Climate The Movie

Planeettamme ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa nousuaan. Ilmaston keskilämpötila jatkaa nousuaan. Helle-ennätyksiä tehdään kiihtyvällä tahdilla. Ilmastosta keskusteltaessa ääneen pääsevät myös ne, joiden mielestä näissä havainnoissa ei ole mitään panikoimisen arvoista.

Tänä vuonna julkaistiin Climate: The Movie (Cold Truth) dokumenttielokuva. Kyseessä on Martin Durkinin uusin elokuva ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvästä debaatista. Se on jatkoa Durkinin vuonna 2007 tehdylle The Great Global Warming Swindle elokuvalle. 17 vuotta myöhemmin Durkin haastattelee samoja asiantuntijoita kuin edellisessä elokuvassaan: Richard Lindzen, John Clauser, Henrik Svensmark, Patrick Moore, Willie Soon. Päivitetty ja ajankohtaisempi elokuva on varmasti parempi jokaisella osa-alueella. Kuitenkin elokuvan katselun jälkeen tuli selväksi, että se sisältää runsaasti korjattavaa.

Climate: The Movie elokuvan keskeisin sanoma on lyhennettävissä kolmeen kohtaan.

1) Ei ole havaittu oikeaa lämpenemistä, koska mittaukset tehdään väärin

Lämpösaarekeilmiö tarkoittaa tässä yhteydessä, että mitattu lämpö on noussut kaupunkien laajentumisen seurauksena. Mittausasemat ovat paikoissa, joissa ympäristön asfaltointi ja vastaava rakentaminen nostavat mittaustuloksia. Tietenkin nämä on otettu huomioon ja kalibroitu ilmastotutkimuksessa. Niiden lisäksi mittausasemia on maaseudulla, vuoristoissa, jne. Kaukana kaupungeista. Climate: The Movie esittää yksinkertaistettua käyrää maaseudun mittausasemien tuloksista, jonka perusteella lämpötilat eivät edes ole nousseet merkittävästi 1940-luvulta nykyisiin lämpötiloihin. Mutta ilmastotutkimuksen akateemisissa papereissa on tarkempia käyriä, joista näemme miten maaseudun ja kaupunkien lämpötilat ovat nousseet. Vielä tärkeämpi vertaus on mahdollista tehdä vertaamalla lämpötilapoikkeamia maailmankartalta. Suurimmat poikkeamat lämpenemisen suuntaan havaitaan alueilla, joissa ei ole kaupunkeja. Näitä tuloksia ja vertailuja ei näytetä elokuvassa. Katsojien annetaan ymmärtää, etteivät mittaustulokset täsmää oikeita lämpötiloja.

Toinen yritys lämpenemisen mitätöimisessä tehdään satelliittimittausten kautta. Haastateltava fyysikko William Happer toteaa mittareiden näyttäneen hurjaa lämpenemistä, kunnes ilmastotieteen maineen pelastamiseksi keksittiin satelliitteilla tehdyt mittaukset. Ne olivat parempi ja mittausasemista riippumaton keino selvittää ilmaston lämpötila. Kaupunkien lämpösaarekkeet eivät vaikuttaisi niihin samalla tavalla. Elokuva ei näytä mitä 1979 vuonna alkaneet satelliittimittaukset kertoivat. Myös ne ilmoittivat lämpenemisen jatkuvan samaan tahtiin kuin maankamaralla sijainneet mittausasemat. Katsojalle jää helposti sellainen vaikutelma, että satelliittien antamat tulokset olisivat ristiriidassa maa-asemien tulosten kanssa.

2) On havaittu lämpenemistä, mutta se on vain hyvä asia ihmiskunnan kannalta

Lämpenemistä ehkä tapahtuu. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä, sillä se johtuu pikku jääkaudesta toipuvasta ilmastosta. Katsojille esitellään lämpötilakäyrää, jossa keskiajan lämmin kausi edeltää pientä jääkautta. Keskiajan pimeä kylmäkausi edeltää lämmintä kautta. Kaikkia näitä edeltää Rooman lämmin kausi. Näin näytetään miten paljon lämpötila on vaihdellut ihmiskunnan historian aikana. Keskiajalla oli jopa lämpimämpää kuin nyt, joten miksi panikoida tämän vuoden lämpöennätyksistä?

