9/11 ja ikuisesti pinnalle ponnahtava katkaistu teräspalkki

 Syyskuun 11. tuli ja meni. Päiväykselle omistettavat loppumattomat salaliittoteoriat jäivät tänä vuonna vähemmälle. Ameriikan suunnalla kun tapahtui edeltävänä päivänä MAGA-vaikuttaja Charlie Kirkin salamurha. Seurasin kuitenkin perinteitä kunnioittaen jos tutkalleni tupsahtaisi jotain uutta 9/11 salaliittoteroiaa. 

 Ei ilmaantunut.

Sen sijaan huomasin useita vuosikausia sitten toistettuja väitteitä toistettavan vieläkin. Yksi niistä on tämä kuuluisa palkki.

 

Tuon palkin leikkauksen väitetään johtuvat katalista tuhotöistä. Tässä vain yksi monista esimerkeistä tuon kuvan käytössä:

WTC:ssä tämä suoritettiin käyttämällä hiljaisia leikkaavia termiittipanoksia jotka kuin polttoleikkauksessa ikään leikkasivat runkopalkit poikki muutaman kerroksen välein, jolloin ne putoisivat toisensa sivuun. Kuten kuvasta 3 näkyy, tulipalo ei leikkaa teräspalkkeja poikki kuvassa näkyvällä tavalla.

 

Salaliittoteoriassa WTC-tornit sortuivat salaisena purkutyönä, mutta ilman purkuräjähteitä. Todisteena laittomasti asennetuista termiittipanoksista käytetään valtavan teräspalkin selkeää leikkauskohtaa. Eihän tulipalot oikeasti kykene aiheuttamaan tuollaista jälkeä. Joten loogisesti jäljelle jää vain terästä sulattava termiittipanos!

 

Paitsi että jos ehkäpä kuitenkin mahdollisesti tarjolla olisi vielä yksi vaihtoehto. Vaihtoehto jota salaliittoteorioita levittävä väki ei jostain syystä koskaan näytä harkitsevan takaraivoissaan tehdyssä pohdinnassa. Kuvassa näkyvä palkki on oikeasti leikattu, mutta vasta tornin romahtamisen jälkeisessä siivoustyössä. Sellaista työskentelystä on runsaasti todisteita. Siivoustöitä kuvattiin päivittäin useasta kulmasta. Dokumentaatiota tuottivat monet valokuvaajat. Heistä tunnetuimpia ovat FEMA:n Andrea Booher, kansalliskaartin Patrick Jennings, palomies Gary Suson, valokuvaaja Sacha Waldman, sekä teräspalkin jäljittämisen kannalta tärkein valokuvaaja Joel Meyerowtitz.

 

Mysteerin ratkaisu lyhyesti: salaliittomeemeissä levitettävä leikattu palkki on kuvattu myös sitä edeltävänä päivänä kesken siivoustöitä. Jolloin kyseinen palkki oli pidempi, koska sitä ei oltu vielä leikattu. Eli palkkia ei ole voitu leikata ennen WTC-tornin romahtamista.

 

 WTC-tornin rakennustekniset piirustukset tarjoavat kartan sille missä kohtaa kasaa tornin keskusrakenteen palkit olisivat. Romuja siivottaessa ja kasan madaltuessa esiin tuleekin vielä pystyssä olevia teräspalkkeja. Rauniosta on mahdollista tehdä geopaikannukset työn edetessä, jotta kasoista paljastuvat palkit voidaan tunnistaa teknisistä piirustuksista. Kun etsittävän palkin tunnistus on tehty voidaan vuorostaan verrata miltä kyseinen kohta näyttää siivoustyön aikajanalla. 

 

 Rauniot ja pohjapiirustus päällekkäin.

 

  Jolloin ongelmaksi muodostui enää löytää ne valokuvat, joissa leikattu palkki on ennen leikkausta. Palkki onnistuttiin tunnistamaan. Kyseessä on rakennuspiirustuksen mukaan pylväs 504.

 

 

 

Siivoustyön etenemisestä on valtava määrä valokuvia. Iso ongelma salaliittoteorioita oikoessa onkin valokuvien saatavuus. Kaikki arkistot eivät ole ilmaiseksi ja kokonaisuutena koko kansan selattavissa. Valokuvaajien tuotoksia on julkaistu muutamassa merkittävässä kirjassa, joista ei ole laitettu helposti löydettäviä digitaalisia versioita.

 

MetaBunk-foorumin väsymättömät ja tiedonjanoiset skeptikot tekivät talkootöitä näiden kriittisten valokuvien löytämisessä vuonna 2018. He metsästivät aikakausilehtiä ja taidekirjoja, joista napsittiin palkin kannalta olennaiset kuvat perinpohjausta debunkkausta varten. Joel Meyerowitzin tekemä Aftermath kirja sisälsi tärkeitä otoksia. Kaiken kaikkiaan mies napsi yli 5000 valokuvaa työn aikana. Meyerowitz onnistui kuvaamaan työmaata ennen ja jälkeen kyseisen palkin leikkaamista. Associated Press uutispalvelun kuvapankeista löytyy myös Meyerowitzin työtä tukevat vastaavat valokuvat samasta palkista. Toisistaan riippumattomat kamerat varmensivat tapahtumien kulun.

 

MetaBunkissa tehtiin kaiken tuhansien kuvien selaamisen jälkeen kätevät vertailukuvat ennen ja jälkeen leikkausta. 

 

 Pylväs 504 ennen leikkaamista 24. lokakuuta 2001.

 

 Pylväs 504 leikkaamisen jälkeen 29. lokakuuta 2001.

 

Aftermath kirjassa on myös kuva, jossa pylväs 504 näkyy pidempänä palkkina ennen leikkaamista 24. lokakuuta 2001.

 

 

 

Tämä tieto on ollut saatavilla useita vuosia. Se ei ollenkaan estä salaliittoteorioita levittäviä toistamasta virheellisiä väitteitä siitä, että kuvassa oleva leikattu palkki olisi muka kuvattu juuri WTC-tornin romahtamisen jälkeen.

Luomisopin vastaiskun vaihtoaskel

 Luomisopin kankeamista koulujen seinien sisään sekä oppikirjojen sivuille ajava kansalaisaloite on edennyt aikajanallaan yli puolen välin. On siis mitä mainioin hetki laittaa reppu lepäämään kannon juureen, levittää eväät sammaleelle ja istahtaa seuraamaan mitä kreationismia kannattavat suomalaiset ovat kirjoitelleet ja/tai puhuneet aiheesta.

Kansalaisaloitteen kannattajia on ilmaantunut 1000 kappaletta. Kun edellisen kerran hakkasin gibbonin raivolla näppäimistöäni aiheesta 15.8.2025 allekirjoituksia oli kertynyt 644 kpl.

Suuren evoluutio vs luominen sodan taistelukentälle astelee Martin Stenbergin ja Marja Kohtala-Hännisen dynaaminen duo. Heitä haastateltiin Ajassa-ohjelman tuoleilla 27.8.2025. Luvassa on runsaasti vuosikymmeniä sitten loppuun asti kaluttuja väitteitä. Anglismin pilke silmäkulmassani voinkin todeta, että nyt ei hakata kuollutta hevosta, vaan lapioidaan Megahippus mckennaita. Tietäjät tietää.

Stenberg ja Kohtala-Hänninen väittävät evoluution olevan kuollut ja kuopattu sekä tuoksuvan raadolta. Vai tuleeko tuoksu kuitenkin jostain toisesta suunnasta? Kaadoin tuoreen cola+energiajuoma cocktailin lasiini (limetti twistauksella), harjasin hiukseni ja perehdyin videoon tiskihanskat kädessäni.

Esimerkit evoluution suurista ongelmista on helppo käydä läpi, koska parivaljakko ei anna mitään oikeaa argumenttia.

Fossiilien "yhtäkkinen ilmestyminen" maakerroksiin on muka ongelma, mutta ei täsmennetä millaisessa yhteydessä. Samaan aikaan kerroksissa on muka eri aikakausiin ajoitettuja fossiileja, mutta esimerkkejä ei anneta. Toistaiseksi kun ei ole onnistuttu löytämään samasta kerroksesta fossiileja, jotka olisivat ns. käänteisessä aikajärjestyksessä. 

Tiede on mennyt niin paljon eteenpäin viime vuosina, että vasta nyt alkaa tulemaan evoluutioteorian vastaista näyttöä. Tätä näyttöä vaaditaan tuossa kansalaisaloitteessa mukaan kouluihin. Mutta mitä se näyttö sitten oikein on? Tarvitsin pikaisen rohkaisuryypyn cockailistani, jotta uskaltaisin katsoa videota pidemmälle. Toivottavasti myös sinä, parasosiaalinen lukijani, olet vahvistanut jumalatonta evoluutiouskoasi siihen mitä on tulossa.

Mistä ne eläimet ovat tulleet sinne maakerroksiin, tiedustelee haastattelija.

Kohtala-Hännisen vastauksessa kerrotaan vedenpaisumuksen valtavasta katastrofista fossiilien selittäjänä. Mikä ei tietenkään mitenkään toimi selityksenä. Aika jännä että he vetosivat tuoreeseen ja ajankohtaiseen tieteelliseen näyttöön, mutta samantien kaatuvat siihen selitykseen jonka kristityt geologit ihan itse hylkäsivät jo ennen, HUOM! ENNEN!, Darwinin merimatkoja ja kuuluisan kirjan kirjoittamista. Koska pelkästään sedimenttikerrokset (jos jätämme kokonaan tarkastelematta fossiileja) olivat aivan liian iso ja ristiriitainen ongelma ratkaistavaksi yhdellä megakatastrofilla. Miten kerrostumien sisällä voi olla päällekkäisiä jälkiä eroosioista, metsistä tai soista? Kerrostumien selitykseksi rakennettiin asteittain yhä useampien ja useampien megatulvien ja mullistusten sarjoja. Jopa tuolloin peruukkimiesten kristillisissä tutkijapiireissä osattiin laskea kuinka paljon vaadittaisiin vettä, jotta Raamatun ilmoittama vedenpaisumus edes teoriassa voisi olla giganttimaisten maamassojen levittäjä ja sekoittaja. Tuo oli se aikakausi jolloin geologiassa ensimmäisen kerran yritettiin pelastaa raamatullisen ilmoituksen luotettavuus luonnontieteellisten havaintojen selittäjänä. Siksi kaivettiin esiin juttuja "syvyyksien lähteistä" tai komeetoista ylimääräisen veden tuojina. Kaikki selityksen epäonnistuivat tai jättivät jäljelle sen kaikkein huonoimman vaihtoehdon: se oli ihmeteko.

