MH17: BUK-salaliittoteorioiden viimeinen lerpahdus

 11 vuotta sitten venäläinen BUK-ilmatorjuntaohjus tuhosi Malaysia Airlinesin lento 17 matkustajakoneen Ukrainan taivaalla. Muistelin tapahtumaa myös viime vuonna. Sen jälkeen on tapahtunut jänniä käänteitä tuhon tutkinnassa. YK:n ilmailujärjestö ICAO kävi läpi turman todisteet. ICAO totesi Venäjän olevan vastuussa 298 ihmisen kuolemaan. Tuota ennen olemme saaneet nauttia Kansainvälisen rikostutkinnan (JIT) päätöksestä ja tutkinnasta. Todisteiden perusteella syyllisiä ovat venäläiset Igor Girkin (Strelkov), Sergei Dubinski ja Oleg Pulatov sekä ukrainalainen Leonid Hartshenko. Eläköön he elämänsä jäljellä olevat päivät häpeässä. Kuolkoon tyhjinä. (Expanse viittaus!)

 Yritin selata läpi netistä miten tänä vuonna Venäjää puolustelevat tahot yrittävät viedä huomioita pois MH17 tuhon syyllisistä. Pienenä iloisena yllätyksenä pääsin toteamaan, että näkyvimmät äänipäät eivät enää vaivaudu vetoamaan tuntemattomaan ukrainalaiseen torjuntahävittäjään tai matkustajakoneeseen pakattuihin piilotettuihin räjähteisiin. Kukaan järkevältä pintapuolisesti vaikuttava kommentaattori ei enää viitannut edellämainittuihin salaliittoteorioihin. Niille ei koskaan kertynyt todisteita, joten argumentit jätettiin keräämään pölyä. Torjuntahävittäjän ohjukset eivät ole tarpeeksi tehokkaita aiheuttamaan sellaisia jälkiä joita lentokoneen jäänteistä löytyi. Lentokoneen sisällä tapahtunut räjähdys ei olisi tehnyt sellaista jälkeä, jota raunioista löytyi. Kaikkein eniten argumenttien katoamiseen taisi vaikuttaa se, että ne olivat niin helposti todistettavissa venäläisten tekemiksi väärennöksiksi. Jos näet jonkun vielä viljelevän tuollaisia väitteitä, niin huomauta heille etteivät he koskaan ikinä missään kykene esittämään väitteilleen todisteita. Lakimieheni suosituksen takia joudun jättämään väliin sen kehoituksen, jota oikeasti haluaisin sinun tekevän tuollaisille väitteiden levittäjille.

Sen sijaan noissa piireissä myönnetään avoimesti, että matkustajakoneen tuhosi BUK-ilmatorjuntajärjestelmän maasta-ilmaan ohjus. Se mitä he eivät millään suostu myöntämään on kuka ohjuksen ampui ja mistä se lähti kohti matkustajakonetta. Tämä on se viimeinen juoksuhauta, jossa informaatiosotaa käydään MH17 salaliittoteorioiden kohdalla. Se myös selittää miksi aiheesta ei enää tehdä aloituksia ja räyhäyskinasteluja eri palstoilla. Venäjän tuottamaa potaskaa levittävät tahot ovat oppineet edeltävinä vuosina miten helposti heidän argumenttinsa tuhoutuvat areenalla.

Venäjän virallinen tiedottaja Peskov väitti sitkeästi vielä syyskuussa 2016, ettei Itä-Ukrainassa voinut olla venäläisten käyttämiä ohjusjärjestelmiä, koska Itä-Ukrainassa ei ollut sotimassa venäläisiä joukkoja tai asejärjestelmiä. Joten Venäjää ei saanut syyttää turmasta. Peskovin omin sanoin:

"We've been ruling out the fact that any Russian weapons were shipped to Ukraine, any Russian army members, any Russian troops were inside Ukraine. And we're still ruling out that possibility."

Luonnollisesti Peskov oli täysin väärässä. Vuoden 2022 avoimen isomman invaasion jälkeen useampi venäläinen taho on myöntänyt, että he olivat sotimassa Ukrainassa 2014 lähtien. Kuten silloiset valokuvat ja videot olivat jo todistaneet. Myös valokuvat ja videot Venäjältä Ukrainaan tuoduista BUK-ohjusjärjestelmistä olivat yleisesti tiedossa, joten oli käytännössä turhaa enää teeskennellä, ettei niitä oltu tuotu Itä-Ukrainaan Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatista. Bellingcatin ansiosta tietoisuus nimenomaan lento 17 turman laukaisseesta Venäjältä tuodusta ja Venäjälle palanneesta BUK-ohjusjärjestelmästä onkin niin laajalle levinnyttä.

 

MH17-denialismin viimeinen linjaus onkin väittää, että lentokoneen tuhonnut ohjus laukaistiin jostain muualta kuin mistä valokuva- ja silminnäkijätodisteet sen osoittivat laukaistun. He vastentahtoisesti myöntävät, että BUK-ohjuksia oli kyllä tuotu Venäjältä Ukrainaan. Mutta denialistit väittävät lento 17 tuhonneen BUK-ohjuksen tulleen ukrainalaisten hallitsemalta alueelta, joten tuhosta ei sovi syyttää venäläisiä.