Katsojille ei kerrota, että käyrä ei oikeasti näytä nykypäivän lämpötilamittauksia. Elokuvassa käyrän lähdeviite on Ljungqvist, 2000. Sen perusteella käyrä olisi jatkunut 1999 vuoteen asti. Climate: The Movie käyttää omaa versiotaan, jossa käyrä päättyy 1950-luvulle. Loput lämpenemisestä on vain pyyhitty pois elokuvaa varten. Jos käyrään lisättäisiin myös 1999 vuoden jälkeiset mittaukset, niin pääsemme selkeästi korkeampiin lämpötiloihin kuin milloinkaan keskiajalla olisi mitattu.

Elokuva esittelee myös sivilisaation alkuaikojen ihanteellisen holoseenin ilmasto-optimin, jonka ansiosta elämä oli antoisaa. Katsojille ei näytetä, että viime vuosikymmenen lämpötilat ovat jo korkeammalla kuin milloinkaan aikaisemmin holoseenin aikakaudella.

3) Havaittu lämpeneminen ei johdu hiilidioksidista.

Elokuva ohittaa täysin ilmastotutkimuksessa käytetyt periaatteet hiilidioksidin osuudesta ilmaston lämpötilan säätelijänä. CO2-kaasun pitoisuuden kerrotaan olevan niin olemattoman pieni, ettei se voi vaikuttaa kuten ilmastotutkimus väittää. Vain 0,04 prosentin osuus ei kykene säätelemään ilmastoa niin paljon. Perusteluna käytetään ilmastohistorian tuloksia. Elokuva väittää, että lämpötilat ovat nousseet ennen CO2-pitoisuuden nousua. Joten CO2 ei ole voinut aiheuttaa lämpenemistä. Katsojille ei kerrota useista tutkimuksista, joissa on nimenomaan havaittu kolmen suurimman jääkauden olleen seurausta CO2-pitoisuuden selkeästä laskusta. Joista kaksi viimeistä jääkautta päättyivät, kun CO2-pitoisuus nousi.

Nobelvoittaja John Clauser kertoo näkemyksestään lämpötilamuutosten aiheuttajasta. Clauser on puhunut pilvipeitteen muutosten olevan lämpötilan nousemisen takana. Hän kertoo pilvipeitteen vaikutuksen olevan sata kertaa vahvempi kuin CO2:n vaikutukset. Mitä enemmän pilviä sitä enemmän ne heijastavat lämpöä avaruuteen. Joten viilentyminen johtuu pilvien runsaudesta ja lämpeneminen johtuu niiden vähyydestä. Jokainen voi todeta tämän itse kuumana päivänä, kun pilvi peittää auringon. Tunnet miten ympärilläsi viilenee. Pilvipeitteen muutokset taas johtuvat kosmisen säteilyn muutoksista, kun tähtijärjestelmämme kiertää ympäri galaksia. Clauserin ja kumppaneiden puheissa on yksi selkeä ongelma. Satoja miljoonia vuosia kestävä kierto galaksin sisällä on aivan eri aikaskaalaa kuin nykyinen mitattu lämpeneminen. Eikä sillä ole väliä pilvien lämpövaikutuksen kannalta. Pilvipeite myös sitoo sen alta tulevaa lämpösäteilyä. Siksi yöllä on lämpimämpää, jos taivas on pilvien peittämä. Pilvien vaikutus on sekä viilentävä että lämmittävä. Ja ne käytännössä tasaavat toisensa. Tätä ei vain kerrota katsojille.

Vaihtoehtoiset selitykset lämpötilan nousulle perustuvat sykleihin, jotka eivät täsmää mitatun nousun tahdille. Hiilidioksidipitoisuuden nousu täsmää paremmin lämpötilan nousun kanssa.

Ilmastonmuutokseen liittyvä keskustelu on aina sallittavaa ja suositeltavaa. Se ei tarkoita, että keskustelussa toistetaan vuosia sitten kumottuja väitteitä tai selkeästi puutteellisia käyriä. Yksi elokuva voi sisältää valtavan määrän väitteitä, joista jokainen vaatii pitemmän selvityksen niiden virheiden korjaamiseksi. Siksi olisikin hyvä, jos jostain löytyisi ajankohtainen ja päivitetty apukeino pätevän tutkimustiedon etsijälle.

Kirjoitus oli alunperin Skeptikko 2024-3 lehdessä.

Loppuun laitan lisäyksenä uuden Our World is on Fire elokuvan.