Vedenpaisumus hylättiin 1700-luvulla ennen evoluutioteorian ilmestymistä. Sen hylkääjät olivat kristittyjä. Näin syntyi kreationistien käyttämät Day Age-teoria ja Aukko-teoria, joilla paikattiin vedenpaisumusmyytti edes jotenkin pystyssä pysyvään muotoon. Nykypäivän kreationistit eivät halua kenenkään muistavan näitä historiallisia faktoja. 

Seuraavaksi suunsa avaava Stenberg ottaa kosmisemman otteen. Hän huomauttaa filosofisen rennosti, ettei evoluutioteorialla pystytä selittämään maailmankaikkeuden ja informaation syntyä. Ne vain tulivat tyhjästä. Vielä isompi ongelma on miten elämä on syntynyt. Näihin kaikkiin voin vastata rohkeasti, etten tiedä. Eikä sillä ole väliä. Niihin saa toki aivan vapaasti tarjoa ihan minkälaista teologista vastausta, mutta ne eivät ole selitysvoimaltaan sen vahvempia kuin minun "en tiedä" vastaukseni.

"Informaatio ei löydy mistään luonnollisesti syntyneenä"

 No eipä tietenkään, koska kreationstit määrittelevät informaation aina sillä tavalla, ettei se voi tulla kuin älyn tuotoksena. Heillä on useita määritelmiä informaatiolle. Määritelmiä vaihdetaan tilanteeseen sopivaan versioon. Aina sellaisella tavalla, etteivät esim. geeniä monistaneen duplikaatiot ja duplikaatioita seuranneet pistemutaatiot mitenkään lisää informaatiota. Kreationistien informaatiomääritelmien turhuuden takia tuo argumentti onkin niin tyhjänpäiväinen. Muistutan väkeä siitä, että esim. William Dembskin kriteerit bakteeriflagellan kehittymisen hyväksymiselle ovat niin tiukat, ettei sillä hyväksyttäisi edes laboratorio-olosuhteissa valvottua bakteeriresistenssiä. 

Informaatiomääritelmien turhuuden lisäksi kreationisteilla on ongelmia määritellä mitä he tarkoittavat älyllä. William Dembskin temput ongelman parissa ovat muistelemisen arvoisia. 

Lisäksi Stenberg yrittää rakentaa retorista katiskaa evoluutiolle. Naturalistinen tiede kun tekee tiedettä ainetta ja energiaa tarkastelemalla, mutta samalla käyttää itse älyä tuon prosessin tarkastelussa. Heko heko.

 Yllätyksenä tarjoillaan väitettä siitä, että koko mutaatio ajatus on konkurssissa. Mutaatioiden sijasta soluilla on jonkinlainen sisäinen sopeutumiskyky, joten ympäristöstä virtaa informaatiota soluihin. Eikä solujen sisällä tapahdu informaation lisääntymistä. Luonnollisesti tällainen ei-mutaation kautta tapahtuva prosessi on aina ja vain mikroevoluution rajoissa. 

Sitten hypätään tieteen filosofiaan. Eli vanha tuttu väite naturalismista tieteen rajoittajana. Tutkijat heittävät Jumalan helvettiin tutkimuskentältä. Näin he jäävät vaille Jumalan mahdollistamaa selitysvoimaa. Eli täysin ennakoimatonta, havaitsematonta ja satunnaista selitystä, joka ei ole mitenkään luonnonlakien rajoittama. Kreationistit eivät millään suostu ymmärtämään miksi myös teistiset tutkijat jättävät ihan samalla tavalla jumaolennot pois hypoteeseistään kuin ateistiset tutkijat. Ei siksi että Jumalasta halutaan eroon. Ei. Syy on paljon nolompi teismin kannalta. Syy on Jumalan hyödyttömyys, koska se on automaattinen "God did it" selitys. Mutta tuolla tavalla kreationistit voivat vedota syrjintään akateemisessa maailmassa.  Ja väittävät, että on täysin epistä ettei kouluissa saa opettaa luomisoppia. 

Kuka hyötyy tällaisesta syrjivästä käytännöstä, kysyy juontaja. Siihen Kohtala-Hänninen vastaa muistuttamalla, että tutkijoiden palkka on riippuvaista evoluutioteorian ylläpidosta. Darwinistiset tutkijat eivät pysty puhumaan totuutta evoluutioteoriasta, koska joutuisivat silloin myöntämään olleensa koko ajan väärässä. Vain tällainen sortokoneista pitää evoluution kulissit pystyssä. Kuulemma. Kriitikot vainotaan pihalle yliopistoista.

Juontaja tiedustelee kansalaisaloitteen sisällöstä. Stenberg huomauttaa, etteivät he halua kieltää evoluution opettamista kouluissa. Ainoastaan tuoda sen rinnalle ajankohtaista evoluutiokritiikkiä.

"Vaikka mitään todisteita löytyisi älykkään suunnittelun puolesta, niin sitä ei voida hyväksyä."

Johon minä aina vastaan tiedustelemalla, että mitkä muka ovat ne älykkään suunnitelman todisteet joita kreationistit haluavat tuoda kouluihin. Kerta toisensa jälkeen ne todisteet ovatkin olleet pelkkää verbaalista sumutusta. William "Informaatiotieteen Paris Hilton" Dembskin ehdottamat selityssuodattimet, täsmennetyt monimutkaiset informaatiot ja muut laskelmat eivät todistaneet biologisten piirteiden olleen älykkäästi suunniteltuja. Michael Behen ehdottama palautumaton monimutkaisuus ei tarkoittanut mitään muuta kuin sitä, ettei rakenne ole kehittynyt suoralla asteittaisella kehityspolulla. Jättäen muut teoreettiset polut avoimeksi.

Kansalaisaloitteen tavoite on vain tuoda esiin vaihtoehtoja, jotta opetuksessa olisi neutraali ote. Oppikirjojen tuotannossa pitäisi huomioida niiden sisältämät lukuisat virheet. Juontaja pyytää esimerkkejä niistä. Stenberg vastaa.

"Siellä on sellaisia yleisiä heittoja, että perhonen kasvatti itselleen siivet." 

No huh huh. Jos kirjassa on vain tuollainen lausahdus ilman sen enempää selvitystä, niin onhan se ajantuhlausta.

Ja fossiilit ovat ongelma joista ei puhut kreationisteja tyydyttävällä tavalla. Fossiilit todistavat luomisen puolesta, koska ne syntyvät yhtäaikaisesti ja muuttumattomuus on selkeästi esillä. Stenberg mainitsee Mikko Tuulirannan tuotokset biologian oppikirjojen kritisoimisessa. Kyseessä on se harvinainen alue, jossa kreationistit pystyvät tekemään jotain merkityksellistä. Oppikirjoista kun pitääkin poistaa virheet ja vanhentuneet jutut, jotta ajankohtainen ja pätevämpi tieto on tarjolla. Kunhan sellaista on oikeasti löydettävissä oppikirjoista.

Juontaja tiedustelee millaisia vaikutuksia evoluutio-opetuksella on viattomiin lapsukaisiin. Saamme kuulla tarkoituksettomuuden ja merkityksettomyyden kauheuksista. Ihmisyyden kauneus ja rakkaus jäävät kokonaan pois nuoren elämästä, jos hän ei ajattele olevansa Jumalan luoma olento. Kohtala-Hänninen sanoo ihan suoraan, ettei kykene ymmärtämään miten ihmiset pystyvät elämään harmonista elämää ilman hänen käyttämäänsä uskoa.

Mikä on kansalaisaloitteen tärkein asia?

"Evoluutiota ei ole todistettu. Eikä voikaan todistaa, koska sillä on tällainen uskonnollinen perusta" sanoo Stenberg. "Älykkään suunnitelman tutkimusohjelma" mainitaan. Johon voin tuhahtaen todeta, ettei sellaista ole olemassa.

Miten luominen voidaan todistaa?

Tähän toistetaan selkeä vastaus. Jumala on määritelty luonnontieteiden ulkopuolelle, joten sitä ei voi todistaa.  Ja koska evoluutiolla ei muka ole mitään vedenpitäviä todisteita, niin molemmat ovat samalla viivalla ja tasa-arvoisia. Joten ne pitäisi olla samalla tunnilla oppilaiden edessä.

Lopussa keskustellaan kansalaisaloitteen mahdollisuuksista edetä eduskuntaan asti. Ja niin edelleen. Ohjelmassa ei ole mitään uutta. Olisi mielenkiintoista nähdä osaisiko Stenberg pätevästi kuvailla sitä mitä evoluutioteoria oikeasti sisältää. Mukini on nyt tyhjä, joten jätän aiheesta kirjoittamisen toistaiseksi tähän.

Blenheimit lentävät suoraan

 Ilmavoimien lipusta poistuva hakaristi on ajankohtaisena uutisena. Hyvä vain että symbolit päivitetään. Olisi pitänyt päivittää jo silloin kun ilmavoimilla vaihtuivat propellit suihkumoottoreihin. Uutinen innoitti minut bloggaamaan äskettäin lukemastani sotaromaanista. Sekoitan tässä kirjoituksessa mukaan kaikkea oppimaani täysin turhaa nippelitietoa.

Teknistä tietokirjaa ja sotahistoriaa lukeneena oli virkistävä poikkeus löytää harvinaisempi viihteeksi tarkoitettu kirja aiheesta. Kokoelmassani on mm. Fokker C.XXI Aces of the World War 2, Suomen ilmavoimien hävittäjähankinnat 1918-1945, Bristol Blenheim - Taitoa ja tekniikkaa kirjat. Joista jälkimmäisen luettuani bongasin Lauri Lamminpään kirjoittaman Blenheimit lentävät suoraan romaanin vuodelta 1968. Tuulahdus aikakaudelta jolloin uskallettiin ensimmäisiä kertoja kuvailla sotavuosien elämää ei-niin romanttisesti. Jopa inhorealistisesti. Sodissa taistelleet miehet ja naiset muistavat, että taistelun temmellyksessä oikeilla ihmisillä oli mielessään hieman enemmänkin kuin ne tärkeimmät kolme asiaa: koti, uskonto ja isänmaa. Nuorilla kasarmeihinsa suljetuilla miehillä kun pääkopan täyttivät myös pullo, pillu ja nortti. Matalalentoa järvien päällä harjoiteltiin, jotta näkisi paremmin millaiset naiset ottavat aurinkoa laitureilla.