BUK-ohjuksia valmistavan Almaz-Antey firman esitelmä lokakuussa 2015 lento 17 tuhosta sisälsi paljon väitteitä, joihin vielä jaksetaan vedota. Esitelmä kestää yli tunnin ja katseltavissa täällä. Perusidea on helppo selittää. Almaz-Antey väittää, ettei koneen tuhonnut ohjus voinut tulla siitä kulmasta josta turmatutkinta, Belgian kuninkaallinen sotilasakatemia ja Netherlands Aerospace Centre saivat laskelmistaan ohjuksen lentoradaksi. Almaz-Anteyn mukaan ohjuksen lentoradan alkupiste olikin jossain Zaroshchensken eteläpuolella. Eikä Pervomaiskyin pelloilta, kuten todisteet näyttivät osoittavan. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Almaz-Anteyn esitelmään vetoavilla onkin yksi harmillisen sitkeä este tiellään. Zaroshchensken alueelta ei löytynyt jälkiä BUK-ilmatorjuntalavetin liikkeistä. Ei telaketjujen jälkiä maasta. Ei ohjuksen laukaisun polttamaa maata. Eikä sieltä taltioitu ohjuksen jättämää vanaa. Mutta kaikki tällaiset todisteet löytyivät Pervomaiskyin alueelta, joka ei tuolloin ollut ukrainalaisten hallitsemaa aluetta. Venäläisillä oli kädessään teoreettinen vastalause, mutta se ei sopinut tuon päivän havaintoihin. Siksi harva MH17-denialisti näyttää soveltavan Almaz-Anteyn esitelmää vastalauseissaan. Pienenä puutteena venäläisten kannalta oli myös se, että Zaroshchensken alue ei ollut turmapäivänä ukrainalaisten hallitsema. Separatistien välisissä siepatuissa puheluissa he puhuivat alueesta heidän alueenaan.

Almaz-Anteyn sanomaa heikensi huomattavasti myös heidän väitteidensä paikkansapitämättömyys, kun he väittivät lento 17 jäämistä löydettyjen ohjuksen sarjanumeroiden perusteella, ettei Venäjällä voinut olla niin vanhaa ohjusta. Venäjän armeija ei kuulemma enää tuolloin käyttänyt ohjuksen vanhempaa versiota. Jolloin Almaz-Anteyn esitelmöitsijät nöyryytettiin ripeästi valokuvilla, joissa Venäjän BUK-ohjusjärjestelmissä oli kuin olikin kiinni ohjuksen vanhempaa versiota. Vanhan 9M38M1 ja uuden 9M317 BUK-ohjuksen vakaimet ovat selkeästi erikokoisia, joten tunnistaminen on helppoa.

Lisäksi Venäjän puolustusministeriö sortui jälleen räikeään väärennökseen. Venäjän into syyttää Ukrainaa aiheutti huolimattomuutta, kun puolustusministeriö lähetti JIT-tutkinnalle todisteeksi satelliittikuvia Ukrainan armeijan A-1428 yksikön tukikohdasta lähellä Zaroshchensken kylää. Juuri se alue josta Almaz-Antey väitti ohjuksen lähteneen kohti matkustajakonetta!

Heinäkuun 14. päivä otetussa satelliittikuvassa ukrainalaiset BUK-lavetit ovat vielä A-1428 tukikohdan pihalla. Mutta heinäkuun 17. päivä otetussa satelliikuvassa BUK-lavetti on poistunut pihalta juuri silloin, kun lento 17 ammuttiin alas! 18. heinäkuuta päivätty satelliittikuva pellolta Zaroshchensken alueelta näyttää selkeästi, että siellä on pari armeijan ajoneuvoa päivystämässä. Ohjuksen laukaisupaikka kuvattiin!

 UKRAINAN ARMEIJA JÄI KIINNI RYSÄN PÄÄLTÄ!

 Tarvitsen pienen huikan "ruunan kusta" jatkaakseni tätä.

Venäjän puolustusministeriön harmiksi nettiväki osasi heti ihmetellä mistä he olivat saaneet 17. ja 18. heinäkuuta otetut satelliittikuvat. Nimittäin tuona päivänä ja vielä parina sen jälkeen Itä-Ukrainassa oli niin paksu pilvipeite, ettei satelliittikuvia oltu otettu. Vasta 21. heinäkuuta oli mahdollista tarkastella satelliittikuvia.  Pilviongelma sai väen heti etsimään vikoja Venäjän antamista satelliittikuvista. Eikä kukaan yllättynyt, kun selvisi "17. heinäkuuta" päiväyksellä merkatun kuvan olevan huomattavasti vanhempi kuva. Bellingcatin työllä selvisi, että A-1428 tukikohdan maasto oli siinä selkeästi erilainen verrattuna 14. heinäkuuta otettuun satelliittikuvaan. Lisäksi Venäjä ei lähettänyt JIT-tutkinnalle alkuperäistä korkean resoluution tiedostoa kuvista, vaan pienemmän resoluution Adobella käsitellyn kopion. Ehkä vain harmillinen vahinko sattunut kuvat lähettäneelle virkailijalle?

JIT pyysi myös Bellingcatista täysin riippumattomasti Euroopan avaruusjärjestö ESA:a vertailemaan parhaimmilla mahdollisilla ja luotettavasti ajoitetuilla satelliittikuvilla venäläisten esittelemät alueet noilta päiviltä.

The investigation team asked the European Space Agency (ESA) to investigate satellite images of these locations. The results were added to the case file. ESA supplied a satellite photo taken on 17 July 2014 of the base northwest of Donetsk. This photo does not match the one provided by the Russians. The difference between the two photos is clear: the Buk TELAR which the Russian Federation claims is missing from the photo of 17 July 2014 is still in the same place on ESA’s satellite photo.

Follow-up investigation confirmed that this is not due to a difference in the time when the photos were taken. The photos from the Russian Federation plainly differ from other satellite images from July 2014. The research collective Bellingcat conducted its own analysis of this. The investigation team was made aware of this analysis and subsequently examined the satellite photos in the light of its own source material. The conclusion of that analysis is that the photos could not have been taken on the dates mentioned at the Russian press conference. The Russian photos show, for example, trees and bushes around the base which, as can be seen in other satellite photos, were removed prior to 2 July 2014.

JIT-tutkijat selvittivät paikallisia haastattelemalla myös, että Venäjän mainitsema ukrainalainen tukikohta ei enää edes ollut ukrainalaisten hallinnassa heinäkuun puolestavälistä lähtien 2014. Tukikohdassa oli kyllä BUK-ohjusjärjestelmiä kaksi kappaletta, kuten Venäjän puolustusministeriö oli väittänyt olevan 14. heinäkuuta olevassa kuvassa. Mutta ne olivat ruostuneita ja hylättyjä. JIT-raportti sisältää näistä hylätyistä BUK:eista kivoja lähikuvia.

