National Secular Society kertoo hämmentävästä tapauksesta. Tapauksesta joka sai jopa minun kaltaisen ateistin ja järjestäytyneitä uskontoja vihaavan miehen ihmettelemään maailman menoa.
Britannian sisäministeriön virkailija sai päätettäväkseen iranilaisen turvapaikkahakijan turvapaikkahakemuksen. Hakemuksessa oli kyse entisestä muslimista, joka oli kääntynyt kristityksi. Yksi turvapaikanhakijan perusteluista uskon vaihtoon oli kristinuskon rauhanomaisuus. Hän ilmoitti suosivansa kristinuskon ilmoitusta rauhasta, anteeksiannosta ja ystävällisyydestä.
Tämä ei kelvannut sisäministeriön virkailijalle. Hän perusteli kielteistä päätöstä laittamalla vastauskirjeeseen lainauksia Raamatusta. Hän siteerasi kohtia Vanhasta- ja Uudesta testamentista. Ne lainaukset liittyivät sotaan, kuolemaan, kostoon ja kärsimykseen. Joten kristinusko ei ole rauhanomainen uskonto. Ja täten turvapaikanhakijan päätös vaihtaa rauhanomaiseen uskontoon ei voi olla uskottava perustelu, joten turvapaikkahakemus hylättiin.
Turvapaikkahakemuksen alulle pannut virkailija Nathan Stevens tyrmistyi päätöksestä. Hän laittoi otteita sisäministeriön kirjeestä kaikkien luettavaksi Twitteriin.
Sisäministeriön virkailija onkin tehnyt pahan virheen, jonka seurauksia tullaan vatvomaan myös isoimmissa poliittisissa piireissä. Ellei päätöstä peruta nopeasti.
Ensinnäkin, kristinusko on onnistunut erittäin hyvin ottamaan etäisyyttä kaikkeen pahaan ja moraalittomaan menoon Raamatun sivuilta. Tämä teologinen taival kohti ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kunnioittavaa versiota kristinuskosta on perusteltavissa kiitettävän johdonmukaisesti. Ne moraalisesti hyvät kansanmurhat joista yritän muistuttaa evankelisia ääniä eivät ole mikään ongelma niille kristityille, jotka ymmärtävät jättää ne hyvät kansanmurhat uskonpilareitensa ulkopuolelle.
Toiseksi, uskonnon vaihtaminen ei edellytä kokonaisvaltaista perehtymistä koko teologian hienouksiin. Eihän enemmistö esim. suomalaisista kristityistä (tai sanotaanko kirkon jäsenistä) ole perehtynyt kristinuskon kirkkohistoriaan ja teologisten tuulahdusten vivahteikkaisiin tulkintaeroihin. Useat voivat jopa uskoa samanaikaisesti vaikka mihin muuhun henkiseen suuntaukseen muista valta- tai vähemmistöuskonnoista. Ja kuitenkin heitä pidetään virallisissa papereissa kristittyinä.
On täysin mahdollista, että muslimi tutustuu tuollaiseen moderniin versioon kristinuskosta. Se on erittäin helposti myös tulkittavissa rauhanomaisemmaksi uskonnoksi. Jos vertaamme sitä niihin islamin suuntauksiin, jotka ovat ristiriidassa ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kanssa. Koraanista voidaan poimia useita väkivaltaisia episodeja, suoraan profeetan määräminä tapahtumina, joita täytyy erehtymättömyyden nimessä tulkita moraalisesti hyväksi väkivallaksi. Aivan kuten kristityt ovat tehneet niiden Vanhan testamentin hyvien kansanmurhien kohdalla.
Esim. Muhammadin hyökkäysretkien aikana tehdyt vihollisheimojen mestaamiset sekä lasten ja naisten orjuuttamiset. Näille löytyy muslimioppineiden puolustuspuheita, joissa juutalaisheimojen teloittamisille keksitään moraalisia perusteluja, tai Muhammadin harteilta siirretään vastuuta pois nähtävästi moraalittomista päätöksistä.
Sisäministeriön edustajalta kyseltiin tapauksesta. Hän vastasi, ettei tuollainen uskonnon vaihtoon perustuva päätös ole yhteneväinen ministeriön linjausten kanssa. Päätöksentekoa luvattiin parantaa. Teologiset osuudet eivät sopisi sisäministeriön päätöksiin. Englannin kirkko vaati näkyvästi parannuksia sisäministeriön menoon, sillä ministeriön virkailijat eivät selvästikään ole perillä siitä millaisia uskonnollisia ulottuvuuksia ihmisten elämässä voi olla. Virkailijat eivät tiedä (tai hyväksy sitä) miten joustavia ja moneen suuntaan venyviä ihmisten uskonnot voivat oikeasti olla.
Stevens on näyttänyt myös toisesta päätöksestä miten toinen sisäministeriön virkailija oli epäileväinen kristinuskoon kääntymisen aitoudesta. Iranista pakoon pyrkivä nainen ei voinut olla aito kristitty, sillä hän oli turvapaikkahakemuksessaan kertonut, ettei usko Jeesuksen pystyvän pelastavan häntä Iranin hallinnolta. Islamin hylkäämisestä on seurauksena hyvällä tuurilla vain vankilaa ja katumuksen jälkeen vapautus. Huonossa tapauksessa hallinto teloittaa islamin hylänneet kansalaisensa. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kristittyjen ja muiden vähemmistöuskontojen asema on entistä vaikeampi Iranissa.
23.3.19
Parklandin kouluammuskelun suru vain kasvaa
Ei ole mikään salaisuus, että halveksin joukkosurmiin liittyviä salaliittoteorioitsijoita. Tarkennan vielä diplomaattisen täsmällisyyden tähden, jotta ei tule väärinkäsityksiä, hal-vek-sin heitä.
Syy on mm. siinä, että heidän videonsa ja puheensa ajavat huomion kauemmaksi joukkosurmien uhreista ja selviytyjistä. Se toistui Sandy Hookin kohdalla, kun vanhemmat saivat vihapostia. Se toistui Bostonin maratonin pommi-iskun jälkeen, kun jalkansa menettäneet siviliit saivat kuulla olevana mukana salaliitossa. Se toistui Stoneman Douglas High Schoolin kouluampumisen jälkeen Floridassa, kun lukiolaiset saivat kuulla olevansa näyttelijöitä eivätkä he oikeasti muka menettäneet kavereitaan luoteihin.
Uutisten kommentit ja keskustelut ovat outoa luettavaa, kun mukaan saapuvat syytökset uhreja kohtaan. Se on parhaillaan menossa Christchurchin moskeija-iskujen uutisoinnissa, kun jotkut eivät näe kenenkään oikeasti kuolevan terroristin julkaisemassa videossa.
Näin selviytyjät ja uhrien perheet jäävät vähemmälle huomiolle. Seuraavan tragedian tapahtuessa salaliittoteorioitsijat ovat jo jatkaneet matkaansa ja suoltavat pihalle uusia videoita kriisinäyttelijöistä ja digitaaliefekteistä uutislähetyksissä. He eivät välitä uhreista, sillä he eivät usko uhrien olevan uhreja. He eivät välitä kärsimyksestä, sillä he näkevät vain näyttelyä.
Siksi joudun odottamaan miten salaliittoteorioitsijoiden palstoilla reagoidaan Sydney Aiellon itsemurhaan. Taustalla on kouluampumisesta selviytyneen tytön ahdistus. Aiellolle oli tullut traumaperäinen stressihäiriö ja selviytyjän syyllisyys.
Pidetäänkö häntäkin näyttelijä, joka lavasti kuolemansa yli vuosi kouluampumisen jälkeen? Jään odottamaan kärpäsenä katossa miten noissa piireissä reagoidaan uutiseen Aiellon kuolemasta.
21.3.19
Ateismi ei sovi tieteellisen metodiin
Hengellisen akateemikon palkintohyllylle voi ilmestyä kuuluisa Templeton-palkinto. 1,5 miljoonan dollarin arvoinen kunnianosoitus annetaan niille, jotka ovat Templeton säätiön mielestä edistäneet elämän henkisten ulottuvuuksien tarkastelua.
Scientific American lehti haastatteli uusinta voittajaa: Marcelo Gleiseriä. Braziliassa syntynyt 60-vuotias teoreettisen fysiikan hallitseva herrasmies oli yllättynyt palkinnosta. Tieteen popularisoimisellaan Gleiser on saanut runsaasti faneja, sekä innostanut useita opiskelemaan fysiikkaa. Se on aina palkitsemisen arvoista toimintaa.
Minua kiinnosti eniten juuri se aihe, jonka Scientific American laittoi otsikkoonsa. Gleiserin ajatusmaailmassa ateismi ei sovi tieteellisen metodiin. Hänellä on syynsä luokitella itsensä agnostikoksi ateistin sijaan.
Scientific American kysyy miksi hän ei ole ateisti.
Gleiser määrittelee ateismin kannanotoksi, jossa uskotaan uskomatta olemiseen. "En usko vaikka minulla ei ole todisteita puolesta tai vastaan. En vain usko" kuten hän kuvailee ateismia. Gleiserin mielestä ateismi on ilmoitus jumalien olemassaolosta. Sellaisia ilmoituksia ei sovi tehdä tieteessä. Siinä hän on aivan oikeassa. Tieteessä sanottaisiin "Okei, sinulla voi olla hypoteesi, sinulla täytyy olla jotain näyttöä puolesta tai vastaan." Johon Gleiserin kaltainen agnostikko sanoo, ettei hänellä ole näyttöä jumalien olemassaolon puolesta. Samalla tiedostaen, ettei hänellä ole oikeutta sanoa mitään lopullista asiasta josta ei tiedä varmasti. Gleiser ei usko Jumalaan, mutta ei suostu sanomaan, etteikö Jumalaa voisi olla.
Tuolla perusteella Gleiser asettelee itsensä ns. uusateismin ulkopuolelle. Juuri tuon takia Gleiser arveleekin Templeton säätiön kiinnostuneen hänestä. Valitettavasti Scientific American ei sisällä tietoa siitä millaiseksi agnostikoksi Gleiser itsensä määrittelee. Hän kertoo pitävänsä mielensä avoimena, koska ymmärtää ihmistiedon olevan aina jollakin tapaa rajattua. Mutta aivan samalla periaatteella minäkin ateistina tiedostan aivan saman asian.
Nimittäin tuollaisilla ateismin määritelmillä Gleiser onkin aivan oikeassa. En vain itse ateistina tunnista niistä itseäni. Ateismini on erilaista. Sitten muistin, että sama ilmiö oudoista ateismin määritelmistä on toistunut aikaisemminkin.
Kutsuisin noilla haastattelussa annetuilla tiedoilla Gleiseriä samanlaiseksi ateistiksi kuin kutsun itseänikin: agnostinen ateisti.
Termi tuntuu jostain syystä olevan vähemmän tunnettu näissä ateismiin liittyvissä puheissa. Sama tietämättömyys toistui professori Tapio Puolimatkan aikakaudella, kun hän ei ollut tietoinen siitä miten ateistit määrittelevät itsensä. Vuonna 2011 sain kunnian paljastaa Puolimatkalle mitä tarkoittaa agnostinen ateismi. Se oli ihan hyödyllinen lisätieto professorille, joka oli ja on julkisesti puhunut ateismista.
Agnostiset ateistit ovat ateisteja, koska heillä ei ole uskoa minkään jumalolennon olemassaoloon, ja he ovat agnostikkoja, koska eivät väitä jumalolentojen olemassaolon olevan periaatteessa tiedettävissä tai nykyisen tiedon valossa tietoa ei ole.
Minulle se että joku sanoo olevansa agnostikko ei vielä kerro, uskooko vai onko uskomatta jumaliin. Se kertoo minulle vain siitä millainen kanta hänellä on jumalista saatavan tiedon laatuun.
Scientific American lehti haastatteli uusinta voittajaa: Marcelo Gleiseriä. Braziliassa syntynyt 60-vuotias teoreettisen fysiikan hallitseva herrasmies oli yllättynyt palkinnosta. Tieteen popularisoimisellaan Gleiser on saanut runsaasti faneja, sekä innostanut useita opiskelemaan fysiikkaa. Se on aina palkitsemisen arvoista toimintaa.
Minua kiinnosti eniten juuri se aihe, jonka Scientific American laittoi otsikkoonsa. Gleiserin ajatusmaailmassa ateismi ei sovi tieteellisen metodiin. Hänellä on syynsä luokitella itsensä agnostikoksi ateistin sijaan.
Scientific American kysyy miksi hän ei ole ateisti.
Gleiser määrittelee ateismin kannanotoksi, jossa uskotaan uskomatta olemiseen. "En usko vaikka minulla ei ole todisteita puolesta tai vastaan. En vain usko" kuten hän kuvailee ateismia. Gleiserin mielestä ateismi on ilmoitus jumalien olemassaolosta. Sellaisia ilmoituksia ei sovi tehdä tieteessä. Siinä hän on aivan oikeassa. Tieteessä sanottaisiin "Okei, sinulla voi olla hypoteesi, sinulla täytyy olla jotain näyttöä puolesta tai vastaan." Johon Gleiserin kaltainen agnostikko sanoo, ettei hänellä ole näyttöä jumalien olemassaolon puolesta. Samalla tiedostaen, ettei hänellä ole oikeutta sanoa mitään lopullista asiasta josta ei tiedä varmasti. Gleiser ei usko Jumalaan, mutta ei suostu sanomaan, etteikö Jumalaa voisi olla.
Tuolla perusteella Gleiser asettelee itsensä ns. uusateismin ulkopuolelle. Juuri tuon takia Gleiser arveleekin Templeton säätiön kiinnostuneen hänestä. Valitettavasti Scientific American ei sisällä tietoa siitä millaiseksi agnostikoksi Gleiser itsensä määrittelee. Hän kertoo pitävänsä mielensä avoimena, koska ymmärtää ihmistiedon olevan aina jollakin tapaa rajattua. Mutta aivan samalla periaatteella minäkin ateistina tiedostan aivan saman asian.
Nimittäin tuollaisilla ateismin määritelmillä Gleiser onkin aivan oikeassa. En vain itse ateistina tunnista niistä itseäni. Ateismini on erilaista. Sitten muistin, että sama ilmiö oudoista ateismin määritelmistä on toistunut aikaisemminkin.
Kutsuisin noilla haastattelussa annetuilla tiedoilla Gleiseriä samanlaiseksi ateistiksi kuin kutsun itseänikin: agnostinen ateisti.
Termi tuntuu jostain syystä olevan vähemmän tunnettu näissä ateismiin liittyvissä puheissa. Sama tietämättömyys toistui professori Tapio Puolimatkan aikakaudella, kun hän ei ollut tietoinen siitä miten ateistit määrittelevät itsensä. Vuonna 2011 sain kunnian paljastaa Puolimatkalle mitä tarkoittaa agnostinen ateismi. Se oli ihan hyödyllinen lisätieto professorille, joka oli ja on julkisesti puhunut ateismista.