Ilmavoimien kohdalla tukikohdat olivat kaukana juoksuhaudoista. Lentäjät, tähystäjät, pommittajat, ja taka-ampujat joutuivat harjoittelun ja valmistautumisen lomassa myös kuluttamaan vapaa-aikaansa. Näistä tapahtumista Lamminpäällä oli omakohtaista kokemusta. Hän oli Bristol Blenheim pommittajan miehistöä. Kirjan hahmot on selkeästi rakennettu kirjailijalle tutuista kavereista, mutta nimet on muutettu. Yksikään dramaattista käänteistä ei tunnu mahdottomalta. Maavoimien isommat pamput olivat talvisodan aikana vaatineet lentokenttiä lähemmäksi rintamaa, jotta koneet olisivat nopeammin käytettävissä. Maavoimat ei silloin vielä ymmärtänyt ilmasodan realiteetteja. Hävittäjiltä kestää nousta tarpeeksi korkealle, jotta ne olisivat muutakin kuin ns. rapuja merrassa vihollisen tähtäimessä. Pitämällä koneet kauempana ne pääsivät taistelukorkeuteen samassa ajassa kuin lähellä rintamaa, mutta selkeästi pienemmällä riskillä. Onneksi maavoimien väki ymmärsi tämän kun tarpeeksi rautalangasta väännettiin.

Lentäjien kalenterissa oli usein väkevien siemailua ja hameen takaa-ajoa kaukana rintamalta. Se sai monet syyttämään lentäjiä oikean vastuun pakoilusta. Syyttäjät eivät ymmärtäneet kuinka ohut raja elämän ja kuoleman välillä oikeasti oli pommikoneen sisällä. Blenheimillä ei taistelu neuvostokoneita vastaan. Niillä lennettiin karkuun heti kun vihollisen kone huomattiin. Eli mentiin "pintaan" turvaan. Puiden latvat raapivat Pelti-Heikin vatsaa, koska korkeammalla lentäessä uudet taisteluareenalle saapuneet Tupolevit ja Migit silppuisivat suomalaiset pommittajat. Neuvostohävittäjien isot ja tehokkaat moottorit estivät lentäjän näkemisen eteen, joten nokan alapuolelle jäävä keskiraskas pommikone pääsi luikertelamaan usein karkuun. Kunhan ennätti pintaan tarpeeksi ajoissa.

Blenheim oli aikakautensa tuotteeksi erittäin hyvä. Jatkosodan alkaessa se oli jäänyt kehityksestä jälkeen. Suomen käyttämät koneet olivat siinä vaiheessa enää vain siedettävän hyviä. Kaksimoottorisena koneena se ylsi nopeuksiin jotka jättivät monet hävittäjät jälkeensä syöksyssä. Suomalaiset teknikot asensivatkin Blenheim-koneisiin uudet nopeusmittarit, joissa asteikko ylsi hieman pidemmälle kuin englantilaisten alkuperäiset mittarit. Engelsmannit turvamääräykset jäivät haittatekijöiksi, kun suomalaiset ohjaajat veivät lentokoneet äärirajoille selviytyäkseen kotikentälle asti. Valtion Lentokonetehdas rakensi Blenheimejä lisenssillä. Sota-ajan pula materiaaleista aiheutti aina haasteita puolustusvoimille ja lentokoneiden huoltamiselle. Blenheimin kohdalla moottorien uudet sytytystulppien johdot olisivat vaatineet valkokultaa. Vaadittavaa jalometallia ei tahtonut löytyä armeijan varastosta. Onneksi Tampereen tehtaalla eräs teknikko keräsi myös kolikkoja. Hän osasi vinkata, että eräs vanha viiden ruplan kolikko oli tehty sopivalla valkokullalla. Ilmavoimat lähetti kiireelliset kyselyt numismaatikoille. Löytyi tarpeellinen määrä harvinaisia viiden ruplan kolikoita. Ne postitettiin pikapakettina Saksaan, jossa osattiin tehdä speksien mukaiset sytytystulpat. Näin Britanniassa suunniteltuihin moottoreihin saatiin kansainväliset komponentit.

Lamminpää kuvailee miten miehet reagoivat Noutajan saapumiseen. Kuolemasta ei puhuta, koska tehtäviltä palaamatta jääneet voivat vielä jollain ihmeella ilmestyä takaisin. Ehkä he tekivät pakkolaskun. Ehkä hyppäsivät varjoilla. Noutaja vain vie miehet. Ehkä lopullisesti. Ehkä ei.

Henkiä menetetään niin teknisten vikojen, ohjausvirheiden, yllättävä lumipyryn ja vihollisen takia. Tiedustelu, sääennusteet, väsymätön suunnittelu ja kokemuksen siirtäminen uusille tulokkaille varmistavat sotatoimien jatkumisen. Jatkosodan aikana miehet tietävät olevansa alakynnessä. Luftwaffen uudemmat koneet pudottavat isompia pommeja. Puna-armeijan IT-tykit vain vahvistuvat sodan edetessä. Suomella on aina liian vähän pommikoneita. Eikä tarpeeksi pommeja joilla tehdä oikeasti merkittävää tuhoa. Blenheimin käyttö tiedustelukoneena antaa enemmän hyötyä armeijalle kuin jonnekin Laatokan lautan tai varaston päälle ripotellut paukkumiset. Jatkuva alakynnessä kamppailu sai kuitenkin aikaan nerokkaita ratkaisuja. Kuten myös tylsistymistä, kun esikunta pitää koneet maassa. Vähälukuisia laivueita ei haluttu kuluttaa hyödyttömissä hyökkäyksissä. Koulutuksen ansiosta lentokentillä oli moninkertaisesti henkilöstä verrattuna käytettävissä oleviin lentokoneisiin.

Kaikkein hienoin ilmavoimien saavutus esitellään kirjan kohokohtana. Kyseessä on sotahistoriasta nauttiville tuttu yöllinen trollausretki Leningradin lentokentille maaliskuun 9. 1944. Kyseiset kentät olivat pysyneet hyvin suojattuna jopa Luftwaffen iskuilta. Ilmapuolustus oli aivan liian vaarallista, jotta sitä yrittänyt laivue kykenisi toipumaan nopeasti uutta yritystä varten. Saksalaiset pommikoneet oppivat nopeasti jättämään kentät rauhaan. Suomalaiset tiesivät saksalaisten kokemuksista, ettei kannata kokeilla onneaan pienemmällä ilmavoimalla. Mutta kuitenkin käsky kävi tehdä jotakin kentille, sillä neuvostokoneet alkoivat pommittamaan Helsinkiä valtavina satojen pommikoneiden muodostelmina. Jos ei voimalla niin viekkaudella. 

Kolmen pommitusretken jälkeen suomalaiset osasivat tunnistaa vastustajan käyttämät radiosignaalit. Kotireitillä käytettävät lentokoneiden pudottamien tunnistamissoihtujen värit merkattiin myös vakoilijoiden ja partioiden voimin. Mitäpä jos omat pommikoneet laitettaisiin lentämään juuri oikealla hetkellä hyökkäysreissultaan palaavien neuvostoliittolaisten pommikoneiden joukkoon Suomenlahden päällä yön pimeydessä? Sellainen temppu oli onnistunut neljällä Dornier Do 17 pommikoneella helmikuun aikana. Samaa kokeiltiin uudelleen laittamalla 19 pommittajaa panokseksi riskialttiiseen peliin. Yhdistelmä Blenheimejä, Dornier Do 17, ja Junkers Ju 88 lentokoneita liittyi valot pimeänä Tallinnaa pommittaneiden punakoneiden jonoon. Jopa niin lähelle, että näkivät koneiden siivistä punaiset tähdet.

Uhkapelin tuloksena oli vastustajan täydellinen yllättäminen housut kintuissa. Hermoja raastavat hetket lähestyessä Kronstadtin linnaketta melkein kiinni Neuvostoliiton ilma-armeijassa vaativat valtavaa rohkeutta. Riskeeraus kannatti. Linnake vastasi kolmella merkkivalolla suomalaisten pudottamiin soihtuihin. IT-tykit olivat hiljaa. Sotilaskentät sytyttävät laskeutumisvalot. Vihollisen koneiden annettiin laskeutua kentille ja sitten aloitettiin lahjonen pudottaminen. Pommikoneiden tähtääjillä oli täydellinen tilaisuus nähdä vastustajan koneet siistissä ja tiivissä rivissä allaan. Tuho oli niin suuri nöyryytys, että Leningradin kentiltä vedettiin pommikoneet kauemmaksi turvaan. Eikä Helsinkiä kohti enää tullut neljättä valtavaa tuhopilveä.

Valitettavasti Lamminpään tuotos jää kokonaisuutena keskinkertaiseksi. Sen hahmokatras ei jää mieleen samalla tavalla kuin Tuntemattoman sotilaan ikoniset jermut. Päähahmot Korpilahti, Horttanainen Essman, Viherneva ja kumppanit katoavat mielestä siinä samassa kun kirjan kannet on suljettu. Vaikka joukossa oli niin hyviä miehiä kuin vastenmielisiä lurjuksia. Vähemmän julkinen keskusteltu kotimainen aihe oli sotilaiden naisseikkailut, joihin pääsi mukaan myös alaikäiset tytöt. Eikä raiskauskaan ole sensuroitu aihe Lamminpään tarinassa. Kotirintaman siveystalkoot ja moraalin ylläpito rakoilivat varmasti oikeassa elämässä moneen otteeseen. Hygieniakumit ja seksin metsästys ovat itsestäänselvää pähkäilyä kirjan sotilaille. Väen näkökannat sodan etenemiseen, suhtautuminen Aatun Saksaan ja lopulta selkeästi tuleva Suomen tappio ovat tutun oloista kansakunnan päiväkirjoista ja aikalaiskirjoituksista.

Onkin harmillista, että Suomen ilmavoimien uljas ja rohkea vaihe ei ole saanut samanlaista näkyvyyttä viihdeteollisuudessa kuin moneen kertaan uusittu Väinö Linnan tarina. Blenheimit lentävät suoraan tapahtumista saisi aikaan kunnon minisarjan myös kotimaisella budjetilla.

