Paperimyllyt eli tieteellisen julkaisemisen alamäki

 Pseudojulkaisut, nuo tiedemaailman ongelmajätteet, eivät ole kadonneet minnekään. Arvostettujen tiedejulkaisujen varjossa on leegio teeskentelijöitä. Nämä pseudojulkaisut näyttävät ensimulkaisulta ihan oikeilta akateemisilta tahoilta, joissa olisi tehty vertaisarvioitua pohdintaa niissä julkaistujen papereiden tasosta. Oikeasti ne vain rahastavat julkaisuihin papereitaan lähettäviltä ihmisiltä. Usein vieläpä täysin yhteisymmärryksessä tehdyn vilunkipelin tahdissa. Papereita kirjoittanut tutkija tietää, ettei hänen paperinsa ole pätevää tiedettä, mutta haluaa sen edes jonkinlaisen julkaisun sivuille. Papereita julkaiseva taho tietää, ettei se julkaise pätevää tiedettä, mutta papereita lähettävät tutkijat maksavat heille niistä.

Epäluotettaviksi lasketut julkaisut pyritään pitämään ajantasalla Cabellsin listalla. Sieltä hikihatussa papereitaan kirjoittanut oikea tutkija voi tarkistaa millaiseen julkaisuun hän postittaa papereitaan.

Pseudojulkaisujen monimuotoiseen maailmaan kuuluvat myös ns. paperimyllyt. Paperimylly tienaa rahaa tuottamalla ja myymällä tekaistuja tutkimuspapereita. Tekaistut tutkimuspaperit lähetetään vertaisarvioitavaksi melko päteviin tieteellisiin lehtiin. Papereita lähetetään niin laajasti, että jotkut niistä pääsevät läpi arvioinnista. Varsinkin avointen tiedejulkaisujen yleistymisen jälkeen. Eikä ole poikkeuksellista, että paperimylly myös tekaisisi vertaisarvioita tekevän "tutkijan" joka hyväksyy papereita eri julkaisuille. Jokaisella paperimyllyllä on omat metodinsa. Kaikkia paperimyllyjä ei ole edes tunnistettu. Akateemisen vääristelyn keinoja on monia, sano mummo kun tieteellisellä lehdellä pöytää pyyhki.

Tekoälyn avustuksella on entistä helpompaa kirjoittaa valtava määrä tällaisia oikeilta tutkimuspapereilta näyttäviä papereita. ChatGPT:n ilmestymisen jälkeen paperimyllyt pääsivät pyörimään valtavalla vauhdilla. Emme tiedä kuinka monta paperia paperimyllyt suoltavat. Paperimyllyjen toiminnan kannalta on olennaista, että siihen osallistuvien henkilöiden identiteetit pidetään salassa. Emme tiedä kuinka monta julkaistua paperia on alunperin lähtenyt paperimyllyjen suunnalta. Tiedämme sen, että niitä on valtavasti liikenteessä. European Network for Academic Integrityn webinaari aiheesta on valaiseva.

Miksi joku tilaisia ja käyttäisi paperimyllyjen palveluja? Niillä saa itselleen melko vaikuttavalta näyttävän listan julkaistuja papereita. Mitä pitempi lista sitä helpompi on saada toiset luulemaan, että olet aktiivisempi tutkija kuin oikeasti olet. Mikä onkin kriittistä jos kotimaasi tarjoaa bonusrahoitusta, työpaikkoja tai muita etuja julkaistun paperimääräsi mukaan. Silloin pieni kymppitonnin sijoitus uransa edistämiseen kepulikonstein on melko houkutteleva. Esim. minä voisin maksaa paperimyllylle siitä, että saisin kansainvälisiin tieteellisiin lehtiin nimeni osana pintapuolisesti oikeilta näyttäviin tutkimuksiin. Kyllä sitten kelpaisi leveillä kavereille baarissa. Jos kävisin baareissa. Ja jos minulla olisi kavereita.

Julkaisujen reagoiminen valtavaan myllytykseen on hidasta. Viime vuosina useampi julkaisuja omistava yhtiö on ilmoittanut julkaisujen lopettamisesta. Syynä niissä julkaistujen tekaistujen papereiden valtava määrä. Tuorein ja tunnetuin tapaus on Wiley kustantajan päätös lopettaa 19 tieteellistä julkaisua. Egyptiläisen Hindawi julkaisijan alaisuudessa oli erilaisissa julkaisussa päästetty läpi peräti 11 300 tekaistua paperia. Hindawilla oli omistuksessaan 250 tieteellistä lehteä. Wiley osti ne vuonna 2021. Wileyn perustelussa lehtien lopettamiselle ei suoraan myönnetty, että se johtuisi paperimyllyistä. Hindawin omassa ilmoituksessa kuitenkin annettiin ymmärtää, että sen lehdissä on ongelmia nimenomaan julkaisuprosessin manipuloinnissa.

Paperimyllyjen toiminta on myös sellaista joita tiedemaailmaa vihaavat tahot mielellään osoittelevat. Juuri ne tahot jotka eivät tykkää esim. ilmastonmuutoksesta tai rokotteista. Kuka voisi uskoa tutkijoita jos tieteelliset lehdet ovat pullollaan tekaistuja tutkimuspapereita?