22.8.19

Suomalaisten lasten ihmisoikeudet ongelmallisia

Ilta-sanomat yrittää herättää kansalaiskeskustelua tyttöjen oikeuksista ja heidän suojelemisestaan. Kansalaisjärjestö Fenix Helsinki ry:n puheenjohtaja Ujuni Ahmed on yrittänyt käydä tätä keskustelua kohta kymmenen vuotta, joten on hienoa nähdä sen vihdoinkin täyttävän isompien lehtien sivuja. Ahmed ja muut järjestön jäsenet ovat haastatelleet niin viranomaisia kuin maahanmuuttajataustaisia lapsia. Somaliyhteisön sisäiset ongelmat ovat tuttuja Ahmedille.

Niitä tapahtuu myös muissa yhteisöissä. Lapsia viedään matkoille Egyptiin, Somaliaan, Iraniin ja Syyriaan. Pahimpina ilmiöinä ovat teini-ikäisten tyttöjen pakkoavioliitot ja ympärileikkaukset. Myös Suomessa syntyneitä poikia voidaan viedä ulkomaille pakkoavioliiton satamiin.

Vastoin kaikkia olettamuksiani siitä miten asiat toimivat Suomessa; Suomen kansalaisuus ei kuitenkaan anna kaikille lapsille Suomen valtion suojaa.

Ongelma on nimittäin siinä, etteivät viranomaiset näytä välittävän näistä rikoksista. Toisaalta, miksi välittäisivät, sillä useimmat uhrit ovat vain tyttöjä. Eivätkä he edes ole ns. kotimaiseksi miellettyjä tyttöjä, vaan maahanmuuttajataustaisten tyttöjö, joten on vielä vähemmän syytä välittää heistä.

Näin ainakin minä tulkitsen sitä, etteivät kaikki viranomaiset tiedosta ongelmien olemassaoloa. Lehdistölle annetuissa selityksissä annetaan ymmärtää, että:

Aihealue on arka, ja muun muassa IS:n haastattelema eteläsuomalaisen koulun rehtori halusi antaa omat kommenttinsa asiaan nimettömänä. Rehtori vetosi luottamuksen rakentamiseen koulun ja kotien välillä. Hän uskoo, että kysymykset kunniaväkivallasta ovat sensitiivisiä osalle koululaisten perheistä.



Eli vanhempien mahdolliset rikokset eivät lähde niin helposti rikosilmoituksina poliisin ja/tai lastensuojelun suuntaan. Perinteet ja kulttuurit laitetaan lasten ihmisoikeuksien edelle. Käsittämätöntä ymmärtää ainakin täällä näppäimistön takana, mutta näin viranomaiset toimivat.

Sama sensitiivisyys tarkoittaa sitä, ettei viranomaisilla ole tarkkoja tietoja ja lukuja siitä kuinka monen lapsen ihmisoikeuksia rikotaan tällä tavalla. Toistaiseksi vedotaan vielä siihen, että tapaukset ovat vain yksittäistapauksia tai viranomainen ei edes ole törmännyt tällaisiin tapauksiin.

Eikä viranomaisilla aina edes ole keinoja tarttua tapauksiin. Ulkomaille viedyt lapset jäävät helposti Ulkoministeriön tutkan ulkopuolelle, ellei lapsi itse ota yhteyttä ministeriöön.

Ulkoministeriön konsuliasioiden yksikön lakimies Henna Harju kertoo, että Suomen lähetystöillä ei ole merkittäviä keinoja puuttua yksittäisten perheiden asioihin, ellei nuori itse ota yhteyttä lähetystöön.

Silloin ulkoministeriö yhdessä esimerkiksi lastensuojeluviranomaisten ja koulujen kanssa tekee kaikkensa auttaakseen hädässä olevaa nuorta. Harju kertoo, että Suomen lähetystöissä on ollut tapauksia, joissa takaisin Suomeen haluavia nuoria on autettu palaamaan.


Myös sisäministeriöltä on pyydetty kannanottoja aiheisiin. Kotien sisällä tapahtuvasta rikoksista on aina haastaava saada viranomaisten tietoon. Yhteisöissä on painoistusta pitää yhteisön draaman yhteisön sisäisenä asiana. Sisäministeri Ohisalo kertoo, että "katoavien lasten tapauksia tulee silloin tällöin esiin, mutta tarkkoja lukumääriä ja ilmiön laajuutta ei voida sanoa."