Uskaltaisin väittää, että Jatkosodan aikajanalla ilmavoimien Blenheim keskiraskaiden pommikoneiden taipaleesta kirja esittää varsin pätevän kuvauksen. 

Luomisopin vastaisku

 Pitkään näytti siltä, että suomalaiset luomisopin advokaatit ovat kuihtuneet olemattomiin netin ulkopuolella. Myös internetin sisäpuolella Luominen.fi sivusto ilmoitti lopettaneensa sometyön. Onko kreationismin patikointi vihdoinkin loppunut?

Blogini pelastukseksi saapui uusi "Koulubiologian uudistaminen ja maailmankatsomuksellisesti neutraali tiedeopetus" kansalaisaloite. Kirjoitushetkellä se on kerännyt 644 allekirjoitusta. Lukaisin aloitteen läpi. Voin keräämieni kokemuspisteiden perusteella todeta, että se on toistaiseksi paras kotimaisten kreationistien yritys edistää luomisoppia Suomessa. Argumentteja pinotaan ahkerasti. Ne muovaillaan mahdollisimman neutraaliin sävyyn. Lisäksi on opittu hyödyntämään nykypäivän inklusiivista kielenkäyttöä vedotessa Jumalan livauttamiseen luonnontieteisiin. Aivan! Luomisopin kannattajat osaavat puhua ns. wokea. Tasa-arvon nimessä koulun biologiaan pitäisi myös lisätä puhetta luomisopista. Kreationistien esittämä kritiikki on kehittynyt. 

Ehdotamme, että valtioneuvosto yhdessä opetusviranomaisten kanssa ryhtyy valmistelemaan lainsäädäntömuutosta, jolla tarkennetaan perusopetuslakia (628/1998) ja lukiolakia (714/2018) siten, että biologian opetuksessa otetaan huomioon tieteenfilosofinen monimuotoisuus, luonnontieteellinen kritiikki, biologian oppikirjojen uudistaminen sekä oppilaiden katsomuksellinen tasapuolisuus ja kriittinen ajattelu. (Tarkennus koskee muun muassa perusopetuslain 14 §:ää ja lukiolain 11 §:ää.)

 Voi juku. Aloitan kansalaisaloitteen läpikäymisen tutulla tyylilläni. Aloitteen tavoitteiksi luetellaan seuraavanlaista kamaa:

Biologian opetuksen tulee perustua reaalibiologiaan, tutkimustietoon, kriittiseen ajatteluun ja avoimeen luonnon tutkimiseen sekä ankkuroitava perusteltuun luonnontieteelliseen moniäänisyyteen (P4–P5). 

Täysin validi tavoite. Joka on jo toteutunut opetuslaissa. Mutta se ei tietenkään kelpaa kreationisteille.

Biologian opetuksen kouluissa tulee tapahtua neutraalista lähtökohdasta huomioiden oppilaiden maailmankatsomukset ja niiden ilmaisuvapaus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus sekä muut lainsäädännölliset periaatteet (L1–L5). 

Nyt päästiin jo lähemmäksi avoimesti myöntämään mitä luomisopin kannattajat haluavat saavuttaa. Luonnontieteistä puhuttaessa kouluissa pitäisi saada mukaan ei-luonnontieteelliset tulkinnat luonnontieteistä.

Biologian opetuksessa on tuotava julki kriittisen avoimesti evoluution ja uusdarvinismin taustalla olevan naturalismin ideologiset tavoitteet sekä niiden perusteettomat valinnat ja sitoumukset. (14, 30) 

Tuo on vaatimus jota mm. professori Tapio Puolimatka yritti saavuttaa evoluutiokritiikillään. Evoluutioteorian sijasta siinä keskitytään teorian ulkopuolisen naturalistisen ideologian sisältöön. Jos naturalistisella ideologialla ei ole kestävyyttä, niin oletetaan evoluutioteorian kaatuvan sen mukana. Kritiikissä täysin unohdetaan, tai teeskennellään unohtavansa, että myös uskonnolliset tutkijat soveltavat ja tutkivat evoluutioteorian kehyksen kautta biologiaa.

Biologian opetukseen on lisättävä evoluution ja uusdarvinismin laaja-alainen luonnontieteellinen kritiikki niiden monista ongelmista ja ristiriidoista, jotka osoittavat, että niillä ei ole empiirisiä todisteita eivätkä sen prosessit ja mekanismit tuota uutta informaatiota eivätkä uusdarvinismin edellyttämiä uusia lajeja (22, 24; P2). 

Sieltä tuli luomisopin maukkain sisältö. Kreationisteilla on varmasti tarjolla laaja valikoima erilaisia väitteitä evoluution puutteista. Luvassa on klassiset väitteet ja määritelmät, jotka perustuvat väärinkäsityksiin evoluutioteoriasta.

Evoluution ja uusdarvinismin opetuksessa käytettävissä oppikirjoissa on suoranaisia virheitä ja perättömiä väittämiä, jopa valheita, jotka tulee korjata mahdollisimman pian ja pyrkiä luonnontieteen kriteerit täyttävään ja laadukkaampaan oppikirjatuotantoon (5, 6). 

Kaikki oppikirjoissa olevat virheet on korjattava. Olkoon aihe mikä tahansa. Jäämme jännittämään millaisia virheitä aloita esittää.

Devoluutio (eliökunnan rappeutuminen, evoluution vastakohta) on havaittava tosiasia, joka tulee huomioida laajemmin biologian opetuksessa. (4, 9, 31) 

Täysin totta. Mutta ei tietenkään tarkoita, etteikö samalla tapahtuisi evoluutiota.

Kaikkiaan kansalaisaloitteen tavoitteiden ja niiden perusteiden arvioinnissa on tärkeää hyödyntää laaja-alaista asiantuntemusta eri tieteenfilosofisista ja maailmankatsomuksellisista taustoista. Arvioinnissa on huomioitava riittävästi vaihtoehtoisia, tieteellisesti ja katsomuksellisesti perusteltuja näkökulmia. Näin varmistetaan avoin, tasapuolinen ja monipuolinen käsittely, joka kunnioittaa tieteen moniäänisyyttä. 

Ei. Nyt aloitteessa siirryttiin löyhkäävän potaskan puolelle. Luonnontieteellissä asioissa on aivan-vitun-sama minkälaista uskonnollista tai maailmankatsomuksellista ajatusta sijaitsee luonnontiedettä kritisoivan pääkopassa. Kreationistit tietävät tämän, joten he joutuvat teeskentelemään tekevänsä "perustellusta näkökulmasta" evoluution kritiikkiä. Näin he päätyivät luomaan ensin ns. tieteellisen kreationismin, jolla yritettiin kammeta evoluutiota pois oppikirjoista Yhdysvalloissa. Tieteellisestä kreationismista luovuttiin sen täydellisen epäonnistumisen takia, koska se oli niin selkeästi uskonnollinen ohjelma. Sitten ilmestyi älykkään suunnitelman idea. Sekään ei onnistunut tavoitteessaan, kun 20 vuotta sitten Kitzmiller v. Doverin koulu kuuluisassa oikeudenkäynnissä todettiin älykkään suunnitelman olevan vain uusi siistitty versio tieteellisestä kreationismistä. Tuon jälkeen luomisopin kannattajat ovat toimineet tyhjäkäynnillä, kun he yrittävät keksiä uutta tapaa heikentää evoluution asemaaa kouluissa.

Siksi modernissa versiossa vedotaan "tasapuoliseen ja monipuoliseen" evoluutioteorian käsittelyyn.

Kansalaisaloite tietää, ettei sillä ole rahkeita oikeasti tieteellisesti haastaa evoluutiota. Sen sijaan yritetään tehdä maailmankatsomuksellista kritiikkiä.

 Keskeisimmät perusteet:
Yhteiskunnassa, jossa vaihtoehdoton naturalistinen tieteenfilosofia hallitsee, merkityksettömyys ja arvottomuus lisäävät psyykkisiä ongelmia. Evoluutioteorian vaikutuksesta ihmisarvo, elämän tarkoitus ja merkitys hämärtyvät aiheuttaen ihmisille ja erityisesti nuorille henkistä ahdinkoa ja voivat johtaa psyykkisiin ongelmiin. (T) 

Annan kiitosta aloitteen tekijöille siitä, että he ovat huolestuneita nuorten henkisestä jaksamisesta ja psyykkisistä ongelmista. Miinusta tulee siitä, että oikeiden ongelmien sijasta he yrittävät mustamaalata evoluutioteoriaa. Koulukiusaaminen, yhteiskunnan välinpitämättömyys, perheen taloudellinen tilanne, jne, jäävät aloitteen tekijöillä pienemmiksi ongelmiksi kuin koululaisen saama pätevä luonnontieteellinen opetus.

Elämän tarkoitukset ja merkitykset eivät kuulu luonnontieteisiin. Niitä varten kouluissa on uskonto ja elämänkatsomus (jota ei ollut olemassa kun minä olin koulussa). Ehkä se oli koulun tarjoama uskonto, joka teki minusta Paholaisen asianajajan!?!

Kreationistit ovat aina halunneet liittää evoluutioteorian ja elämän tarkoituksen toisiinsa. 

Materialismi on osoittautunut epätieteelliseksi eikä huomioi elämän moniulotteista inhimillisyyttä. Ihmisyyden syvin merkitys ei rajoitu vain fysikaalisiin tai biologisiin ilmenemismuotoihin vaan on paljon muutakin – ihmisellä on tietoisuus, tunteet, arvot ja kyky kokea maailmaa tavalla, jota tiede ei kykene selittämään. Tiede ei kykene vastaamaan elämän perimmäisiin kysymyksiin eikä siitä voi johtaa inhimillisiä arvoja. Siksi opetuksessa tulee tarkastella myös inhimillisyyttä, arvoja ja eettisiä teemoja osana kokonaisvaltaista kasvatusta. Jokainen ihminen on itsessään arvokas ja korvaamaton.

Aloite täyin oikeassa siinä, että on useita elämänalueita joihin materialismi ja tiede ei kykene missään muodossa tarjoamaan vastauksia. Ja siksi kouluissa on uskonto ja elämänkatsomustieto. Ja myöhemmin filosofia, jotta ihminen osaa olla sivistyneesti masentunut. 

