Lue Infosota-kirja

"Knowledge is power, hide it well."

Sosiaalisen median käyttö on monelle tärkein tapa hankkia uutisensa. Se minkälaisia uutisia kaverit jakavat siellä johtaa siihen minkälaisia uutisia jäämme lukemaan. Huomiokenttämme ohitse pääsee lipumaan käsittämätön määrä informaatiota. Siksi on harmillista, jos huomiomme vie pseudojournalistien ja feikkisivustojen tarkoituksella tuottamat valeuutiset. Tällaiset tekaistuja uutisia levittävät sivustot ovat vain yleistyneet viime vuosina. Suomessa pahin esimerkki on Mitä Vittua!?-sivusto, jota monet erehtyvät kutsumaan myös MV-lehdeksi. Vaikka sillä ei ole toimitusta ja toimittajia, vaan on Iljan läpsästä ja lapasesta lähtenyt juttu. Tällaisilla sivustoilla yleisönsä ja materiaalia tuotetaan myös tilauksesta.  Joskus sivut katoavat, kuten tapahtui Janus Putkosen Verkkomedia-sivustolle. Jotkut pysyvät kuin herpes, kuten Magneettimedia.

Jotkut tietävät, että valeuutiset ovat loistava tapa ohjata kansalaisten käsitystä maailman menosta. Jos pystyy ohjailemaan sitä mitä ihmiset lukevat pystyy ohjailemaan sitä mitä ihmiset ajattelevat. Idea ei ole uusi, mutta sen soveltaminen modernin tietoyhteiskunnan aikana on tärkeää.

Kaikkein parhaiten ihmisten mielipiteiden ohjaaminen onnistuu, jos sitä ärsytetään tarkoituksenmukaisella informaatiosodalla. Se on laaja ja monipuolinen operaatio, jossa toimijoita löytyy niin virkavallan kuin tavallisten kansalaisten puolelta. Siksi suosittelen kaikkia lukemaan läpi sotatieteen tohtori Saara Jantusen Infosota-kirjan. Sen lukeminen valaisee mieltä ja lopulta jopa hieman pelottaa, kun ymmärtää miten vähällä keskustelulla aihetta on käsitelty Suomessa. Infosota kertoo kansantajuisesti miten valtiot voivat vaikuttaa toisten valtioiden toimintakykyyn ja poliittiseen keskusteluun ei-sotilaallisin keinoin. Eli ei tarvita panssarivaunuja tai pommikoneita rajan yli, jos itselle mieluisia muutoksia saadaan muuttamalla toisen maan kansalaisten käsityksiä siitä mitä pitäisi tehdä. Samoilla keinoilla voidaan valmistella invaasiota helpommaksi, kun kohdemaa ei pysty nopeasti reagoimaan yllättäen saapuneisiin tunnuksettomiin sotilaisiin. Se miten Venäjä valtasi Krimin niemimaan vuonna 2014 on hieno esimerkki äärimmäisen taitavasti suoritetusta hybridisodasta.

Luettuasi Infosota-kirjan ymmärrät paremmin miksi somesyötteesi näyttää siltä mitä se näyttää, jos olet kiinnostunut turvallisuuspoliittisista aiheista. Vaikka et olisi kiinnostunut politiikasta, niin varmasti olet kiinnostunut siitä kuinka seuraamaasi uutissyötteeseen vaikutetaan. Samoin opit tarkastelemaan uusin silmin uutisia ja Venäjän viranomaisten lausuntoja. Et enää ihmettele miksi jotkut paheksuvat sitä, että itsenäinen Suomen valtio suorittaa armeijallaan puolustusharjoituksia omien rajojensa sisällä niiden kanssa joita Suomi on kutsunut harjoittelemaan.

Itselleni informaatiosodan moderni taistelutanner tuli eteen, kun lento MH17 ammuttiin alas Ukrainan taivaalta. Siitä seurasi tietyissä piireissä melkein paniikinomainen selittely siitä miten turma ei mitenkään liittynyt Venäjään. Selittelyissä syylliseksi matkustajakoneen ampujaksi esitettiin SU25 hävittäjää, joka sittemmin katosi venäläisten esityksistä. Samoin käytettiin helposti väärennetyksi todistettuja satelliittikuvia. Pelkästään tästä tragediasta käytiin ja käydään kiihkeä somesotaa, kun jotkut jakavat vieläkin salaliittoteorioita siitä mitä MH17-lennolle tapahtui.

Tarkoituksena ei edes ole tuottaa luotettavaa vastainformaatiota, vaan tehdä vastustajan tiedonvälitys epäluotettavaksi toisten silmissä. Silloin ei enää reagoida informaatioon vaan jäädään ihmettelemään mikä on oikeaa informaatiota. Siksi ihmeteltiin olivatko Krimiin ilmestyneet vihreäpukuiset miehet eksyneitä tunnuksettomia asemiehiä vai muka oikeasti Venäjän armeijan sotilaita (aivan kuin asiassa olisi ollut epäselvyyksiä). Tai onko muka oikeasti Ukrainan puolelle harhautunut kesälomillaan venäläisiä sotilaita

Operaatiot voivat olla myös erittäin täsmällisiä ja tarkkaan johdettuja. Kuten tapahtui vuonna 2014 Columbia Chemicals huijauksessa Louisianan osavaltiossa. Sosiaaliseen mediaan tykitettiin väitteitä kemikaalitehtään räjähtämisestä. Väitettä tuettiin tekaistulla Youtube-videolla ja uutisartikkeleilla. Tietenkin sitä varten luotiin heti myös Wikipedia-artikkeli. Tempun paljastuttua jäljet johtivat venäläisen instituutin ovelle. Columbia Chemicals oli näillä näkymin vasta harjoittelua, sillä vastaava mutta laajempi operaatio kriittisellä hetkellä pystyy viivästyttämään sopivan kokoisen valtion reagointikykyä. Juuri sen takia luotettava tiedotus on elintärkeää.

