Kun kuulin ääniä eli ajatuksia itsemurhasta

Nämä ovat vain minun kokemuksiani. Niistä ei pysty yleistämään neuvoja muiden elämään. Toivon kuitenkin, että seuraavat sanat voivat olla avuksi joillekin lukijoilleni.

Ensin hieman taustaa. Kuten olen aikaisemmin kirjoitellut, niin viime vuosi oli haastava. Suoremmin sanottuna huono vuosi. Mielialani oli jopa suomalaisella asteikolla synkällä puolella. Usean vuoden väsymys työjutuista vielä siihen silauksena päälle, niin olin aikalailla masis tunnelmissa.

Erään työpäivän päätteeksi suljin liikkeeni ja lähdin kävelemään ruokakauppaa kohti. Syksyinen, pimeä ja sateinen päivä Toijalassa. Kadulla kulkiessani ajattelin, että olisi läheisteni kannalta parempi, jos kuolisin pois. Ajatus ilmestyi aivan yllättäen. Se ei ollut kenenkään vieraan ihmisen ääni, vaan omia ajatuksiani. Mutta tiedostin, että siinä oli jotain  Pari askelta otettuani ihmettelin miksi oikein ajattelin sellaista. Loogisesti ajatellen elämässäni oli ja on niin monta asiaa, jotka tekevät siitä elämisen arvoisen. Kävin ne läpi nopeasti päässäni. Kaupalle asti päästyäni en enää ajatellut kuolemistani.

Tämä toistui parisen kertaa kuukauden aikana. Jokaisella kerralla ihmettelin miksi kuulin sen ajatuspuheen. Jokaisella kerralla analysoin sen ajatuksen epäloogisuuden. Terminaaliin päätyminen ei tullut mieleeni, sillä olin vielä sellaisessa kunnossa, jossa pystyin kiemurtelemaan eroon itsetuhoisista ajatuksistani.

Minulla oli onneksi voimia reagoida ja ajatella tuota ajatustani kuolemastani. Koin pienen Spock-maisen hetken:

Ymmärsin, että tuo ääni ja kehoitus kuolla pois ei ole normaalia. Ymmärsin, että siinä on kyse masennuksesta. Normaalisti tilanteen jälkeen kannattaisi ehdottomasti kertoa siitä läheisille. Ja pyytää apua. Tai vähintään keskustella kenen tahansa kanssa, joka kuuntelee.

Se onkin se juju itsemurhissa, joita ei heti tajua, jos ei ole kokenut vastaavia ajatuksia. Masentunut voi perustella itselleen tekoa altruistisesti. Hänen kuolemansa olisi helpotus juuri niille ihmisille joista hän vielä välittää. Tuo idea putkahtaa omalla äänellä omassa päässä. Juuri siksi masennus onkin sairaus mielessä.

 Itse olen pystynyt käsittelemään synkimpiä mahdollisia ajatuksiani omin voimin. Tiedän, että kaikki eivät siihen pysty. 

Et ole yksin. Synkät ajatukset voivat vaivata mieltäsi. Niissä ei ole mitään hävettävää. Se on sairaus ja sinä et ole siihen syypää. Valmistaudu taistelemaan siitä, että saat tarvitsemaasi hoitoa. Mielenterveyspalvelut eivät ole Suomessa sieltä maailman parhaimmasta päästä. Yleinen ongelma on myös se miten läheiset suhtautuvat mielenterveysongelmiin. Kyseiset sairaudet nähdään hävettävinä sairauksina.

Apua löytyy nykyään internetin kautta. Keskusteluryhmissä pystyy avautumaan tukiryhmille. Tukinet ja Apua.info ovat hyviä ensimmäisiä polkuja.

Nykyään voin paremmin. Päässäni pyörii enemmän sellaisia ajatuksia, joissa perustelen itselleni miksi minun ei kannata vaivata ystäviä läsnäolollani. Eristäytyminen on onneksi vielä parempi vaihtoehto kuin kuolema. Oikeasti nautin omasta ajastani kotona. Nauran vieläkin nihilismiin liittyville vitseille Enkä ole itsetuhoisella tiellä. Ainakaan tietoisesti.