 Jos evoluution tai uusdarvinismin teorioita ei voi kritisoida, joutuu niiden tieteellisyys kyseenalaiseksi. (P1, P3, P6, P7, P8, T, L2)

Evoluutioteoriaa saa ja pitää kritisoida. Mutta jos se kritiikki on kreationistien toistaiseksi esittämiä väitteitä, niin turha itkeä ja ulista kun heitä ei kuunnella akateemisessa maailmassa.

Seuraavaksi aloitteessa aloitetaan perinpohjaisempi kritiikin esittely. Helppo tapa tarkistaa onko se pätevää vai hevonpaskaa on etsiä roska-DNA. Miten aloite väittää sen olevan ongelma?

 P3) Evoluution ja darvinismin yhteiskunnallisia ja yksilöihin kohdistuvia haittavaikutuksia on vihdoinkin käsiteltävä kriittisen avoimesti. Sosiaalidarvinismin rotuoppien harhoista (mm. pakkosterilisaatiot, vähemmistöjen kohtelu) ja monet tieteen edistymistä haitanneista valinnoista (mm. virheelliset ennakko-oletukset roska-DNAsta, ihmisarvon vähättely, historian vääristely, kritiikittömyys) sekä monista uusdarvinistiseen evoluutioon liittyvistä tiedeväärennöksistä ja aineiston tulkintaa ohjaavista tutkimusongelmista on myös syytä kriittisesti keskustella (mm. Piltdownin ihmisapina, Haeckelin solu- ja sikiöväärennökset, Filippiinien luolaihmiset, hallinnollinen syrjintä, asenteellinen retoriikka). (9, 27, 29)

 Huh huh. Kasaan on heitetty sosiaalidarvinismi, joka taloustieteellisenä ja sosiaalisena ohjelmana ei ole evoluutioteorian osa. Kouluissa pitäisi kyllä historiantunneilla opettaa mistä ja miksi sosiaalidarvinismi ilmestyi. Sekä millaiset tahot sitä käyttivät. Unohdettua historiaa on liian helppo toistaa.

Mutta takaisin siihen mitä etsin. Kreationistit ovat sitkeästi väittäneet, että roska-DNA muka haittasi tieteen edistymistä. Aloite väittää, että roska-DNA:sta tehtiin virheellisiä ennakko-oletuksia. Ne ovat vääriä väitteitä.

Piltdownin ihmisapinan mainitseminen vielä vuonna 2025 kertoo minulle kreationistien erittäin vähiin huvenneesta vasta-argumenttien valikoimasta. Tarina on mielenkiintoinen ja opettavainen, mutta ei millään tavalla enää olennaista evoluutioteorialle.

Muita poimintoja aloitteesta.

P6) Yksipuolinen ja kritiikitön evolutionismi ja uusdarvinismi haittaavat merkittävästi opiskelijoiden aktiivisuutta, johtavat kritiikittömään ajatteluun ja auktoriteettiuskoon sekä estävät innovaatiotoimintaa. (9, L6) 

 Nautin suunnattomasti siitä ironiasta, kun kreationistit varoittavat auktoriteettiuskon vaaroista. 

Lisäksi jatkuva evolutionistien toimesta tapahtuva toisinajattelijoiden pilkkaaminen ja vähättely ovat aiheuttaneet monenlaista syrjivää ilmapiiriä ja asenteita sekä rasistisia kannanottoja (11, 20, 21; T; L1-L5). 

Kuka kumma on mennyt pilkkaamaan ja vähättelemään kreationisteja?

 

Ai niin. Minä.

Loppuun vielä kohta joka on sitä uutta wokea.

Lisäksi tuomme esiin tutkimustuloksia siitä, miten katsomuksen sivuuttaminen koulussa vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin. Syrjinnän kokeminen on yhteydessä heikentyneeseen mielenterveyteen, fyysisiin oireisiin sekä käytösongelmiin. Tämän vuoksi opetuksessa on tärkeää huomioida oppilaan katsomus ja tukea hänen identiteettiään osana kokonaisvaltaista hyvinvointia.  

Tarkasteltuani keitä aloite käyttää viitteissään (Puolimatka) ja vastuuhenkilöissä (Reinikainen) uskallan machomiehenä väittää, etteivät aloitteen tekijät oikeasti välitä tippakaan oppilaan identiteetistä ja hyvinvoinnista. Perustelen tätä sillä, että kokeilkaa löytyykö heiltä hyväksyntää ei-hetero tai ei-cis oppilaan elämään koulussa. Vastaukset varmasti arvasitte jo edellistä lausetta lukiessanne.

En toistaiseksi jaksa enempää aloitteen käsittelyä. Annan sille pienen mainontaboostauksen blogissani. Elättelen pientä toivetta aloitteen päätymisestä eduskuntaan, jotta saan lisää materiaalia. 

Ilmastodenialistien meemi: James Hansenin New York ennustus vuodelta 1988

 Nettikinastelun loppumattomissa ilmastoöyhötyksissä tarjotaan säännölliseen tahtiin seuraavanlaista listaa. Saatesanat ovat yleensä mallia:

"Nyt tuutataan ilmastopelkoa kuin käärmettä pyssyyn. Ohessa onkin kuvassa muutama pelko, jota monet minua vanhemmatkin saattavat muistaa. Ollaan tänäki vuonna pelätty punkkeja, siitepölyä(joka levittää lehden mukaan k-tautia), naapureita, tapahtumia, mummoa, pappaa, lasta, sisarta, venäjää, ukrainaa, kurtturuusuja, jään sulamista (itseasiassa jää kasvanut), meriveden nousua ja ties mitä. " 

 

Listalla yritetään viedä uskottavuutta tiedeyhteisön esittämiltä huolenaiheilta. Katsokaa miten monta kertaa ennusteet ovat menneet pieleen! Täten ei kannata välittää ilmastonmuutoksen seuraamuksista varoittavista tutkijoista.

Onneksi keskiverto rationaalisella aivovoimalla varustettu Homo sapiens huomaa nopeasti minkälaista propagandaa listalla yritetään tehdä. Väitetyille ennustuksille ei tarjota lähteitä. Sanomattakin selvää, että pelkästään sen takia lista on heti heitettävissä roskakoriin. Mutta se tarjosi pienen muistutuksen klassisesta ilmastodenialistien meemistä:

1989: New York City, West Side Highway veden alla v. 2019.

Kyseessä on zombieargumentti. Yleinen versio väittää myös koko Manhattanin saaren olevan veden alla vuoteen 2019 mennessä. Mutta sellaista vetistä menoa ei tapahtunutkaan tuona vuonna, joten merenpinnan noususta varoittavat tutkijavat ovat väärässä. 

Koska lista ei tarjoa lähdettä minä voin paljastaa sen. Kyseessä on James Hansenin haastattelusta vuodelta 1988 revitty versio siitä mitä Hansen muka ennusti tapahtuvan vuoteen 2019 saavuttaessa. Alkuperäisen lähteen jäljittäminen on tehty useaan otteeseen nettiväittelyissä. The Salon lehti haastatteli toimittaja Rob Reissia puhelimen välityksellä vuonna 2001. Haastattelussa Reiss kertoi mitä oli rupatellut James Hansenin kanssa 12 tai 13 vuotta sitten.

 While doing research 12 or 13 years ago, I met Jim Hansen, the scientist who in 1988 predicted the greenhouse effect before Congress. I went over to the window with him and looked out on Broadway in New York City and said, “If what you’re saying about the greenhouse effect is true, is anything going to look different down there in 20 years?” He looked for a while and was quiet and didn’t say anything for a couple seconds. Then he said, “Well, there will be more traffic.” I, of course, didn’t think he heard the question right. Then he explained, “The West Side Highway [which runs along the Hudson River] will be under water. And there will be tape across the windows across the street because of high winds. And the same birds won’t be there. The trees in the median strip will change.” Then he said, “There will be more police cars.” Why? “Well, you know what happens to crime when the heat goes up.”

The Salon kysyy vielä tarkennusta tuon rupattelun vuodelle:

When did he say this will happen?

Within 20 or 30 years. And remember we had this conversation in 1988 or 1989.

Does he still believe these things?

Yes, he still believes everything. I talked to him a few months ago and he said he wouldn’t change anything that he said then.

Se mistä listalle laitettu vuosiluku 2019 oikein ilmestyi onkin joskus epäselvää. Denialistien käyttämässä meemissä tuo vuosi tulisi, jos Hansen olisi sanonut ennustuksen aikarajaksi 30 vuotta, vaikka Salon lehden artikkelissa Reiss puhui 20 vuoden aikarajasta. Vaihtelevuus listalla käytettävistä ennustuksen aikarajoista ei ole niin iso ongelma kuin itse ennustuksen täysin tekaistu versio denialistien meemeissä. Hansenin kanssa oli rupateltu vuonna 1988, ei 1989, kuten meemi väittää.

Toimittaja Reiss muisti väärin Hansenin kanssa käydyn keskustelun, josta puhui Salon lehdelle. Reiss kun oli kirjoittanut The Coming Storm: Extreme Weather and Our Terrifying Future kirjan vuonna 2001. Sen sivuilta selvisi paremmin taltioitu versio:

"When I interviewe­­d James Hansen I asked him to speculate on what the view outside his office window could look like in 40 years with doubled CO2. I'd been trying to think of a way to discuss the greenhouse effect in a way that would make sense to average readers. I wasn't asking for hard scientific studies. It wasn't an academic interview. It was a discussion with a kind and thoughtful man who answered the question. You can find the descriptio­­n in two of my books, most recently The Coming Storm." 

Bob Reiss oli kysynyt vuonna 1988 mitä tapahtuisi 40 vuoden kuluttua, jos ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistuisi. 1988 ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli 350 ppm. Tänä vuonna se on 430 ppm. Kaksinkertaistumisen saavuttaminen riippuu ihmiskunnan ilmastotoimien määrästä. Arviot laittavat sen jonnekin useamman vuosikymmenen päähän nykyhetkestä. Täysin riippuen siitä vaivaudummeko kääntämään hiilidioksidipäästöjä alaspäin. Vasta sitten pitäisi tarkastelli mikä on vesirajan tilanne New Yorkissa.

Kaikki tämä on myös melko turhaa pilkun viilaamista, koska Hansen tiesi tekevänsä puhdasta spekulaatiota vastauksena toimittajan kysymykseen. Hansen ei esittänyt ennusteita West Side Highwayn vesivahingoista missään akateemisessa vertaisarvioidussa paperissa.