JIT-raportissa kerrotaan myös miten Venäjän puolustusministeriö lopulta vuosien jälkeen reagoi, kun se oli jäänyt kiinni vilpistä.

Since 15 October 2015 we had therefore repeatedly asked the Russian authorities to provide the underlying image files for the satellite photos shown by the Ministry of Defence on 21 July 2014. These would allow experts to further investigate the date and content of the photos. For years these repeated requests remained unanswered. One week before the opening of the trial in March 2020 we received a reply. According to the Russian authorities, the satellite photos of the area south of Zaroshchenske were not retained because on the satellite image of 17 July 2014 there was up to 90% cloud cover and on the image of 18 July 2014 more than 90% cloud cover. The Russian authorities stated that satellite images are not retained if there is more than 60% cloud cover. They did not comment on the photos shown of the base in Donetsk. 

Oho! Myönsivät, ettei heillä edes voinut olla satelliittikuvia noilta mainitsemiltaan päiviltä ja sitten teeskentelevät, etteivät tehneet mitään väärää esittäessään sellaisia tekaistuja satelliittikuvia.

 

 

Rauhoitu, rauhoitu, rauhoitu.

 No, rapatessa roiskuu, jne. Ehkä Venäjän puolustusministeriössä oli vaan jekkuileva tunnelma noina päivinä.

Joten mistä se BUK-ohjus sitten oikeasti laukaistiin ja millä perusteella tiedämme sen alueen sijainnin? 

Ukraine@War blogi, nykyään tunnetaan nimellä Putin@War, osasi geopaikantaa yhdestä valokuvasta näkyneen BUK-ohjuksen jättämän vanan. Ohjusvana oli jossain Snizhne kylän eteläpuolella. Hän laski arvion linjasta, jonka varrella ohjusvanan alkupisteen oli oltava. Kuinkas sattuikaan! 21. heinäkuuta 2014 otetussa satelliittikuvassa kyseisellä linjalla olevan pellon kohdalla on nähtävissä tulipalon jäljet. Paikalle saapunut toimittaja Roland Oliphant otti kuvia lähempää. Ohjuslaukaisun sytyttämä maasto oli juuri sillä linjalla, jonka Ukraine@War oli laskenut geopaikannuksellaan.

Venäläisen BUK-ohjusjärjestelmän reissu tuon kylän lähelle oli havaittu avoimista lähteistä. Samalla tavalla oli jäljitettävissä saman BUK:in paluureissu Venäjälle.

Malaysia Airlinesin lento 17 tuhoutumisen hetkellä 17. heinäkuuta 2014 alueella ja BUK-ohjuksen kantomatkan sisällä oli vain Venäjältä tuotu BUK. 

Rokotepelottelijoiden uusin paniikki prosenteista

 Rokotepelottelijoilla on uusi päivä ja vanhat kujeet. He ovat jälleen repäisseet ihan pätevän tutkimuspaperin ja levittävät siitä räikeän virheellisiä tulkintoja pitkin internetin kaakeliseiniä.

Maaliskuussa julkaistiin COVID-19 Vaccination and Cardiovascular Events: A Systematic Review and Bayesian Multivariate Meta-Analysis of Preventive Benefits and Risks paperi International Journal of Preventive Medicine lehdessä. Se on tilastollista katsausta Covid-19 rokotteiden ja havaittujen sydämeen ja verenkiertoon liittyvien ongelmien ilmenemisestä. 

 Uusien rokotteiden haitoista on esitetty hurjia väitteitä. Tutkijaryhmä halusi selvittää Bayesilaisella meta-analyysillä miten mahdollisten haittavaikutusten todennäköisyydet muuttuivat rokotteiden ottamisen jälkeen. He halusivat myös laajemman katsauksen erilaisista terveysongelmista kuin edellisissä tutkimuksissa on tehty.

"Uncertainty remains regarding other complications such as arrhythmia, stroke, coronary artery disease (CAD), and myocardial infarction (MI).^[20,21] Furthermore, many of these studies are based on case reports and case series without control group comparisons. It is difficult to assess the link between vaccination and cardiovascular events solely through case reports, and population-based data could offer more accurate estimates. Additionally, no research has explored the connection between CAD events. A thorough study is required to analyze various cardiovascular outcomes concurrently and contrast the findings with those of a control group." 

 

Otanta on laaja. Peräti 85 miljoonan ihmisen tiedot kerättiin 15 eri katsauksesta ympäri maailmaa. 11 katsauksessa oli kontrollit, joten loput papereista laitettiin toissijaisen laskennan ryhmään. Mukana oli kohortti- ja tapaustutkimuksia. Näin saatiin suuri kontrolliryhmä. Rokottamattomia (tai muuten kontrolliryhmissä olevia) ihmisiä löytyi vertailtavaksi melkein 40 miljoonaa. Näin pystyttiin myös laskemaan miten jokainen rokoteannos vaikutti terveyteen. Käytössä olivat AstraZenecan, Pfizerin ja Modernan rokotteet.

 

 Matemaattisten urotöiden jälkeen ryhmä sai laskettua Bayesin kaavalla (ei, en ala kirjoittamaan epäinformatiivisen priorijakauman hienouksista tai miksi kovat jätkät käyttävät luottamusvälejä) muutoksia mm. sydänkohtausten, aivohalvausten, sepelvaltimotautien ja rytmihäiriöiden todennäköisyyksille rokotteiden ottamisen jälkeen. Tuloksia tuli paljon. Eivätkä kaikki olleet tilastollisesti merkittäviä todennäköisyyksiä, mutta kuitenkin ihan mielenkiintoisia. Meta-analyysin selittämisessä paperissa kerrotaan mm.:

 

"Moreover, examining the results by vaccine dose, we observed that the odds of CAD were not significant for the first dose (OR, 1.01; 95% CrI: 0.61–1.65), but significant for the second dose (OR, 3.44; 95% CrI: 1.99–5.98). However, no significant relationship was detected between vaccination and stroke, myocardial infarction, and arrhythmia. And just a protective effect on stroke (OR, 0.19; 95% CrI: 0.10–0.39) and myocardial infarction (OR, 0.003; 95% CrI: 0.001–0.006) was observed after the third dose of the vaccine." 

