MH17: BUK-salaliittoteorioiden viimeinen lerpahdus

 11 vuotta sitten venäläinen BUK-ilmatorjuntaohjus tuhosi Malaysia Airlinesin lento 17 matkustajakoneen Ukrainan taivaalla. Muistelin tapahtumaa myös viime vuonna. Sen jälkeen on tapahtunut jänniä käänteitä tuhon tutkinnassa. YK:n ilmailujärjestö ICAO kävi läpi turman todisteet. ICAO totesi Venäjän olevan vastuussa 298 ihmisen kuolemaan. Tuota ennen olemme saaneet nauttia Kansainvälisen rikostutkinnan (JIT) päätöksestä ja tutkinnasta. Todisteiden perusteella syyllisiä ovat venäläiset Igor Girkin (Strelkov), Sergei Dubinski ja Oleg Pulatov sekä ukrainalainen Leonid Hartshenko. Eläköön he elämänsä jäljellä olevat päivät häpeässä. Kuolkoon tyhjinä. (Expanse viittaus!)

 Yritin selata läpi netistä miten tänä vuonna Venäjää puolustelevat tahot yrittävät viedä huomioita pois MH17 tuhon syyllisistä. Pienenä iloisena yllätyksenä pääsin toteamaan, että näkyvimmät äänipäät eivät enää vaivaudu vetoamaan tuntemattomaan ukrainalaiseen torjuntahävittäjään tai matkustajakoneeseen pakattuihin piilotettuihin räjähteisiin. Kukaan järkevältä pintapuolisesti vaikuttava kommentaattori ei enää viitannut edellämainittuihin salaliittoteorioihin. Niille ei koskaan kertynyt todisteita, joten argumentit jätettiin keräämään pölyä. Torjuntahävittäjän ohjukset eivät ole tarpeeksi tehokkaita aiheuttamaan sellaisia jälkiä joita lentokoneen jäänteistä löytyi. Lentokoneen sisällä tapahtunut räjähdys ei olisi tehnyt sellaista jälkeä, jota raunioista löytyi. Kaikkein eniten argumenttien katoamiseen taisi vaikuttaa se, että ne olivat niin helposti todistettavissa venäläisten tekemiksi väärennöksiksi. Jos näet jonkun vielä viljelevän tuollaisia väitteitä, niin huomauta heille etteivät he koskaan ikinä missään kykene esittämään väitteilleen todisteita. Lakimieheni suosituksen takia joudun jättämään väliin sen kehoituksen, jota oikeasti haluaisin sinun tekevän tuollaisille väitteiden levittäjille.

Sen sijaan noissa piireissä myönnetään avoimesti, että matkustajakoneen tuhosi BUK-ilmatorjuntajärjestelmän maasta-ilmaan ohjus. Se mitä he eivät millään suostu myöntämään on kuka ohjuksen ampui ja mistä se lähti kohti matkustajakonetta. Tämä on se viimeinen juoksuhauta, jossa informaatiosotaa käydään MH17 salaliittoteorioiden kohdalla. Se myös selittää miksi aiheesta ei enää tehdä aloituksia ja räyhäyskinasteluja eri palstoilla. Venäjän tuottamaa potaskaa levittävät tahot ovat oppineet edeltävinä vuosina miten helposti heidän argumenttinsa tuhoutuvat areenalla.

Venäjän virallinen tiedottaja Peskov väitti sitkeästi vielä syyskuussa 2016, ettei Itä-Ukrainassa voinut olla venäläisten käyttämiä ohjusjärjestelmiä, koska Itä-Ukrainassa ei ollut sotimassa venäläisiä joukkoja tai asejärjestelmiä. Joten Venäjää ei saanut syyttää turmasta. Peskovin omin sanoin:

"We've been ruling out the fact that any Russian weapons were shipped to Ukraine, any Russian army members, any Russian troops were inside Ukraine. And we're still ruling out that possibility."

Luonnollisesti Peskov oli täysin väärässä. Vuoden 2022 avoimen isomman invaasion jälkeen useampi venäläinen taho on myöntänyt, että he olivat sotimassa Ukrainassa 2014 lähtien. Kuten silloiset valokuvat ja videot olivat jo todistaneet. Myös valokuvat ja videot Venäjältä Ukrainaan tuoduista BUK-ohjusjärjestelmistä olivat yleisesti tiedossa, joten oli käytännössä turhaa enää teeskennellä, ettei niitä oltu tuotu Itä-Ukrainaan Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatista. Bellingcatin ansiosta tietoisuus nimenomaan lento 17 turman laukaisseesta Venäjältä tuodusta ja Venäjälle palanneesta BUK-ohjusjärjestelmästä onkin niin laajalle levinnyttä.