Agnostiset ateistit ovat ateisteja, koska heillä ei ole uskoa minkään jumalolennon olemassaoloon, ja he ovat agnostikkoja, koska eivät väitä jumalolentojen olemassaolon olevan periaatteessa tiedettävissä tai nykyisen tiedon valossa tietoa ei ole.
Minulle se että joku sanoo olevansa agnostikko ei vielä kerro, uskooko vai onko uskomatta jumaliin. Se kertoo minulle vain siitä millainen kanta hänellä on jumalista saatavan tiedon laatuun.
13.3.19
Antti Heikkilä ei ole Jeesus
Hymy-lehti haastatteli ortopedi Antti Heikkilää. Vaivauduin jopa ostaamaan sen paperisen version, jotta pääsen omin sormin hypistelemään Antin kuvia. Nettiversiossa on vain lyhyempi teksti, mutta siitäkin selviää tärkein asia. Antti Heikkilä ihan eläkeläisten oikeasti väittää, ettei Lääkkeetön elämä kirjasta löytynyt (EIKÄ LÖYDY) yhtäkään asiavirhettä.
Joten sori vaan Vladimir Heiskanen, Olli Haataja ja professori Juhani Knuuti. Työnne oli täysin turhaa ja olitte kaikessa väärässä. Voitte polttaa ne listat kirjasta löydetyista asiavirheistä. Kumpaa minä uskoisin enemmän: sitä miestä joka kirjoitti kirjan, ja on täten automaattisesti paras Lääkketön elämä kirjan asiantuntija. Vai niitä jotka eivät kirjoittaneet kirjaa? Valinta on selkeä.
Ne kohdat jotka poistettiin uusimmasta julkaistusta? No ne olivat vain ylimääräisiä tosiasioita, joiden poistaminen ei mitenkään todista kriitikoiden olleen oikeassa.
Hymy-lehti osoittaa myös, että Antti on tukevasti telluksen tasalla tepastaleva mies, joka ei luule liikoja itsestään.
Jostain syystä muistui mieleeni erään tohtorin lausumat sanat.
Kohulääkäri Antti Heikkilä lataa täyslaidallisen arvostelijoitaan kohtaan tuoreessa painetussa Hymyssä. Hänen tuoreimmastakin kirjastaan nimeltä Lääkkeetön elämä nousi kohu.
Mies kiistää, että kirjassa olisi virheitä. Tai vaarallisia hoito-ohjeita kansalaisille.
-Tiedän että olen oikeassa. Koko tämä kohu on pelkoreaktiota. Kukaan ei ole pystynyt todistamaan yhtään tosiasiaa, jossa olisin kirjassani väärässä. Muuttamalla elintapoja pääsee eroon lääkkeistä, Heikkilä lausuu.
Joten sori vaan Vladimir Heiskanen, Olli Haataja ja professori Juhani Knuuti. Työnne oli täysin turhaa ja olitte kaikessa väärässä. Voitte polttaa ne listat kirjasta löydetyista asiavirheistä. Kumpaa minä uskoisin enemmän: sitä miestä joka kirjoitti kirjan, ja on täten automaattisesti paras Lääkketön elämä kirjan asiantuntija. Vai niitä jotka eivät kirjoittaneet kirjaa? Valinta on selkeä.
Ne kohdat jotka poistettiin uusimmasta julkaistusta? No ne olivat vain ylimääräisiä tosiasioita, joiden poistaminen ei mitenkään todista kriitikoiden olleen oikeassa.
Hymy-lehti osoittaa myös, että Antti on tukevasti telluksen tasalla tepastaleva mies, joka ei luule liikoja itsestään.
Heikkilä ei myönnä olevansa Jeesus.
Jostain syystä muistui mieleeni erään tohtorin lausumat sanat.
Etiopian lentoturma VS Totuuslaiset
Totuuslaiset, nuo sitkeät salaliittoteorioiden kannattajat, ovat joutuneet hikoilemaan toistamiseen. Viime vuonna yksi salaliittoteorisioinnin mytologian peruspilareista rapistui tomuksi. WTC-tornien romahtamista vihjailtiin sitkeästi mahdottomaksi ilman purkuräjähteiden käyttöä. Entäpä jos teräsrakenteinen rakennusta menisi romahtamaan pelkän tulipalon seurauksena? Näin kävi Iranissa Plasco-rakennuksen sortuessa.
Luonnollinen vastareaktio tulipalon aiheuttamalle sortumiselle oli tietenkin alkaa väittämään, että Plasco-rakennus räjäytettiin salaisella purkutyöllä. Näin mytologia pelastetaan todellisuudessa tapahtuvilta asioilta. Niin tai näin, romahduksen on vaadittava räjähteitä, jotta salaliittoteoria saa tekohengitystä.
Toinen sitkeä vihjailu salaliitosta liittyi United 93 lennon maahansyöksyn jättämiin jälkiin. Terroristien kaappaus päätyi Shanskvillen multiin. Matkustajakoneen tuhoutumisesta ei jäänyt mitään selkeää isoa rungon tai siiven osaa. Sen sijaan oli vain monttu maassa ja päreiksi hajonneen lentokoneen osia pitkin ympäröiviä Shanskvillen metsiä. Moottorit kaivettiin esiin maaperästä.
Salaliittoteorioissa annetaan ymmärtää, että koneen jäänteet tarkoittivat sen räjähtäneen ilmassa.
Etiopiassa tapahtunut lentoturma näyttäisi toistavan United 93:n kohtaloa. Lento 302 lennettiin Boeing 737 MAX 8 matkustajakoneella. Lentokoneesta jäi vain palanut monttu maahan ja ympäristöön levinnyttä pientä romua. Ei selkeää runkoa. Ei isoja paloja siivistä. Aivan kuten Shanksvilleen pudonneen lentokoneen jäänteet. Eli ei ole ihmeellistä, jos lentokoneesta ei jää selkeää lentokoneen muotoista romua törmäyksen jälkeen.
Lento 302:n turman syytä ei vielä tiedetä. Eikä sen tarkkaa syöksynopeutta tai iskeytymiskulmaa. Mutta uskallan ennustaa, että salaliittoteorioitsijat alkavat vihjailla lentoturman syyksi räjähteitä/ohjusta. Yritän seurata toteutuuko ennustukseni.
Luonnollinen vastareaktio tulipalon aiheuttamalle sortumiselle oli tietenkin alkaa väittämään, että Plasco-rakennus räjäytettiin salaisella purkutyöllä. Näin mytologia pelastetaan todellisuudessa tapahtuvilta asioilta. Niin tai näin, romahduksen on vaadittava räjähteitä, jotta salaliittoteoria saa tekohengitystä.
Toinen sitkeä vihjailu salaliitosta liittyi United 93 lennon maahansyöksyn jättämiin jälkiin. Terroristien kaappaus päätyi Shanskvillen multiin. Matkustajakoneen tuhoutumisesta ei jäänyt mitään selkeää isoa rungon tai siiven osaa. Sen sijaan oli vain monttu maassa ja päreiksi hajonneen lentokoneen osia pitkin ympäröiviä Shanskvillen metsiä. Moottorit kaivettiin esiin maaperästä.
Salaliittoteorioissa annetaan ymmärtää, että koneen jäänteet tarkoittivat sen räjähtäneen ilmassa.
Etiopiassa tapahtunut lentoturma näyttäisi toistavan United 93:n kohtaloa. Lento 302 lennettiin Boeing 737 MAX 8 matkustajakoneella. Lentokoneesta jäi vain palanut monttu maahan ja ympäristöön levinnyttä pientä romua. Ei selkeää runkoa. Ei isoja paloja siivistä. Aivan kuten Shanksvilleen pudonneen lentokoneen jäänteet. Eli ei ole ihmeellistä, jos lentokoneesta ei jää selkeää lentokoneen muotoista romua törmäyksen jälkeen.
Lento 302:n turman syytä ei vielä tiedetä. Eikä sen tarkkaa syöksynopeutta tai iskeytymiskulmaa. Mutta uskallan ennustaa, että salaliittoteorioitsijat alkavat vihjailla lentoturman syyksi räjähteitä/ohjusta. Yritän seurata toteutuuko ennustukseni.
9.3.19
Britanniassa uskonnollista närästystä kouluja vastaan, osa 2
Birminghamin kaduilla on protestoitu kaduilla asti sitä mitä kouluissa opetetaan. Ihmissuhde ja sukupuolivalistus sai kouluissa uuden No Outsiders ohjelman. Siinä keskustelun aiheina ovat sukupuoleen, rotuun, ikään, uskontoon sekä invaliditeettiin liittyvät syrjinnän muodot. Koululaisille kerrotaan miksi ihmisiä ei saa syrjiä. Monipuolinen ja suvaitsevaisuuttasekä tasa-arvoa tukeva projekti on saanut kiitosta valtiossa. Mutta Birminghamissa se herätti vastalauseita. Koulujen yhteisöt kun ovat pääosin muslimien yhteisöjä, joten uskonnollisuus on vahvasti läsnä koululaisten elämässä.
Näiden vastalauseiden joukossa oli myös sitä suvaitsemattomuutta, jota vastaan kouluissa on yritetty valistaa. BirminghamLive kertoo paikallispoliitikkojen olleen pöyristyneitä siitä mitä vastustajat olivat päästäneet suustaan koulun edessä.
Vanhempien huutojen perusteella he tietävät, ettei homoseksuaalisuuden olemassaoloa saa tiedostaa kouluissa. Samoin homoseksuaalisuuden hyväksymistä pidetään heidän uskontonsa vastaisena. Heidän mukaansa ei voi olla sekä muslimi että homo. Vaikka sellaisia asukkaita asuu Birminghamissa. Väkijoukko saadaan huutamaan "Häpeä" sanaa.
Väkijoukko ja useat vanhemmat eivät halua opettaa lapsilleen, että ei-heterona eläminen olisi hyväksyttävää. Valistuksen vastustajat ilmoittivat myös aloittaneensa kampanjoinnin No Outsiders ohjelman lopettamiseksi koko maassa.
Koululaisista jopa 80 % jäi pois Parkfieldin koulusta, koska heidän ei haluttu kuuntelevan suvaitsevaisuuden vaarallista sanomaa Vanhemmat väittävät, että lapset ovat liian nuoria oppimaan sellaisista asioista.
On tässä episodissa myös jotain positiivista. Uskontojen välinen ekumenia yleistyi. Vanhoilliset kristityt liittyivät muslimien joukkoon vastustamaan No Outsiders ohjelmaa. Sekä tietenkin ortodoksijuutalaiset ovat ilmoittaneet vastustavansa opetusta. Jos tasa-arvon ja hyväksynnän opetus ei lopu, niin haredijuutalaiset ovat valmiita muuttamaan pois maasta. Myös he ajattelevat, että on homoseksuaalisuuden tyrkyttämistä, jos koululaisille kerrotaan seksuaalivähemmistöjen syrjinnän olevan väärin.
Parkfieldin koulu tapui tilapäisesti vanhempien vaatimuksiin. Ohjelma on tauolla pääsiäiseen asti. Koulu yrittää keskustella vanhempien kanssa siitä miten valistusta annetaan jatkossa. Koulun kanssa vuoropuheluun suostuneet vanhemmat ovatkin onneksi osoittautuneet asialliseksi väeksi.
Koulutuksesta vastaavan Excelsior Multi Academy Trustin johtaja kertoi joidenkin Parkfieldin koululaisten vanhempien osalistuneen tunneille. He olivat päässeet itse näkemään mitä No Outsiders ohjelma sisältää ja miten sitä annetaan koululaisille. Kun tieto siitä levisi eteenpäin, niin vastalauseet vähentyivät. Mikä ei tietenkään vielä vaikuta mitenkään niihin, jotka ovat kaduilla vastustaneet ohjelmaa tietämättä mitä se sisältää. Heitä ei kiinnosta mitä No Outsiders sisältää.
Näiden vastalauseiden joukossa oli myös sitä suvaitsemattomuutta, jota vastaan kouluissa on yritetty valistaa. BirminghamLive kertoo paikallispoliitikkojen olleen pöyristyneitä siitä mitä vastustajat olivat päästäneet suustaan koulun edessä.
Vanhempien huutojen perusteella he tietävät, ettei homoseksuaalisuuden olemassaoloa saa tiedostaa kouluissa. Samoin homoseksuaalisuuden hyväksymistä pidetään heidän uskontonsa vastaisena. Heidän mukaansa ei voi olla sekä muslimi että homo. Vaikka sellaisia asukkaita asuu Birminghamissa. Väkijoukko saadaan huutamaan "Häpeä" sanaa.
Väkijoukko ja useat vanhemmat eivät halua opettaa lapsilleen, että ei-heterona eläminen olisi hyväksyttävää. Valistuksen vastustajat ilmoittivat myös aloittaneensa kampanjoinnin No Outsiders ohjelman lopettamiseksi koko maassa.
Koululaisista jopa 80 % jäi pois Parkfieldin koulusta, koska heidän ei haluttu kuuntelevan suvaitsevaisuuden vaarallista sanomaa Vanhemmat väittävät, että lapset ovat liian nuoria oppimaan sellaisista asioista.
On tässä episodissa myös jotain positiivista. Uskontojen välinen ekumenia yleistyi. Vanhoilliset kristityt liittyivät muslimien joukkoon vastustamaan No Outsiders ohjelmaa. Sekä tietenkin ortodoksijuutalaiset ovat ilmoittaneet vastustavansa opetusta. Jos tasa-arvon ja hyväksynnän opetus ei lopu, niin haredijuutalaiset ovat valmiita muuttamaan pois maasta. Myös he ajattelevat, että on homoseksuaalisuuden tyrkyttämistä, jos koululaisille kerrotaan seksuaalivähemmistöjen syrjinnän olevan väärin.
Parkfieldin koulu tapui tilapäisesti vanhempien vaatimuksiin. Ohjelma on tauolla pääsiäiseen asti. Koulu yrittää keskustella vanhempien kanssa siitä miten valistusta annetaan jatkossa. Koulun kanssa vuoropuheluun suostuneet vanhemmat ovatkin onneksi osoittautuneet asialliseksi väeksi.
Koulutuksesta vastaavan Excelsior Multi Academy Trustin johtaja kertoi joidenkin Parkfieldin koululaisten vanhempien osalistuneen tunneille. He olivat päässeet itse näkemään mitä No Outsiders ohjelma sisältää ja miten sitä annetaan koululaisille. Kun tieto siitä levisi eteenpäin, niin vastalauseet vähentyivät. Mikä ei tietenkään vielä vaikuta mitenkään niihin, jotka ovat kaduilla vastustaneet ohjelmaa tietämättä mitä se sisältää. Heitä ei kiinnosta mitä No Outsiders sisältää.
