Amiraali Nordensköldin meriseikkailut

 Amiraali Nordenskjöldin meriseikkailut - Raoul Johnsson

Löysin sattumalta kirjakaupasta mainiota luettavaa kaikille merisodan ja historian ystäville. Johnsson kirjoittanut  Suomessa syntyneen Otto Henrik Nordenskjöldin elämästä. Se on kuin Hornblowerin tarinoista oikeaan maailmaan siirretty ryysyistä amiraliteettiin satu 1700-luvulta. Olihan miehen suku aatelinen, mutta sieltä köyhästä päästä suuriruhtinaskunnan maaseutua.

Johnsson kuvailee merenkäyntiä ja sen taitojen oppimista elävällä tavalla. Kirjaa lukiessa sen näkee mielessään kuin televisiosarjana nuoren miehen päättäväisestä etenemisestä vastoinkäymisestä toiseen. Aina niistä jotain oppineena ja itseään parantaneena. Saariston kadettikoulusta lähtien Oton älykkyys ja tarmo tulivat esiin. Suurin jarru urankehitykselle oli ainainen pula rahasta. Ylennykset toivat paremman palkan, mutta samalla aina vaan lisää velvollisuuksia, jotka toivat entistä enemmän kuluja. Vain uransa loppupuolella ei enää tarvinnut jatkuvasti taistella niin vihollisen laivoja kuin velkakirjoja vastaan. Ja oli myös aikaa sekä varoja miettiä avioliiton satamaan purjehtimista.

Kokemusta kertyi runsaasti koko uran ajan. Amiraliteetti lähetti rauhan aikana useita nuoria upseereitaan toisten kruunujen laivastoihin oppimatkoille. Näin Ruotsin laivasto sai kipeästi tarvitsemaansa kokemusta. Ja muiden maiden laivastot saivat aina tarvittavaa pätevää väkeä laivoihinsa. Toki aina oman maan upseerien alaisuuteen. Sotatilan vallitessa eteenpäin pääsi ansioillaan, sillä vähänkään voittoa arvostavat laivastot olivat armottomia meritokratioita. Komentajan paikalle ei päästettäisi tumpeloita. Tai päästettäisiin, mutta hänen alaisuutensa laitettiin miehiä jotka osasivat korjata päällikön virheet.

Otto kiersin ensin Englannin kuninkaallisessa laivastossa. Sieltä ei kertynyt taistelukokemusta, mutta hän näki miten systemaattisen tarkasti laivaa ja kokonaista eskaaderia voitiin johtaa. Seuraavaksi hän sai pestin Ranskan laivastosta. Juuri sopivasti sodan alkaessa Englannin kruunun ja uppiniskaisen uuden siirtokunnan vapauden halujen ottaessa yhteen maailman merillä.

Mistä pääsemme aatelisiin Ruotsin kuninkaan veljeen, eli Kaarle-herttuaan. Hän ei ollut pätevimpiä merisodan taitajia. Se oli kaikkien tiedossa, joten oikeaa sotakokemusta kerännyt Nordenskjöld pääsi ansioillaan laivaston lippukapteeniksi. Hän teki suosituksia päätöksistä, joista viimeisen sanan antoi laivaston komentajana Kaarle-herttua. Herttualla oli mukanaan oma lähipiirinsä, jolla oli vuorostaan omat poliittiset tavoitteensa ja hovielämän keinottelua. Niihin kuvioihin sopi epäonnistunut Ruotsin laivastosota Venäjää vastaan. Tämä tuli parhaiten ilmi, kun Ruotsin laivasto onnistui täysin yllättämään kahtia jakautuneen Venäjän laivaston satamasta kesken tykkien siirtoa. Se olisi ollut täydellinen tilaisuus tuhota nopeasti ja helposti vastustajat, mutta herttua pähkäili päivän verran hyökkäyksen julistamista. Vastoin Nordenskjöldin suositusta aloittaa heti varman voiton haltuunotto.

Hyökkäys aloitettiin aivan liian myöhään. Venäläiset laivat olivat siirtäneet tykkinsä asemiin. Ruotsin laivat tunaroivat tykkiensä tulituksessa. Episodi oli nöyryyttävää kompurointia, joka vuorostaan johti Ruotsin merimahdin asteittaiseen alamäkeen, kun Venäjän laivasto onnistui purjehtimaan käytännössä täysin ehjänä takaisin merelle. Kustaa III:sen haaveet Pietarin nopeasta valtaamisesta upposivat syvälle raudanväriseen mereen. Miten erilainen maailmasta olisi tullut, jos Ruotsi olisi tuolloin varmistanut valta-asemansa Venäjää vastaan?

Historiasta löytyi myös pätkiä, jotka saivat minut nauramaan. Kuningas Kustaa III kun halusi sotaa Venäjää vastaan niin paljon, että hän järjesti klassisen (vai silloin modernin?) false flag iskun ihan Suomen maaperällä. Kuin suoraan salaliittoteorioista! Kuninkaalla ei ollut valtakirjaa hyökkäyssodan julistamiseen. Tarvittiin vieraan vallan hyökkäys Ruotsin kimppuun. Tukholman oopperasta roudattiin Suomeen asti kopioita venäläisten sotilaiden univormuista. Nämä puettiin Savon prikaatin suomalaisten sotilaiden päälle, jotka sitten määrättiin hyökkäämän oman raja-asemansa kimppuun. False flag tiedettiin jo sen tapahtuessa lavastetuksi. Siitä ei saatu oikeutusta sotaan. 

Suosittelen vara-amiraali Nordenskjöldin elämään tutustumista myös niille, jotka eivät ole aikaisemmin merisodankäynnistä kiinnostuneita. Johnsson osaa kirjoittaa kiinnostavasti myös kaikesta muusta elämästä, jota merimiehet elivät sotimisen ohella.