistä rötöksistä.
Ranska ja taistelu rokotteiden puolesta
Ranskassa säädettiin viime vuonna uusi rokotuslaki. Se nostaa pakollisten lapsuusajan rokotteiden määrän kolmesta rokotteesta 11 kappaleeseen. Tai tarkemmin sanottuna, tekee pakolliseksi rokotuttaa 11 tautia vastaan. Laki astui voimaan 1. tammikuuta.
Ranskassa tuolle laille on tarvetta, sillä rokotuskattavuus on ollut 20 vuotta alamäessä Wakefieldin aloittaman/tekaiseman skandaalin jälkeen. Vuonna 2016 ranskalaisista peräti 41% vastasi, etteivät rokotteet ole turvallisia. Se on järkyttävän suuri määrä eurooppalaisessa sivistysvaltiossa.
Sentään joidenkin rokotteiden kohdalla on tapahtunut edistystä. Uusimpien rokotteiden kohdalla kattavuus on vielä liian alhaista, mutta kuitenkin nousussa. Suurin haaste on saada nämä harhailijoiden joukot immunisaation äärelle. Nature huomauttaa aivan oikein, että tässä haasteessa ei kannata maalata yksinkertaisena taisteluna tietämättömien rokotevastaisten ja tieteellisen järjen välillä. Ranskan hallitus on käynyt juuri sellaista PR-kampanjaa. Ihmisillä on useampia syitä epäillä rokotteita, joten yksinkertaistettu kampanja jää tehottomaksi monitahoisen ongelman ratkaisussa. Pointin vasarointi voi vain vahvistaa rokotekieltäytyjien asenteinta rokotteita vastaan. Rokotuskattavuus voi myös jäädä alhaiseksi, jos ihmiset eivät enää ota ensimmäisen rokotteen jälkeen tehosterokotteita, mikä on ongelma Ranskassa.
Pelkkä rokotuslain tekeminen ei itsessään nosta rokotuskattavuutta. Pitäisi saada muutettua ihmisten ajatusmaailmaa rokotteista. Hallitus on tehnyt erittäin vähän töitä rokotuslain eteen julkisuudessa. Sosiaalisessa mediassa tuo rokotevastaisuus on kaikkein sitkeintä. Ranskan terveysviranomaiset ovat vasta suunnittelemassa millaisella digilääkkeellä siellä kannattaa taistella. Joulukuussa järjestettiin asialle omistautuneen paneelin kokous. He joutuvat miettimään miten reagoida, kun kansalaiset jakavat sosiaalisessa mediassa vinkkejä mm. siitä miten väärentää rokotustodistuksia lapsilleen. Ilman asiaan kuuluvia rokotuksia lapset eivät enää pääse valtion kouluihin ja päiväkoteihin.
Vuoden päästä ehkä näemme minkälaisia ratkaisuja Ranskassa kehitettiin.
Ranskassa tuolle laille on tarvetta, sillä rokotuskattavuus on ollut 20 vuotta alamäessä Wakefieldin aloittaman/tekaiseman skandaalin jälkeen. Vuonna 2016 ranskalaisista peräti 41% vastasi, etteivät rokotteet ole turvallisia. Se on järkyttävän suuri määrä eurooppalaisessa sivistysvaltiossa.
Sentään joidenkin rokotteiden kohdalla on tapahtunut edistystä. Uusimpien rokotteiden kohdalla kattavuus on vielä liian alhaista, mutta kuitenkin nousussa. Suurin haaste on saada nämä harhailijoiden joukot immunisaation äärelle. Nature huomauttaa aivan oikein, että tässä haasteessa ei kannata maalata yksinkertaisena taisteluna tietämättömien rokotevastaisten ja tieteellisen järjen välillä. Ranskan hallitus on käynyt juuri sellaista PR-kampanjaa. Ihmisillä on useampia syitä epäillä rokotteita, joten yksinkertaistettu kampanja jää tehottomaksi monitahoisen ongelman ratkaisussa. Pointin vasarointi voi vain vahvistaa rokotekieltäytyjien asenteinta rokotteita vastaan. Rokotuskattavuus voi myös jäädä alhaiseksi, jos ihmiset eivät enää ota ensimmäisen rokotteen jälkeen tehosterokotteita, mikä on ongelma Ranskassa.
Pelkkä rokotuslain tekeminen ei itsessään nosta rokotuskattavuutta. Pitäisi saada muutettua ihmisten ajatusmaailmaa rokotteista. Hallitus on tehnyt erittäin vähän töitä rokotuslain eteen julkisuudessa. Sosiaalisessa mediassa tuo rokotevastaisuus on kaikkein sitkeintä. Ranskan terveysviranomaiset ovat vasta suunnittelemassa millaisella digilääkkeellä siellä kannattaa taistella. Joulukuussa järjestettiin asialle omistautuneen paneelin kokous. He joutuvat miettimään miten reagoida, kun kansalaiset jakavat sosiaalisessa mediassa vinkkejä mm. siitä miten väärentää rokotustodistuksia lapsilleen. Ilman asiaan kuuluvia rokotuksia lapset eivät enää pääse valtion kouluihin ja päiväkoteihin.
Vuoden päästä ehkä näemme minkälaisia ratkaisuja Ranskassa kehitettiin.
13.1.18
Kun poliitikot eivät välitä tieteestä: Huumepolitiikka
Olen pariinkin kertaan kritisoinut toimimatonta huumepolitiikkaa. Poliitikot ovat valmiita puolustamaan lainsäädäntöä, joka ei näytä toimivan millään mittarilla. Jos mittareina ovat kansalaisten turvallisuuden ja elintason parantaminen. Ongelmakäyttäjien hoito ja kuntoutus jäävät veronmaksajien vastuulle. Maksajiksi jäävät kaikki muut paitsi huumekartelli, joka kerää kaiken rahallisen voiton. Tietenkin myös yksityistetty vankeinhoito hyötyy valtavasti huumelaista.
Mutta pääasiassa poliitikkojen kohdalla isoin ongelma näyttää olevan tiedon puute. Tutkittu tieto ei näytä pääsevän heidän lukulistalleen, mutta he äänestävät parlamentissa huumelaista. Ongelmia on myös sanomalehdissä printatuissa teksteissä, joissa ei näytetä olevan tietoisia siitä mitkä ovat huumekäytön oikeat haitat. Virheellisen tiedon pysyessä keskustelun kiertokulussa on erittäin haastavaa saada keskustelua kohti järkeviä ratkaisuja.
Helsingin sanomat kertoo tärkeästä asiasta. Nimittäin siitä miksi nykyinen huumepolitiikka pitäisi poistaa ja vaihtaa toimivaan huumepolitiikkaan. Politiikkaan joka ei enää ole huumeita suurempi uhka kansalaisille.