 Juuri siksi Hansenin puheista revitään lähteettömiä väitteitä meemeihin.

Ruutia ja foliota CDC:n päämajassa

 Amerikan ihmeellinen asekulttuuri tuottaa jatkuvasti uutisia, kun asekokoelmallaan toisia ihmisiä vahingoittavat tyypit lähtevät liikenteeseen. Motivaatiot liipasimen vetämiselle vaihtelevat laidasta laitaan. Sekaan mahtuu aina sillöin tällöin myös motivaatio, joka herättää minut bloggaushorroksesta. Uutinen ei näyttänyt ylittävän uutiskynnystä Suomessa.

 Atlantan kaupungissa sijaitsee Yhdysvaltain tautikeskuksen, eli CDC:n, päätoimisto. Alueella on CDC:n toimistoja ja myös tartuntatautien laboratorio.  

Perjantaina 8. elokuuta päätoimistoon pyrki sisälle 30-vuotias mies. Turvamiehet eväsivät pääsyn aulaan. Mies ajoi kadun toiselle puolelle apteekkiin, kaivoi aseensa esiin ja antoi laulaa. Rakennusten välissä kaikui useita laukausten ääniä. Luodit rikkoivat ikkunoita neljästä rakennuksesta. Mies onnistui tappamaan onneksi vain yhden ihmisen. Uhriksi päätyi paikalle saapunut poliisi David Rose. CDC:n työntekijöitä ei loukkaantunut. 

Lopulta asemies kuoli. Joko omakätisesti tai poliisin luodista. Ruumis tunnistettiin Patrick Joseph Whiteksi. Whiten kirjoittelua ja motivaatiota alettiin selvittämään. Kuinkas ollakkaan. Miehen tuotokset ja rupattelut ystäviensä kanssa kertoivat folioihin käärityistä ajatuksista. Naapuri kertoi Whiten useasti puhuneen, ettei luota Covid-19 rokotteisiin, vaikka puheenaihe ei liipannut rokotteita. Eli tyrkytti ajatuksiaan toisille. Hän uskoi rokotteen vahingoittaneen ihmisiä.

Terveysviranomaiset ovat olleet laajan uhkailukampanjan kohteena kohta useamman vuoden ajan. Koronapandemian aikana politisoitu ja polarisoitu keskustelu rokotteista ja rajoitustoimista sai monet vihaiseksi. Kun soppaan sekoitetaan valheisiin perustuvat hörhöilyt ja salaliitot on luvassa harmia useammassa muodossa. Yhdysvalloissa yksi niistä muodoista on aseilla varustautuneet sekopäät.

 CDC:n suunnalta onkin vaadittu selvitystä nykyisen terveysministeri RFK juniorin suunnalta. RFK Jr:in suusta on päästetty useampi misinformaatio CDC:n ja rokotteiden toiminnasta, jotka ovat olleet omiaan ruokkimaan vihaa laitosta kohtaan.

Atlantan tapaus on toistoa Pizzagaten käänteistä vuodelta 2016. Qanonin seuraajien ja Alex Jonesin hehkuttamien salaliittoteoroiden mukaan eliitti pyöritti lapsikauppaa erään pitserian kellarissa. Silloin AR-15 aseella varustautunut Edgar Maddison Welch saapui Comet Ping Pong pitseriaan ja vaati nähdä vangitut lapset. Laukauksia lähti silloinkin lapasesta, kun hän vaati todisteita uskomiinsa Pizzagate-salaliittoteorioihin. Palkinnoksi mies sai neljä vuotta linnaa. Vapauduttuaan hän vietti hiljaisempaa elämää, mutta kohtasi uudelleen kineettisiä ongelmia poliisin kanssa tänä vuonna.

Infosota: AI sloppailua Venäjän sodasta ja hämmästyttävän punaisen ympyrän paluu

Tekoälyn järjettömän nopea kehittyminen tekee väärennösten, huijausten ja jekutusten tehtailun entistä helpommaksi. Infosodan digitaalisissa tykistökeskityksissä sosiaalista mediaa pyritään täyttämään melkein uskottavilta vaikuttavilla uutisilla. Edellisten esimerkkien rinnalle on saapunut AI slop, eli tekoälyllä sarjatuotantona pihalle pusketut matalan tietotason vaativat tekeleet. 

Heinäkuun loppupuolella Venäjän uljaat erikoisjoukot rantautuivat Otšakovin rannoille. Ukrainan ja NATO:n joukot yllätettiin täysin SKAT-12 operaatioksi nimetyssä hyökkäyksessä. Kaapattuja varusteita, tiedustelumateriaalia ja jymy-yllätyksenä myös NATO-upseereita vietiin veneillä takaisin venäläisten sotilastukikohtaan. Länsimaat ovat kuulemma aivan järkyttyneitä tästä tapauksesta. Tietenkin uutispimento Otšakovin tapahtumista on totaalinen, koska se oli niin suuri nöyryytys NATO:lle. Tätä et kuule valtamediasta! Venäläiset onnistuivat vangitsemaan eversti Edward Blaken ja everstiluutnantti Richard Carrolin Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimista.

Tarinointia yritetään saada uskottavampaan valoon esittelemällä valokuvia kaapatuista herrasmiehistä. Yksi yritys on käyttää sir Tony Radakinin valokuvaa siltä ajalta kun Radakin vieraili Ukrainassa Boris Johnsonin kanssa. Surullisen kuuluisat PUNAISET YMPYRÄT iskevät kuin miljoona volttia jälleen kerran.

  

Eversti Edward Blake ei ole sir Tony Radakin. Oikeastaan on erittäin vaikea löytää mitään jälkiä eversti Edward Blakesta tai everstiluutnantti Richard Carrollista Britannian armeijassa vuosilta 2022-2024. Mutta sehän on aivan järkevää, jos oletamme hänen olleen huippusalaisessa peitoperaatiossa Ukrainassa! Todisteiden puuttuminen on todiste salailusta.

Bottitilit eivät juuri koskaan myönnä käyttävänsä vääriä kuvia tai tekemiään virheitä. Ne eivät erehdt etsimään mitään todisteita siitä, että vangituiksi väitettyjä upseereita oli oikeasti olemassa. Seuraavaan keskusteluun tungetaan vaan uudelleen samat kamat.

Mutta todisteet eivät lopu vain tuohon yhteen punaiselle ympyrällä vaihdettuun henkilöllisyyteen!

Serafim Lutšezarov youtube-kanavalla esitellään eniten valokuvatodisteita näistä kaapatuista NATO-upseereista. Mutta voih! Videota selaamalla tulee hyvin nopeasti selväksi, että tarjolla on satuilun tueksi pelkästään AI sloppailua. Tekoälyllä tuotetut valokuvat kaapatuista varusteista, Britannian passeista ja upseereista vakuuttavat vain ne boomerit, jotka eivät tiedä mitään AI-valokuvista. Kirjoitusvirheitä täynnä olevan englanninkieliset tekstit kuvissa eivät häiritse venäläisiä katsojia, koska he ovat tottuneet kyrillisiin aakkosiin. Kaikki muut huomaavat heti, että kuvat eivät ole valokuvia oikeista tiedustelupapereista.

Laitan tänne talteen pari esimerkkiä selkeästi tekoälyllä tehdyista kuvista.

                          Vangitut upseerit vankilassa.

 

Pikainen selailu kännykän ruudulla voi saada jotkut keskittymyskyvyttömät surffailijat uskomaan tarinaa.

 

Ja sitten bottitilit levittävät eteenpäin kuvakaappauksia AI-videoista. Näin tekaistut kuvat suodatetaan eteenpäin mukamas tietoa levittävien kanavien kautta. Somekanavilla kehutaan, ettei Venäjä aio tehdä vankienvaihtoa englantilaisilla upseereilla. Heidät kannetaan oikeuden eteen Venäjällä rikoksistaan Venäjää vastaan.

 Ennustan, että tämä tarina vain unohdetaan muutaman viikon kulutua, kun vangituista upseereista ei löydykään mitään todisteita edes venäläisten omissa virallisissa tuotoksissa. Silloin on jo keksitty seuraava satu, jolla yritetään nostattaa omien moraalia ja mollata vastapuolta. 

MH17: BUK-salaliittoteorioiden viimeinen lerpahdus

 11 vuotta sitten venäläinen BUK-ilmatorjuntaohjus tuhosi Malaysia Airlinesin lento 17 matkustajakoneen Ukrainan taivaalla. Muistelin tapahtumaa myös viime vuonna. Sen jälkeen on tapahtunut jänniä käänteitä tuhon tutkinnassa. YK:n ilmailujärjestö ICAO kävi läpi turman todisteet. ICAO totesi Venäjän olevan vastuussa 298 ihmisen kuolemaan. Tuota ennen olemme saaneet nauttia Kansainvälisen rikostutkinnan (JIT) päätöksestä ja tutkinnasta. Todisteiden perusteella syyllisiä ovat venäläiset Igor Girkin (Strelkov), Sergei Dubinski ja Oleg Pulatov sekä ukrainalainen Leonid Hartshenko. Eläköön he elämänsä jäljellä olevat päivät häpeässä. Kuolkoon tyhjinä. (Expanse viittaus!)

 Yritin selata läpi netistä miten tänä vuonna Venäjää puolustelevat tahot yrittävät viedä huomioita pois MH17 tuhon syyllisistä. Pienenä iloisena yllätyksenä pääsin toteamaan, että näkyvimmät äänipäät eivät enää vaivaudu vetoamaan tuntemattomaan ukrainalaiseen torjuntahävittäjään tai matkustajakoneeseen pakattuihin piilotettuihin räjähteisiin. Kukaan järkevältä pintapuolisesti vaikuttava kommentaattori ei enää viitannut edellämainittuihin salaliittoteorioihin. Niille ei koskaan kertynyt todisteita, joten argumentit jätettiin keräämään pölyä. Torjuntahävittäjän ohjukset eivät ole tarpeeksi tehokkaita aiheuttamaan sellaisia jälkiä joita lentokoneen jäänteistä löytyi. Lentokoneen sisällä tapahtunut räjähdys ei olisi tehnyt sellaista jälkeä, jota raunioista löytyi. Kaikkein eniten argumenttien katoamiseen taisi vaikuttaa se, että ne olivat niin helposti todistettavissa venäläisten tekemiksi väärennöksiksi. Jos näet jonkun vielä viljelevän tuollaisia väitteitä, niin huomauta heille etteivät he koskaan ikinä missään kykene esittämään väitteilleen todisteita. Lakimieheni suosituksen takia joudun jättämään väliin sen kehoituksen, jota oikeasti haluaisin sinun tekevän tuollaisille väitteiden levittäjille.