7.3.19
Kangasalan koulun joulukirkko ja Somen sauhuaminen
Kangasalan koulun joulujuhla herättää suuria tunteita ja liekkejä. Kangasalan sanomien kuvailu tapahtumista on lukemisen arvoinen.
Tästä voisi jatkaa kertomalla uskonnonvapauslain ja koulutoimen yhteiselosta, tai aluehallintovirastojen edellisistä päätöksistä, tai miten kirkoissa järjestettävä tilaisuudet koulupäivien aikana nykyään sopivat Suomen perustuslakiin, tai miksi yleensä koulujen vapaaehtoinen joulukirkko vaatii niin paljon suunnittelua opettajilta yhä enemmän maallistuvan kansan parissa. Tai miten Suomeen saataisiin Reykjavikin kaupungin kaltainen ohje kouluille. Tai onko kouluissa enää asiallista erotella kouluaisia eri ryhmiin heidän uskontonsa tai uskonnottomuutensa perusteella.
TYLSÄÄÄÄÄ!
Aihetta mielenkiintoisempaa (ainakin minulle) on seurata miten suomalaiset ovat reagoineen uutiseen kantelusta ja koulun rehtorin päätöksistä. Aikaisemmin olen kirjoitellut näistä koulujen uskontojutuista ihan aiheeseen keskittyen. Oikeastaan olen kirjoitellut useamman kerran aiheesta. Tällä kertaa keskityn aiheesta seuranneeseen keskusteluun sosiaalisessa mediassa.
Virheelliset käsitykset ovatkin yleisiä, sillä moni kommentoija näyttää olettavan
Nostan pari yleistä väärinkäsitystä esiin, jotta näette mistä on kyse. Aamulehden uutisen facebook-sivulla poimittuja huolestumisia ovat mm. nämä:
Ei. Vaan koulut voisivat järjestää ohjelmaa joka sopii kaikille. Se on täysin eri asia kuin lopettaa jopa ei-uskonnolliset tilaisuudet kouluissa.
Suomalaiset lapset saavat käydä kirkossa. He saavat laulaa virsiä. He saavat rukoilla. He saavat viettää kristillistä versiosta joulusta.
Se mistä ihmiset jostain syystä vääntävät verbaalista kättä on miksi koulut laittaisivat koululaisia tekemään tuollaisia asioita koulupäivän aikana.on.
Jälleen teeskennellään, ettei meitä uskonnottomia suomalaisia ole ollenkaan Suomessa. Jälleen teeskennellään, ettei sekularismia ole yritetty ajaa eteenpäin kotimaisin hartiavoimin. Jälleen yritetään tyrkätä maahanmuuttajien harteille ongelmia, joita he eivät ole aiheuttamassa. Ehkä on helpompaa ajatella, ettei ateisteja asu Suomessa.
Ei. Ateistina olen viettänyt ihan jumalatonta joulua jo monta vuotta. Joulukuustani kyllä koristaa Lentävä spagettihirviö. Joulua voi viettää myös kristillisellä perinteellä. Täällä Suomessa me suomalaiset voimme viettää ihan pakanallista joulua ilman mitään Lähi-idästä tuotuja messiaspalvomisia. Kutsummehan joulua jouluksi eikä anglismin mukaisesti kristusmessuksi.
Kirkossa vietetty Ruutanan koulun joulujuhla johti kanteluun Uskonnottomat Suomessa ry:n on tehnyt kantelun Ruutanan koulun joulujuhlasta. Juhla pidettiin kirkossa ja siellä laulettiin kristillisiä joululauluja. Nyt aluehallintovirasto selvittää, onko koulun joulujuhlassa loukattu uskonnonvapautta.
Tästä voisi jatkaa kertomalla uskonnonvapauslain ja koulutoimen yhteiselosta, tai aluehallintovirastojen edellisistä päätöksistä, tai miten kirkoissa järjestettävä tilaisuudet koulupäivien aikana nykyään sopivat Suomen perustuslakiin, tai miksi yleensä koulujen vapaaehtoinen joulukirkko vaatii niin paljon suunnittelua opettajilta yhä enemmän maallistuvan kansan parissa. Tai miten Suomeen saataisiin Reykjavikin kaupungin kaltainen ohje kouluille. Tai onko kouluissa enää asiallista erotella kouluaisia eri ryhmiin heidän uskontonsa tai uskonnottomuutensa perusteella.
TYLSÄÄÄÄÄ!
Aihetta mielenkiintoisempaa (ainakin minulle) on seurata miten suomalaiset ovat reagoineen uutiseen kantelusta ja koulun rehtorin päätöksistä. Aikaisemmin olen kirjoitellut näistä koulujen uskontojutuista ihan aiheeseen keskittyen. Oikeastaan olen kirjoitellut useamman kerran aiheesta. Tällä kertaa keskityn aiheesta seuranneeseen keskusteluun sosiaalisessa mediassa.
Virheelliset käsitykset ovatkin yleisiä, sillä moni kommentoija näyttää olettavan
Nostan pari yleistä väärinkäsitystä esiin, jotta näette mistä on kyse. Aamulehden uutisen facebook-sivulla poimittuja huolestumisia ovat mm. nämä:
"Ainut mitä tällaisella kantelulla saadaan aikaiseksi on että koulussa ei järjestetä mitään."
Ei. Vaan koulut voisivat järjestää ohjelmaa joka sopii kaikille. Se on täysin eri asia kuin lopettaa jopa ei-uskonnolliset tilaisuudet kouluissa.
"Sanon että todella harmillista että suomalaisten kulttuuria ja uskontoa pyritään pikkuhiljaa pyyhkimään kokonaan pois. Se on sivistävää ja avarakatseisuutta, että tutustuu kristinuskoon, kirkkoon ym. Se ei ole uskontoon pakottamista"
Suomalaiset lapset saavat käydä kirkossa. He saavat laulaa virsiä. He saavat rukoilla. He saavat viettää kristillistä versiosta joulusta.
Se mistä ihmiset jostain syystä vääntävät verbaalista kättä on miksi koulut laittaisivat koululaisia tekemään tuollaisia asioita koulupäivän aikana.on.
"Sanon vain, että maassa pitää elää maan tavalla, ei maahanmuuttajien tavalla."
"Olen joskus kuullut sellaisen sanonnan: maassa maan tavalla. Jos ei kelpaa, lupa lähteä pois."
"Maassa maan tavalla ja kultturimme perinteitä kunnioittaen!"
Jälleen teeskennellään, ettei meitä uskonnottomia suomalaisia ole ollenkaan Suomessa. Jälleen teeskennellään, ettei sekularismia ole yritetty ajaa eteenpäin kotimaisin hartiavoimin. Jälleen yritetään tyrkätä maahanmuuttajien harteille ongelmia, joita he eivät ole aiheuttamassa. Ehkä on helpompaa ajatella, ettei ateisteja asu Suomessa.
Jouluhan on Jeesuksen syntymäjuhla. Siksi sitä vietetään. Aikalailla kirkkoon sidottu tietysti. Jos ei halua uskoa vapahtajaan niin olkoot viettämättä joulua.
Ei. Ateistina olen viettänyt ihan jumalatonta joulua jo monta vuotta. Joulukuustani kyllä koristaa Lentävä spagettihirviö. Joulua voi viettää myös kristillisellä perinteellä. Täällä Suomessa me suomalaiset voimme viettää ihan pakanallista joulua ilman mitään Lähi-idästä tuotuja messiaspalvomisia. Kutsummehan joulua jouluksi eikä anglismin mukaisesti kristusmessuksi.
Kaikesta pitää purnata ja vain siksi, että itse vaikuttaisi jotenkin muita fiksummalta.
28.2.19
Litteän Maan kannattajat testaavat teorioitaan
Behind the Curve elokuvasta vielä vähän lisää. Dokumenttielokuva kertoo litteän Maan kannattajista. Suosittelen sen katsomista. Jos et itse viitsi katsoa sitä koskaan, niin tässä mielestäni sen mielenkiintoisimmat tieteeseen liittyvät palat. Ne liittyvät testeihin. Kyllä! Litteän Maan kannattajat uskaltavat testata ideoitaan ihan oleellisilla testeillä. Tässä he ovat edistyksellisempiä kuin homeopaatit ja nuoren maailman kreationistit.
Litteän Maan kannattajien teorioita lähdetään testaamaan. Aloitteellinen porukka sijoitti 20 000 dollarin arvoiseen lasergyroskooppiin. He tiesivät, että jos planeettamme onkin pallomainen ja pyörii akselinsa ympäri 24 tunnissa, kuten NASA väittää, niin gyroskoopilla havaittaisiin 15 asteen liike tunnissa. He mittaavat gyroskoopilla havaitaanko sellaista liikettä. Tulos on: 15 astetta tunnissa. Reaktio tulokseen on yllättävän tieteellinen. Tulos oli ongelma litteän Maan kannalta, mutta testaamista kehitettiin entistä tarkemmaksi. Se yllätti minut positiivisesti.
He päättivät karsia mahdollisia häiriötekijöitä pois. Ehkä havaittu liike ei johdukaan planeetan pyörimisestä, vaan ns. taivaallisesta säteilystä. Ehkä gyroskooppi mittasikin tähtitaivaan liikettä.
He eristävät gyroskoopin nollan gaussin kammioon. Näin gyroskoopin ulkopuolinen säteily ei vaikuta mittaukseen. Kun mittaus suoritettiin kammiossa, niin havaittiin jälleen sama 15 asteen liike tunnissa.
Tulokset kertovat vahvasti siitä, että planeetta pyörii akselinsa ympäri kuten tiede väittääkin sen pyörivän. Liikettä ei pystytä sovittamaan pyörivän litteän Maan malliin. Litteän Maan kannattajat eivät tietenkään hyväksy tulosta, mutta tiedostavat sen ongelmaksi omille malleilleen. Seuraavaa gyroskoopin käyttöä varten he aikovat suunnitella paremmin eristetyn kammion.
Toinen testi suoritetaan valon avulla kanaalin vieressä. Näin vältetään mahdolliset maanpinnan nousut ja laskut, kun vedenpintaa voidaan käyttää hyvänä vertauskohtana. Kamera kuvaa kahden styroksilevyn läpi. Niissä on kummassakin reikä, joka on 5 metrin korkeudella merenpinnasta. 4,8 km päässä kohdistetaan valo kameraa kohti. Styroksilevyt ovat matkan varrella siten, että jos maanpinta kaareutuisi, niin molemmista rei'istä näkyäkseen valoa jouduttaisiin nostamaan 7 metrin korkeudelle merenpinnasta. Litteän Maan mallissa valoa tarvitsisi pitää siinä saman 5 metrin korkeudella, jotta se näkyy kamerassa reikiän läpi.
Jännistys tiivistyy. Valo laitetaan päälle. Valo näy reikien läpi tasaisen pinnan vaatiman 5 metrin korkeudella. Eli valo on ns. horisontin takana. Kameraan katsova valoa etsivä litteän Maan kannattaja pyytää nostamaan valoa korkeammalle. Valo tulee näkyviin.
"Mielenkiintoista" vastaa litteän Maan kannattaja.
Hän on oikeassa. He ovat ihan fiksua porukkaa kehittäessään näitä testejä. Niiden tuloksia ei vain hyväksytä. Ideologinen sitoutuminen estää tulosten hyväksymisen.
Litteän Maan kannattajien teorioita lähdetään testaamaan. Aloitteellinen porukka sijoitti 20 000 dollarin arvoiseen lasergyroskooppiin. He tiesivät, että jos planeettamme onkin pallomainen ja pyörii akselinsa ympäri 24 tunnissa, kuten NASA väittää, niin gyroskoopilla havaittaisiin 15 asteen liike tunnissa. He mittaavat gyroskoopilla havaitaanko sellaista liikettä. Tulos on: 15 astetta tunnissa. Reaktio tulokseen on yllättävän tieteellinen. Tulos oli ongelma litteän Maan kannalta, mutta testaamista kehitettiin entistä tarkemmaksi. Se yllätti minut positiivisesti.
He päättivät karsia mahdollisia häiriötekijöitä pois. Ehkä havaittu liike ei johdukaan planeetan pyörimisestä, vaan ns. taivaallisesta säteilystä. Ehkä gyroskooppi mittasikin tähtitaivaan liikettä.
He eristävät gyroskoopin nollan gaussin kammioon. Näin gyroskoopin ulkopuolinen säteily ei vaikuta mittaukseen. Kun mittaus suoritettiin kammiossa, niin havaittiin jälleen sama 15 asteen liike tunnissa.
Tulokset kertovat vahvasti siitä, että planeetta pyörii akselinsa ympäri kuten tiede väittääkin sen pyörivän. Liikettä ei pystytä sovittamaan pyörivän litteän Maan malliin. Litteän Maan kannattajat eivät tietenkään hyväksy tulosta, mutta tiedostavat sen ongelmaksi omille malleilleen. Seuraavaa gyroskoopin käyttöä varten he aikovat suunnitella paremmin eristetyn kammion.
Toinen testi suoritetaan valon avulla kanaalin vieressä. Näin vältetään mahdolliset maanpinnan nousut ja laskut, kun vedenpintaa voidaan käyttää hyvänä vertauskohtana. Kamera kuvaa kahden styroksilevyn läpi. Niissä on kummassakin reikä, joka on 5 metrin korkeudella merenpinnasta. 4,8 km päässä kohdistetaan valo kameraa kohti. Styroksilevyt ovat matkan varrella siten, että jos maanpinta kaareutuisi, niin molemmista rei'istä näkyäkseen valoa jouduttaisiin nostamaan 7 metrin korkeudelle merenpinnasta. Litteän Maan mallissa valoa tarvitsisi pitää siinä saman 5 metrin korkeudella, jotta se näkyy kamerassa reikiän läpi.
Jännistys tiivistyy. Valo laitetaan päälle. Valo näy reikien läpi tasaisen pinnan vaatiman 5 metrin korkeudella. Eli valo on ns. horisontin takana. Kameraan katsova valoa etsivä litteän Maan kannattaja pyytää nostamaan valoa korkeammalle. Valo tulee näkyviin.
"Mielenkiintoista" vastaa litteän Maan kannattaja.
Hän on oikeassa. He ovat ihan fiksua porukkaa kehittäessään näitä testejä. Niiden tuloksia ei vain hyväksytä. Ideologinen sitoutuminen estää tulosten hyväksymisen.
22.2.19
Litteän Maan suosion salaisuus
Litteään Maahan harhautuneet ihmiset ovat oikea ilmiö vuonna 2019. Heillä on keskustelupalstoja ja säännölliseen tahtiin sisältöä tuottavia YouTube-kanavia. Mikä oikein saa peruskouluja käyneet kansalaiset uskomaan planeetan muodon olevan jotain aivan muuta mitä havainnot, logiikka, tiede ja tutkimus ovat osoittaneet?