Teksti on asiallinen ja hyvin perusteltu. Global Commission on Drug Policy -asiantuntijaryhmän on pitkään kampanjoinut toimivan huumepolitiikan puolesta.
Sen riveihin lukeutuu entisiä presidenttejä, pääministereitä, ministereitä ja nykyisiä tutkimuskentän asiantuntijoita. Mistään pilipaliseurakunnasta ei siis ole kyse, mutta käytännössä isojen nimien tarkoitus on muistuttaa muille poliitikoille ettei fiksumman huumepolitiikan kannattaminen ole enää poliittinen itsemurha.
Ryhmän tuore raportti huumeidenkäytöstä (vain 44 sivua) on pakollista luettavaa kaikille niille, jotka eduskunnassa äänestävät ja vaikuttavat huumepolitiikkaan. Raportti sisältää ajankohtaista ja tutkittua tietoa siitä mikä on riippuvuuden pätevä käsite huumeisiin liittyen, minkälaiset ihmiset käyttävät huumeita, minkälaisia seuraamuksia käytöstä oikeasti aiheutuu, ja minkälaista vahinkoa huumelait aiheuttavat käyttäjille.
Raportin tarkoitus ja tarve tuodaan hyvin selkeästi julki.
Keskustelussa on toistettu puutumiseen asti väärää tietoa huumeista. Vaikka arvostetut lääketieteelliset julkaisut kuten Lancet ja British Medical Journal, sekä julkaisut kuten Nature ja populaaritiedettä edistävät New Scientist, sekä The Economist ja moni muu lehti, ovat pitkään kirjoittaneet huumepolitiikan muuttamisen tarpeista. Sota huumeita vastaan hävittiin kauan sitten, mutta epäonnistunutta politiikka halutaan välttämättä jatkaa.
Tarjolla ollutta tutkittua tietoa käyttäjistä ei ole suostuttu kuulemaan. Tai tieteellistä tutkimusta on aktiivisesti rajoitettu, sillä onhan tutkittava aine laiton huume. Poliitikkojen vastuulla olisi turvautua parhaaseen mahdolliseen tietoon. Näin ei ole käynyt. Ja juuri siksi on aika läimäyttää niitä kansanedustajia ja ministereitä skarppaamaan tekojaan.
Minulle on käsittämätön mysteeri miksi poliitikot eivät välitä näistä asioista. Miksi alan asiantuntijoiden lausunnot eivät kelpaa? Nähdäänkö Suomessa tämän asian esilletuominen pelkästään viherpipertäjien ja nistien ulinana?
Maailmalla on jo herätty horroksesta ja poistettu haitallisia lakeja. Viimeksi Kalifornian osavaltiossa tehtiin miedon huumeen viihdekäyttö lailliseksi. Onhan kyseisellä aineella vähemmän terveyshaittoja kuin laillisesti myytävällä alkoholilla. Muutos on selkeästi tapahtumassa kun yhä useampi osavaltio ja kokonainen valtio uskaltaa lopettaa huumerkartellien tukemisen. Onhan jopa kotimainen entinen presidentti Martti Ahtisaari uskaltanut avata suunsa mietojen huumeiden laillistamisen ei-niin-huonoudesta ideana.
Vuonna 2016 oli myös selkeää muutosta parempaan keskusteluilmapiirissä. Viime vuodelta en vaan muista nähneeni yhtäkään relevanttia aloitusta suomalaiselta aktiivipoliitikolta.
Olennaiseksi kysymykseksi jää miksi suomalaiset poliitikot puolustavat nykyistä huumelakia. Millä perusteella sitä ei saa muuttaa faktoihin ja tutkittuun tietoon perustuvaksi huumepolitiikaksi? Jos he sanovat huumeiden aiheuttavan ongelmia, niin he ovat aivan oikeassa. Mutta kun ne ongelmat ovat pahempia nykyisen huumepolitiikan vallitessa.
Huumeiden käyttö ei ole haitatonta, mutta nykyisessä järjestelemässä annetaan haittojen ja ongelmien muuttua vaiheittain vain pahempaan tilaan. Kun jopa huumeiden viihdekäyttäjiä kohdellaan rikollisina, niin ongelmia kokevilla käyttäjillä on perusteltu syy pysyä kaukana niistä keinoista, joissa ongelmia voitaisiin ratkaista. Tämä voi johtaa täysin turhiin kuolemiin.
Onneksi Suomessa tilanne ei huumehoidon suhteen ole niin pahassa jamassa kuin joissain muissa maissa. Hoitoon pääsee kunhan uskaltaa sinne mennä (esim. A-klinikan kautta). Huumehoito on rajoitettu julkista rahoitusta saaviin sosiaali- ja terveydenhuollon hoitopalveluihin. Rangaistukset eivät myöskään ole sieltä rankimmasta päästä. Omaan käyttöön tehty viihdekäyttö voi tuoda sakkorangaistuksen.
Mutta pääasiassa poliitikkojen kohdalla isoin ongelma näyttää olevan tiedon puute. Tutkittu tieto ei näytä pääsevän heidän lukulistalleen, mutta he äänestävät parlamentissa huumelaista. Ongelmia on myös sanomalehdissä printatuissa teksteissä, joissa ei näytetä olevan tietoisia siitä mitkä ovat huumekäytön oikeat haitat. Virheellisen tiedon pysyessä keskustelun kiertokulussa on erittäin haastavaa saada keskustelua kohti järkeviä ratkaisuja.
Helsingin sanomat kertoo tärkeästä asiasta. Nimittäin siitä miksi nykyinen huumepolitiikka pitäisi poistaa ja vaihtaa toimivaan huumepolitiikkaan. Politiikkaan joka ei enää ole huumeita suurempi uhka kansalaisille.
Tiistaina julkistettu raportti on osa kansainvälistä mielipideilmaston muutosta, joka tunnustaa ”sodan huumeita vastaan” olevan turhaa ja ohi.
Teksti on asiallinen ja hyvin perusteltu. Global Commission on Drug Policy -asiantuntijaryhmän on pitkään kampanjoinut toimivan huumepolitiikan puolesta.
Komitean tavoitteena on muuttaa kansainvälistä huumepolitiikkaa niin, että täyskiellon sijasta edistetään terveyttä ja turvallisuutta sekä faktapohjaista lähestymistapaa. GCDP on julkaissut useita raportteja, joissa annetaan suosituksia huumepolitiikan uudistamiseksi.
Sen riveihin lukeutuu entisiä presidenttejä, pääministereitä, ministereitä ja nykyisiä tutkimuskentän asiantuntijoita. Mistään pilipaliseurakunnasta ei siis ole kyse, mutta käytännössä isojen nimien tarkoitus on muistuttaa muille poliitikoille ettei fiksumman huumepolitiikan kannattaminen ole enää poliittinen itsemurha.