Sen sijaan noissa piireissä myönnetään avoimesti, että matkustajakoneen tuhosi BUK-ilmatorjuntajärjestelmän maasta-ilmaan ohjus. Se mitä he eivät millään suostu myöntämään on kuka ohjuksen ampui ja mistä se lähti kohti matkustajakonetta. Tämä on se viimeinen juoksuhauta, jossa informaatiosotaa käydään MH17 salaliittoteorioiden kohdalla. Se myös selittää miksi aiheesta ei enää tehdä aloituksia ja räyhäyskinasteluja eri palstoilla. Venäjän tuottamaa potaskaa levittävät tahot ovat oppineet edeltävinä vuosina miten helposti heidän argumenttinsa tuhoutuvat areenalla.

Venäjän virallinen tiedottaja Peskov väitti sitkeästi vielä syyskuussa 2016, ettei Itä-Ukrainassa voinut olla venäläisten käyttämiä ohjusjärjestelmiä, koska Itä-Ukrainassa ei ollut sotimassa venäläisiä joukkoja tai asejärjestelmiä. Joten Venäjää ei saanut syyttää turmasta. Peskovin omin sanoin:

"We've been ruling out the fact that any Russian weapons were shipped to Ukraine, any Russian army members, any Russian troops were inside Ukraine. And we're still ruling out that possibility."

Luonnollisesti Peskov oli täysin väärässä. Vuoden 2022 avoimen isomman invaasion jälkeen useampi venäläinen taho on myöntänyt, että he olivat sotimassa Ukrainassa 2014 lähtien. Kuten silloiset valokuvat ja videot olivat jo todistaneet. Myös valokuvat ja videot Venäjältä Ukrainaan tuoduista BUK-ohjusjärjestelmistä olivat yleisesti tiedossa, joten oli käytännössä turhaa enää teeskennellä, ettei niitä oltu tuotu Itä-Ukrainaan Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatista. Bellingcatin ansiosta tietoisuus nimenomaan lento 17 turman laukaisseesta Venäjältä tuodusta ja Venäjälle palanneesta BUK-ohjusjärjestelmästä onkin niin laajalle levinnyttä.

 

MH17-denialismin viimeinen linjaus onkin väittää, että lentokoneen tuhonnut ohjus laukaistiin jostain muualta kuin mistä valokuva- ja silminnäkijätodisteet sen osoittivat laukaistun. He vastentahtoisesti myöntävät, että BUK-ohjuksia oli kyllä tuotu Venäjältä Ukrainaan. Mutta denialistit väittävät lento 17 tuhonneen BUK-ohjuksen tulleen ukrainalaisten hallitsemalta alueelta, joten tuhosta ei sovi syyttää venäläisiä.

BUK-ohjuksia valmistavan Almaz-Antey firman esitelmä lokakuussa 2015 lento 17 tuhosta sisälsi paljon väitteitä, joihin vielä jaksetaan vedota. Esitelmä kestää yli tunnin ja katseltavissa täällä. Perusidea on helppo selittää. Almaz-Antey väittää, ettei koneen tuhonnut ohjus voinut tulla siitä kulmasta josta turmatutkinta, Belgian kuninkaallinen sotilasakatemia ja Netherlands Aerospace Centre saivat laskelmistaan ohjuksen lentoradaksi. Almaz-Anteyn mukaan ohjuksen lentoradan alkupiste olikin jossain Zaroshchensken eteläpuolella. Eikä Pervomaiskyin pelloilta, kuten todisteet näyttivät osoittavan. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Almaz-Anteyn esitelmään vetoavilla onkin yksi harmillisen sitkeä este tiellään. Zaroshchensken alueelta ei löytynyt jälkiä BUK-ilmatorjuntalavetin liikkeistä. Ei telaketjujen jälkiä maasta. Ei ohjuksen laukaisun polttamaa maata. Eikä sieltä taltioitu ohjuksen jättämää vanaa. Mutta kaikki tällaiset todisteet löytyivät Pervomaiskyin alueelta, joka ei tuolloin ollut ukrainalaisten hallitsemaa aluetta. Venäläisillä oli kädessään teoreettinen vastalause, mutta se ei sopinut tuon päivän havaintoihin. Siksi harva MH17-denialisti näyttää soveltavan Almaz-Anteyn esitelmää vastalauseissaan. Pienenä puutteena venäläisten kannalta oli myös se, että Zaroshchensken alue ei ollut turmapäivänä ukrainalaisten hallitsema. Separatistien välisissä siepatuissa puheluissa he puhuivat alueesta heidän alueenaan.

Almaz-Anteyn sanomaa heikensi huomattavasti myös heidän väitteidensä paikkansapitämättömyys, kun he väittivät lento 17 jäämistä löydettyjen ohjuksen sarjanumeroiden perusteella, ettei Venäjällä voinut olla niin vanhaa ohjusta. Venäjän armeija ei kuulemma enää tuolloin käyttänyt ohjuksen vanhempaa versiota. Jolloin Almaz-Anteyn esitelmöitsijät nöyryytettiin ripeästi valokuvilla, joissa Venäjän BUK-ohjusjärjestelmissä oli kuin olikin kiinni ohjuksen vanhempaa versiota. Vanhan 9M38M1 ja uuden 9M317 BUK-ohjuksen vakaimet ovat selkeästi erikokoisia, joten tunnistaminen on helppoa.

Lisäksi Venäjän puolustusministeriö sortui jälleen räikeään väärennökseen. Venäjän into syyttää Ukrainaa aiheutti huolimattomuutta, kun puolustusministeriö lähetti JIT-tutkinnalle todisteeksi satelliittikuvia Ukrainan armeijan A-1428 yksikön tukikohdasta lähellä Zaroshchensken kylää. Juuri se alue josta Almaz-Antey väitti ohjuksen lähteneen kohti matkustajakonetta!

Heinäkuun 14. päivä otetussa satelliittikuvassa ukrainalaiset BUK-lavetit ovat vielä A-1428 tukikohdan pihalla. Mutta heinäkuun 17. päivä otetussa satelliikuvassa BUK-lavetti on poistunut pihalta juuri silloin, kun lento 17 ammuttiin alas! 18. heinäkuuta päivätty satelliittikuva pellolta Zaroshchensken alueelta näyttää selkeästi, että siellä on pari armeijan ajoneuvoa päivystämässä. Ohjuksen laukaisupaikka kuvattiin!

 UKRAINAN ARMEIJA JÄI KIINNI RYSÄN PÄÄLTÄ!

 Tarvitsen pienen huikan "ruunan kusta" jatkaakseni tätä.

Venäjän puolustusministeriön harmiksi nettiväki osasi heti ihmetellä mistä he olivat saaneet 17. ja 18. heinäkuuta otetut satelliittikuvat. Nimittäin tuona päivänä ja vielä parina sen jälkeen Itä-Ukrainassa oli niin paksu pilvipeite, ettei satelliittikuvia oltu otettu. Vasta 21. heinäkuuta oli mahdollista tarkastella satelliittikuvia.  Pilviongelma sai väen heti etsimään vikoja Venäjän antamista satelliittikuvista. Eikä kukaan yllättynyt, kun selvisi "17. heinäkuuta" päiväyksellä merkatun kuvan olevan huomattavasti vanhempi kuva. Bellingcatin työllä selvisi, että A-1428 tukikohdan maasto oli siinä selkeästi erilainen verrattuna 14. heinäkuuta otettuun satelliittikuvaan. Lisäksi Venäjä ei lähettänyt JIT-tutkinnalle alkuperäistä korkean resoluution tiedostoa kuvista, vaan pienemmän resoluution Adobella käsitellyn kopion. Ehkä vain harmillinen vahinko sattunut kuvat lähettäneelle virkailijalle?

JIT pyysi myös Bellingcatista täysin riippumattomasti Euroopan avaruusjärjestö ESA:a vertailemaan parhaimmilla mahdollisilla ja luotettavasti ajoitetuilla satelliittikuvilla venäläisten esittelemät alueet noilta päiviltä.

The investigation team asked the European Space Agency (ESA) to investigate satellite images of these locations. The results were added to the case file. ESA supplied a satellite photo taken on 17 July 2014 of the base northwest of Donetsk. This photo does not match the one provided by the Russians. The difference between the two photos is clear: the Buk TELAR which the Russian Federation claims is missing from the photo of 17 July 2014 is still in the same place on ESA’s satellite photo.

Follow-up investigation confirmed that this is not due to a difference in the time when the photos were taken. The photos from the Russian Federation plainly differ from other satellite images from July 2014. The research collective Bellingcat conducted its own analysis of this. The investigation team was made aware of this analysis and subsequently examined the satellite photos in the light of its own source material. The conclusion of that analysis is that the photos could not have been taken on the dates mentioned at the Russian press conference. The Russian photos show, for example, trees and bushes around the base which, as can be seen in other satellite photos, were removed prior to 2 July 2014.

JIT-tutkijat selvittivät paikallisia haastattelemalla myös, että Venäjän mainitsema ukrainalainen tukikohta ei enää edes ollut ukrainalaisten hallinnassa heinäkuun puolestavälistä lähtien 2014. Tukikohdassa oli kyllä BUK-ohjusjärjestelmiä kaksi kappaletta, kuten Venäjän puolustusministeriö oli väittänyt olevan 14. heinäkuuta olevassa kuvassa. Mutta ne olivat ruostuneita ja hylättyjä. JIT-raportti sisältää näistä hylätyistä BUK:eista kivoja lähikuvia.

JIT-raportissa kerrotaan myös miten Venäjän puolustusministeriö lopulta vuosien jälkeen reagoi, kun se oli jäänyt kiinni vilpistä.

Since 15 October 2015 we had therefore repeatedly asked the Russian authorities to provide the underlying image files for the satellite photos shown by the Ministry of Defence on 21 July 2014. These would allow experts to further investigate the date and content of the photos. For years these repeated requests remained unanswered. One week before the opening of the trial in March 2020 we received a reply. According to the Russian authorities, the satellite photos of the area south of Zaroshchenske were not retained because on the satellite image of 17 July 2014 there was up to 90% cloud cover and on the image of 18 July 2014 more than 90% cloud cover. The Russian authorities stated that satellite images are not retained if there is more than 60% cloud cover. They did not comment on the photos shown of the base in Donetsk. 