 

Ensimmäinen rokoteannos ei lisää sepelvaltimotautien riskiä, mutta toinen annos voi lisätä. Toisaalta kolmas rokoteannos voi antaa suojaa halvaukselta tai sydäninfarktilta. Mutta kaikissa näissä täytyy lukijan muistaa mitä oikein on laskettu. Todennäköisyyslaskenta ei tarkoittanut, että ihmisillä olisi ollut havaittavasti lisääntyneitä halvauksia, rytmihäiriöitä ja sydäninfarkteja rokotteiden ottamisen jälkeen.

 

"However, it’s important to highlight that the odds of experiencing myocardial infarction, stroke, and arrhythmia did not exhibit significant elevation due to the administration of COVID-19 vaccines."

 

Vain Pfizerin rokotteelle löytyi merkittävä tilastollinen muutos sepelvaltimotaudin kohdalla ja vain toisen annoksen jälkeen. 

Conclusions

This is the first meta-analysis focusing on COVID-19 vaccine-related cardiovascular events in controlled observational studies, aiming to reduce biases. The study found BNT162b2 linked to increased CAD risk after the second dose. Various risks were analyzed post-vaccination doses, with different impacts based on vaccine type. Comparison between BNT162b2 and mRNA-1273 vaccines showed no significant difference in cardiovascular effects.

The findings of the present study may help public health policy for future pandemics, consider CAD in the context of COVID-19 vaccination, and assess the cardiac condition before the choice of vaccine is offered to adults. To minimize such risks, it is recommended that comprehensive preclinical and clinical studies be conducted to assess the cardiovascular safety of new vaccines, including large-scale trials involving diverse populations.

 

 Eli hyvä paperi jonka avulla lisätutkimuksia voidaan ohjata eteenpäin. Ei sensaatiomaisia tuloksia. Jokainen paperin lukenut aikuinen muistaa, että näiden laskelmien lisäksi on erikseen ne laskelmat joissa arvioidaan rokotteiden hyöty-haittasuhde, kun tarkastellaan miten rokotteet ovat suojanneet tartuntataudilta. Toivottavasti ahneet lääkefirmat eivät yritä sen perusteella vihjailla, että rokote suojaa aivohalvauksilla, koska vain kolmannen annoksen jälkeen oli melkein merkittävä muutos parempaan suuntaan aivohalvauksien yleisyydessä. Sellainen olisi juuri sitä epärehellistä tilastokikkailua, josta lääketeollisuuden kriitikot (esim. Ben "Bad Medicine" Goldacre) ovat varoittaneet.

 

Mutta miten rokotepelottelijoiden luolassa reagoitiin paperiin? 

 

Noh, ei mitenkään entisistä tempauksista poiketen. Sosiaalisessa mediassa levitetään seuraavanlaista tekstiä tuosta paperista: 

 

Toiseksi suurin koskaan tehty COVID-19-rokotteen turvallisuustutkimus

– jossa verrattiin 46 MILJOONAA rokotettua 40 MILJOONAA rokottamattomaan

– havaitsi massiivisen lisääntyneen riskin seuraaville:

Sydänkohtaus: +286 % toisen annoksen jälkeen

Aivohalvaus: +240 % ensimmäisen annoksen jälkeen

Sepelvaltimotauti: +244 % toisen annoksen jälkeen

Rytmihäiriöt: +199 % ensimmäisen annoksen jälkeen

EI TURVALLINEN IHMISILLE"

 

Salapoliisityöllä tuo suomalaisten rokotepelottelijoiden tulkinta on jäljitettävissä Nicolas Hulscherin kirjoituksiin Twitterissä. Sama mies on ahkerasti tuottanut rokotteista varoittavia tekstejään koronapandemian alkamisesta lähtien.

 

"Lisääntynyt riski" ei tarkoita, että esim. sydänkohtauksia saaneiden ihmisten määrä nousee rokotteen toisen annoksen jälkeen 286 %. Sydänkohtauksen todennäköisyys nousee tuon verran. Ei riski.

Aivan varmasti nuo hurjat yli 200 prosentin nousut ovat tietämättömille äärimmäisen huolestuttavia lukuja. Kun ihminen ymmärtää absoluuttisen ja suhteellisen riskin merkitykset, niin huolestuminen haihtuu. Rokotepelottelijat tekevät käänteisesti sen miten mainontakikkailua tekevät lääkefirmat tulkitsevat lääkkeidensä hoitotehoa, kun suhteellisen riskin vähentymistä levitellään mukamas isona ja merkittävänä muutoksena.

Rokotepelottelijat eivät vahingossakaan kirjoita, että samasta taulukosta he voisivat havaita heidän käyttämällään logiikalla rokotteiden suojaavan vaikutuksen kolmannella annoksella. Ja se olisi virheellistä rokotteen tehon kehumista.

Kreationistien kauhu eli ihmisen ja simpanssin perimän samankaltaisuus

 Luomisopin ikuisena kenkänä kivessä, vai oliko se toisinpäin, on biologinen tosiasia ihmisten ja simpanssien DNA:n samankaltaisuudesta. Kreationistien kirjallisuudessa on vuosikausia yritetty vähätellä ja harhauttaa tuosta yhden prosentin erosta. Tänä vuonna yksi kreationistien argumenteista palasi kuolleista.

Kyseessä on "Myytti ihmisten ja simpanssien genomien 99-prosenttisesta samankaltaisuudesta" argumentti. Kreationistit eivät tykkää noin suuresta samankaltaisuudesta. Siksi lukua halutaan murjoa pienemmäksi.

 "Taas mennään." 

