Kesäkuun suuri sharia hässäkkä

Helsingin sanomat kertoi islamilaisen oikeuden asiantuntija Asifa Quraishi-Landesin ajatuksista. Sharia-laille pitäisi antaa länsimaissa tilaa, sanoo Suomessa vieraillut professori – ”Uskon, että se saataisiin toimimaan” artikkeli herätti valtavasti keskustelua, mielipidekirjoituksia ja vastineita. Minua paljon fiksummat (siihen ei tarvita paljoa) ovat käyneet keskustelua läpi. Saavun myöhässä mukaan leikkiin, joten tyydyn vain huomauttamaan parista kohdasta täältä läppärini takaa.

Virheellisti moni somettaja alkoi ihmettelemään miksi tuollainen professori vaatii sharia-lakia länsimaihin. Ei vaadi laiksi, mutta se on sellainen uhkakuva, jolle tietyt ihmiset välttämättä haluavat panikoida. He eivät nähtävästi vaivautuneet lukemaan kritisoimaansa kirjoitusta. Professori Quraishi-Landes toteaa suoraan:

Shariaa ei siksi kuuluisi hakata kiveen tai ottaa ainoaksi laiksi, Quraishi-Landes toteaa, mutta harva muslimi muistaa tätä.

Silti, kun Quraishi-Landes esittää moskeijoissa ajatuksiaan maallisten lakien ja sharian erottamisesta, vastaanotto on positiivinen.

”En voi sanoa, että ajatteluni olisi tavallista muslimien keskuudessa, mutta kun selitän asiani koraanin kautta, ihmiset kyllä oivaltavat ja sanovat: ’Oho, tämä käy järkeen!’”

Kun tuo on alta pois, niin voin kommentoida loppuja Quraishi-Landesin sanomisista.

Tietenkin muslimilla on uskonnonvapauden nimessä ja kotimaansa lakien rajoissa kaikki oikeus noudattaa sellaista shariaa kuin haluaa noudattaa. Täsmennän, että noudattaa itsensä kohdalla. Koska sharialla ei ole lainvoimaa - eikä missään nimessä pitäisikään antaa - niin sen noudattaminen on muslimin oman uskonnollisen vakaumuksen mukaista. Sekä se minkälaista sharian versiota hän haluaa noudattaa. Quraishi-Landes itsekin sanoo, ettei lakien tule perustua shariaan.

Shariassa on tulkintaeroja, kuten muslimien erilaiset yhteisöt todistavat. Vanhoillisista tulkinnoista vapaamielisempiin. Abortti voidaan nähdä kiellettynä tai tietyissä olosuhteissa sallittuna toimenpiteenä. Monta eri tapaa joilla muslimi määrittelee miten tekee arkisia asioita elämässään. Sekä siitä millaisia valintoja hän saa tehdä. Uskonoppineet ovat jopa pohtineet, että naisella on oikeus orgasmiin seksissä. Tällainen orgasmimyönteinen ajattelu voi aiheuttaa vastalauseita SuomiEnsin-porukoissa, joissa Suomi tulee ensin ja sitten ehkä vasta naiset.

Yleisimmät ongelmakohdat näissä sharia tilanteissa ja länsimaissa liittyvät naisten asemaan. Kun ympäröivässä yhteiskunnassa naisilla olisi enemmän oikeuksia mm. aviomiehen valitsemisessa (saisi mennä naimisiiin ei-muslimin kanssa, mutta vanhoillinen suku vastustaa), tytär saisi periä enemmän, mutta veljet saavat miehinä suuremman osan, miten avioeroja myönnetään, jne. Jos nainen haluaa rajoittaa elämäänsä tällaisilla sääntökokoelmilla, joilla ei ole lainvoimaa, niin mielestäni hänellä on siihen kaikki oikeus. Tietyissä tilanteissa historiassa sharia on jopa antanut naisille enemmän oikeuksia kuin ei-muslimeille.  Samoin on täysin oikein, jos mies haluaa elää tuollaisten ohjeiden mukaan.

Ymmärrän täysin, että sharian noudattamisella muslimi kokee elävänsä hurskasta hengellistä elämää, tai kunnioittavansa perinteitään, tai jotain muuta periaatetta. Eikä minulla ole mitään sellaisia vastaan.

Kunhan muslimilla on oikeus itse valita ja päättää, jotta uskonnon- ja sananvapauden sekä tasa-arvon periaatteet toteutuvat. Kansalaisella on oikeus itse päättää miten hän rajoittaa omaa elämäänsä. Ja se  vapaampi vaihtoehto on oltava valittavissa näissä tapauksissa.

Mutta luonnollisesti useimmille muslimeille sharia on moraalisesti täydellinen oppi Se nähdään oikeudenmukaisuuden parhaana mittarina, joka on saneltu suoraan Allahin twitter-tililtä ihmiskunnalle. Varsinkin se versio shariasta, jota juuri he seuraavat. Ja siitä seuraa pientä sokeutta, jos pitäisi tarkastella onko se oikeasti täydellinen oppi. Koska se edellyttää omien ennakko-olettamuksien kyseenalaistamista. Tätä oli aistittavissa esim. kotimaisen Anas Hajjarin puheissa, kun hän ei millään saanut sanotuksi naisten hakkaamisen olevan väärin.

Washington Post lehdessä Asifa Quraishi-Landes kirjoittaa shariaan liittyvistä myyteistä. Se on ihan mielenkiintoista luettavaa. Varsinkin siinä mielessä, että mielestäni se osoittaa miten jopa Quraishi-Landesin näkövinkkelissä on pari moraalista sokeaa kohtaa sharian ongelmista.

Varsinkin ne kuuluisimmat ongelmakohdat saavat hänen kirjoituksessaan siloittelua. Myytti nro 4 kohdalla hän tiedostaa mm. varkaudesta annettavat käsien amputaatioit ja niiden yhteyden shariaan. Mutta se ei ole niin moraalisesti perseestä kuin tällainen sekulaari vapaamielinen ihmisoikeuksien puolustaja voisi luulla.

Miksi? Quraishi-Landes huomauttaa, ettei Hands off varkaudeksi lueta nälkään anastettua ruokaa tai vähäarvoisten esineiden näpistämistä. Noh hyvä, mutta se kuitenkin jättää sharian jossa on moraalisesti hyväksyttyä tietyissä tilanteissa hakata käsiä irti. Vaikka sen toteuttamisen ehdot ovat tarkat. Samoin aviorikoksista jaettavat tuomiot ovat minun näkökulmastani äärimmäisen barbaarisia, vaikka niitä jaetaan vain täsmällisesti määriteltyjen ehtojen toteutuessa.

Ehkä Quraishi-Landes on jossain kirjoittanut ja sanonut, että tuollainen käsien leikkaaminen ei enää sovi shariaan. En vain löydä sellaista kohtaa mistään.

Ongelmaksi jää tämä vanhojen moraalioppien päivittämättä jättäminen. On erittäin hienoa, että ne tiedostetaan yhteensopimattomaksi sen maan lakeihin joissa muslimi sattuu asumaan. Mutta ne jäävät ongelmakohtina jäljelle sinne taustalle, jos niistä ei suostuta luopumaan tai muokkaamaan inhimillisempään suuntaan.