Ryhmän tuore raportti huumeidenkäytöstä (vain 44 sivua) on pakollista luettavaa kaikille niille, jotka eduskunnassa äänestävät ja vaikuttavat huumepolitiikkaan. Raportti sisältää ajankohtaista ja tutkittua tietoa siitä mikä on riippuvuuden pätevä käsite huumeisiin liittyen, minkälaiset ihmiset käyttävät huumeita, minkälaisia seuraamuksia käytöstä oikeasti aiheutuu, ja minkälaista vahinkoa huumelait aiheuttavat käyttäjille.
Raportin tarkoitus ja tarve tuodaan hyvin selkeästi julki.
For too long, drugs have been considered as substances that must be avoided at all cost; people who use drugs have been rejected by society and perceived as asocial, depraved or deviant. Prejudices and fears surrounding drugs are expressed in stigmatizing language, stigmatization leads to social discrimination and repressive laws, and prohibition validates fears and prejudices. This vicious cycle must be broken.
Keskustelussa on toistettu puutumiseen asti väärää tietoa huumeista. Vaikka arvostetut lääketieteelliset julkaisut kuten Lancet ja British Medical Journal, sekä julkaisut kuten Nature ja populaaritiedettä edistävät New Scientist, sekä The Economist ja moni muu lehti, ovat pitkään kirjoittaneet huumepolitiikan muuttamisen tarpeista. Sota huumeita vastaan hävittiin kauan sitten, mutta epäonnistunutta politiikka halutaan välttämättä jatkaa.
Tarjolla ollutta tutkittua tietoa käyttäjistä ei ole suostuttu kuulemaan. Tai tieteellistä tutkimusta on aktiivisesti rajoitettu, sillä onhan tutkittava aine laiton huume. Poliitikkojen vastuulla olisi turvautua parhaaseen mahdolliseen tietoon. Näin ei ole käynyt. Ja juuri siksi on aika läimäyttää niitä kansanedustajia ja ministereitä skarppaamaan tekojaan.
Minulle on käsittämätön mysteeri miksi poliitikot eivät välitä näistä asioista. Miksi alan asiantuntijoiden lausunnot eivät kelpaa? Nähdäänkö Suomessa tämän asian esilletuominen pelkästään viherpipertäjien ja nistien ulinana?
Maailmalla on jo herätty horroksesta ja poistettu haitallisia lakeja. Viimeksi Kalifornian osavaltiossa tehtiin miedon huumeen viihdekäyttö lailliseksi. Onhan kyseisellä aineella vähemmän terveyshaittoja kuin laillisesti myytävällä alkoholilla. Muutos on selkeästi tapahtumassa kun yhä useampi osavaltio ja kokonainen valtio uskaltaa lopettaa huumerkartellien tukemisen. Onhan jopa kotimainen entinen presidentti Martti Ahtisaari uskaltanut avata suunsa mietojen huumeiden laillistamisen ei-niin-huonoudesta ideana.
Vuonna 2016 oli myös selkeää muutosta parempaan keskusteluilmapiirissä. Viime vuodelta en vaan muista nähneeni yhtäkään relevanttia aloitusta suomalaiselta aktiivipoliitikolta.
Olennaiseksi kysymykseksi jää miksi suomalaiset poliitikot puolustavat nykyistä huumelakia. Millä perusteella sitä ei saa muuttaa faktoihin ja tutkittuun tietoon perustuvaksi huumepolitiikaksi? Jos he sanovat huumeiden aiheuttavan ongelmia, niin he ovat aivan oikeassa. Mutta kun ne ongelmat ovat pahempia nykyisen huumepolitiikan vallitessa.
Huumeiden käyttö ei ole haitatonta, mutta nykyisessä järjestelemässä annetaan haittojen ja ongelmien muuttua vaiheittain vain pahempaan tilaan. Kun jopa huumeiden viihdekäyttäjiä kohdellaan rikollisina, niin ongelmia kokevilla käyttäjillä on perusteltu syy pysyä kaukana niistä keinoista, joissa ongelmia voitaisiin ratkaista. Tämä voi johtaa täysin turhiin kuolemiin.
Onneksi Suomessa tilanne ei huumehoidon suhteen ole niin pahassa jamassa kuin joissain muissa maissa. Hoitoon pääsee kunhan uskaltaa sinne mennä (esim. A-klinikan kautta). Huumehoito on rajoitettu julkista rahoitusta saaviin sosiaali- ja terveydenhuollon hoitopalveluihin. Rangaistukset eivät myöskään ole sieltä rankimmasta päästä. Omaan käyttöön tehty viihdekäyttö voi tuoda sakkorangaistuksen.
8.1.18
Kun Juhani Knuuti aiheutti laineita
Lääketieteen tohtori ja professori Juhani Knuutista oli hieno juttu HS:n lehdillä. Muistutan uudelleen, että Knuutin kirjoitukset ovat lukemisen arvoisia. Hesarin tekstissä esitetään kritiikkiä uskomushoitojen suosiota ja hyväksymistä vastaan. Yleisesti näissä kinasteluissa näistä hoitomuodoista puhutaan termillä Complementary and Alternative Medicine, eli täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede, eli CAM. Se herätti reaktion LiinanBlogissa, joka on tällaisten CAM-hoitomuotojen puolustaja.
Kommentoin vain kirjoituksen loppua. Kannattaa toki lukea koko juttu, mutta sovellan nyt tätä taktiikkaa. Liina kirjoittaa alan tutkimuksesta näin:
Aivan kuin näitä uskomushoitoja ei olisi tutkittu modernein keinoin viime vuosikymmenien aikana. Aivan kuin näitä ei olisi tutkittu verorahoilla yhteensä miljardien dollareiden edestä. Aivan kuin ei olisi olemassa tutkimuslaitoksia, joissa keskitytään tällaisten CAM-hoitomuotojen hoitotehon tutkimiseen.
Kaikkea LiinanBlogin toivomaa on tehty jo pitkään. Näitä on oikeasti tutkittu useissa valtioissa satojen tutkijaryhmien kollektiivisin hartiavoimin, valtavalla rahoituksella. Mutta ne tulokset eivät ole mairittelevia kyseisten CAM-hoitojen kannattajille. Reippaasti yksinkertaistettuna uskallan väittää, että mitä laadukkaampi ja laajempi tutkimis sitä todennäköisemmin hoitotehot asettuvat lumevaikutuksen tasolle.