Merkittävä tekijä on ja yhteys kaikelle tuolle on YouTube. Guardian -lehti kertoo yhteydestä.
Believing in A Flat Earth esitelmässään Asheley Landrum Teksasin teknillisestä yliopistosta kertoo millaisia vastauksia hän sai litteän Maan konferenssiin osallistuneilta ihmisiltä. Landrum haastatteli 30 osallistujaa, jotka olivat osallistuneet kahteen tuollaiseen International Flat Earth tapahtumaan kahtena edellisenä vuotena. Yhtenäistä osallistujille oli se, että he olivat katselleet ahkerasti litteän Maan puolestapuhujien videoita sekä muita salaliittoteorioitsijoiden tuotteita. Vastaajista vain yksi oli ollut yli kaksi vuotta litteään Maahan uskova. Eli käännynnäisyys pois geometrian ja matematiikan maailmasta tapahtui enemmistön kohdalla äskettäin.
Landrumilla on vastaus siihen miten ihmisiä saataisiin hoksaaman miten geometria oikeasti toimii ja miten planeettamme muodot on havaittu. Se vaatii vain lisää osallistumista tutkijoiden suunnalta. Heidän pitäisi luoda lisää YouTube-videoita, joissa taistellaan salaliittoteorioita vastaan. Eikä pelkästään luennoivaan tyyliin, vaan katsojia osallistumaan kannustavalla esityksellä. Kun katsoja saadaan itse pohtimaan arvoitusta, sekä onnistuu itse löytämään vastauksen, niin selitys planeetan muodosta on helpompi hyväksyä.
Landrum:
“We don’t want YouTube to be full of videos saying here are all these reasons the Earth is flat. We need other videos saying here’s why those reasons aren’t real and here’s a bunch of ways you can research it for yourself.”
Yksi suosituimmista litteän Maan puolestapuhuvia videoita on Eric Dubay: 200 Proofs Earth is Not a Spinning Ball. YouTuben algoritmit takaavat, että katsottuasi yhden litteän Maan puolesta argumentoivan videon YouTube suosittelee sinulle niitä lisää. Mikä on ihan toimiva ratkaisu katsojan mielenkiinnon tyydyttämiseksi.
Videot toimivat siinä mihin ne on tarkoitettu. Ei nimittäin ole yksinkertaista osoittaa miten ja miksi tiedämme planeettamme olevan jotain aivan muuta kuin litteä kiekko. Ei ole helppoa ja nopeaa oikoa perinpohjaisesti jokaisen litteän Maan kannattajan väärinkäsitystä. Suosittelen seuraamaan Rhetoric&Discourse:n kanavaa, jos tuollainen työ kiinnostaa.
On helpompaa esittää väärinkäsitys siitä miltä horisontti muka näyttää "jos planeetta on pyöreä." Tämä on yleinen temppu litteän Maan kannatusvideoissa. Eli kysytään missä on horisontin kaareutuminen. Ja eihän sellaista ole nähtävissä, sillä horisontti pysyy planeetan kokoisella kohteella tasaisena horisontaalisena viivana jopa suurilla korkeuksilla. Aivan kuten pitäisikin, sillä mullantasolla tallatessamme katsojan vinkkelistä pinta kaareutuu horisonttia kohti. Eikä siis horisontti vielä kaareudu helposti silmin nähtävällä tavalla. Tai sitten aletaan kinastelemaan siitä mikä ero on horisontin kaareutumisella ja pyöreän planeetan kaareutumisella. Mutta näinkin yksinkertaista asiaa kierretään kuin Sipilän hallitus Suomen perustuslakia. Vai olisko se kissa kiertää gluteenitonta puuroa?
Kun litteän Maan kannattaja vihdoin saadaan litteyden kumoavan materiaalin äärelle, niin alkaa omien uskomusta puolustaminen, eli pinnan kaareutumisen kieltäminen. Havainnot tarpeeksi korkealta osoittavatkin horisontin kaareutuvan? Korkeat tornit, pilvenpiirtäjät ja laivat sekä voimalinjat katoavat horisontin taakse? Ne havainnot ovat väärennöksiä.
Eikä muuten Suezin kanavaa kaivettaessa insinöörien papereissa otettu huomioon maan kaareutumista, joten onhan se maa oikeasti litteä. Vaikka voimme löytää maanmittareiden omista laskelmista eri vuosisadoilta kaavoja, joissa otetaan planeetan kaareutuminen huomioon. Se vain osoittaa heidän olleen mukana salaliittossa.
Kun nuo Pontchartrain järven voimalinjojen tornit osoittavat järven pinnan kaareutuvan horisontin yli, niin litteän Maan puolustaja ehdottaa järven jostain syystä vain pullistuvan ylöspäin voimalinjojen kohdalla.
Ja niin edelleen loputtomassa karusellissa.
Kognitiivinen dissonassi on kietoutunut tiukasti aivojen ympärille. Keskusteluissa on useita eri aiheita, kun väännetään kättä mm. siitä miltä tähtitaivas näyttäisi ja toimisi litteän Maan mallissa. Väittely on menee yllättävän paljon aivan samoilla kiskoilla kuin nuoren maailman kreationistin kanssa väitellessä. Siihen kannattaa osallistua vain jos sinulla on oikeasti runsaasti ylimääräistä aikaa kalenterissasi.
Jos haluat yrittää ymmärtää miksi littarit uskovat siihen mitä uskovat, niin katso Netflixistä Flat Earth, Behind the Curve. Siinä kerrotaan mm. Mark Sargentin päätyminen litteän Maan kannattajaksi. Sekä heidän suurimmaksi nimeksi julkisuudessa. Littarit ovat oikeasti uteliaita ja ajattelevia ihmisiä. Heidän kuvioistaan vaan jää pois olennaisia asioita. Tai jätetään aktiivisesti pois. Litteän Maan kannattajat uskovat, ettei heidän kysymyksiinsä ole esitetty vastauksia tiedemaailman suunnalta. Behind the Curve kertoo myös millaisia leirejä littareiden pariin on kehittynyt. Ihan katsomisen arvoinen ohjelma.
19.2.19
Professori Puolimatka ja Aborttien alamäki, osa 2
Professori Tapio Puolimatkan harmaalta kuulostava ja nukutuslääkkeen partaalle houkuttelevat puheet Suomen jälkikristillisestä ajasta nousivat jälleen mieleeni. Tapsa on ahkerasti varoitellut kansakunnan moraalin rappiosta. Ihmiset eivät enää välitä kristinuskosta. Evoluutio-oppi aivopesee nuorison. Sukupuoneutraaliavioliittolaki astui voimaan kaikkine homorummutuksineen. Myötätunto on kadonnut. Itsekkyys ja oman edun tavoittelu vallitsevat. Tapsa puhuu ns. pakanalliseen pimeyteen syöksymisestä.
Jopa kirjamessuilla otetaan rajalliseen messutilaan mieluummin muita kuin piispoja. Mikä saa jotkut piispat punertavaksi liperiensä yläpuolelta.
Sukupuolineutraalin päällyshenkilön vuonna 2017 tarkastelin tätä samaa asiaa. Silloin oli myös esillä aborttien alamäki. Maallistumisesta huolimatta aborttit vähenevät.
Mikä ei tietenkään estä Puolimatkaa kirjoittamasta tällaista:
Oikeasti ne luvut ovat olleet parisen vuosikymmentä alle 10 000 vuosittaisten määrän, mutta ei takerruta yksityiskohtiin. Vuonna 2000 tehtiin n. 9000 aborttia ja vuonna 2017 tehtiin n. 8200 aborttia.
Suomessa tehtävien aborttien määrä jatkaa vähenemistään.
Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa tehdään vähiten abortteja.
Täytyykin muistaa seurata toistaako Tapsa tuttua sävelmäänsä aborttien määrästä myös vuonna 2019.
Jopa kirjamessuilla otetaan rajalliseen messutilaan mieluummin muita kuin piispoja. Mikä saa jotkut piispat punertavaksi liperiensä yläpuolelta.
Sukupuolineutraalin päällyshenkilön vuonna 2017 tarkastelin tätä samaa asiaa. Silloin oli myös esillä aborttien alamäki. Maallistumisesta huolimatta aborttit vähenevät.
Mikä ei tietenkään estä Puolimatkaa kirjoittamasta tällaista:
Suomessa tehdään yli 10 000 aborttia vuosittain, mikä synnyttää syyllisyyttä, jota kukaan ei kykene kantamaan. Siksi sitä pitää vähätellä tai torjua.
Oikeasti ne luvut ovat olleet parisen vuosikymmentä alle 10 000 vuosittaisten määrän, mutta ei takerruta yksityiskohtiin. Vuonna 2000 tehtiin n. 9000 aborttia ja vuonna 2017 tehtiin n. 8200 aborttia.
Suomessa tehtävien aborttien määrä jatkaa vähenemistään.
Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa tehdään vähiten abortteja.
Suomessa tehdään ylipäätään vähemmän abortteja kuin ”koskaan”: viime vuonna raskaudenkeskeytysten määrä oli matalin sen jälkeen, kun niitä koskeva laki tuli voimaan vuonna 1970.
Täytyykin muistaa seurata toistaako Tapsa tuttua sävelmäänsä aborttien määrästä myös vuonna 2019.
14.2.19
Jeesuksen toinen tuleminen peruttiin (clickbait)
DC Comicsin Vertigo on perinteisesti julkaissut aikuisille suunnattuja tarinoita. Sarjakuvien sivuilla on kovia, synkkiä ja julmiakin aiheita. Sarjakuvamaailman kokema alamäki on vaatinut monta uhria. Useita sarjoja on lopetettu huonojen myyntimäärien takia. Vertigo elvytettiin uuteen elämään. Valikoimaan haettiin uusia nimiä.
Muutaman viikon päästä olisi julkaistu Second Coming. Siinä Jumalan poika palautetaan ihmiskunnan pariin oppimaan supersankari Aurinkomieheltä miten maailma toimii. Ensimmäinen kerta kun oli Jumalan mielestä pettymys, koska Jeesus pidätettiin ja ristiinnaulittiin niin nopeasti. Luvassa olisi pettymistä alkuperäisten opetusten vääristymiseen ihmiskunnan aikajanalla. Varsinkin pettymystä siihen miten supersankarit ovat suositumpia kuin Jumalan poika. Mainonnassa käytettiin jopa lausahdusta "more blasphemous than biblical." Yhteiskuntakritiikkiä ja huumoria uskonnon kustannuksella? Ehkä jopa vaivautuisin lukemaan sitä.
Paitsi että Citizen Go vetoomus vaati Second Coming sarjakuvan perumista. Sarjakuvan tarinan ennakkotiedot saivat jotkut suuttumaa. Tarina oli jumalanpilkkaa. Se oli rienaavaa. Se oli sopimatonta. Ja vetoomuksessa oli myös fatwa-kateutta, kun kysyttiin uskallettaisiinko tehdä samanlaista sarjakuvaa Buddhasta tai Muhammedista.
Vertigo taipui vaatimukseen.
Perkele.
Armeliaasti Vertigo antoi oikeudet takaisin Second Coming tarinan kirjoittaneelle Mark Russellille ja kuvittaneelle Richard Pacelle.
Ei sinällään mitään uutta tai erikoista. Tällaisia tarinoita nähtiin 90-luvulla. Ehkä Second Coming olisi ollut uudempi tapa syöksyä tuollaiseen Jesse palaa -tarinaan. Nyt sen lukemista joudutaan odottamaan uuden kustantajan ilmestymiseen asti. Jäämme odottamaan kumpi palaa ensin: Jeesus vai sarjakuva.
Olen aina pettynyt, kun hihhulit pääsevät vaikuttamaan kannattamani ilmaisumuodon valikoimaan. Esim. Vertigon tuottama ja Garth Ennisin kirjoittama syntisen mainio Preacher sai notkua hyllyissä ja siitä tehtiin loistava tv-sarja. Vaikka se on kaikkea muuta kuin kunnioittava kristinuskoa kohtaan. Katsoin äskettäin sen kolmannen kauden ja suosittelen sarjaa helvetinliekkien lämpimästi. Jos et tykkää jostain elokuvasta, musiikista, kirjasta tai urheilulajista, niin älä seuraa sitä. Siinä aikuisen ihmisen reagointitapa, joka tuntuu jäävän entistä harvinaisemmaksi nykyisessä kulttuurissa.
Muutaman viikon päästä olisi julkaistu Second Coming. Siinä Jumalan poika palautetaan ihmiskunnan pariin oppimaan supersankari Aurinkomieheltä miten maailma toimii. Ensimmäinen kerta kun oli Jumalan mielestä pettymys, koska Jeesus pidätettiin ja ristiinnaulittiin niin nopeasti. Luvassa olisi pettymistä alkuperäisten opetusten vääristymiseen ihmiskunnan aikajanalla. Varsinkin pettymystä siihen miten supersankarit ovat suositumpia kuin Jumalan poika. Mainonnassa käytettiin jopa lausahdusta "more blasphemous than biblical." Yhteiskuntakritiikkiä ja huumoria uskonnon kustannuksella? Ehkä jopa vaivautuisin lukemaan sitä.
Paitsi että Citizen Go vetoomus vaati Second Coming sarjakuvan perumista. Sarjakuvan tarinan ennakkotiedot saivat jotkut suuttumaa. Tarina oli jumalanpilkkaa. Se oli rienaavaa. Se oli sopimatonta. Ja vetoomuksessa oli myös fatwa-kateutta, kun kysyttiin uskallettaisiinko tehdä samanlaista sarjakuvaa Buddhasta tai Muhammedista.
Vertigo taipui vaatimukseen.
Perkele.
Armeliaasti Vertigo antoi oikeudet takaisin Second Coming tarinan kirjoittaneelle Mark Russellille ja kuvittaneelle Richard Pacelle.
Ei sinällään mitään uutta tai erikoista. Tällaisia tarinoita nähtiin 90-luvulla. Ehkä Second Coming olisi ollut uudempi tapa syöksyä tuollaiseen Jesse palaa -tarinaan. Nyt sen lukemista joudutaan odottamaan uuden kustantajan ilmestymiseen asti. Jäämme odottamaan kumpi palaa ensin: Jeesus vai sarjakuva.
Olen aina pettynyt, kun hihhulit pääsevät vaikuttamaan kannattamani ilmaisumuodon valikoimaan. Esim. Vertigon tuottama ja Garth Ennisin kirjoittama syntisen mainio Preacher sai notkua hyllyissä ja siitä tehtiin loistava tv-sarja. Vaikka se on kaikkea muuta kuin kunnioittava kristinuskoa kohtaan. Katsoin äskettäin sen kolmannen kauden ja suosittelen sarjaa helvetinliekkien lämpimästi. Jos et tykkää jostain elokuvasta, musiikista, kirjasta tai urheilulajista, niin älä seuraa sitä. Siinä aikuisen ihmisen reagointitapa, joka tuntuu jäävän entistä harvinaisemmaksi nykyisessä kulttuurissa.
