Homeopatia vs Allopatia

Kansalaisaloitteisiin ilmestyi Puoskarilaki Suomeen aloite. Se sai heti vipinää CAM-hoitajien ja homeopaattien kinttuihin. PR-kampanja heidän tarjomiensa palvelujensa puolesta on varmasti tekeillä. Ainakin alustavasti olen aistimassa homeopaattien suunnalta ihan uusia kirjoituksia homeopatian puolustuspuheeksi. Näistä lisää myöhemmin.

Kirjaan muistiin ennakoivasti hollantilaisen matemaatikko ja skeptikko Jan Willem Nienhuysin löytämiä vertailuja homeopatian ja allopatian eroista.

Homeopaatit jaksavat toistella heidän hoitomuotonsa ylivoimaisuuttaan verrattuna ei-homeopaattisiin (eli allopaattisiin) hoitomuotoihin. Tämä tule yleensä esiin kuuluisan Espanjantaudin kohdalla. Silloin homeopaatit kertovat miten heidän klinikoillaan kuoli vähemmän väkeä verrattuna silloistan sairaaloiden lukuihin. Ja siinä he ovat aivan oikeassa. Sairaalat olivat täynnä, hygienia järkyttävän huonoa ja kaikki tartuntasairaudet käytännössä viettämässä juhlapäiviään. Sairaala ja homeopaattien klinikka olivat tasoiltaan erilaisia. Homeopaattien laitokset olivat yksityisiä. Toiseen meni jatkuvasti iso määrä porukkaa. Toiseen otettiin varakkaampaa väkeä.

Vertailussa on aivan erilaiset hoitopaikat. Siksi toisessa kuoli enemmän potilaita kuin toisessa. Eikä sen selvittämiseen edes tarvita kummoisia keinoja.
Mutta entäpä jos vertailussa olisi sama laitos, jonka potilaille annetaan vaihtelevasti homeopaattista ja allopaattista hoitoa? Erilaisia hoitoja samojen seinien sisällä! Eikä tarvitse välittää siitä homeopaattien valittamasta homeopatian tutkimisen vaikeudesta. Testaamisen vaikeus tulee kuulemma homeopaattisen hoitomuodon yksilöllisyydestä. Tätä ongelmaa ei ole, jos homeopaatilla on vapaat kädet, mutta hoidot tapahtuvat samassa sairaalassa allopaattisten hoitojen rinnalla. Silloin saataisiin suora vertailu itse hoitojen eroista.

Aikaisemmin homeopaattien omissa kirjoissa on yritetty vertailua. He tiesivät keskinäisistä puheistaa, että homeopatia oli aivan mainio tuloksistaan. Esim. tohtori Dudley A. William oli yrittänyt kasata luotettavia lukuja muilta homeopaateilta. Mutta muistelmissaan homeopaatti William voivotteli tehtävän mahdottomuutta. Hän yritti kerätä epidemiologista tietoa Yhdysvaltojen itärannikon osavaltioista:

“I did in a way try to collect statistics regarding our results in the treatment of influenza and its complications but my replies were so indefinite that I gave it up mainly because they lacked accuracy. When replies came in saying, ‘I treated about so many cases with so many deaths,’ no mention made of the exact number of cases or of the frequency of pneumonia in this number, I grew to believe that to offer any definite number of cases with a definite death rate, a definite number of complications with their death rate was impossible if any semblance of accuracy was desired. That our death rate was decidedly low in both the disease and its complications, I know to be true but to be able to quote definite statistics for the purpose of comparison with other methods of treatment I do not think practical with the returns I was able to get.”

Homeopaatit eivät vaivautuneet kirjaamaan tilastoja potilaistaan. He kuitenkin tiesivät hoitotehonsa olevan parasta maailmassa. Sen tueksi ei vain löytynyt materiaalia. Edes muille homeopaateille jaettavaksi. Tämä taipumus on tuottanut aina ongelmia, kun tutkijat ovat yrittäneet laskea homeopatian hoitotehoa. 1920-luvun aikana homeopaatit olivat ahkerasti kehumassa itseään. Olivathan he mielestään saavuttaneet tuoreen voiton allopaattisesta lääketieteestä. Jo silloin heiltä jäi uupumaan epidemiologiset tiedot.

Ja siitä palaamme siihen relevanttiin vertailuun homeopatian ja allopatian hoitotehoista.

Homeopaatti Fritz Donner kirjoitti ongelmasta paperin. F. Donner, Statistische Probleme, Allgemeine homöopathische Zeitung,vol. 179 (1931).
Donner kirjoitti siitä miksi homeopaattisilla sairaaloilla oli alhaisemmat kuolleisuusluvut. Tässä kohtaa hän turvautuu tohtori Fritz Conrad Askenstadtin tietoihin Louisvillestä vuodelta 1915. Sitä oli levitetty myös useissa homeopaattien julkaisuissa. Tuolloin Louisvillessä oli viisi lääketieteellistä koulua ja yksi homeopaattien lääketieteellinen koulu Southwestern Homeopathic Medical College. 1895 vuonna kaupungin sairaalalla oli sopimus näiden koulujen kanssa. Joka kuudes sairaalan potilas laitettiin homeopaatin hoidettavaksi. Sopimusta jatkettiin homeopaattisen koulun sulkemiseen asti vuonna 1910.

Näin saatiin verrattua suoraan erilaisten hoitomuotojen tuloksia. Kuolleisuus perustui hoitotehoon eikä erilaisten sairaaloiden erilaisiin olosuhteisiin. Samassa sairaalassa oli sama ruokavalio, samat sängyt, samat hoitajat ja sama juomavesi. Vain potilaille annettava lääkitys vaihteli.

Ei merkittäviä eroja homeopatian ja allopatian kuolleisuudessa.
Siihen aikaan ei tietenkään ollut vielä tehokkaita lääkkeitä moneen tautiin. Noina vuosisadan alkupuolen vuosikymmeninä tauteihin annettiin vielä lääkkeinä pääasiassa morfiinia, viskiä, atropiiniä, kamferi-öljyä, digoksiiniä, jne.

Lääketieteen edistyessä ja lääkkeiden kehityksen myötä vertailu homeopatian ja allopatian välillä jäi turhaksi. Homeopatia ei enää edes päässyt osallistumaan samoihin kisoihin taikavedellään.