Viime vuoden syyskuussa LiinanBlogissa käytettiin korttia, johon yleensä turvautuvat ne CAM-fanit, jotka ovat kerinneet tutustumaan näihin tutkimustuloksiin. He ymmärtävät ettei niillä pääse pätemään isossa pöydässä. Siksi tarvitaan selitys sille miksi tutkimukset tuottavat lumevaikutukselta näyttäviä hoitotehoja. Kortti pelataan kun halutaan vedota CAM-hoitomuodon tutkimuksen vaikeuteen ja luotettavien tutkimustulosten saamiseen haastavuuteen.
Ja se kortti usein tällainen:
Väärin. Homeopaatti Liisa Sulkakoski turvautui samanlaiseen savuverhoon. CAM-hoitojen moninaisuus tai niiden mekanismin tuntemattomuus ei ole este satunnaistetun kaksoissokkokokeen suorittamiselle. Meidän ei tarvitse tietää miten jonkin hoitomuoto toimii mitataksemme kuinka suuri hoitoteho sillä on. Vaatii vain suunnittelua ja ajattelua keksiä sellainen tutkimusmenetelmä, jolla esim. kosketushoidon näyttely tehdään vakuuttavasti potilaalle. Sitten päästään vertaamaan tekaistua ja aitoa kosketushoitoa keskenään.
Kommentoin vain kirjoituksen loppua. Kannattaa toki lukea koko juttu, mutta sovellan nyt tätä taktiikkaa. Liina kirjoittaa alan tutkimuksesta näin:
Toivotan menestystä Juhani Knuutin ponnistuksille huuhaan hävittämiseksi. Tiedeyhteisölle toivon ennakkoluulottomuutta ja avointa akateemista keskustelua myös hoitamisen tavoista, jotka eivät kuuluu viralliseen terveydenhuoltoon. Rahoittajille esitän toiveen, että epävirallista hoitamista ryhdyttäisiin vakavasti tutkimaan, sillä ilmiö koskettaa yli kolmannesta suomalaisväestöstä. Toimittajille toivon riippumatonta tiedonhankintaa, kriittisyyttä ja tarkkaa silmää, joka näkee pintaa syvemmälle.
Aivan kuin näitä uskomushoitoja ei olisi tutkittu modernein keinoin viime vuosikymmenien aikana. Aivan kuin näitä ei olisi tutkittu verorahoilla yhteensä miljardien dollareiden edestä. Aivan kuin ei olisi olemassa tutkimuslaitoksia, joissa keskitytään tällaisten CAM-hoitomuotojen hoitotehon tutkimiseen.
Kaikkea LiinanBlogin toivomaa on tehty jo pitkään. Näitä on oikeasti tutkittu useissa valtioissa satojen tutkijaryhmien kollektiivisin hartiavoimin, valtavalla rahoituksella. Mutta ne tulokset eivät ole mairittelevia kyseisten CAM-hoitojen kannattajille. Reippaasti yksinkertaistettuna uskallan väittää, että mitä laadukkaampi ja laajempi tutkimis sitä todennäköisemmin hoitotehot asettuvat lumevaikutuksen tasolle.
Viime vuoden syyskuussa LiinanBlogissa käytettiin korttia, johon yleensä turvautuvat ne CAM-fanit, jotka ovat kerinneet tutustumaan näihin tutkimustuloksiin. He ymmärtävät ettei niillä pääse pätemään isossa pöydässä. Siksi tarvitaan selitys sille miksi tutkimukset tuottavat lumevaikutukselta näyttäviä hoitotehoja. Kortti pelataan kun halutaan vedota CAM-hoitomuodon tutkimuksen vaikeuteen ja luotettavien tutkimustulosten saamiseen haastavuuteen.
Ja se kortti usein tällainen:
Lääketutkimuksen kultaisen standardin, satunnaistetun kaksoissokkokokeen käyttöä on vaadittu myös täydentävien hoitojen hyötyjen osoittamiseksi. Tämä onkin erinomainen menetelmä luonnonlääkkeiden tutkimukseen, mutta sopii huonosti sellaisten kehomielihoitojen, esimerkiksi kosketushoitojen, tutkimukseen, jossa itse hoiva- ja tilannetekijöillä on olennainen merkitys potilaan kokemalle olonsa kohenemiselle. On arvioitu, että kyse voisi olla plasebovaikutuksen voimistumisesta.
Väärin. Homeopaatti Liisa Sulkakoski turvautui samanlaiseen savuverhoon. CAM-hoitojen moninaisuus tai niiden mekanismin tuntemattomuus ei ole este satunnaistetun kaksoissokkokokeen suorittamiselle. Meidän ei tarvitse tietää miten jonkin hoitomuoto toimii mitataksemme kuinka suuri hoitoteho sillä on. Vaatii vain suunnittelua ja ajattelua keksiä sellainen tutkimusmenetelmä, jolla esim. kosketushoidon näyttely tehdään vakuuttavasti potilaalle. Sitten päästään vertaamaan tekaistua ja aitoa kosketushoitoa keskenään.
6.1.18
ClinicalTrials ja luotettavampi lääketutkimus, osa 3
ClinicalTrials on yksi tärkeimpiä lääketutkimukseen liittyviä tietokantoja. Sinne arkistoidaan aloitettavaksi suunnitellut lääketutkimukset. Kun tutkimukset on suoritettu loppuun, niin arkistosta voidaan tarkistaa täyttikö tutkimus sille asetetut tavoitteet. Eikä tutkimuksen sisältöä ja alkuasetelmia ole jälkeenpäin muuteltu erilaisen lopputuloksen takia.
ClinicalTrials.gov sivusto tarjoaa mahdollisuuden rekisteröidä tutkimus ja siinä käytettävät tutkimusmenetelmät ennen tutkimuksen aloittamista. Miksi niin kannattaa tehdä? No siksi, ettei tuhma ja paha sekä korruptoinut tutkijaryhmä pääse tutkimuksen jälkeen valikoimaan mittaustuloksista jotain sopivampaa tulosta. Näin tehtäisiin, jos alkuperäinen mittauskohde ei tuotakaan sitä psykologisesti merkittäväksi miellettyä positiivista tulosta.
Ikuiseksi ongelmaksi tuntuu jäävän lopputulosten ilmoittamatta jättäminen ClinicalTrials.goviin. Jos lopputuloksia ei julkaista, niin siitä seuraa ongelmia kyseisen lääkkeen kokonaiskuvaa rakentaessa. Meta-analyyseistä tulee puutteellisia, kun vain noin kolmannes tehtyistä tutkimuksista julkaistaan. Tulokset vääristyvät automaattisesti liian positiiviseen johtopäätökseen, jos analyyseissä ei lasketa mukaan negatiivisia tutkimustuloksia. Tämä johtaa liian vahvoihin näyttöihin hoidon/lääkkeen hoitotehosta. Joka johtaa hoitoihin jotka eivät ole niin hyviä kuin lääkäreille luvataan. Joka johtaa mahdollisesti parempien hoitokeinojen käyttämättä jättämiseen.