Yhteisen polveutumisen kannalta itse prosenttimäärä eroavaisuuksista ei ole tärkeintä. Pelkkä vertailu pelkästään kahden lajin kesken ei riitä. Tärkempää on selvittää onko vertailussa muiden teoreettisessä sukupuussa olevien lajien kohdalla jotain joka olisi lähtempänä ihmistä kuin simpanssi. Eli tuosta fylogienian selvittämisestä ei voi suoriutua vain ihmisen ja simpanssin DNA:ta kaivelemalla. Kuinkas sattuikaan. Gorillan ja ihmisen välillä on enemmän geneettistä eroa kuin simpanssin ja ihmisen välillä. Orangin ja ihmisen välillä on enemmän geneettistä eroa kuin simpanssin ja ihmisen välillä. Riippumatta siitä millaista perimän mittausmenetelmää käytetään. Ihmistä geneettisesti lähimpänä lajina on sitkeästä DNA-testailusta huolimatta aina simpanssi. Jopa sellaisella erolla joka on pienempi kuin rottien ja hiirien välillä.

Tämä geeniperimän samankaltaisuus luomakunnan kristillisen kruunun ja toisen kädellisen lajin välillä on karmeaa ajateltavaa kreationistin näkökulmasta.  Ratkaisevan eron ilmaisemisessa on populaarikulttuurissa ja kevyemmässä tieteellisessä materiaalissa käytetty 1 - 5 % lukuja. Riippuen millaista perimän tarkastelu- ja vertailutapaa on sovellettu. Mitä enemmän keskitytään proteiineja koodaavien geenipätkien vertailuun sitä pienempi eroavuus saadaan ihmisten ja simpanssien välille. Kun mitataan ei-koodaavia kohtia, kopioituja kohtia, poistettuja kohtia, retroviruksilla täytettyjä kohtia, ja monia muita tapoja joilla perimä on täyttynyt kaikenlaisella monipuolisella kamalla, niin ihmisen ja simpanssin välinen geneettinen eroavaisuus tietenkin kasvaa. 

Havaituista geneettisistä eroista huolimatta evoluutioteorian käyttämän yhteisen polveutumisen pakottamana tuo eroavaisuus on kuitenkin pienempi kuin esim. ihmisen ja gorillan väliltä tehty samalla menetelmällä tehty geneettinen mittailu. Jos näillä mittaustavoilla saataisiin ihmisen ja gorillan perimälle enemmän yhtäläisyyksiä kuin ihmisen ja simpanssin välille, niin yhteisellä polveutumisella olisi edessään kriittinen kiviseinä. Jos kykenet ymmärtämään nämä asiat perimän mittailusta ja vertailusta, niin olet jo paremmin perillä kreationistien vastalauseista kuin kreationistit itse ovat.

Tuo mittaustapojen erilaisuus on toiminut kreationistien viimeisenä vastalauseena. Kertaan vielä ne muut kotimaisten kreationistien vastalauseet.

Luominen-sivusto protestoi vetoamalla siihen, että vaikka perimä on samankaltaista, niin Jumala on voinut vain käyttää toimivaksi todettuja geenejä uudelleen ihmisissä.  

Vaikka kuviteltaisiin, että 99 % samankalaisuus olisi totta, se ei tarkoittaisi, että ihmisellä ja simpanssilla olisi yhteinen esi-isä. Kuuluisa evolutionisti Steve Jones onkin huomauttanut: ”Jaamme noin 50 % DNA:stamme banaanien kanssa eikä se tee meistä puolikkaita banaaneita vyötäröstä ylöspäin tai alaspäin.” Tuntemillamme suunnittelijoilla on taipumus käyttää hyväksi todettuja ratkaisuja monissa eri paikoissa. Mitä taitavampi suunnittelija, sen monikäyttöisempiä suunnitteluratkaisut ovat. Siksi luomiseen uskovat tiedemiehet näkevät DNA:n ja geenien samanlaisuudessa yliluonnollisen ja täysin suvereenin Suunnittelijan, Jumalan, käden jäljen.

 Näin kreationisti kykenee aina sivuuttamaan biologisen aineiston, koska mitä tahansa DNA:sta löytyy on se aina automaattisesti Jumalan luomaa DNA:ta.

Mikael Torppa on hyvin perillä ihmisten ja simpanssien Y-kromosomien suurista eroista. Mutta hän jättää "VANHA ”IHMISET JA SIMPANSSIT OVAT 99% SAMANLAISIA” –  VÄITE ON MENNEEN TALVEN LUMIA" kirjoituksessaan täysin vertailematta onko tuo yhdestä kromosomista mitattu eroavaisuus samanlaista verrattuna ihmisten ja gorillojen tai orangien Y-kromosomien välillä. Y-kromosomiin keskittymällä kreationistit pyrkivät vain vaihtamaan aihetta pois ihmisten ja simpanssien samankaltaisuudesta verrattuna muihin kädellisiin lajeihin.

Vanha tuttumme Pekka "Unohdettu Genesis" Reinikainen torjuu ihmisten ja simpanssien geneettisen samankaltaisuuden vetoamalla siihen, että samankaltaisuus saadaan vain valikoimalla tarkasti pois eroavaisuuksia mittauksissa tuottavat osat lajien perimästä. 

Koska evoluution ”täytyy olla totta”, tutkimusmenetelmät viritettiin antamaan ”oikeita vastauksia”. Kaikki on luvallista, kun kultaista evoluutiovasikkaa kumarretaan. Millään muulla tieteen osa-alueella tai DNA -rikostutkimuksessa tällainen pelleily ei olisi mahdollista! 1970-luvun karkeat tutkimukset ”osoittivat” että simpanssin ja ihmisen ero on 1,5%. Tämä tulos saatiin aineistoa manipuloimalla ja vertailemalla vain kolmea prosenttia molempien DNA:sta. Haluttu tulos saatiin, kun vertailuun valittiin ne DNA:n alueet, jotka olivat mahdollisimman samankaltaisia!