10.2.19
Britanniassa uskonnollista närästystä kouluja vastaan
Sumuisen saarivaltion kouluissa on ongelmia uskonnon kanssa. Uskonnolliset vanhemmat eivät tykkää siitä mitä modernin maailman koululaiset saavat kuulla kouluissa.
Charles Darwin on vieläkin joillekin itse suuri saatana. Hartford Manorin koulussa piti esittää Darwin Rocks musikaali. Se peruttiin, koska jotkut vanhemmat ilmaisivat huolensa epäsopivan materiaalin esittämisestä. Musikaali on kristityn kirjoittama, mutta sanoituksen sisältö johti vanhempien huolestumiseen. Kristinuskon yhteensopivuus koulutukseen on musikaalissa liian karikatyyrimäinen. Se sai yhden äidin huolestumaan uskon ja tieteen esittämisestä yhteensopimattomina. Päätös esityksen perumisesta tehtiin kyseisestä koulusta riippumatta. Paikalliseen koululautakuntaan kuuluva paikallinen pappi antoi ratkaisevan äänen.
Birminghamissa on oltu enemmän huolestuneita ala-asteelaisille opetettavasta suvaitsevaisuudesta. Koulun edessä on järjestetty mielenosoituksia. He eivät hyväksy sitä, että koululaisille kerrotaan homoseksuaalisuuden olevan hyväksyttyä Britanniassa, eikä seksuaalivähemmistöjä saa syrjiä. Opetus on osa No Outsiders projektia, jolla pyritään valistamaan hyväksynnän arvo. Projektissa keskustelun aiheina ovat sukupuoleen, rotuun, ikään, uskontoon sekä invaliditeettiin liittyvät syrjinnän muodot. Sitä annetaan monessa koulussa.
Tuollaista opetusta vastustavat koulun muslimit. Enemmistö koululaisista on muslimien perheistä.
Useat ovat sanoneet, etteivät periaatteessa vastusta tuollaisia arvoja. Kunhan niistä ei kerrota liian nuorille koululaisille. Tieto samaa sukupuolta olevien parien olemassaolosta kun voi hämmentää lapsia. Tyttärensä koulusta pois vienyt äiti Fatima Shah kertoi tiedotusvälineille miksi päätyi sellaiseen tekoon.
Shahille ja muille protestoijille valtion lait ja ihmisoikeudet ei ole itsestäänselvää. Lisäksi kaikista projektin aiheista nimenomaan homoseksuaalisuuteen liittyvät aiheet nostavat tunteet pintaan. He teeskentelevät, ettei yhteisössä asu homoja tai lesboja jotka ovat myös muslimeita.
Keskimäärin kristillinen yhteisö on saatu enemmistönä hyväksymään homoseksuaalisuuden olemassaolo. Aina löytyy niitä Päivi Räsäsiä, Tapsa Puolimatkoja, James Hirvisaaria ja muita kumppaneita, jotka nielevät pyhän kirjansa liian vakavasti. Samoin heitä löytyy muslien yhteisöistä. He ovat sitä samaa porukkaa, joka aina pyrkii yleistämään oman tulkintansa uskonnosta kaikkien yhteisön muslimien tulkinnaksi milloin mistäkin aiheesta. Taktiikkana on teeskennellä suurta kannatusta oman sanoman tueksi, vaikka kukin äänitorvi on vain osa kokonaisuuden torvisoittoa.
Suvaitsevaisuutta vastustavat mielenosoittajat nostivat heti heitä vastustavat muslimit kommentoimaan aihetta. Esim. muslimi Masuma Rahim torui No Outsiders projektia vastustavia vanhempia. Lisäksi Birminghamin lehdissä paikalliset muslimit ovat kertoneet, etteivät halunneet allekirjoittaa mielenosoittajien vetoomusta. Heidän silmissään Fatima Shah ja kumppanit tuovat vain nolostuttavaa huomiota yhteisön ylle. Juuri heidän sanomaansa pitäisi saada enemmän esille.
Koulu on onneksi ilmoittanut jatkavansa No Outsiders projektia. He ovat saaneet myös tukevia osoittavia viestejä vanhemmilta. Suurin ongelma näyttääkin olevan koululaisten vanhempien valistaminen.
Charles Darwin on vieläkin joillekin itse suuri saatana. Hartford Manorin koulussa piti esittää Darwin Rocks musikaali. Se peruttiin, koska jotkut vanhemmat ilmaisivat huolensa epäsopivan materiaalin esittämisestä. Musikaali on kristityn kirjoittama, mutta sanoituksen sisältö johti vanhempien huolestumiseen. Kristinuskon yhteensopivuus koulutukseen on musikaalissa liian karikatyyrimäinen. Se sai yhden äidin huolestumaan uskon ja tieteen esittämisestä yhteensopimattomina. Päätös esityksen perumisesta tehtiin kyseisestä koulusta riippumatta. Paikalliseen koululautakuntaan kuuluva paikallinen pappi antoi ratkaisevan äänen.
Birminghamissa on oltu enemmän huolestuneita ala-asteelaisille opetettavasta suvaitsevaisuudesta. Koulun edessä on järjestetty mielenosoituksia. He eivät hyväksy sitä, että koululaisille kerrotaan homoseksuaalisuuden olevan hyväksyttyä Britanniassa, eikä seksuaalivähemmistöjä saa syrjiä. Opetus on osa No Outsiders projektia, jolla pyritään valistamaan hyväksynnän arvo. Projektissa keskustelun aiheina ovat sukupuoleen, rotuun, ikään, uskontoon sekä invaliditeettiin liittyvät syrjinnän muodot. Sitä annetaan monessa koulussa.
Tuollaista opetusta vastustavat koulun muslimit. Enemmistö koululaisista on muslimien perheistä.
Useat ovat sanoneet, etteivät periaatteessa vastusta tuollaisia arvoja. Kunhan niistä ei kerrota liian nuorille koululaisille. Tieto samaa sukupuolta olevien parien olemassaolosta kun voi hämmentää lapsia. Tyttärensä koulusta pois vienyt äiti Fatima Shah kertoi tiedotusvälineille miksi päätyi sellaiseen tekoon.
"Lapsille opetetaan että on OK olla homo vaikka 98 prosenttia koulun lapsista on muslimeita. Tämä on muslimien yhteisö."
Shahille ja muille protestoijille valtion lait ja ihmisoikeudet ei ole itsestäänselvää. Lisäksi kaikista projektin aiheista nimenomaan homoseksuaalisuuteen liittyvät aiheet nostavat tunteet pintaan. He teeskentelevät, ettei yhteisössä asu homoja tai lesboja jotka ovat myös muslimeita.
Keskimäärin kristillinen yhteisö on saatu enemmistönä hyväksymään homoseksuaalisuuden olemassaolo. Aina löytyy niitä Päivi Räsäsiä, Tapsa Puolimatkoja, James Hirvisaaria ja muita kumppaneita, jotka nielevät pyhän kirjansa liian vakavasti. Samoin heitä löytyy muslien yhteisöistä. He ovat sitä samaa porukkaa, joka aina pyrkii yleistämään oman tulkintansa uskonnosta kaikkien yhteisön muslimien tulkinnaksi milloin mistäkin aiheesta. Taktiikkana on teeskennellä suurta kannatusta oman sanoman tueksi, vaikka kukin äänitorvi on vain osa kokonaisuuden torvisoittoa.
Suvaitsevaisuutta vastustavat mielenosoittajat nostivat heti heitä vastustavat muslimit kommentoimaan aihetta. Esim. muslimi Masuma Rahim torui No Outsiders projektia vastustavia vanhempia. Lisäksi Birminghamin lehdissä paikalliset muslimit ovat kertoneet, etteivät halunneet allekirjoittaa mielenosoittajien vetoomusta. Heidän silmissään Fatima Shah ja kumppanit tuovat vain nolostuttavaa huomiota yhteisön ylle. Juuri heidän sanomaansa pitäisi saada enemmän esille.
Koulu on onneksi ilmoittanut jatkavansa No Outsiders projektia. He ovat saaneet myös tukevia osoittavia viestejä vanhemmilta. Suurin ongelma näyttääkin olevan koululaisten vanhempien valistaminen.
6.2.19
Antti Heikkilä VS Antti Heikkilä
Koko kansan suosituin (tai tunnetuin) ortopedi Antti Heikkilän uusi kirja palasi myyntiin uuden painoksen kera. Lääkkeetön elämä -kirjan päivitetty versio on kokenut muutoksia. Mutta millaisia?
Antin nettikirjoittelua ja haastatteluja seuranneet ovat luonnollisesti tietoisia, ettei kirja sisältänyt asiavirheitä. Niin monta kertaa Antti painotti, ettei hänen kirjastaan oltu löydetty asiavirheitä.
Uusimaa-lehden haastattelussa (12.1.2019) Antilta kysyttiin näistä kriitikoiden löytämistä virheistä:
Antti ei millään tahtonut hyväksyä Vladimir Heiskasen sekä Olli Haatajan löytämiä virheitä. Esim. Antin väite "kolmannes potilaista kuolee sytostaattihoitihin ensimmäisen kuukauden aikana" pysyisi ortopedin puherepertuaarissa kuin herpes-virus hermosoluissa. Hyväksyntä tapahtuisi vain, jos Antin silmissä tarpeeksi arvovaltainen ihminen kertoisi niistä hänelle.
Sama uskomus toistui Helsingin Uutiset sivuston haastattelussa (16.1.2019):
Toistuvasti Antti väitti, ettei hänen kirjassaan ole asiavirheitä.
Tietenkin Heikkilä oli väärässä tuolloin. Asiavirheet pystyi jokainen utelias itse tarkistamaan. Arvoitukseksi jäi vain se aikooko Antti korjata ne virheet jossain tulevassa painoksessa.
Tapahtuipa niin oudosti, että Antti ihan oikeasti meni poistamaan virheitään kirjasta! YES! Juuri tätä kriitikot olivat odottaneet tapahtuvan alusta asti. Mutta Antin uppiniskainen denialismi piti aiheen otsikoissa ja kriitikot saivat vain lisää jauhoa myllyynsä. Kohu ei olisi koskaan noussut niihin mittoihin joihin päädyttiin, jos Antti olisi vain suhtautunut virheiden löytämiseen kuten faktoja arvostavat ihmiset suhtautuvat.
Lääkäri Antti Heikkilä taipui ja korjaili kohukirjaansa uuteen painokseen
Vladimir Heiskanen kävi läpi uutta painosta. Virhelistalta oli poistettu yli 40 virhettä, eli about puolet löydetyistä. Eli Antti lopulta käänsi takkinsa oikeaan suuntaan. Siitä hän ansaitsee kiitosta. Juuri sitä häneltä odotettiin. Yli viisi kuukautta.
Tietenkään Antti ei ole julkisesti puhunut tai myöntänyt, että kirjasta olisi korjattu näitä löydettyjä virheitä. Onneksi hän sentään osaa korjata ne sieltä verhonsa takaa.
Antin nettikirjoittelua ja haastatteluja seuranneet ovat luonnollisesti tietoisia, ettei kirja sisältänyt asiavirheitä. Niin monta kertaa Antti painotti, ettei hänen kirjastaan oltu löydetty asiavirheitä.
Uusimaa-lehden haastattelussa (12.1.2019) Antilta kysyttiin näistä kriitikoiden löytämistä virheistä:
Mitä sanottavaa sinulla on niistä kirjastasi löytyneistä virheistä? Niitä on perattu usealla eri taholla, esimerkiksi Valtsun terveysblogissa yhteisöpalvelu Facebookissa?
– Tuo blogin pitäjä on vainonnut minua jo kymmenkunta vuotta. Väitteet ovat hänen mutta kukaan todellinen asiantuntija, proffat jne., eivät ole voineet yksilöidä mitään virhettä, Heikkilä puolustautuu.
Antti ei millään tahtonut hyväksyä Vladimir Heiskasen sekä Olli Haatajan löytämiä virheitä. Esim. Antin väite "kolmannes potilaista kuolee sytostaattihoitihin ensimmäisen kuukauden aikana" pysyisi ortopedin puherepertuaarissa kuin herpes-virus hermosoluissa. Hyväksyntä tapahtuisi vain, jos Antin silmissä tarpeeksi arvovaltainen ihminen kertoisi niistä hänelle.
Sama uskomus toistui Helsingin Uutiset sivuston haastattelussa (16.1.2019):
Heikkilä vastaa kritiikkiin todeten, että kirjasta ei ole pystytty osoittamaan virhettä.
Toistuvasti Antti väitti, ettei hänen kirjassaan ole asiavirheitä.
Tietenkin Heikkilä oli väärässä tuolloin. Asiavirheet pystyi jokainen utelias itse tarkistamaan. Arvoitukseksi jäi vain se aikooko Antti korjata ne virheet jossain tulevassa painoksessa.
Tapahtuipa niin oudosti, että Antti ihan oikeasti meni poistamaan virheitään kirjasta! YES! Juuri tätä kriitikot olivat odottaneet tapahtuvan alusta asti. Mutta Antin uppiniskainen denialismi piti aiheen otsikoissa ja kriitikot saivat vain lisää jauhoa myllyynsä. Kohu ei olisi koskaan noussut niihin mittoihin joihin päädyttiin, jos Antti olisi vain suhtautunut virheiden löytämiseen kuten faktoja arvostavat ihmiset suhtautuvat.
Lääkäri Antti Heikkilä taipui ja korjaili kohukirjaansa uuteen painokseen
Vladimir Heiskanen kävi läpi uutta painosta. Virhelistalta oli poistettu yli 40 virhettä, eli about puolet löydetyistä. Eli Antti lopulta käänsi takkinsa oikeaan suuntaan. Siitä hän ansaitsee kiitosta. Juuri sitä häneltä odotettiin. Yli viisi kuukautta.
Tietenkään Antti ei ole julkisesti puhunut tai myöntänyt, että kirjasta olisi korjattu näitä löydettyjä virheitä. Onneksi hän sentään osaa korjata ne sieltä verhonsa takaa.
3.2.19
Noituutta ja tyttären silpomista
Iso-Britannian kruunun syyttäjä sai harvinaisen voiton. Nimittäin oikeudessa jaettiin maan ensimmäisen tuomio lapsen sukupuolielinten silpomisesta. Uhri oli kolmevuotias tyttö. Rikollinen oli tytön äiti. Tapaukseen liittyi myös noituutta. 37-vuotias äiti käytti loitsuja, joilla hän yritti taivutella sosiaalivirkalijat ja poliisit pois kimpustaan.