Tämän takia on helvetin perkeleen tärkeää, että ClinicalTrialsin arkistossa pysyy kokonaiskuva niistä tutkimuksista, joita sinne on alunperin ilmoitettu. Samoin olisi sitä parempi mitä useampi tutkimuslaitos ja yliopisto omistautuu kyseisen arkiston käyttäjäksi.
Yksi ratkaisu on tehdä tutkimusten seurannasta automaattista. Nature kertoi tällaisesta seurannasta. Taustatekijöinä ovat tuttu tohtori Ben Goldacre ja ohjelmoija Anna Powell-Smith. Heidän johdollaan luotiin TrialsTracker sivusto, joka julkaisee huonoimpien ja parhaimpien tutkimuspaikkojen ja tutkimusten rahoittajien nimet. Ohjelma käy läpi tutkimusarkistoon ilmoitettuja tutkimuksia. Eli onko niitä julkaistu PubMed tietokannassa tutkimusten ilmoitetun valmistuspäiväyksen jälkeen. Kun ohjelma oli selannut läpi n. 29 000 loppuun saatettua tutkimusta, niin hieman yli 45 % tutkimuksista oli vielä julkaisematta.
Näin on löydetty paikkoja, joissa julkaisematta jätetään lähes kaikki siellä suoritetut tutkimukset. Näiden huonojen lääkefirmojen, sairaaloiden ja oppilaitosten maineeen häpäisy edes tällä tavalla voi toimia paremmin kuin lainsäädäntö. Vielä kun tieto näistä paikoista leviäisi enemmän tiedotusvälineissä, niin isojen firmojen pörssikursseille voisi tapahtua jotain. Tällä hetkellä TrialsTrackerin tietojen perusteella huonoin lääkevalmistaja on Sanofi ja GlaxoSmithKline on neljänneksi huonoin.
Mainetta saisi hilattua ylös jäteojasta hyvin helpolla tavalla: julkaisemalla valmiiden tutkimusten tulokset.
ClinicalTrials.gov sivusto tarjoaa mahdollisuuden rekisteröidä tutkimus ja siinä käytettävät tutkimusmenetelmät ennen tutkimuksen aloittamista. Miksi niin kannattaa tehdä? No siksi, ettei tuhma ja paha sekä korruptoinut tutkijaryhmä pääse tutkimuksen jälkeen valikoimaan mittaustuloksista jotain sopivampaa tulosta. Näin tehtäisiin, jos alkuperäinen mittauskohde ei tuotakaan sitä psykologisesti merkittäväksi miellettyä positiivista tulosta.
Ikuiseksi ongelmaksi tuntuu jäävän lopputulosten ilmoittamatta jättäminen ClinicalTrials.goviin. Jos lopputuloksia ei julkaista, niin siitä seuraa ongelmia kyseisen lääkkeen kokonaiskuvaa rakentaessa. Meta-analyyseistä tulee puutteellisia, kun vain noin kolmannes tehtyistä tutkimuksista julkaistaan. Tulokset vääristyvät automaattisesti liian positiiviseen johtopäätökseen, jos analyyseissä ei lasketa mukaan negatiivisia tutkimustuloksia. Tämä johtaa liian vahvoihin näyttöihin hoidon/lääkkeen hoitotehosta. Joka johtaa hoitoihin jotka eivät ole niin hyviä kuin lääkäreille luvataan. Joka johtaa mahdollisesti parempien hoitokeinojen käyttämättä jättämiseen.
Tämän takia on helvetin perkeleen tärkeää, että ClinicalTrialsin arkistossa pysyy kokonaiskuva niistä tutkimuksista, joita sinne on alunperin ilmoitettu. Samoin olisi sitä parempi mitä useampi tutkimuslaitos ja yliopisto omistautuu kyseisen arkiston käyttäjäksi.
Yksi ratkaisu on tehdä tutkimusten seurannasta automaattista. Nature kertoi tällaisesta seurannasta. Taustatekijöinä ovat tuttu tohtori Ben Goldacre ja ohjelmoija Anna Powell-Smith. Heidän johdollaan luotiin TrialsTracker sivusto, joka julkaisee huonoimpien ja parhaimpien tutkimuspaikkojen ja tutkimusten rahoittajien nimet. Ohjelma käy läpi tutkimusarkistoon ilmoitettuja tutkimuksia. Eli onko niitä julkaistu PubMed tietokannassa tutkimusten ilmoitetun valmistuspäiväyksen jälkeen. Kun ohjelma oli selannut läpi n. 29 000 loppuun saatettua tutkimusta, niin hieman yli 45 % tutkimuksista oli vielä julkaisematta.
Näin on löydetty paikkoja, joissa julkaisematta jätetään lähes kaikki siellä suoritetut tutkimukset. Näiden huonojen lääkefirmojen, sairaaloiden ja oppilaitosten maineeen häpäisy edes tällä tavalla voi toimia paremmin kuin lainsäädäntö. Vielä kun tieto näistä paikoista leviäisi enemmän tiedotusvälineissä, niin isojen firmojen pörssikursseille voisi tapahtua jotain. Tällä hetkellä TrialsTrackerin tietojen perusteella huonoin lääkevalmistaja on Sanofi ja GlaxoSmithKline on neljänneksi huonoin.
Mainetta saisi hilattua ylös jäteojasta hyvin helpolla tavalla: julkaisemalla valmiiden tutkimusten tulokset.
5.1.18
Trump ei halunnut voittaa, osa 2
Trumpin voittaessa presidentinvaalit moni politiikan menoa seurannut ihmetteli sitä menoa. Useampi heistä vihjaili tai antoi jollakin tapaa ymmärtää, ettei Trumpin kampanja oikeasti tähdännyt vaalien voittoon. Hän halusi vaalikampanjalla näkyvyyttä, mainetta ja lisää poliittista vaikutusvaltaa. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun vaalitaistelua käytettäisiin jonkin muun motiviin tähden.
Trump ei halunnut voittaa bloggauksessa vuodelta 2016 keräsin aineistoa kasaan tästä perustelusta. Silloin esittelin sen varovaiseen sävyyn:
Toimittaja Michael Wolffin uusin kirja Fire and Fury sisältää materiaalia, jonka perusteella voin pian näpytellä ihan vakavasti I told you so. Tilasin kirjan ja odottelen posteljooni polkevan sen luokseni. Wolffin kirjasta tullaan varmasti vääntämään kättä julkisuudessa.
Sitä ennen kannattaa lukaista New York Magazinesta läpi Wolffin netissä julkaisema kolumni, joka vilauttaa millaista materiaalia on luvassa.
