Kotimaisten kreationistien tuorein vastaisku evoluutioteorian, materialismin ja maallistumisen ylivoimaa vastaan näyttää epäonnistuneen. Kansalaisaloite Koulubiologian uudistaminen ja maailmankatsomuksellisesti neutraali tiedeopetus sai vain 1800 allekirjoitusta. Eteneminen olisi edellyttänyt vähintään 50 000 allekirjoitusta.
Eniten keskustelua kansalaisaloitteesta näytti putkahtavan vain Suomi24 foorumilla, vähemmän totisella kommentaarilla.
Edelliset kirjoitukseni aiheesta kertovat kaiken mitä tähän asti jaksan ajatella kansalaisaloitteesta. Emme pääse nauttimaan siitä tilanteesta, jossa kreationistit yrittävät teeskennellä vakavasti otettavaa ääntä koulujen opetusmateriaalien sisällön suhteen. Todennäköisesti kreationistit pitävät palaveria siitä mikä meni pieleen. He miettivät miksi suomalaisia kristittyjä ei kiinnosta pilata koulujen opetuksen tasoa livauttamalla takaovesta sisään kreationistien materiaalia.
Erään antikvariaatti-seikkailuni aikana bongasin Usko ja tiede: tietoperusteita luomakunnan älykkäälle suunnittelulle opuksen vuodelta 2014. Tuhlasin kovalla työllä antaisemiani koposia, jotta sain kirjan kokoelmaani. Kirjan kuudes luku (kirjoittanut Pekka Reinikainen) on omistettu koululaisille annettavan evoluutiokritiikin esittelyyn. Aion omistaa sille oman blogikirjoituksen myöhemmin.
Kirjan sivut on täytetty kaikilla klassisilla kreationistien vastalauseilla. Evoluutioteorian kritisoiminen edellyttää vuosisatoja vanhojen ajatusten kritisoimista, koska kreationisteilla panoksena on ihmisten sielut. Heidän on omasta mielestään kumottava kaikki ei-kristilliset ajatusmallit, jotka ovat tällä hetkellä tiededemaailman kärkikastia. Kirjan ideana olisi esitellä älykkään suunnitelman mallia tieteessä. Kuten kaikilla edellisillä kerroilla, myös tälläkin kertaa se ID-tieteen käyttö tieteen edistämisessä on unohtunut.
Vakiohitit on melkein ennustettavissa ennen kuin käännän seuraavalle sivulle. Ernst Haeckelin tekemät piirokset alkioista syövät sivukaupalla tilaa, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä modernin evoluutioteorian kanssa. Evoluution hyväksyvät maailmankuvat pyritään liittämään kaikkeen maailman pahuuteen. Rasismi, eugeniikka, olematon ihmisarvo, luonnonmetsien kato ja moni muu asia on kuulemma vallalla, koska niin moni ihminen ajattelee jakavansa sukupuutaan muiden kuin ihmisapinoiden kanssa.
Kirja sisältää myös ne hieman sivistyneemmätkin vääristelyt evoluutioteoriasta, joita olen tottunut näkemään ns. akateemisten kreationistien kirjoituksissa. Esim. Martin Stenberg (FT) esittelee nopeasti paleontologian alalta punktualismia näin:
"Makroevoluutiolla tarkoitetaan uusien rakenteiden ja ominaisuuksien syntyä sekä eri lajien välistä kehitystä, jolloin yhdestä lajista oletetaan kehittyvän toinen laji asteittaisen (hitaan) muutoksen kautta evoluutiotekijöiden ja isolaation avulla. Edelleen, megaevoluution käsite on liitetty laajempien lajitaksonomien (lahkot) muodostumiseen. Toisaalta eräiden evolutionistien (Gould&Eldredge 1977) fossiilitutkimus pikemminkin osoittaa, että kehitys on tapahtunut hyppäyksittäin (punktualismi). Punktualistisen evoluution voidaan nähdä tukevan myös luomisen näkökulmaa, sillä evoluution selittäminen ohjaamattomin luonnollisin syin edellyttää aukotonta jatkuvuutta, jota ei ole voitu todistaa."
s. 51
Jos muistat mitä olen aikaisemmin kirjoittanut punktualismista ja siitä miten kreationistit vääristelevät aihetta, niin varmasti huomaat heti mitä Stenberg teki tuossa kohtaa. Punktualismi sisältää lajista toiseen tasolla tapahtuvan kehityksen, eikä oleta, että lajiutuminen tapahtuisi sitä nopeammalla tai ihmeellisellä tavalla. Punktualismi ei vaadi mitään uusia lajiutumisen mekanismeja. Punktualistinen evoluutio mahdollistaa myös välimuotofossiilit, joita Gould ja Eldredge luettelivat esimerkkeinä kirjoituksissaan. Kreationistit yrittävät vieläkin vääntää punktualismia jonkinlaiseksi ongelmaksi evoluutioteorialle tai epätoivoseksi ja epäonnistuneeksi pelastusyritykseksi.
Sivulla 75 mainitaan Michael Behen keksimä palautumaton monimutkaisuus, joka esitellään tällä tavalla:
"On myös tärkeää havaita, että Behen (2007) määrittelemä palautumaton (redusoimaton) monimutkaisuus merkitsee sitä, että asteittainen kehittyminen ei ole mahdollista välimuotojen toimimattomuuden vuoksi."
Aivan totta! Mutta Behen ja kumppanien harmiksi palautumaton monimutkaisuus jättä auki kaikki epäsuorat kehitysreitit. Tämä unohdetaan mainita kirjassa, koska seuraavaksi hypätään William Dembskin keksimiin informaatiomääritelmiin. Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi näin kenenkään mainitseva täsmennetyn monimutkaisen informaation (TMI). Kulissi on rakennettu sivistyssanoista ja teknojargonista, jolla saadaan varmasti erittäin vaikuttavalta vaikuttava näky pätevästä tieteellisestä tekstistä. Vaikka kokonaisuus on moneen kertaan kierrätettyä kreationistien potaskaa. Olisi oikeastaan mielenkiintoista nähdä miten tällaisesta materiaalista ensiotteensa evoluutioteoriaan saanut koululainen voisi edes ymmärtää luonnontieteitä. William Dembskin ajatuksille altistuminen kun johtaa sellaisen "tieteen" pariin, jossa juostaan karkuun selitysmekanismeja mutta samalla vaaditaan selitysmekanismeja ei-älyllisten selitysten taustoille.
Kreationistien yleisin ongelma toistuu läpi koko kirjan. He käyttävät massiivisen määrän energiaansa evoluutioteorian kritisoimiseen, mutta eivät vaivaudu selittämään miten heidän luomisoppinsa pohjalta pystyttäisiin paremmin selittämään havainnot geologisista kerrossarjoista, fossiilien sijainneista noissa kerrossarjoissa, geneettisen informaation kirjosta eläimissä, jne.
Joudumme varmasti odottamaan useamman vuoden seuraavaa kreationistien rynnäkköä materialistisen tiedemaailman muuria kohti. Sitä odotellessa yritän löytää BIOS 1 – Evoluutio-osion analyysi (Mikko Tuuliranta) kirjan jostain pilkkahintaan. Tai mahdollisesti tuoreampia tuotoksia kreationistien ajatuspajoilta.
No comments:
Post a Comment