Hedelmien sisään oli tungettu paperilappuja, joihin oli kirjoitettu virkailijoiden ja poliisien nimiä. Ne olivat kirouksia.
Tutkinnassa selvisi, että äiti oli valmentanut tytärtään valehtelemaan poliiseille. Silpomisen sijaan olikin tapahtunut onnettomuus. Tyttö oli pudonnut terävien metallien päälle kurkottaessaan keksiä. Silpomisen jälkiä jouduttiin hoitamaan sairaalassa. Tyttö oli menettänyt paljon verta.
Taikuus ei toiminut.
Äiti todettiin oikeudessa syylliseksi. Tuomio julistetaan maaliskuussa. Se on iso merkkipaalu silpomisen vastaisessa työssä. Ilmiötä salataan yhteisöissä. Lasten silpominen on pitkään ollut käytännössä hyväksyttyä lasten törkeää pahoinpitelyä.
Hedelmien sisään oli tungettu paperilappuja, joihin oli kirjoitettu virkailijoiden ja poliisien nimiä. Ne olivat kirouksia.
Tutkinnassa selvisi, että äiti oli valmentanut tytärtään valehtelemaan poliiseille. Silpomisen sijaan olikin tapahtunut onnettomuus. Tyttö oli pudonnut terävien metallien päälle kurkottaessaan keksiä. Silpomisen jälkiä jouduttiin hoitamaan sairaalassa. Tyttö oli menettänyt paljon verta.
Taikuus ei toiminut.
Äiti todettiin oikeudessa syylliseksi. Tuomio julistetaan maaliskuussa. Se on iso merkkipaalu silpomisen vastaisessa työssä. Ilmiötä salataan yhteisöissä. Lasten silpominen on pitkään ollut käytännössä hyväksyttyä lasten törkeää pahoinpitelyä.
1.2.19
Nämä kohteet vuoden 1935 Berliinissä kannattaa nyt bongata
Berliini ei jätä ketään kylmäksi. Kauniiden kivitalojen kaupunkiviidakko on nykyisin elämysten loputon lähde. Parhaillaan Berliini valmistautuu ensi vuoden elokuussa alkaviin kesäolympialaisiin. Kaupunkiin nousee sitä varten
kiivaalla tahdilla yhä uusia rakennuksia ja matkailunähtävyyksiä.
Näkymät aukeavat lintuperskpektiivistä.
Upean kaupungin ylle pääsee modernin maailman luotettavalla ilmamatkailulla. Saksassa nautitaan vilkkaasta zeppelin-ilmalaivojen liikenteestä. Suunnitteilla on juhlistaa -36 kesäolympialaisia upouuden ja maailman suurimman ilmalaiva LZ-129 Hindenburgin esittelyllä. 245 metriä pitkän Hindenburgin nimi kannattaa laittaa muistiin. Tuolla zeppelinillä on edessään pitkä ura ilmamatkailun edistämisessä.
Huomattavasti edullisemmin Berliinin maisemia ja matkakohteita voi ihailla vuosi sitten avatun laajan raitiovainuverkoston kautta. Saksa on ottanut isoja askeleita teknologian saralla. Vain muutama vuosi sitten yllättäen valtaan nousseen Adolf Hitlerin tavoitteena on luoda Berliinistä Euroopan keskus. Se tapahtuu turismin edistämisellä.
Erityisen mielenkiintoinen on tulevaisuutta esittelevä osuus, jonka huikeista visioista osaa jo paljastetaan: viime syksynä Berliinissä esiteltiin uuden Germaniaksi nimetyn kaupungin visionääriset suunnitelmat. Valtakunnan arkkitehdiksi noussut ahkera Albert Speer on laatinut mallit aivan poikkeukselliset mahtavasta uudesta Berliinistä. Suunnitelmat ovat osoitus maailmansodasta toipuneen Saksan halusta muuttua aivan toisenlaiseksi valtioksi.
Berliinin on paljon muuta kuin pelkkä näköalapaikka. Matkustajan ei kannata kiirehtiä, sillä vuosisatoja seisseet historialliset rakennukset ovat varmasti pystyssä vielä seuraavankin vuosikymmenen jälkeen. Keisari Vilhelmin muistokirkon ainutlaatuiset yksityiskohdat kestävät sukupolvelta toiseen.
Viihdettä löytyy monista maailmallakin tunnetusta kabaree-ravintoloista. Lapsiperheille iloa saa sirkuksista. Hyvällä tuurilla kuuluisa sirkus Sarrasani on pääkaupungissa maailmankiertueeltaan.
Ainakin maallikon mielestä sirkusesitys on henkeäsalpaava loistavien taiteellisten suoritusten ja huipputeknologian ansiosta.
Työpaikkaa Berliinistä haluaville suomalaisille tarjolla on runsaasti opetus- ja akateemisen alan töitä. Viime vuosina virkoja on vapautunut niin yliopistoista kuin muista opinahjoista, joten korkeasti koulutetuilla suomalaisilla on hyvät tärpit uuteen uraan energiaa huokuvassa Saksassa. Viranomaisia silmälläpitäen kannattaa mukaan työhaastatteluun pakata sukuhistoriat ja todistukset vanhempiensa sukulaisista. Saksalaisten jäykkä byrokratia on hieman erilaista Suomeen verrattuna.
Berliinin rantakaduille Spreen varteen kannattaa suunnata esimerkiksi auringonlaskun aikaan. Pimeyden laskeuduttua väriä vaihtavat rantavalot ovat lähietäisyydeltä lumoavaa katseltavaa, samoin värivaloin valaistut ja musiikin tahdissa tanssivat suihkulähteet. Hallinnon rakennuksia koristavat kirkkaat valopilarit ja valtapuolueen kirkkaat bannerit.
Samoin kaupungin lähiöihin on miljoonakaupungin vilskeestä huolimatta vapautunut runsaasti asuintilaa. Joissain kortteleissa jopa kokonaisten talojen verran, joten sijoituskohteita löytyy uutta kotia etsiville.
Kaiken tämän takia voin lämpimästi suositella vuoden 1935 Berliiniä, jos etsit sopivaa matkakohdetta!
Inspiraatio tähän bloggaukseen tarttui Helsingin sanomien Dubai-matkailun mainosjutusta.
Ja kyllä minä tiedän, ettei Germanian suunnitelmia oltu edes laadittu vielä vuonna 1935. Se on kuitenkin anakronismi, joka sopii tekstiin.
Näkymät aukeavat lintuperskpektiivistä.
Upean kaupungin ylle pääsee modernin maailman luotettavalla ilmamatkailulla. Saksassa nautitaan vilkkaasta zeppelin-ilmalaivojen liikenteestä. Suunnitteilla on juhlistaa -36 kesäolympialaisia upouuden ja maailman suurimman ilmalaiva LZ-129 Hindenburgin esittelyllä. 245 metriä pitkän Hindenburgin nimi kannattaa laittaa muistiin. Tuolla zeppelinillä on edessään pitkä ura ilmamatkailun edistämisessä.
Huomattavasti edullisemmin Berliinin maisemia ja matkakohteita voi ihailla vuosi sitten avatun laajan raitiovainuverkoston kautta. Saksa on ottanut isoja askeleita teknologian saralla. Vain muutama vuosi sitten yllättäen valtaan nousseen Adolf Hitlerin tavoitteena on luoda Berliinistä Euroopan keskus. Se tapahtuu turismin edistämisellä.
Erityisen mielenkiintoinen on tulevaisuutta esittelevä osuus, jonka huikeista visioista osaa jo paljastetaan: viime syksynä Berliinissä esiteltiin uuden Germaniaksi nimetyn kaupungin visionääriset suunnitelmat. Valtakunnan arkkitehdiksi noussut ahkera Albert Speer on laatinut mallit aivan poikkeukselliset mahtavasta uudesta Berliinistä. Suunnitelmat ovat osoitus maailmansodasta toipuneen Saksan halusta muuttua aivan toisenlaiseksi valtioksi.
Berliinin on paljon muuta kuin pelkkä näköalapaikka. Matkustajan ei kannata kiirehtiä, sillä vuosisatoja seisseet historialliset rakennukset ovat varmasti pystyssä vielä seuraavankin vuosikymmenen jälkeen. Keisari Vilhelmin muistokirkon ainutlaatuiset yksityiskohdat kestävät sukupolvelta toiseen.
Viihdettä löytyy monista maailmallakin tunnetusta kabaree-ravintoloista. Lapsiperheille iloa saa sirkuksista. Hyvällä tuurilla kuuluisa sirkus Sarrasani on pääkaupungissa maailmankiertueeltaan.
Ainakin maallikon mielestä sirkusesitys on henkeäsalpaava loistavien taiteellisten suoritusten ja huipputeknologian ansiosta.
Työpaikkaa Berliinistä haluaville suomalaisille tarjolla on runsaasti opetus- ja akateemisen alan töitä. Viime vuosina virkoja on vapautunut niin yliopistoista kuin muista opinahjoista, joten korkeasti koulutetuilla suomalaisilla on hyvät tärpit uuteen uraan energiaa huokuvassa Saksassa. Viranomaisia silmälläpitäen kannattaa mukaan työhaastatteluun pakata sukuhistoriat ja todistukset vanhempiensa sukulaisista. Saksalaisten jäykkä byrokratia on hieman erilaista Suomeen verrattuna.
Berliinin rantakaduille Spreen varteen kannattaa suunnata esimerkiksi auringonlaskun aikaan. Pimeyden laskeuduttua väriä vaihtavat rantavalot ovat lähietäisyydeltä lumoavaa katseltavaa, samoin värivaloin valaistut ja musiikin tahdissa tanssivat suihkulähteet. Hallinnon rakennuksia koristavat kirkkaat valopilarit ja valtapuolueen kirkkaat bannerit.
Samoin kaupungin lähiöihin on miljoonakaupungin vilskeestä huolimatta vapautunut runsaasti asuintilaa. Joissain kortteleissa jopa kokonaisten talojen verran, joten sijoituskohteita löytyy uutta kotia etsiville.
Kaiken tämän takia voin lämpimästi suositella vuoden 1935 Berliiniä, jos etsit sopivaa matkakohdetta!
Inspiraatio tähän bloggaukseen tarttui Helsingin sanomien Dubai-matkailun mainosjutusta.
Ja kyllä minä tiedän, ettei Germanian suunnitelmia oltu edes laadittu vielä vuonna 1935. Se on kuitenkin anakronismi, joka sopii tekstiin.
30.1.19
Susanna Koivula ja Aito avioliitto yhdistyksen tavoitteet
Aito avioliitto yhdistyksen puheenjohtaja Susanna Koivula osallistui julkiseen keskusteluun Savon Sanomat lehden mielipidepalstalla. Se on vastaus Seta ry:n Alia Dannenbergille. Siinä Koivula erehtyy esittämään kohdan, joka ei ole täysin linjanssa havaitun todellisuuden kanssa.
Aito avioliitto -väen julkiset aivopierut ryhmässä on onneksi kaiveltu menneisyyttä. Sieltä löytyy Koivulan julkisia kirjoituksia, joissa nähdään mm. Aito avioliitto yhdistyksen tavoitteet: pitkällä aikavälillä tasa-arvoinen avioliittolaki pyritään kumoamaan.
Se ei ole mikään yllätys.
Teknisesti Koivulan mielipidekirjoitus on kuitenkin saamassa liikkumavaraa, sillä AA-porukalla ei tällä hetkellä ole avioliittolain kumoamiseen tarkoitettua kansalaisaloitetta, mainoskampanjaa, eikä edes nettiadressia. Mutta kaikki tietävät avioliittolain kumoamisen olevan heidän tavoitteensa. Ehkä Koivulan tuoreimmat avautumiset tuollaisen "hankkeen" puuttumisesta tarkoittavat, että AA yrittää ottaa mahdollisimman paljon etäisyyttä menneisyyden tappioihin.
Dannenberg kirjoitti "Aito avioliitto -hankkeesta", joka hänen mukaansa tähtää avioliitto-oikeuden poistamiseen samaa sukupuolta olevilta pareilta. Tuollaista hanketta ei ole olemassa. Aito avioliitto -yhdistys kampanjoi aikoinaan kansalaisaloitetta, joka pyrki kumoamaan sukupuolineutraalin avioliittolain ennen sen voimaan tuloa.
Aito avioliitto -väen julkiset aivopierut ryhmässä on onneksi kaiveltu menneisyyttä. Sieltä löytyy Koivulan julkisia kirjoituksia, joissa nähdään mm. Aito avioliitto yhdistyksen tavoitteet: pitkällä aikavälillä tasa-arvoinen avioliittolaki pyritään kumoamaan.
Se ei ole mikään yllätys.
Teknisesti Koivulan mielipidekirjoitus on kuitenkin saamassa liikkumavaraa, sillä AA-porukalla ei tällä hetkellä ole avioliittolain kumoamiseen tarkoitettua kansalaisaloitetta, mainoskampanjaa, eikä edes nettiadressia. Mutta kaikki tietävät avioliittolain kumoamisen olevan heidän tavoitteensa. Ehkä Koivulan tuoreimmat avautumiset tuollaisen "hankkeen" puuttumisesta tarkoittavat, että AA yrittää ottaa mahdollisimman paljon etäisyyttä menneisyyden tappioihin.
26.1.19
Antti Heikkilän uusin moka: 50.9 % kuolleisuus
Suomen tunnetuin ortopedi Antti Heikkilä jatkaa nyrkkinsä heiluttamista valtamedian suuntaan. Uudessa HESARI VILISEE VIRHEITÄ. Osa 3 bloggauksessaan Antti jälleen kerran osoittaa, ettei hänen versionsa tutkimuspapeiden sisällöstä ole luotettava. Aikaisemmista osista olemme tulleet tietoiseksi Antin useista asiavirheistä. Viimeisimmässä Antti osoitti, ettei valehdellessaan edes vaivaudu keksimään uskottavaa valhetta. Huom: väitän Antin asiavirheiden lisäksi siis ihan suoraan valehtelevan kun hän kuvailee kriitikoitaan. Ei mitään uutta Antin kirjoituksia seuranneille.
Tällä kertaa jaksan käsitellä vain yhtä kohtaa Antin kirjoituksessa. Sekin sisältää useamman virheen. Perinteitään kunnioittaen Antti todistaa, ettei hänen versioonsa tutkimuspapereiden tiedoista kannata luottaa.
Antti kommentoi Telegraph-sanomalehdessä ollutta tietoa silloin julkaistusta 30-day mortality after systemic anticancer treatment for breast and lung cancer in England: a population-based, observational study tutkimuksesta vuodelta 2016. Aivan oikein lehdessä huolestuttiin tietoon siitä, että kemoterapia on vaarallista. Sytostaatit ovat solujen tuhoamiseen tarkoitettua myrkkyä. Sitä ei todellakaan kannata antaa syöpäpotilaille turhaan. Solusalpaajien käytössä on selkeät riskit.