Useampi vaalikampanjan sisäpiiriläinen on kommentoinut, että tavoitteena oli jotain muuta kuin vaalivoitto. Vaali-iltana julistettu Trumpin voitto oli yllätys omalle kampanjaväelle, jossa useampi oli valmistautunut uusiin töihin aivan muualla kuin Valkoisessa talossa. He pitivät Clintonin voittoa aivan selvänä tosiasiana. Vaalien alussa Trump oli hehkuttanut tulevaa Trump Network televisiokanavaansa. Osallistumalla vaalitaistoon hän saisi siihen tarvittavaa näkyvyyttä, jota miljardööri Roger Ailes (entinen Fox News kanavan johtaja) oli kertonut Trumpin tarvitsevan sellaista kanavaa varten.
Kaikki tämä selittää miksi Trumpin alkutaival presidenttinä on ollut niin onnetonta. Trumpin väki ei oikeasti ollut valmistautunut politiikan tekemiseen ja vaalilupausten toteuttamiseen. Siksi heillä ei ollut pätevää väkeä nimittämässä uusia nimiä eri valtion laitoksiin. Siksi heillä ei ollut syvällisiä suunnitelmia ulko- ja sisäpolitiikan tekemiseen. Siksi Trumpin eturistiriidat omistuksiensa ja tulevan virkansa suhteen olivat yhdentekeviä vaalien aikana. Siksi Trump ei julkaissut verotietojaan kuten muut ehdokkaat. Siksi Trump ei ollut perillä mitä kaikkea presidentti voi tehdä ja minkälaisia velvollisuuksia hänellä on.
Miksi tehdä mitään noista asioista, jos suunnitelmissa ei ollut vaalien voittaminen?
Trump ei halunnut voittaa bloggauksessa vuodelta 2016 keräsin aineistoa kasaan tästä perustelusta. Silloin esittelin sen varovaiseen sävyyn:
Vaihteeksi esittelen salaliittoteorian ja nettihuhun vailla kritiikin häivää. Se tuli vastaan viime vuonna, kun Donald Trump lähti mukaan presidentinvaaleihin. Väite oli hyvin selkeä. Trumpin vaalivoiton jälkeen tapahtuneet ja paljastuneet asiat näyttäisivät tukevan salaliittoteoriaa. Kirjoitan siitä huumorimielellä. Mahdollisesti voin sitten joskus tulevaisuudessa kirjoittaa; I told you so!
Toimittaja Michael Wolffin uusin kirja Fire and Fury sisältää materiaalia, jonka perusteella voin pian näpytellä ihan vakavasti I told you so. Tilasin kirjan ja odottelen posteljooni polkevan sen luokseni. Wolffin kirjasta tullaan varmasti vääntämään kättä julkisuudessa.
Sitä ennen kannattaa lukaista New York Magazinesta läpi Wolffin netissä julkaisema kolumni, joka vilauttaa millaista materiaalia on luvassa.
Useampi vaalikampanjan sisäpiiriläinen on kommentoinut, että tavoitteena oli jotain muuta kuin vaalivoitto. Vaali-iltana julistettu Trumpin voitto oli yllätys omalle kampanjaväelle, jossa useampi oli valmistautunut uusiin töihin aivan muualla kuin Valkoisessa talossa. He pitivät Clintonin voittoa aivan selvänä tosiasiana. Vaalien alussa Trump oli hehkuttanut tulevaa Trump Network televisiokanavaansa. Osallistumalla vaalitaistoon hän saisi siihen tarvittavaa näkyvyyttä, jota miljardööri Roger Ailes (entinen Fox News kanavan johtaja) oli kertonut Trumpin tarvitsevan sellaista kanavaa varten.
Kaikki tämä selittää miksi Trumpin alkutaival presidenttinä on ollut niin onnetonta. Trumpin väki ei oikeasti ollut valmistautunut politiikan tekemiseen ja vaalilupausten toteuttamiseen. Siksi heillä ei ollut pätevää väkeä nimittämässä uusia nimiä eri valtion laitoksiin. Siksi heillä ei ollut syvällisiä suunnitelmia ulko- ja sisäpolitiikan tekemiseen. Siksi Trumpin eturistiriidat omistuksiensa ja tulevan virkansa suhteen olivat yhdentekeviä vaalien aikana. Siksi Trump ei julkaissut verotietojaan kuten muut ehdokkaat. Siksi Trump ei ollut perillä mitä kaikkea presidentti voi tehdä ja minkälaisia velvollisuuksia hänellä on.
Miksi tehdä mitään noista asioista, jos suunnitelmissa ei ollut vaalien voittaminen?
1.1.18
Uusi vuosi ja Medium-paahdetut kujeet
Joulukuu vierähti työkiireiden parissa. Bloggaaminen jäi vähemmälle, kun päivän voimat loppuivat kotisohvalle kaatumisen jälkeen. Sentään jaksoin laittaa kirjapalkintoja PA-ryhmässä järjestetyissä arvonnoissa. Olen myös sijoittanut kallisarvoista vapaa-aikaani useiden kirjojen lukemiseen, joten elämäni ei ole aivan turhaa.
Onneksi 2018 on hyvillä ennusmerkeillä varustettu. Vuoden aloittaminen on helppoa tehdä hymyillen, kun kuulin miten huonossa jamassa Mitä Vittua -sivuston ylläpito on. Itse Ilja Janitskin ilmoitti sivuston rahoituksen olevan mennyttä. Ilja pesi kätensä aloittamastaan projektista. Siksi sitä jatketaan vapaaehtoistoimin. Myös he kutsuvat itseään toimituskunnaksi ja leikkivät sivuston olevan lehti. Mistä palvelimen kuukausimaksut sitten maksetaan? Se jääköön Mitä Vittua -sivuston parissa askartelevien ongelmaksi. Mitä enemmän heillä on ongelmia sitä paremmin minä saan öisin unta ja päiväunia.
Toinen hyvä käänne on ihmishenkiä ja elämiä tuhoavan huumepolitiikan muutostuulahdus Kalifornian suunnalta. Osavaltiossa avataan laillisia marihuonamyymälöitä. Nyt kuudessa osavaltiossa on ymmärretty luopua toimimattomasta järjestelmästä. Ehkä joku vuosi tämä rantautuu myös Suomeen, jotta poliitikkomme uskaltavat lopettaa järjestäytyneen rikollisuuden suojelun. Siis pelkästään suosittujen huumeiden kohdalla. Verorikollisten suojelu jatkuu perinteiseen tyyliin.
Minun täytyy myös henkisesti valmistautua helmikuussa järjestettävään Minä Olen -messuun. Aion harhailla siellä ja nuuhkia tunnelmia.