Reinikainen ja kumppanit unohtavat joka ikinen kerta mainita, että käyttämällä tuota samaa ns. valikoivaa tutkimusmenetelmää ihmisen ja simpanssin perimä ovat lähempänä toisiaan kuin ihmisen ja gorillan tai orangin perimä. 

Kaikkein pätevimmän vastaparahduksen päästi joitain vuosia sitten ApoWiki. ApoWiki ei nimittäin esitä suoraa vastalausessa, vaan vetoaa tutkimuksen kasvattavan tuota ihmisen ja simpanssin sukulaisuhteen eroa.

 Evoluutioteoreettisen polveutumisopin perusteella sitä, että ihmisen ja "lähimpänä sukulaisenamme" markkinoidun simpanssin genomit ovat lähes identtisiä, on pidetty pitkään suorastaan itsestäänselvyytenä. Yhä kattavampien genomisekvensointien tuottama uusi tieto on kuitenkin hyvää vauhtia romuttamassa tämänkin naturalistien suosiman inttämän uskottavuutta. 

Ja:

Myytin murtuminen

Vuonna 2007 arvovaltaisen tiedejulkaisun mainetta nauttivassa Science-lehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan ihmisen ja simpanssin genomien ero onkin noin 5 %. Tuoreimpien tutkimusten mukaan alkaa näyttää siltä, että DNA-samankaltaisuus ihmisten ja simpanssien välillä on enintään 80–87% ja todennäköisesti vielä paljon vähemmän. Asiasta tarkemmin viitteenä olevassa artikkelissa, jossa todetaan näin:

In an upcoming paper, Tomkins and Bergman (2012) discuss most of the key human-chimp DNA similarity research papers on a case-by-case basis and show that the inclusion of discarded data (when provided) actually suggests a DNA similarity for humans and chimps not greater than 80–87% and quite possibly even less.  

Vetomalla yli kymmenen vuotta vanhaan paperiin ApoWiki vetosi toistaiseksi parhaimpaan kreationistien vastalauseeseen. Jeffrey P. Tomkinsin kirjoittama paperi on Answers in Genesis kreationistien Answers Research Journal julkaisussa sijaitsevaa tekstiä. Hyvät hyttysen hyssäkät sentään! Poissa on se pieni yhden prosentin ero. Ihmisen ja simpanssin perimän eroavaisuus on lähes räjähtänyt pitkin kromosomeja. Tomkins suoritti mittailuja bioinformatiikan tärkeän BLAST-työkalun avulla:

 Depending on the BLASTN parameter combination, average sequence identity for the 30 separate experiments between human and chimp varied between 86 and 89%.

Selkeästi suurempi ero kuin vain yksi prosentti! Mikä pahinta, kun jumalattomat ateisti-hedonisti-darwinistit käyttävät samaa ohjelmaa ja samoja Tomkinsin hakuparametrejä, niin myös he saavat tulokseksi kreationistien löytämät yhtä prosenttia suuremmat erot ihmisen ja simpanssin välille. Evoluutiotiede onkin valehdellut meille kaikki nämä vuo...

Hetkinen! Mitä ne parametrit sitten oikein olivat?

A common claim that is propagated through obfuscated research publications and popular evolutionary science authors is that the DNA of chimpanzees or chimps (Pan troglodytes) and humans (Homo sapiens) is about 98–99% similar. A major problem with nearly all past human-chimp comparative DNA studies is that data often goes through several levels of pre-screening, filtering and selection before being aligned, summarized, and discussed. Non-alignable regions are typically omitted and gaps in alignments are often discarded or obfuscated. 

Jeffrey P. Tomkins ei alistanut itseään ennakko-olettamuksille tai harhapoluille johtaville ajatuksille DNA:n tulkinnasta. Hän jätti pois evoluutiopalvojien käyttämät esiseulonnat, siivilöinnit ja valikoivan valikoinnin. Näin hän teki puhtaampaa ja parempaa tiedettä ilman maailmankuvien tuottamaa dogmaa. Hän otti vertailuunsa mukaan noita "non-alignable regions" kohtia. 

On aika selittää todella monimutkainen aihe räikeän yksinkertaistamisen kautta.

 

Perimän emäkset ovat yleisesti vertailussa rinnakkain, eli aligned. Havainnollistamiksi tähän väliin pieni ajatusleikki. Jos sinulla on 100 kirjaimen teksti, josta yksi kirjain vaihtuu toiseksi kirjaimeksi, niin teksti on 99% samankaltainen alkuperäiseen verrattuna vertailevan algoritmin kannalta (kun algoritmi käyttää rinnakkaista mittaustapaa). Jos 100 kirjaimen tekstistä keskeltä tekstiä poistuu deleetiolla kirjain, tai kopioituu yksi ylimääräinen kirjain, niin teksti on enää n. 50 % samankaltainen alkuperäiseen verrattuna, koska muutoksen jälkeen tuleva teksti tulkitaan non-aligned tekstiksi. Kirjaimet eivät ole enää rinnakkain kun tekstejä verrataan, koska yksi puuttuva tai ylimääräinen kirjain siirtää kaikki seuraavat kirjaimet eri kohtiin. Vaikka tuon yhden muutoksen jälkeiset kirjaimet olisivat muuten täysin samoja kuin alkuperäisessä tekstissä, niin eroavaisuus kasvaa heti huomattavasti suuremmaksi rinnakkaisuutta käyttävän algoritmin näkökulmasta. Mitä lähempänä tekstin alkua deleetio/kopio tapahtuu, sitä pienempi tekstien samankaltaisuus. Mitä lähempänä tekstin loppua deleetio/kopio tapahtuu, sitä suurempi tekstien samankaltaisuus. Tämän takia vertailevassa geenitutkimuksessa suositaan rinnakkain asettuvia DNA-sekvenssejä. Ja algoritmit osaavat myös asettaa sekvenssiä rinnakkain vertailuja varten, kun ne tunnistavat perimän siirtelyt, kopioinnit, deleetiot, jne, sekvensseissä. Ei-rinnakkain asettuvat sekvenssit tarkoittavat lisää vertailevaa työtä. Sitä kyllä tehdään erilaisilla algoritmeilla, mutta tarve on pienempi. Rinnakkain tehty vertailu tuottaa tarkempia tuloksia, mutta vaatii enemmän työtä. 