Siksi esim. dosentti Johan Bäckmanin aivan selkeä valehtelu on johdonmukaista. Me täällä Suomessa tiedämme hänen puhuvan puutaheinää (kuten itse huomasin joitain vuosia sitten). Hänen puheensa Suomea hallitsevista natseista ei olekaan tarkoitettu suomalaisille vaan venäläiselle yleisölle. Siksi Venäjälle puhutaan venäläisten lapsia kaappaavista viranomaisista. Näin luodaan mielikuvaa siitä, että venäläiset ovat vainottu vähemmistö maasamme. Jos joskus tarvitaan syitä saapua Suomeen puolustamaan venäläisiä, nääs. Ei sillä että sellaista koskaan tapahtuisi. Eihän?

Jantusen kirjan aiheena on Venäjän suorittama informaatiosota ja sen kautta informaatiosodan toimimisen ymmärtäminen. Siksi siinä ei luoda kriitikoiden kaipaamaa tasapainoa, jossa aian muistellaan mitä kaikkea pahaa Yhdysvallat on tehnyt. Mahtava esimerkki siitä miten Venäjän toimien kritisoiminen johtaa Yhdysvaltojen tekojen moittimiseen on se minkälaisen kirja-arvostelun Juha Molari kirjoitti Jantusen kirjasta. Jantusen synti on siinä, että hän rajasi kirjansa aiheen ulkopuolelle asioita joista Molari haluaisi puhua. Sama ilmiö toistuu somessa, kun Venäjän sotatoimia kritisoidessa joku saapuu muistuttamaan USAn tekosista. Jotta aihe vaihtuisi pois siitä mitä Venäjä tekee parhaillaan.

Tietenkin myös Yhdysvallat suorittaa informaatiosotaa. USA tekee sen hienovaraisemmin ja ehkä jopa laajemmin kuin Venäjä. On pakko, sillä verrattuna Venäjään USAlla on vielä itsenäinen, vapaa ja luotettava lehdistö. Ongelmana on enemmän se, ettei kukaan enää halua maksaa uutisistaan, joten lehtitalot kaatuilevat. Kreml onnistui ostamaan tai valtaamaan merkittävät venäläiset mediat itselleen, joten se pelaa USAan verrattuna erilaisilla säännöillä. Suomi on nykyään ihan avoimesti länsimaa, joten siihen Yhdysvaltojen ei enää tarvitse kylmän sodan jälkeen kohdistaa samanlaista vaikuttamista. Tämän takia Suomi on venäläisten trollitehtaiden ja hybridisodan alkutaipaleiden kohde.

Infosota käy läpi miten kansalaiskeskustelussa mukana keikkuvat trollit vaikuttavat. Verkostoituminen ja aktiivisuus ei välttämättä ole keskusjohtoista, mutta sitäkin on mukana. Pietarin trollitehdas on jo tuttu juttu, josta jotkut haluavat tietenkin vaijeta. Heidän lisäkseen informaatiosotaan osallistuvat vapaaehtoiset kansalaiset. He ovat ns. resonaattoreita. Eli henkilöitä jotka säännöllisesti toistavat disinformaatiota sosiaalisessa mediassa, eivätkä välitä siitä onko tieto totta vai ei. Kunhan se sopii resonaattorin maailmankuvaan.

Kiukaalle heitetään myös bensaa perinteisin keinoin propagandan eri muodoilla. Propaganda ei välttämättä ole automaattisesti väärää tietoa. Propaganda voi olla valikoitua tiedonvälitystä, puolitotuuksia tai suoria valheita. Musta propaganda on suoraa valehtelua epäselvän lähteen suunnalta, mutta se on vastapuolelle usein liian helppo kumota. Harmaa propaganda onkin vaikeampi juttu. Sillä pyritään sotkemaan keskustelu huhuilla ja epämääräisillä väitteillä ja harhautuksilla mutavelliksi, kun ei pystytä selvittämään mikä on totta. Valkea propaganda saapuu selkeästi ilmoitetusta lähteestä, jolla pyritään edistämään lähteen intressejä. Lähes aina sen sisältö on totta, mutta valikoitua.

Infosota julkaistiin viime vuonna, mutta se on vieläkin ajankohtainen. Suomessa on hiljalleen herätty tarkkailemaan aktiivisemmin hybridiuhkia. Ja äskettäin EU teki mietinnön, jossa huomioidaan Venäjän propagandan vahvistuminen. Tietenkin Venäjän informaatiosotaan reagoiminen maalataan Venäjän ärsyttämiseksi, kuten infosodassa kuuluukin tehdä.

"Valehtelu ja disinformaation levittäminen ei ole laitonta, periaatteessa. Viranomaisiin ja toimittajiin pätevät eri vaatimukset kuin kansalaisiin. Tämä asetelma on informaatiosodankäynnin ytimessä. Valehtelun ja disinformaation voi ulkoistaa heille, jotka eivät siitä saa rangaistusta."

- Saara Jantunen