Onneksi 2018 on hyvillä ennusmerkeillä varustettu. Vuoden aloittaminen on helppoa tehdä hymyillen, kun kuulin miten huonossa jamassa Mitä Vittua -sivuston ylläpito on. Itse Ilja Janitskin ilmoitti sivuston rahoituksen olevan mennyttä. Ilja pesi kätensä aloittamastaan projektista. Siksi sitä jatketaan vapaaehtoistoimin. Myös he kutsuvat itseään toimituskunnaksi ja leikkivät sivuston olevan lehti. Mistä palvelimen kuukausimaksut sitten maksetaan? Se jääköön Mitä Vittua -sivuston parissa askartelevien ongelmaksi. Mitä enemmän heillä on ongelmia sitä paremmin minä saan öisin unta ja päiväunia.
Toinen hyvä käänne on ihmishenkiä ja elämiä tuhoavan huumepolitiikan muutostuulahdus Kalifornian suunnalta. Osavaltiossa avataan laillisia marihuonamyymälöitä. Nyt kuudessa osavaltiossa on ymmärretty luopua toimimattomasta järjestelmästä. Ehkä joku vuosi tämä rantautuu myös Suomeen, jotta poliitikkomme uskaltavat lopettaa järjestäytyneen rikollisuuden suojelun. Siis pelkästään suosittujen huumeiden kohdalla. Verorikollisten suojelu jatkuu perinteiseen tyyliin.
Minun täytyy myös henkisesti valmistautua helmikuussa järjestettävään Minä Olen -messuun. Aion harhailla siellä ja nuuhkia tunnelmia.
18.12.17
Tämän kirjoituksen aihe ei ole avaruusoliot
Yhdysvaltojen puolustusministeriölle lähetetään vuosittain useita havaintoja
tunnistamattomista lentävistä kohteista. Niitä tekevät ilmailualan
ammattilaiset, sotakoneiden lentäjät ja siviilit. Viranomaiset pyrkivät
selvittämään olisuko alueella ollut luvatonta toimintaa. Salakuljettajat,
vihollisvaltioiden lentokoneet tai muut epämääräiset tahot voivat
käyttää ilmatilaa monenlaisilla lentovehkeillä. Selvitystyössä on kyseessä ihmisten
turvallisuuden takaaminen.
Kuvittelin tämän olevan jatkuvasti toimiva USA:n projekti. Tietenkin Pentagon käyttää rahaa selvittääkseen tunnistamattomia kontakteja USA:n ilmavoimien valvomissa ilmatiloissa. Mutta yllätykseni oli medium-tasolla, kun viikonopun aikana luin mitä New York Times kertoi Pentagonin vuosittaisesta budjetista löytyneestä ohjelmasta. Tällaista tunnistamattomien kohteiden tunnistamista ei enää tehdäkään suurella aktiviteetilla ja rahalla. Ohjelma alkoi vuonna 2007 ja lopetettiin 2012. NY Timesin tietojen mukaan sitä kuitenkin jatketaan kulisseissa, mutta pienemmällä tuella. Ohjelman sisältö on vieläkin osittain salattua. Viranomaiset kertoivat, että tärkeämmät projektit vaativat henkilökunnan aikaa ja energiaa.
Sotavoimien budjetti on n. 600 miljardia dollaria. Siitä käytettiin vuosittain taskurahana tuntuva 22 miljoonaa dollaria ufo-havaintojen selvittämiseen. Tarkennetaan vielä kaikille hitaimmille, että ufo ei tarkoita avaruusolioiden reissuratikkaa, vaan kirjaimellisesti ihan vaan tunnistamatonta lentävää kohdetta. Lentokoneet, dronet, soihdut, raketit ja useat muut ihmisten rakentamat härvelit voivat olla tunnistamattomia lentäviä kohteita.
Videotaltioinneissa voi olla hämmästyttävästi liikkuvia kohteita. Tunnistaminen ei ole helppoa tai aina edes mahdollista, jos olosuhteet ovat tarpeeksi haastavia. Joko havaintoa kestää vain muutaman sekunnin. Kohde voi heijastaa valoa, jolloin videolla näkyvä raju liike ei ole kohteen liikettä vaan siitä heijastuvan valon liikettä. On useita syitä miksi jopa veteraanilentäjien näkemät asiat voivat olla pelkästään perspektiivistä kiinni.
Tästä Pentagonin ufo-rahasta osa meni miljardööri Robert Bigelowin firmaan. Bigelow on harras avaruusolioiden vierailuihin uskova mies. Hän on käyttänyt useita miljoonia dollareita avaruusalusten metsästämiseen. Yhteistyötä tehdään NASA:n kanssa, kun Bigelow Aerospace firma suunnittelee kertakäyttöistä alusta kiertoradalle pääsemiseen.
Bigelow valittelee aiheeseen liittyvää stigmaa. Ihmiset eivät uskalla kertoa eteenpäin havaintojaan, sillä he pelkääväät saavansa hihhuli-leiman otsaansa. Bigelow kertoo muiden valtioiden pystyvän suorittamaan aktiivista ufojen tutkimustyötä. Yhtenä esimerkkinä hän tarjoaa Chilen vastaavaa projektia, joka on kuulemma parempi kuin Pentagonin työryhmän työ.
Johon Metabunkin ikivalpas Mike West huomauttaa, että Chilen ufo-verkoston paras videoesimerkki selvittämättömästä kappaleesta taivaala selvitettiin netissä muutamassa päivässä.
Toivottavasti tällaisia päteviä selvitystöitä jaksetaan tehdä vuodesta toiseen. Materiaalia tulvii markkinoille, kun nettiin ladataan tietokoneohjelmilla laadittuja videoita lentävistä mysteereistä. Siksi edes jollakin tapaa järjestäytynyt verkosto suoraan lentoliikenteeseen ja -valvontaan osallistuvien ihmisten havainnoista on tärkeä. Se on luotettavampi tapa saada havaintoja kuin KirjaimiaNumeroja nimimerkin lataama YouTube-video.
Kuvittelin tämän olevan jatkuvasti toimiva USA:n projekti. Tietenkin Pentagon käyttää rahaa selvittääkseen tunnistamattomia kontakteja USA:n ilmavoimien valvomissa ilmatiloissa. Mutta yllätykseni oli medium-tasolla, kun viikonopun aikana luin mitä New York Times kertoi Pentagonin vuosittaisesta budjetista löytyneestä ohjelmasta. Tällaista tunnistamattomien kohteiden tunnistamista ei enää tehdäkään suurella aktiviteetilla ja rahalla. Ohjelma alkoi vuonna 2007 ja lopetettiin 2012. NY Timesin tietojen mukaan sitä kuitenkin jatketaan kulisseissa, mutta pienemmällä tuella. Ohjelman sisältö on vieläkin osittain salattua. Viranomaiset kertoivat, että tärkeämmät projektit vaativat henkilökunnan aikaa ja energiaa.