Ei siis mikään yllätys, että soveltamalla ei-rinnakkaista vertailua saadaan suurempi eroavaisuus kuin rinnakkaista vertailua käyttämällä. Tämä on se ratkaiseva ero, jolla kreationistit pyrkivät hautaamaan sitä ihmisen ja simpanssin perimän suurempaa samankaltaisuutta. Eikä yksi vertaileva tapa ole parempi tai enemmän oikeassa kuin toinen. Niiden tarkkuusluokka on vain erilaista. Niillä on erilaiset sovellustarpeet bioinformatiikassa. Biologian kannalta on vain selkeämpää ja loogisempaa suosia tapaa, jossa vertailun tähtäimessä ovat kohdistetusti valikoidut aktiiviset geenit. Tuollaisen vertailun tulos on hyödyllisempää biologiassa, kun ei tuhlata aikaa esim. saman geenin satojen toimimattomien kopioiden vertailuun.

Kuten kaikki edelliset kreationistien vasta-argumentit, myös Jeffrey P. Tomkins jättää paperissaan tekemättä samanlaiset vertailut ihmisen ja gorillan perimän tai ihmisen ja orangin perimän välillä. Jos hän käyttäisi samaa sekvenssien rinnakkaisuuksista välinpitämätöntä algoritmiaan näiden lajien vertailussa, niin tulisiko ihmisen ja simpanssin samankaltaisuus suuremmaksi kuin ihmisen ja orangin samankaltaisuus? Yhteistä polveutumista palvovat jumalattomat darwinistit uskaltavat ennustaa mikä olisi vertailun tulos.

 Tosin täytyy muistaa, että Tomkinsin käyttämä vertailutapa oli huono. Useampi kriitikko huomautti, ettei hän ollut muistanut ns. punnita mittaamiensa sekvenssien painoja. Hänen menetelmässään iso prosentuaalinen ero pienessä sekvenssissä laskettiin matemaattisesti yhtä merkittäväksi kuin pieni prosentuaalinen ero monikertaisesti suuremmassa sekvenssissä. Näin varmistettiin lopputuloksessa huomattavasti suuremmat erot ihmisen ja simpanssin perimässä.

 Jopa Tomkinsin huonosti tehdyllä vertailutavalla ihmisen ja simpanssin geneettinen samankaltaisuus oli suurempi kuin esim. kettujen ja koirien, kotikissojen ja tiikerien, hiirien ja rottien samankaltaisuudet. Aivan kuten kaikilla muillakin vertailutavoilla. Koska lajien yhteinen polveutuminen on luonnontieteellinen fakta.

Tomkinsin paperi ei nostattanut laineita luomisopin lammikossa, koska sen virheet todettiin niin nopeasti. Kukaan ei näyttänyt välittävän siitä edes kreationistien parissa. Siitä ei tehty isompia puheita tai esitelmiä. Eikä isompia väittelyjä kreationistien ja evolutionistien välillä. Nettikeskusteluissa toisteltiin helpommin ymmärrettäviä yksinkertaisempia argumentteja. Suomessa ei enää edes ole samalla tavalla aktiivisia kreationisteja, jotka tekisivät uutta materiaalia.

Yksinäinen tuulahdus puhalsi läpi autiot kreationismikeskustelun areenat. Vuodet vierivät. Kunnes huhtikuussa 2025 Nature-julkaisussa ilmestyi Complete sequencing of ape genomes paperi. Siinä tehtiin tuorein katsaus ihmisapinoiden perimästä. Paperi ei sinällään ollut mullistava, mutta kuitenkin tärkeä. Materiaalina on entistä suurempi määrä geenejä. Entistä tarkempi ja monipuolisemmin suoritettu lajien välinen vertailu. Entisiä vertailuja täydennetään ja parannetaan. Ihmisten ja simpanssien perimä on vieläkin lähempänä toisiaan kuin muita lajeja.

Kalenteri vierähti toukokuulle. Discovery Instituten geologi ja lakimies Casey Luskin paljasti lukeneensa kyseisen paperin.  Eikä juuri kukaan yllättynyt siitä, että hän ei ymmärtänyt lukemaansa. Luskin väitti paperin olleen jymypaljastus, joka kumosi 1 % eron myytin. SEKSI VAU! KATSO KUVAT! Luskin tulkitsi Naturen salanneen hämmästyttävän suurta geneettistä eroa ihmisen ja simpanssien välillä. Nimittäin paperin lisämateriaaleissa on dataa ja lukuja, joita tulkitsemalla Luskin kuvittelee lajien perimän olevan monikertaisesti erilaisempi kuin aikaisemmin on väitetty:

• At least 12.5 percent and possibly up to 13.3 percent of the chimp and human genomes represent a “gap difference” between the two genomes. That means there’s a “gap” in one genome compared to the other, often where they are so different, they cannot even be aligned.

• There are also significant alignable sections of the two genomes that show “short nucleotide variations” which differ by only about 1.5 percent. We can add this difference to the “gap difference,” and calculate a 14 percent to 14.9 percent total difference between human and chimp genomes. This means that the actual difference between human and chimp DNA is 14 times greater than the often-quoted 1 percent statistic. 

 Luskin ei ymmärtänyt, tai teeskentelee ettei ymmärrä, miten geenisekvenssien vertailua tehdään rinnakkain VS ei-rinnakkain. Discovery Institute alkoi vaatimaan, että museot muuttavat näyttelyissään mainittuja lukuja ihmisten ja simpanssien samankaltaisuudesta Luskinin keksimiin lukuihin.

Luskinin moka on herkullista debunkattavaa. Se tehdään kaikkein parhaimmalla ja perinpohjaisella tavalla Gutsick Gibbon kanavalla. Sinne ilmestyi erittäin opettavainen ja tärkeää sivistystyötä tekevä video. Varoitus: video sisältää tiedettä ja tekee katsojasta viisamman ihmisen. Katso omalla vastuullasi.