Ehkä menettelytapoihin tulee muutos. Kulttuurisensitiivisyyten epäkäytännöllisyydestä halutaan eroon. Sitten joskus kun aiheesta on tehty virallinen selvitys.

Ministeri haluaakin tehdä selvityksen siitä, onko viranomaisilla edelleen suurempi kynnys puuttua tilanteisiin, joissa on osallisena toiseen uskontoon tai etniseen ryhmään kuuluvia henkilöitä.

Muuttuuko mikään? Alkavatko viranomaiset suojelemaan suomalaisten lasten ihmisoikeuksia? Toivottavasti. Sitten joskus.

4 comments:

Anonymous said...

"Ongelma on nimittäin siinä, etteivät viranomaiset näytä välittävän näistä rikoksista. Toisaalta, miksi välittäisivät, sillä useimmat uhrit ovat vain tyttöjä. Eivätkä he edes ole ns. kotimaiseksi miellettyjä tyttöjä, vaan maahanmuuttajataustaisten tyttöjö, joten on vielä vähemmän syytä välittää heistä."

Ongelma on todellinen, mutta syiden päättelyssä menet (sinulle harvinaisesti) pahasti metsään.

AnoMatti said...

Ei tämä ole mitenkään uusi asia. Oma tuttuni Pääkaupunkiseudun persukoulutuksesta on puhunut asiasta jo vuosia. Tyttöjä (käytännössä aina) katoaa koulusta tasaisin väliajoin, ja on kadonnut jo pitkään. Jotkut ilmestyvät takaisin, useat eivät. Kyseessä ovat aina tietyiltä alueilta, kaikki varmaan arvaavat mistä, tulleiden maahanmuuttajaperheiden tytöt, joissain tapauksissa tyttö on syntynyt ja kasvanut Suomessa. Selityksiä perheeltä ei käytännössä saa tai sitten ne voat niin absurdeja ettei typerinkään voi niihin uskoa, ja vuosia on ollut tapana että näistä asioista on parasta olla, rehtorin ohjeistuksesta, hiljaa.

Valitettavasti erään ideologian huonot tavat, etenkin se että naiset nähdään vieläkin pikemminkin omaisuutena kuin henkilöinä, on ajanut ja ajaa vieläkin lasten ihmisoikeuksien yli Suomessa. Olimme ennen Suomettuneita, mikä olisi hyvä termi nykyiselle tilanteelle jossa yhden ideologian loukkaamista pelätään yhtä paljon kun Neuvostoliiton loukkaamista 70-luvulla?

Anonymous said...

Miksi otsikon alussa oleva sanapari "Suomalaisten lasten" tarkoittaakin tekstissä VAIN tyttöjen ruumiillisesta koskemattomuudesta? Eikö lainkäytön pitäisi kohdella kaikkia samoin tavoin mm. sukupuolesta riippumatta?
Ongelma ei ole siitä, että tyttöjen ympärileikkauksen kohteeksi joutuvat olisivat "vain tyttöjä". Vaan siitä, että poikien silpominen (eli ns. ympärileikkaus") on Suomessa jostain käsittämättömästä syystä SALLITTUA! Koska USA:ssakin suurin osa poikalapsista ympärileikataan ja koska jeesuksen aikanakin tehtiin niin... Eikö lasten oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen pitäisi koskea ihan yhtä lailla kaikkia sukupuolia?

Ninny said...

Noo, sitten jos pojilta leikataan "ympärileikkauksessaan" terska pois ja ommellaan esinahka kiinni siten, että jäljelle jää vähäpätöinen aukko virtsaamista varten niin aletaan sitten vertailla tyttöihin.

Samoin sitten kun poikia aletaan pakkonaittamaan kymmenvuotiaina keski-ikäisten naisten kanssa.

Siihen asti voitaisiin pysyä keskustelunaiheessa edes sekunnin ajan ilman että joku alkaa vaahdota "won't somebody PLEASE think of the BOYS!!1!!1!". Kiitos.