Sotavoimien budjetti on n. 600 miljardia dollaria. Siitä käytettiin vuosittain taskurahana tuntuva 22 miljoonaa dollaria ufo-havaintojen selvittämiseen. Tarkennetaan vielä kaikille hitaimmille, että ufo ei tarkoita avaruusolioiden reissuratikkaa, vaan kirjaimellisesti ihan vaan tunnistamatonta lentävää kohdetta. Lentokoneet, dronet, soihdut, raketit ja useat muut ihmisten rakentamat härvelit voivat olla tunnistamattomia lentäviä kohteita.
Videotaltioinneissa voi olla hämmästyttävästi liikkuvia kohteita. Tunnistaminen ei ole helppoa tai aina edes mahdollista, jos olosuhteet ovat tarpeeksi haastavia. Joko havaintoa kestää vain muutaman sekunnin. Kohde voi heijastaa valoa, jolloin videolla näkyvä raju liike ei ole kohteen liikettä vaan siitä heijastuvan valon liikettä. On useita syitä miksi jopa veteraanilentäjien näkemät asiat voivat olla pelkästään perspektiivistä kiinni.
Tästä Pentagonin ufo-rahasta osa meni miljardööri Robert Bigelowin firmaan. Bigelow on harras avaruusolioiden vierailuihin uskova mies. Hän on käyttänyt useita miljoonia dollareita avaruusalusten metsästämiseen. Yhteistyötä tehdään NASA:n kanssa, kun Bigelow Aerospace firma suunnittelee kertakäyttöistä alusta kiertoradalle pääsemiseen.
Bigelow valittelee aiheeseen liittyvää stigmaa. Ihmiset eivät uskalla kertoa eteenpäin havaintojaan, sillä he pelkääväät saavansa hihhuli-leiman otsaansa. Bigelow kertoo muiden valtioiden pystyvän suorittamaan aktiivista ufojen tutkimustyötä. Yhtenä esimerkkinä hän tarjoaa Chilen vastaavaa projektia, joka on kuulemma parempi kuin Pentagonin työryhmän työ.
“Internationally, we are the most backward country in the world on this issue,” Mr. Bigelow said in an interview. “Our scientists are scared of being ostracized, and our media is scared of the stigma. China and Russia are much more open and work on this with huge organizations within their countries. Smaller countries like Belgium, France, England and South American countries like Chile are more open, too. They are proactive and willing to discuss this topic, rather than being held back by a juvenile taboo.”
Johon Metabunkin ikivalpas Mike West huomauttaa, että Chilen ufo-verkoston paras videoesimerkki selvittämättömästä kappaleesta taivaala selvitettiin netissä muutamassa päivässä.
Toivottavasti tällaisia päteviä selvitystöitä jaksetaan tehdä vuodesta toiseen. Materiaalia tulvii markkinoille, kun nettiin ladataan tietokoneohjelmilla laadittuja videoita lentävistä mysteereistä. Siksi edes jollakin tapaa järjestäytynyt verkosto suoraan lentoliikenteeseen ja -valvontaan osallistuvien ihmisten havainnoista on tärkeä. Se on luotettavampi tapa saada havaintoja kuin KirjaimiaNumeroja nimimerkin lataama YouTube-video.
17.12.17
Kun lööpistö sekoaa eläimen raadosta
Otsikko ei ole vertauskuva presidentti Trumpin urasta, vaan tällä kertaa käännän huomioni siihen miten keltainen lehdistö reagoi Intiasta kantautuvaan uutiseen. Tutkijat ovat kuulemma jälleen täysin hämmästyneitä ja äimän käkinä siitä minkälainen jäännös löytyi pienen Jasparin kaupungin ympäristöstä. Sen löysi 35 vuotta sitten suljettua sähköasemaa tarkastava teknikko. Eläimen päästä oli jo kadonneet pehmeät kudokset (kuono, korvat), joten pelkkä pääkallo yhdistettynä kuivuneeseen kroppaan saa raadon muistuttamaan muinaista dinoa. Oikea arvoitus on se mikä rotan kaltainen otus on kyseessä. Hampaat viittaisivat kuitenkin johonkin muuhun kuin jyrsijään. DNA-testillä saadaan varmuus, jos sellaista viitsitään tehdä. Raadolle ollaan tekemässä radiohiiliajoitus.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun kuollut ja puoliksi olemattomiin kuihtunut raato näyttää joltain muulta kuin elävä eläin. Kreationistien tarinoissa kiersi erittäin sitkeästi esim. hainraadosta otettu kuva, joka tulkittiin muinaiseksi hirmuliskoksi.
Lehdistössä tähän uutiseen liitetään kuvauksia löydetyistä dinosaurusten fossiileista ja muutenkin kerrotaan minkälaisia liskoja eli kymmeniä miljoonia vuosia sitten. Sunday Express, Daily Mail, The Sun, International Business Times, jne, käsittelevät tätä löytöä aivan kuin Intiassa olisi löydetty jotain mullistavaa. Laittamalla otsikkoon sanan dinosaurus he saavat sopivasti huomiota. Ja teknisesti he ovat oikeassa. Raato pelkästään muistuttaa dinosaurusta. Vaikka kaikkein todennäköisin ja johdonmukaisin selitys on jonkinlaisen nisäkkään jäännös.
Henkilökohtaisesti haluaisin, että hirmuliskoja olisi vielä hengissä. Minidino olisi täydellinen lemmikki.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun kuollut ja puoliksi olemattomiin kuihtunut raato näyttää joltain muulta kuin elävä eläin. Kreationistien tarinoissa kiersi erittäin sitkeästi esim. hainraadosta otettu kuva, joka tulkittiin muinaiseksi hirmuliskoksi.
Lehdistössä tähän uutiseen liitetään kuvauksia löydetyistä dinosaurusten fossiileista ja muutenkin kerrotaan minkälaisia liskoja eli kymmeniä miljoonia vuosia sitten. Sunday Express, Daily Mail, The Sun, International Business Times, jne, käsittelevät tätä löytöä aivan kuin Intiassa olisi löydetty jotain mullistavaa. Laittamalla otsikkoon sanan dinosaurus he saavat sopivasti huomiota. Ja teknisesti he ovat oikeassa. Raato pelkästään muistuttaa dinosaurusta. Vaikka kaikkein todennäköisin ja johdonmukaisin selitys on jonkinlaisen nisäkkään jäännös.
Henkilökohtaisesti haluaisin, että hirmuliskoja olisi vielä hengissä. Minidino olisi täydellinen lemmikki.
Subscribe to:
Posts (Atom)