 Ota popcornit ja kylmä alkoholiton juoma valmiiksi ja nauti.

Epsteinin lista ja MAGA-kultin uusin aivosolmu

 Kauan kauan sitten, toisessa todellisuudessa, salaliittoteorisoinnin kiivaissa piireissä seurattiin vuoden 2024 Yhdysvaltojen presidenttivaaleja. Yksi folioprikaatin suosikkiaiheista on Jeffrey Epsteinin kuolemasta ja karmeista teoista seuranneet (tai seuraamatta jääneet) tuomiot. Vaikutusvaltaisissa piireissä pyörinyt pedofiili oli varmasti tehnyt ja käyttänyt suhteitaan myös politiikan parissa. Mutta ketkä olivat käyneet Epsteinin kuuluisalla saarella paheelliset lasten raiskaamiset mielessään? Nimet olivat piilotettuna ns. Epsteinin asiakaslistalla.

 Heinäkuussa 2024 tapahtunut Trumpin salamurhayritys oli täysin looginen tapahtuma kaikille niille, jotka tiesivät Trumpin taistelevan valtaeliittiä vastaan. Trumpin ei haluttu julkaisevan Epsteinin asiakaslistaa. Jopa salamurha oli eliitin mielestä sopiva keino estää listan julkaisu! Olihan sama eliitti murhannut Epsteinin selliinsä vankilassa ja lavastanut sen näyttämään itsemurhalta, kuten lukemattomat MAGA-sfäärin twitter-tilit toistelivat toisilleen.

Jopa tuleva varapresidentti JD Vance osasi vaalikampanjan aikana vetää retorisia yhtäläisyysmerkkejä Kamala Harrisin ja Epsteinin välille puheissaan. Selkeästi Trumpin tuleva hallinto ei tykännyt Epsteinistä.

Trump uskalsi avoimesti vihjailla, että hän julkaisisi Epsteinin asiakaslistan. 

FBI:n johtajaksi nimitettävä The Plot Against the King lastenkirjan kirjoittanut ja salaliitto-podcasteista tuttu Kash Patel vannoi julkaisevansa FBI:n salaamat pedofiilien nimet Epsteinin listalta.

Trumpin hallinnon tuleva oikeusministeri Pam Bondi ilmoitti marraskuussa 2024, ettei ole mitään esteitä julkaista Epsteinin asiakaslistaa. 

Elon Musk kertoi Tucker Carlsonin haastattelun aikana lokakuussa 2024, että Bill Gatesin kaltaiset miljardöörit tukivat Kamala Harrisia, koska haluavat Harrisin pitävän Epsteinin asiakaslistan salattuna (21 minuutin 49 sekunnin kohdalla). Musk osasi sanoa, että listan mahdollinen julkaiseminen hermostuttaa eliittiä. 

Ei siis mikään ihme tai yllätys, että MAGA-väki toistuvasti kehui Trumpin ns. kuivaavan suon ja poistavan pedofiili-eliitin vallan politiikasta. Demokraatit olivat käyttäneet Epsteinin listaa aseena haaliakseen vaikutusvaltaa ja suojellakseen itseään, mutta presidentti Trumpin toinen kausi tulisi poistamaan tuollaisen korruption Amerikasta. Kunhan Trumpin uusi hallinto astuisi virkaan ja aloittaisi työnsä, niin Amerikan poliittinen maisema muuttuisi mullistavalla tavalla aivan toisenlaiseksi. Kulisseista kansakuntaa hallinnut pedofiili-eliiti tuotaisiin oikeuden eteen. Trumpin selkeä vaalivoitto (valtaeliitti unohti jostain syystä tällä kertaa varastaa vaalit) varmisti, että Epsteinin asiakaslista tulisi vihdoista viimein julkiseksi.

 Kunnes koitti heinäkuun 6. päivä 2025.

USA:n oikeusministeriö on päättänyt, ettei mitään Epsteinin asiakaslistaa ole olemassa. Ja Epstein teki itsemurhan sellissään.

Salaliittoteorisoinnin epävirallisena paavina toimiva Alex "InfoWars" Jones julkaisi videon, jossa hän itkee listan katoamisen tähden:

"The DOJ is running cover for the CIA and Mossad. NO ONE IS BUYING THIS!! Next the DOJ will say ‘Actually, Jeffrey Epstein never even existed.’ This is over the top sickening.”  

Tästä tulee varmasti jännä kesä Trumppia kannattavien ja Epstein-salaliittoja levittäneiden piireissä. Voittaako halu kannattaa Trumppia vain halu punoa uusia salaliittoteorioita joissa tällä kertaa myös Trump on osana valtaeliittiä? Muskin ja Trumpin välisessä heteromiesten rakastavaisten riidassa kesäkuun alkupuolella Musk kerkisi twiittaamaan, että Trump ei suostu julkaisemaan Epsteinin tiedostoja, koska Trumpin nimi on tiedostoissa. Tuo viesti lohkaisi ison raon MAGA-kultin sisällä, kun moni Muskia fanittava joutui valitsemaan hänen ja Trumpin väliltä.

Jään puolijännittyneenä kotisohvalleni seuraamaan popcornipussin kera dramaattisen tilanteen kehittymistä. Varmasti saamme kiehtovia ajatusrakennelmia, joissa tuore uutinen Epsteinin listan olemattomuudesta sovitetaan Trumpin kannattamisen jatkumiseen. Ihmismieli on kiehtova ilmiö. Samalla halua kokeilla miltä tuntuu aktivoida oma foliopiponi:

Epstein kuoli selliinsä liittovaltion vankilassa 2019. Trumpin ollessa presidentti ensimmäistä kertaa.

 Hmmm. Sattumaako?

 

 Hauska iltalukemisena tarjolla on 2023 julkaistu oikeusministeriön raportti Epsteinin kuolemasta.