Oho! Myönsivät, ettei heillä edes voinut olla satelliittikuvia noilta mainitsemiltaan päiviltä ja sitten teeskentelevät, etteivät tehneet mitään väärää esittäessään sellaisia tekaistuja satelliittikuvia.

 

 

Rauhoitu, rauhoitu, rauhoitu.

 No, rapatessa roiskuu, jne. Ehkä Venäjän puolustusministeriössä oli vaan jekkuileva tunnelma noina päivinä.

Joten mistä se BUK-ohjus sitten oikeasti laukaistiin ja millä perusteella tiedämme sen alueen sijainnin? 

Ukraine@War blogi, nykyään tunnetaan nimellä Putin@War, osasi geopaikantaa yhdestä valokuvasta näkyneen BUK-ohjuksen jättämän vanan. Ohjusvana oli jossain Snizhne kylän eteläpuolella. Hän laski arvion linjasta, jonka varrella ohjusvanan alkupisteen oli oltava. Kuinkas sattuikaan! 21. heinäkuuta 2014 otetussa satelliittikuvassa kyseisellä linjalla olevan pellon kohdalla on nähtävissä tulipalon jäljet. Paikalle saapunut toimittaja Roland Oliphant otti kuvia lähempää. Ohjuslaukaisun sytyttämä maasto oli juuri sillä linjalla, jonka Ukraine@War oli laskenut geopaikannuksellaan.

Venäläisen BUK-ohjusjärjestelmän reissu tuon kylän lähelle oli havaittu avoimista lähteistä. Samalla tavalla oli jäljitettävissä saman BUK:in paluureissu Venäjälle.

Malaysia Airlinesin lento 17 tuhoutumisen hetkellä 17. heinäkuuta 2014 alueella ja BUK-ohjuksen kantomatkan sisällä oli vain Venäjältä tuotu BUK. 

Rokotepelottelijoiden uusin paniikki prosenteista

 Rokotepelottelijoilla on uusi päivä ja vanhat kujeet. He ovat jälleen repäisseet ihan pätevän tutkimuspaperin ja levittävät siitä räikeän virheellisiä tulkintoja pitkin internetin kaakeliseiniä.

Maaliskuussa julkaistiin COVID-19 Vaccination and Cardiovascular Events: A Systematic Review and Bayesian Multivariate Meta-Analysis of Preventive Benefits and Risks paperi International Journal of Preventive Medicine lehdessä. Se on tilastollista katsausta Covid-19 rokotteiden ja havaittujen sydämeen ja verenkiertoon liittyvien ongelmien ilmenemisestä. 

 Uusien rokotteiden haitoista on esitetty hurjia väitteitä. Tutkijaryhmä halusi selvittää Bayesilaisella meta-analyysillä miten mahdollisten haittavaikutusten todennäköisyydet muuttuivat rokotteiden ottamisen jälkeen. He halusivat myös laajemman katsauksen erilaisista terveysongelmista kuin edellisissä tutkimuksissa on tehty.

"Uncertainty remains regarding other complications such as arrhythmia, stroke, coronary artery disease (CAD), and myocardial infarction (MI).^[20,21] Furthermore, many of these studies are based on case reports and case series without control group comparisons. It is difficult to assess the link between vaccination and cardiovascular events solely through case reports, and population-based data could offer more accurate estimates. Additionally, no research has explored the connection between CAD events. A thorough study is required to analyze various cardiovascular outcomes concurrently and contrast the findings with those of a control group." 

 

Otanta on laaja. Peräti 85 miljoonan ihmisen tiedot kerättiin 15 eri katsauksesta ympäri maailmaa. 11 katsauksessa oli kontrollit, joten loput papereista laitettiin toissijaisen laskennan ryhmään. Mukana oli kohortti- ja tapaustutkimuksia. Näin saatiin suuri kontrolliryhmä. Rokottamattomia (tai muuten kontrolliryhmissä olevia) ihmisiä löytyi vertailtavaksi melkein 40 miljoonaa. Näin pystyttiin myös laskemaan miten jokainen rokoteannos vaikutti terveyteen. Käytössä olivat AstraZenecan, Pfizerin ja Modernan rokotteet.

 

 Matemaattisten urotöiden jälkeen ryhmä sai laskettua Bayesin kaavalla (ei, en ala kirjoittamaan epäinformatiivisen priorijakauman hienouksista tai miksi kovat jätkät käyttävät luottamusvälejä) muutoksia mm. sydänkohtausten, aivohalvausten, sepelvaltimotautien ja rytmihäiriöiden todennäköisyyksille rokotteiden ottamisen jälkeen. Tuloksia tuli paljon. Eivätkä kaikki olleet tilastollisesti merkittäviä todennäköisyyksiä, mutta kuitenkin ihan mielenkiintoisia. Meta-analyysin selittämisessä paperissa kerrotaan mm.:

 

"Moreover, examining the results by vaccine dose, we observed that the odds of CAD were not significant for the first dose (OR, 1.01; 95% CrI: 0.61–1.65), but significant for the second dose (OR, 3.44; 95% CrI: 1.99–5.98). However, no significant relationship was detected between vaccination and stroke, myocardial infarction, and arrhythmia. And just a protective effect on stroke (OR, 0.19; 95% CrI: 0.10–0.39) and myocardial infarction (OR, 0.003; 95% CrI: 0.001–0.006) was observed after the third dose of the vaccine." 

 

Ensimmäinen rokoteannos ei lisää sepelvaltimotautien riskiä, mutta toinen annos voi lisätä. Toisaalta kolmas rokoteannos voi antaa suojaa halvaukselta tai sydäninfarktilta. Mutta kaikissa näissä täytyy lukijan muistaa mitä oikein on laskettu. Todennäköisyyslaskenta ei tarkoittanut, että ihmisillä olisi ollut havaittavasti lisääntyneitä halvauksia, rytmihäiriöitä ja sydäninfarkteja rokotteiden ottamisen jälkeen.

 

"However, it’s important to highlight that the odds of experiencing myocardial infarction, stroke, and arrhythmia did not exhibit significant elevation due to the administration of COVID-19 vaccines."

 

Vain Pfizerin rokotteelle löytyi merkittävä tilastollinen muutos sepelvaltimotaudin kohdalla ja vain toisen annoksen jälkeen. 

Conclusions

This is the first meta-analysis focusing on COVID-19 vaccine-related cardiovascular events in controlled observational studies, aiming to reduce biases. The study found BNT162b2 linked to increased CAD risk after the second dose. Various risks were analyzed post-vaccination doses, with different impacts based on vaccine type. Comparison between BNT162b2 and mRNA-1273 vaccines showed no significant difference in cardiovascular effects.

The findings of the present study may help public health policy for future pandemics, consider CAD in the context of COVID-19 vaccination, and assess the cardiac condition before the choice of vaccine is offered to adults. To minimize such risks, it is recommended that comprehensive preclinical and clinical studies be conducted to assess the cardiovascular safety of new vaccines, including large-scale trials involving diverse populations.

 

 Eli hyvä paperi jonka avulla lisätutkimuksia voidaan ohjata eteenpäin. Ei sensaatiomaisia tuloksia. Jokainen paperin lukenut aikuinen muistaa, että näiden laskelmien lisäksi on erikseen ne laskelmat joissa arvioidaan rokotteiden hyöty-haittasuhde, kun tarkastellaan miten rokotteet ovat suojanneet tartuntataudilta. Toivottavasti ahneet lääkefirmat eivät yritä sen perusteella vihjailla, että rokote suojaa aivohalvauksilla, koska vain kolmannen annoksen jälkeen oli melkein merkittävä muutos parempaan suuntaan aivohalvauksien yleisyydessä. Sellainen olisi juuri sitä epärehellistä tilastokikkailua, josta lääketeollisuuden kriitikot (esim. Ben "Bad Medicine" Goldacre) ovat varoittaneet.

 

Mutta miten rokotepelottelijoiden luolassa reagoitiin paperiin? 

 

Noh, ei mitenkään entisistä tempauksista poiketen. Sosiaalisessa mediassa levitetään seuraavanlaista tekstiä tuosta paperista: 

 

Toiseksi suurin koskaan tehty COVID-19-rokotteen turvallisuustutkimus

– jossa verrattiin 46 MILJOONAA rokotettua 40 MILJOONAA rokottamattomaan

– havaitsi massiivisen lisääntyneen riskin seuraaville:

Sydänkohtaus: +286 % toisen annoksen jälkeen

Aivohalvaus: +240 % ensimmäisen annoksen jälkeen

Sepelvaltimotauti: +244 % toisen annoksen jälkeen

Rytmihäiriöt: +199 % ensimmäisen annoksen jälkeen

EI TURVALLINEN IHMISILLE"

 

Salapoliisityöllä tuo suomalaisten rokotepelottelijoiden tulkinta on jäljitettävissä Nicolas Hulscherin kirjoituksiin Twitterissä. Sama mies on ahkerasti tuottanut rokotteista varoittavia tekstejään koronapandemian alkamisesta lähtien.

 

"Lisääntynyt riski" ei tarkoita, että esim. sydänkohtauksia saaneiden ihmisten määrä nousee rokotteen toisen annoksen jälkeen 286 %. Sydänkohtauksen todennäköisyys nousee tuon verran. Ei riski.

Aivan varmasti nuo hurjat yli 200 prosentin nousut ovat tietämättömille äärimmäisen huolestuttavia lukuja. Kun ihminen ymmärtää absoluuttisen ja suhteellisen riskin merkitykset, niin huolestuminen haihtuu. Rokotepelottelijat tekevät käänteisesti sen miten mainontakikkailua tekevät lääkefirmat tulkitsevat lääkkeidensä hoitotehoa, kun suhteellisen riskin vähentymistä levitellään mukamas isona ja merkittävänä muutoksena.

Rokotepelottelijat eivät vahingossakaan kirjoita, että samasta taulukosta he voisivat havaita heidän käyttämällään logiikalla rokotteiden suojaavan vaikutuksen kolmannella annoksella. Ja se olisi virheellistä rokotteen tehon kehumista.