Tässä kuvakaappaus jälkipolvileikatuille:
Väärin. Sitä oli tutkittu ja vertailtu ennenkin. Tuo lehden mainitsema tutkimus oli ensimmäinen kansallinen laaja tutkimus Britanniassa, jossa kerättiin tietoja useammasta sairaalasta. Eri sairaaloilla oli erilaiset tiedot kuolleisuudesta. Antti takertuu luonnollisesti suurimpaan lukuun.
KARMEAAA! HIRVEÄÄÄÄ! SKANDAALI! Aivan järkyttävä kuolleisuus.
Sekä väärin, kuten Antilta osaankin jo odottaa. Ja pelkkää tahallista pelottelevaa tulkintaa tuloksista. Antti ei tietenkään - TIETENKÄÄN - vaivaudu tarkistamaan mistä ihmeestä noin raju & radikaali luku saatiin. Toisin kuin Antti antaa ymmärtää, monikkoa ei olisi kannattanut käyttää. 50% oli vain yhdessä sairaalassa. Kyseinen Milton Keynes sairaalan tiedoissa keuhkosyöpää sairastaneiden kohdalla on järkyttävän korkea kuolleisuusprosentti: 50.9 %
Se mitä Antti ei millään uskalla kertoa seuraajilleen, mutta Telegraph muisti mainita, on kuinka monta potilasta Milton Keynes sairaalassa lukeutui kyseiseen keuhkosyöpää sairastavien ryhmään. Tuon 50.9 % kuolleisuuden saaneen ryhmässä oli vain kuusi potilasta. Heidän hoitosuunnitelmansa oli kuratiivista hoitoa. Heistä yksi kuoli tarkastelujakson aikana. Joten pelkästään yhden ihmisen kuolema riitti nostamaan kokonaisuuden kannalta (30-päivän jaksoon rajattuna) vakioidun kuolleisuuden 50.9% kohdalle. Vakioitu kuolleisuus oli tutkimuksessa: Risk adjusted mortality rate is the number of observed mortality divided by the expected mortality.
Samassa sairaalassa oli myös palliatiivista hoitoa saavien syöpäpotilaiden ryhmä, johon kuului 25 ihmistä. Heistä kuoli 30 päivän aikana kaksi potilasta. Tällöin ryhmän kuolleisuus samassa sairaalassa oli samalla vakioinnilla vain 8.2 %.
Yksittäisten sairaaloiden tiedot ovat selattavissa kyseisen tutkimuksen tilanneen Cancer Research UK:n yhteenvedossa. Sivulta 39 löytyy Milton Keynes sairaalan relevantit tiedot. Yhteenveto huomauttaa erikseen, että sairaalan poikkeuksellisen pieni otanta tarkoittaa tilastollisesti erikoista tulosta. Tutkimuksessa otettiin huomioon samanlaiset pienien potilaiden tilastot muissakin sairaaloissa. Näiltä pyydettiin erikseen taustatietoja, kuten perinpohjaiset ja huolelliset tutkijat tekevät. Milton Keynes sairaala vastasi (s 53) tutkijoille:
Suomeksi käännettynä tuo tarkoittaa, että Antti Heikkilä ei osaa lukea tieteellisiä tutkimuksia. Tai vaihtoehtoisesti hän osaa lukea niitä, mutta tarkoituksenmukaisesti antaa niistä väärää tietoa. Vain Antti tietää totuuden.
Antti jatkaa tuon mainitsemansa 50% kuolleisuuden jälkeen:
Voi kulta pieni. Et esittänyt tietoa, Antti. Esitit virheellistä tietoa. Olit väärässä. Et vaivautunut perehtymään aiheeseen. Näiden takia sinä saat kritiikkiä. Yhä uudelleen ja uudelleen.
Milton Keynesin tiedoissa oli virhe, sillä se yksi kuollut potilas olikin palliatiivisen hoidon vastaanottaja. Mikä tarkoittaa, ettei yksikään sytostaatteja saanut kuratiivisen ryhmän potilas kuollut. Ihan vaan sellaisena pienenä nippelitietona Antille. Ehkä Antti korjaa virheensä. Ehkä hän ei enää vihjaile, että sytostaattihoidon aiheuttama kuolleisuus voi nousta jopa 50 % paikkeille. Lukemalla sitä tutkimuspaperia Antti olisi saanut nähdä tarkimman yhteenlasketun kuolleisuuden, joka perustuu laajempaan ja luotettavampaan potilasryhmistä saatuun tietoon. Se luku ei kiinnostanut Anttia.
Spoiler:
Antti ei tule korjaamaan virhettään.
Tällä kertaa jaksan käsitellä vain yhtä kohtaa Antin kirjoituksessa. Sekin sisältää useamman virheen. Perinteitään kunnioittaen Antti todistaa, ettei hänen versioonsa tutkimuspapereiden tiedoista kannata luottaa.
Antti kommentoi Telegraph-sanomalehdessä ollutta tietoa silloin julkaistusta 30-day mortality after systemic anticancer treatment for breast and lung cancer in England: a population-based, observational study tutkimuksesta vuodelta 2016. Aivan oikein lehdessä huolestuttiin tietoon siitä, että kemoterapia on vaarallista. Sytostaatit ovat solujen tuhoamiseen tarkoitettua myrkkyä. Sitä ei todellakaan kannata antaa syöpäpotilaille turhaan. Solusalpaajien käytössä on selkeät riskit.
Tässä kuvakaappaus jälkipolvileikatuille:
"Ensimmäistä kertaa tutkijat selvittivät, kuinka paljon syöpäpotilaita kuoli 30 vuorokauden sisällä kemoterapiasta (sytostaatit) aloittamisesta."
Väärin. Sitä oli tutkittu ja vertailtu ennenkin. Tuo lehden mainitsema tutkimus oli ensimmäinen kansallinen laaja tutkimus Britanniassa, jossa kerättiin tietoja useammasta sairaalasta. Eri sairaaloilla oli erilaiset tiedot kuolleisuudesta. Antti takertuu luonnollisesti suurimpaan lukuun.
Luvut kuolemista vaihtelivat, mutta joissakin sairaaloissa kuolleisuus oli jopa 50%.
KARMEAAA! HIRVEÄÄÄÄ! SKANDAALI! Aivan järkyttävä kuolleisuus.
Sekä väärin, kuten Antilta osaankin jo odottaa. Ja pelkkää tahallista pelottelevaa tulkintaa tuloksista. Antti ei tietenkään - TIETENKÄÄN - vaivaudu tarkistamaan mistä ihmeestä noin raju & radikaali luku saatiin. Toisin kuin Antti antaa ymmärtää, monikkoa ei olisi kannattanut käyttää. 50% oli vain yhdessä sairaalassa. Kyseinen Milton Keynes sairaalan tiedoissa keuhkosyöpää sairastaneiden kohdalla on järkyttävän korkea kuolleisuusprosentti: 50.9 %
Se mitä Antti ei millään uskalla kertoa seuraajilleen, mutta Telegraph muisti mainita, on kuinka monta potilasta Milton Keynes sairaalassa lukeutui kyseiseen keuhkosyöpää sairastavien ryhmään. Tuon 50.9 % kuolleisuuden saaneen ryhmässä oli vain kuusi potilasta. Heidän hoitosuunnitelmansa oli kuratiivista hoitoa. Heistä yksi kuoli tarkastelujakson aikana. Joten pelkästään yhden ihmisen kuolema riitti nostamaan kokonaisuuden kannalta (30-päivän jaksoon rajattuna) vakioidun kuolleisuuden 50.9% kohdalle. Vakioitu kuolleisuus oli tutkimuksessa: Risk adjusted mortality rate is the number of observed mortality divided by the expected mortality.
Samassa sairaalassa oli myös palliatiivista hoitoa saavien syöpäpotilaiden ryhmä, johon kuului 25 ihmistä. Heistä kuoli 30 päivän aikana kaksi potilasta. Tällöin ryhmän kuolleisuus samassa sairaalassa oli samalla vakioinnilla vain 8.2 %.
Yksittäisten sairaaloiden tiedot ovat selattavissa kyseisen tutkimuksen tilanneen Cancer Research UK:n yhteenvedossa. Sivulta 39 löytyy Milton Keynes sairaalan relevantit tiedot. Yhteenveto huomauttaa erikseen, että sairaalan poikkeuksellisen pieni otanta tarkoittaa tilastollisesti erikoista tulosta. Tutkimuksessa otettiin huomioon samanlaiset pienien potilaiden tilastot muissakin sairaaloissa. Näiltä pyydettiin erikseen taustatietoja, kuten perinpohjaiset ja huolelliset tutkijat tekevät. Milton Keynes sairaala vastasi (s 53) tutkijoille:
"Colleagues have identified that the patient who died within 30 days was miscategorised as curative intent when the treated was intended to be palliative. We would like to confirm that we have resubmitted our data. MKUH has a small number of patients for non - small cell lung cancer treatment with curative intent. In the original data submitted, MKUH was identified as an outlier where 1 patient died within 30 days of chemotherapy who was treated as curative intent; with the total population of curative intent being 6 patients. This represented 16.67% of the population and a risk adjusted mortality rate of 50.9%. However on further validation, it was identified the patient who died was miscategorised and therefore the treatment intended was palliative as opposed to curative. In summary, MKUH treated 5 patients with curative intent and none of these patients died within 30 days of chemotherapy treatment."
Suomeksi käännettynä tuo tarkoittaa, että Antti Heikkilä ei osaa lukea tieteellisiä tutkimuksia. Tai vaihtoehtoisesti hän osaa lukea niitä, mutta tarkoituksenmukaisesti antaa niistä väärää tietoa. Vain Antti tietää totuuden.
Antti jatkaa tuon mainitsemansa 50% kuolleisuuden jälkeen:
Tätä tietoa ei saa Suomessa esittää, ja tämän takia ne ovat olleet kimpussani. Se kertoo myös sen, etteivät ne seuraa aikaansa.
Voi kulta pieni. Et esittänyt tietoa, Antti. Esitit virheellistä tietoa. Olit väärässä. Et vaivautunut perehtymään aiheeseen. Näiden takia sinä saat kritiikkiä. Yhä uudelleen ja uudelleen.
Milton Keynesin tiedoissa oli virhe, sillä se yksi kuollut potilas olikin palliatiivisen hoidon vastaanottaja. Mikä tarkoittaa, ettei yksikään sytostaatteja saanut kuratiivisen ryhmän potilas kuollut. Ihan vaan sellaisena pienenä nippelitietona Antille. Ehkä Antti korjaa virheensä. Ehkä hän ei enää vihjaile, että sytostaattihoidon aiheuttama kuolleisuus voi nousta jopa 50 % paikkeille. Lukemalla sitä tutkimuspaperia Antti olisi saanut nähdä tarkimman yhteenlasketun kuolleisuuden, joka perustuu laajempaan ja luotettavampaan potilasryhmistä saatuun tietoon. Se luku ei kiinnostanut Anttia.
Spoiler:
Antti ei tule korjaamaan virhettään.
Ash havainnollistaa sormin kuinka monen potilaan tiedot oli kirjattu väärin Milton Keynes sairaalassa.
24.1.19
Tieto lisäsi homeopaatin tuskaa
Skeptical Inquirer -lehti haastatteli Gramsia. Luvassa itselleni tärkeimpien kohtien pikainen kertaus.
Saksalainen Natalie Grams aiheuttaa suurta päänsärkyä saksalaisille homeopaateille. Hän on nimittäin entinen homeopaatti. Ja vielä pahempaa, hän kertoo miksi hänestä tuli entinen homeopaatti.
Grams on lääkäri joka myös opiskeli homeopatiatutkinnon. Näin hän pystyi antamaan potilailleen monipuoliset hoitovaihtoehdot. Grams oli täysin vakuuttunut homeopatian hoitotehosta. Yksityisellä vastaanotollaan hän koki monia upeita paranemistapausia. Kuitenkin julkisessa keskustelussa homeopatia kohtasi jatkuvasti kritiikkiä. Tästä innostuneena hän päätti kirjoittaa homeopatian puolustuspuheeksi kirjan. Sen avulla homeopaatit pääsisivät helposti selittämään miksi kyseessä ei ollut pelkkä uskomushoito.
Grams perehtyi aiheeseen liittyviin tieteellisiin tutkimuksiin. Siitä seurasi havahtuminen homeopatian hoitotehoon. Varsinaisen puolustuspuheen sijaan hän kirjoitti selityksen siitä miksi niin moni turvautuu homeopatiaan. Sen jälkeen oli kuitenkin edessä se kuuluisa prioriteettien tärkeysjärjestyksen järjestäminen.
Homeopaattisia tietojaan päivittänyt Grams ei voinut enää jatkaa suosittua homeopaattipraktiikkaansa. Uskomushoidon ideologia oli osoittautunut tieteellisesti kehnoksi. Kolme vuotta sitten Grams jätti varman ja hyvää palkkaa tuovan ammattinsa homeopaattina.
Nykyään Grams luennoi, väittelee ja valistaa homeopatiasta kaikkien halukkaiden kanssa. Hän työskentelee kuluttajasuoja- ja skeptikkojärjestössä.
Kirjasta tuli yllättäen suosittu Saksassa. Gramsin tarina kiersi lehdistössä. Mutta olisivatko saksalaiset homeopaatit kiinnostuneita siitä miksi hän muutti mieltään homeopatiasta? Eivät olleet. Gramsin suuntaan lähetettiin vihapostia. Häntä kohdeltiin petturina. Kiinnostusta vuoropuheluun ei löytynyt.
Gramsin kirjoittama kirja Homeopathy Reconsidered What Really Helps Patients kirja julkaistaan helmikuussa. Kirja on saanut Amazon-kaupassa jo ensimmäisen arvostelunsa. Sen kirjoitti yhden tähden kirjalle antanut Saksan homeopaattiyhdistyksen Francis Treuherz:
Ai niin. Grams on saanut tappouhkauksia. Hän on myös joutunut muutaman kerran turvautumaan poliisin suojeluun. Homeopatiassa liikkuvat isot rahat joita homeopaatit haluavat puolustaa aggressiivisesti.
22.1.19
Aito avioliitto ry on vielä olemassa?
Jouduin hieman nostelemaan kulmakarvojani kun luin uutisia Educa-messujen osallistujista. Opetusalan messuille oli tulossa myös vanha ja simultaanisesti vanhoillinen tuttumme Aito avioliitto yhdistys. Miksi sellainen epätasa-arvoa ajanut yhdistys haluaisi messuille?