 

MH17-denialismin viimeinen linjaus onkin väittää, että lentokoneen tuhonnut ohjus laukaistiin jostain muualta kuin mistä valokuva- ja silminnäkijätodisteet sen osoittivat laukaistun. He vastentahtoisesti myöntävät, että BUK-ohjuksia oli kyllä tuotu Venäjältä Ukrainaan. Mutta denialistit väittävät lento 17 tuhonneen BUK-ohjuksen tulleen ukrainalaisten hallitsemalta alueelta, joten tuhosta ei sovi syyttää venäläisiä.

BUK-ohjuksia valmistavan Almaz-Antey firman esitelmä lokakuussa 2015 lento 17 tuhosta sisälsi paljon väitteitä, joihin vielä jaksetaan vedota. Esitelmä kestää yli tunnin ja katseltavissa täällä. Perusidea on helppo selittää. Almaz-Antey väittää, ettei koneen tuhonnut ohjus voinut tulla siitä kulmasta josta turmatutkinta, Belgian kuninkaallinen sotilasakatemia ja Netherlands Aerospace Centre saivat laskelmistaan ohjuksen lentoradaksi. Almaz-Anteyn mukaan ohjuksen lentoradan alkupiste olikin jossain Zaroshchensken eteläpuolella. Eikä Pervomaiskyin pelloilta, kuten todisteet näyttivät osoittavan. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Almaz-Anteyn esitelmään vetoavilla onkin yksi harmillisen sitkeä este tiellään. Zaroshchensken alueelta ei löytynyt jälkiä BUK-ilmatorjuntalavetin liikkeistä. Ei telaketjujen jälkiä maasta. Ei ohjuksen laukaisun polttamaa maata. Eikä sieltä taltioitu ohjuksen jättämää vanaa. Mutta kaikki tällaiset todisteet löytyivät Pervomaiskyin alueelta, joka ei tuolloin ollut ukrainalaisten hallitsemaa aluetta. Venäläisillä oli kädessään teoreettinen vastalause, mutta se ei sopinut tuon päivän havaintoihin. Siksi harva MH17-denialisti näyttää soveltavan Almaz-Anteyn esitelmää vastalauseissaan. Pienenä puutteena venäläisten kannalta oli myös se, että Zaroshchensken alue ei ollut turmapäivänä ukrainalaisten hallitsema. Separatistien välisissä siepatuissa puheluissa he puhuivat alueesta heidän alueenaan.

Almaz-Anteyn sanomaa heikensi huomattavasti myös heidän väitteidensä paikkansapitämättömyys, kun he väittivät lento 17 jäämistä löydettyjen ohjuksen sarjanumeroiden perusteella, ettei Venäjällä voinut olla niin vanhaa ohjusta. Venäjän armeija ei kuulemma enää tuolloin käyttänyt ohjuksen vanhempaa versiota. Jolloin Almaz-Anteyn esitelmöitsijät nöyryytettiin ripeästi valokuvilla, joissa Venäjän BUK-ohjusjärjestelmissä oli kuin olikin kiinni ohjuksen vanhempaa versiota. Vanhan 9M38M1 ja uuden 9M317 BUK-ohjuksen vakaimet ovat selkeästi erikokoisia, joten tunnistaminen on helppoa.

Lisäksi Venäjän puolustusministeriö sortui jälleen räikeään väärennökseen. Venäjän into syyttää Ukrainaa aiheutti huolimattomuutta, kun puolustusministeriö lähetti JIT-tutkinnalle todisteeksi satelliittikuvia Ukrainan armeijan A-1428 yksikön tukikohdasta lähellä Zaroshchensken kylää. Juuri se alue josta Almaz-Antey väitti ohjuksen lähteneen kohti matkustajakonetta!

Heinäkuun 14. päivä otetussa satelliittikuvassa ukrainalaiset BUK-lavetit ovat vielä A-1428 tukikohdan pihalla. Mutta heinäkuun 17. päivä otetussa satelliikuvassa BUK-lavetti on poistunut pihalta juuri silloin, kun lento 17 ammuttiin alas! 18. heinäkuuta päivätty satelliittikuva pellolta Zaroshchensken alueelta näyttää selkeästi, että siellä on pari armeijan ajoneuvoa päivystämässä. Ohjuksen laukaisupaikka kuvattiin!

 UKRAINAN ARMEIJA JÄI KIINNI RYSÄN PÄÄLTÄ!

 Tarvitsen pienen huikan "ruunan kusta" jatkaakseni tätä.

Venäjän puolustusministeriön harmiksi nettiväki osasi heti ihmetellä mistä he olivat saaneet 17. ja 18. heinäkuuta otetut satelliittikuvat. Nimittäin tuona päivänä ja vielä parina sen jälkeen Itä-Ukrainassa oli niin paksu pilvipeite, ettei satelliittikuvia oltu otettu. Vasta 21. heinäkuuta oli mahdollista tarkastella satelliittikuvia.  Pilviongelma sai väen heti etsimään vikoja Venäjän antamista satelliittikuvista. Eikä kukaan yllättynyt, kun selvisi "17. heinäkuuta" päiväyksellä merkatun kuvan olevan huomattavasti vanhempi kuva. Bellingcatin työllä selvisi, että A-1428 tukikohdan maasto oli siinä selkeästi erilainen verrattuna 14. heinäkuuta otettuun satelliittikuvaan. Lisäksi Venäjä ei lähettänyt JIT-tutkinnalle alkuperäistä korkean resoluution tiedostoa kuvista, vaan pienemmän resoluution Adobella käsitellyn kopion. Ehkä vain harmillinen vahinko sattunut kuvat lähettäneelle virkailijalle?

JIT pyysi myös Bellingcatista täysin riippumattomasti Euroopan avaruusjärjestö ESA:a vertailemaan parhaimmilla mahdollisilla ja luotettavasti ajoitetuilla satelliittikuvilla venäläisten esittelemät alueet noilta päiviltä.

The investigation team asked the European Space Agency (ESA) to investigate satellite images of these locations. The results were added to the case file. ESA supplied a satellite photo taken on 17 July 2014 of the base northwest of Donetsk. This photo does not match the one provided by the Russians. The difference between the two photos is clear: the Buk TELAR which the Russian Federation claims is missing from the photo of 17 July 2014 is still in the same place on ESA’s satellite photo.

Follow-up investigation confirmed that this is not due to a difference in the time when the photos were taken. The photos from the Russian Federation plainly differ from other satellite images from July 2014. The research collective Bellingcat conducted its own analysis of this. The investigation team was made aware of this analysis and subsequently examined the satellite photos in the light of its own source material. The conclusion of that analysis is that the photos could not have been taken on the dates mentioned at the Russian press conference. The Russian photos show, for example, trees and bushes around the base which, as can be seen in other satellite photos, were removed prior to 2 July 2014.

JIT-tutkijat selvittivät paikallisia haastattelemalla myös, että Venäjän mainitsema ukrainalainen tukikohta ei enää edes ollut ukrainalaisten hallinnassa heinäkuun puolestavälistä lähtien 2014. Tukikohdassa oli kyllä BUK-ohjusjärjestelmiä kaksi kappaletta, kuten Venäjän puolustusministeriö oli väittänyt olevan 14. heinäkuuta olevassa kuvassa. Mutta ne olivat ruostuneita ja hylättyjä. JIT-raportti sisältää näistä hylätyistä BUK:eista kivoja lähikuvia.

JIT-raportissa kerrotaan myös miten Venäjän puolustusministeriö lopulta vuosien jälkeen reagoi, kun se oli jäänyt kiinni vilpistä.

Since 15 October 2015 we had therefore repeatedly asked the Russian authorities to provide the underlying image files for the satellite photos shown by the Ministry of Defence on 21 July 2014. These would allow experts to further investigate the date and content of the photos. For years these repeated requests remained unanswered. One week before the opening of the trial in March 2020 we received a reply. According to the Russian authorities, the satellite photos of the area south of Zaroshchenske were not retained because on the satellite image of 17 July 2014 there was up to 90% cloud cover and on the image of 18 July 2014 more than 90% cloud cover. The Russian authorities stated that satellite images are not retained if there is more than 60% cloud cover. They did not comment on the photos shown of the base in Donetsk. 

Oho! Myönsivät, ettei heillä edes voinut olla satelliittikuvia noilta mainitsemiltaan päiviltä ja sitten teeskentelevät, etteivät tehneet mitään väärää esittäessään sellaisia tekaistuja satelliittikuvia.

 

 

Rauhoitu, rauhoitu, rauhoitu.

 No, rapatessa roiskuu, jne. Ehkä Venäjän puolustusministeriössä oli vaan jekkuileva tunnelma noina päivinä.

Joten mistä se BUK-ohjus sitten oikeasti laukaistiin ja millä perusteella tiedämme sen alueen sijainnin? 

Ukraine@War blogi, nykyään tunnetaan nimellä Putin@War, osasi geopaikantaa yhdestä valokuvasta näkyneen BUK-ohjuksen jättämän vanan. Ohjusvana oli jossain Snizhne kylän eteläpuolella. Hän laski arvion linjasta, jonka varrella ohjusvanan alkupisteen oli oltava. Kuinkas sattuikaan! 21. heinäkuuta 2014 otetussa satelliittikuvassa kyseisellä linjalla olevan pellon kohdalla on nähtävissä tulipalon jäljet. Paikalle saapunut toimittaja Roland Oliphant otti kuvia lähempää. Ohjuslaukaisun sytyttämä maasto oli juuri sillä linjalla, jonka Ukraine@War oli laskenut geopaikannuksellaan.

Venäläisen BUK-ohjusjärjestelmän reissu tuon kylän lähelle oli havaittu avoimista lähteistä. Samalla tavalla oli jäljitettävissä saman BUK:in paluureissu Venäjälle.

Malaysia Airlinesin lento 17 tuhoutumisen hetkellä 17. heinäkuuta 2014 alueella ja BUK-ohjuksen kantomatkan sisällä oli vain Venäjältä tuotu BUK.