Kritiikkiä sateli Educa-messujen järjestäjä Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n suuntaa. Pian he tekivät päätöksen AA:n poistamisesta osallistujalistalta. Ja hyvä niin. Puheenjohtaja Olli Luukkanen kommentoi päätöstä:
Päätös voi tulla yllätyksenä vain jos tämä oli ensimmäinen kerta kun kuulet Aito avioliitto yhdistyksestä. Onneksi internet muistaa kaiken sen mitä yhdistyksen väki on sanonut ja kirjoittanut seksuaalisista vähemmistöistä ja samaa sukupuolta olevista vanhemmista. Sukupuolineutraalin avioliittolain läpiajamisen ja sitä seuranneen vastatoimena perustetun kansalaisaloitteen vuosina käytiin läpi useaan otteeseen yhdistyksen argumentit, kannanotot ja jopa
Itse koin myös pienen yllätyksen uutisen tiimoilta. Aito avioliitto ry on vieläkin aktiivinen? Kaikkien niiden omiin jalkoihin kompastumisien ja tappiosarjojen jälkeen porukka yrittää sillä samalla setillä kuin edellisinä vuosina.
Nykyisen avioliittolain aikakautena yhdistyksen ajamat asiat tulisivat konkreettisesti rajoittamaan suomalaisten tasa-arvoa. Menestys ei näillä näkymin ole saavuttamassa yhdistystä. Edellisten tappioiden jälkeen vuorossa on entistä suurempien lakiteknisten vaiheiden yli hyppiminen, jotta he pääsisivät muuttamaan avioliittolakia entiseen muotoonsa.
Ironia-mittarit joutuvat äärimmäisen rasituksen alaiseksi, kun yhdistys valitti OAJ:n päätöksen olevan epätasa-arvoinen. Aito avioliitto yhdistyksen puheenjohtaja Susanna Koivula kirjoitti:
Ai NYT tasa-arvo ja yhdenvertaisuus olisivat asioita joita te haluatte? Sepä mukava kuulla.
Väärin. Tuo on kuin sanoisi, että on valitettavaa, että työsuhdemyönteiset arvot katsotaan messuille sopimattomiksi, kun orjatyön kannattajayhdistys haluaisi ammattiliittojen messuille.
Se on hienoa. Myös minä kannatan noita molempia arvoja. Tosin toimillaan Seta ry on osoittanut ajavansa sitä lain edellyttämää kansalaisten tasa-arvoa, mutta Aito avioliitto ry on ollut rajoittamassa sitä tasa-arvoa. Voimme vain kuvitella miten paljon yhdistyksen jäsenet hurraavat esim. Egyptistä kantautuviin uutisiin.
Kritiikkiä sateli Educa-messujen järjestäjä Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n suuntaa. Pian he tekivät päätöksen AA:n poistamisesta osallistujalistalta. Ja hyvä niin. Puheenjohtaja Olli Luukkanen kommentoi päätöstä:
Opettajan ammattiin ja tapahtuman arvoihin kuuluvat suvaitsevaisuus ja yksilön oikeuksien sekä valinnanvapauden kunnioittaminen. Nämä arvot huomioidaan erityisesti tapahtuman virallisissa ohjelmaosuuksissa ja tapahtuman tarjoamissa puheenvuoroissa. Aito Avioliitto ry oli osallistumassa messuille näytteilleasettajana, mutta he eivät olleet missään vaiheessa mukana virallisessa ohjelmasisällössä.
Päätös voi tulla yllätyksenä vain jos tämä oli ensimmäinen kerta kun kuulet Aito avioliitto yhdistyksestä. Onneksi internet muistaa kaiken sen mitä yhdistyksen väki on sanonut ja kirjoittanut seksuaalisista vähemmistöistä ja samaa sukupuolta olevista vanhemmista. Sukupuolineutraalin avioliittolain läpiajamisen ja sitä seuranneen vastatoimena perustetun kansalaisaloitteen vuosina käytiin läpi useaan otteeseen yhdistyksen argumentit, kannanotot ja jopa
Itse koin myös pienen yllätyksen uutisen tiimoilta. Aito avioliitto ry on vieläkin aktiivinen? Kaikkien niiden omiin jalkoihin kompastumisien ja tappiosarjojen jälkeen porukka yrittää sillä samalla setillä kuin edellisinä vuosina.
Nykyisen avioliittolain aikakautena yhdistyksen ajamat asiat tulisivat konkreettisesti rajoittamaan suomalaisten tasa-arvoa. Menestys ei näillä näkymin ole saavuttamassa yhdistystä. Edellisten tappioiden jälkeen vuorossa on entistä suurempien lakiteknisten vaiheiden yli hyppiminen, jotta he pääsisivät muuttamaan avioliittolakia entiseen muotoonsa.
Ironia-mittarit joutuvat äärimmäisen rasituksen alaiseksi, kun yhdistys valitti OAJ:n päätöksen olevan epätasa-arvoinen. Aito avioliitto yhdistyksen puheenjohtaja Susanna Koivula kirjoitti:
Emme pidä tällaista ratkaisua tasa-arvoisena, yhdenvertaisena emmekä suvaitsevaisena.
Ai NYT tasa-arvo ja yhdenvertaisuus olisivat asioita joita te haluatte? Sepä mukava kuulla.
On hyvin valitettavaa, että perhemyönteiset arvot katsotaan messuille sopimattomaksi.
Väärin. Tuo on kuin sanoisi, että on valitettavaa, että työsuhdemyönteiset arvot katsotaan messuille sopimattomiksi, kun orjatyön kannattajayhdistys haluaisi ammattiliittojen messuille.
Aito avioliitto ry jatkaa työtään lapsen oikeuksien ja sananvapauden toteutumiseksi.
Se on hienoa. Myös minä kannatan noita molempia arvoja. Tosin toimillaan Seta ry on osoittanut ajavansa sitä lain edellyttämää kansalaisten tasa-arvoa, mutta Aito avioliitto ry on ollut rajoittamassa sitä tasa-arvoa. Voimme vain kuvitella miten paljon yhdistyksen jäsenet hurraavat esim. Egyptistä kantautuviin uutisiin.
18.1.19
Amiraali Nordensköldin meriseikkailut
Amiraali Nordenskjöldin meriseikkailut - Raoul Johnsson
Löysin sattumalta kirjakaupasta mainiota luettavaa kaikille merisodan ja historian ystäville. Johnsson kirjoittanut Suomessa syntyneen Otto Henrik Nordenskjöldin elämästä. Se on kuin Hornblowerin tarinoista oikeaan maailmaan siirretty ryysyistä amiraliteettiin satu 1700-luvulta. Olihan miehen suku aatelinen, mutta sieltä köyhästä päästä suuriruhtinaskunnan maaseutua.
Johnsson kuvailee merenkäyntiä ja sen taitojen oppimista elävällä tavalla. Kirjaa lukiessa sen näkee mielessään kuin televisiosarjana nuoren miehen päättäväisestä etenemisestä vastoinkäymisestä toiseen. Aina niistä jotain oppineena ja itseään parantaneena. Saariston kadettikoulusta lähtien Oton älykkyys ja tarmo tulivat esiin. Suurin jarru urankehitykselle oli ainainen pula rahasta. Ylennykset toivat paremman palkan, mutta samalla aina vaan lisää velvollisuuksia, jotka toivat entistä enemmän kuluja. Vain uransa loppupuolella ei enää tarvinnut jatkuvasti taistella niin vihollisen laivoja kuin velkakirjoja vastaan. Ja oli myös aikaa sekä varoja miettiä avioliiton satamaan purjehtimista.
Kokemusta kertyi runsaasti koko uran ajan. Amiraliteetti lähetti rauhan aikana useita nuoria upseereitaan toisten kruunujen laivastoihin oppimatkoille. Näin Ruotsin laivasto sai kipeästi tarvitsemaansa kokemusta. Ja muiden maiden laivastot saivat aina tarvittavaa pätevää väkeä laivoihinsa. Toki aina oman maan upseerien alaisuuteen. Sotatilan vallitessa eteenpäin pääsi ansioillaan, sillä vähänkään voittoa arvostavat laivastot olivat armottomia meritokratioita. Komentajan paikalle ei päästettäisi tumpeloita. Tai päästettäisiin, mutta hänen alaisuutensa laitettiin miehiä jotka osasivat korjata päällikön virheet.
Otto kiersin ensin Englannin kuninkaallisessa laivastossa. Sieltä ei kertynyt taistelukokemusta, mutta hän näki miten systemaattisen tarkasti laivaa ja kokonaista eskaaderia voitiin johtaa. Seuraavaksi hän sai pestin Ranskan laivastosta. Juuri sopivasti sodan alkaessa Englannin kruunun ja uppiniskaisen uuden siirtokunnan vapauden halujen ottaessa yhteen maailman merillä.
Mistä pääsemme aatelisiin Ruotsin kuninkaan veljeen, eli Kaarle-herttuaan. Hän ei ollut pätevimpiä merisodan taitajia. Se oli kaikkien tiedossa, joten oikeaa sotakokemusta kerännyt Nordenskjöld pääsi ansioillaan laivaston lippukapteeniksi. Hän teki suosituksia päätöksistä, joista viimeisen sanan antoi laivaston komentajana Kaarle-herttua. Herttualla oli mukanaan oma lähipiirinsä, jolla oli vuorostaan omat poliittiset tavoitteensa ja hovielämän keinottelua. Niihin kuvioihin sopi epäonnistunut Ruotsin laivastosota Venäjää vastaan. Tämä tuli parhaiten ilmi, kun Ruotsin laivasto onnistui täysin yllättämään kahtia jakautuneen Venäjän laivaston satamasta kesken tykkien siirtoa. Se olisi ollut täydellinen tilaisuus tuhota nopeasti ja helposti vastustajat, mutta herttua pähkäili päivän verran hyökkäyksen julistamista. Vastoin Nordenskjöldin suositusta aloittaa heti varman voiton haltuunotto.
Hyökkäys aloitettiin aivan liian myöhään. Venäläiset laivat olivat siirtäneet tykkinsä asemiin. Ruotsin laivat tunaroivat tykkiensä tulituksessa. Episodi oli nöyryyttävää kompurointia, joka vuorostaan johti Ruotsin merimahdin asteittaiseen alamäkeen, kun Venäjän laivasto onnistui purjehtimaan käytännössä täysin ehjänä takaisin merelle. Kustaa III:sen haaveet Pietarin nopeasta valtaamisesta upposivat syvälle raudanväriseen mereen. Miten erilainen maailmasta olisi tullut, jos Ruotsi olisi tuolloin varmistanut valta-asemansa Venäjää vastaan?
Historiasta löytyi myös pätkiä, jotka saivat minut nauramaan. Kuningas Kustaa III kun halusi sotaa Venäjää vastaan niin paljon, että hän järjesti klassisen (vai silloin modernin?) false flag iskun ihan Suomen maaperällä. Kuin suoraan salaliittoteorioista! Kuninkaalla ei ollut valtakirjaa hyökkäyssodan julistamiseen. Tarvittiin vieraan vallan hyökkäys Ruotsin kimppuun. Tukholman oopperasta roudattiin Suomeen asti kopioita venäläisten sotilaiden univormuista. Nämä puettiin Savon prikaatin suomalaisten sotilaiden päälle, jotka sitten määrättiin hyökkäämän oman raja-asemansa kimppuun. False flag tiedettiin jo sen tapahtuessa lavastetuksi. Siitä ei saatu oikeutusta sotaan.
Suosittelen vara-amiraali Nordenskjöldin elämään tutustumista myös niille, jotka eivät ole aikaisemmin merisodankäynnistä kiinnostuneita. Johnsson osaa kirjoittaa kiinnostavasti myös kaikesta muusta elämästä, jota merimiehet elivät sotimisen ohella.
Löysin sattumalta kirjakaupasta mainiota luettavaa kaikille merisodan ja historian ystäville. Johnsson kirjoittanut Suomessa syntyneen Otto Henrik Nordenskjöldin elämästä. Se on kuin Hornblowerin tarinoista oikeaan maailmaan siirretty ryysyistä amiraliteettiin satu 1700-luvulta. Olihan miehen suku aatelinen, mutta sieltä köyhästä päästä suuriruhtinaskunnan maaseutua.
Johnsson kuvailee merenkäyntiä ja sen taitojen oppimista elävällä tavalla. Kirjaa lukiessa sen näkee mielessään kuin televisiosarjana nuoren miehen päättäväisestä etenemisestä vastoinkäymisestä toiseen. Aina niistä jotain oppineena ja itseään parantaneena. Saariston kadettikoulusta lähtien Oton älykkyys ja tarmo tulivat esiin. Suurin jarru urankehitykselle oli ainainen pula rahasta. Ylennykset toivat paremman palkan, mutta samalla aina vaan lisää velvollisuuksia, jotka toivat entistä enemmän kuluja. Vain uransa loppupuolella ei enää tarvinnut jatkuvasti taistella niin vihollisen laivoja kuin velkakirjoja vastaan. Ja oli myös aikaa sekä varoja miettiä avioliiton satamaan purjehtimista.
Kokemusta kertyi runsaasti koko uran ajan. Amiraliteetti lähetti rauhan aikana useita nuoria upseereitaan toisten kruunujen laivastoihin oppimatkoille. Näin Ruotsin laivasto sai kipeästi tarvitsemaansa kokemusta. Ja muiden maiden laivastot saivat aina tarvittavaa pätevää väkeä laivoihinsa. Toki aina oman maan upseerien alaisuuteen. Sotatilan vallitessa eteenpäin pääsi ansioillaan, sillä vähänkään voittoa arvostavat laivastot olivat armottomia meritokratioita. Komentajan paikalle ei päästettäisi tumpeloita. Tai päästettäisiin, mutta hänen alaisuutensa laitettiin miehiä jotka osasivat korjata päällikön virheet.
Otto kiersin ensin Englannin kuninkaallisessa laivastossa. Sieltä ei kertynyt taistelukokemusta, mutta hän näki miten systemaattisen tarkasti laivaa ja kokonaista eskaaderia voitiin johtaa. Seuraavaksi hän sai pestin Ranskan laivastosta. Juuri sopivasti sodan alkaessa Englannin kruunun ja uppiniskaisen uuden siirtokunnan vapauden halujen ottaessa yhteen maailman merillä.
Mistä pääsemme aatelisiin Ruotsin kuninkaan veljeen, eli Kaarle-herttuaan. Hän ei ollut pätevimpiä merisodan taitajia. Se oli kaikkien tiedossa, joten oikeaa sotakokemusta kerännyt Nordenskjöld pääsi ansioillaan laivaston lippukapteeniksi. Hän teki suosituksia päätöksistä, joista viimeisen sanan antoi laivaston komentajana Kaarle-herttua. Herttualla oli mukanaan oma lähipiirinsä, jolla oli vuorostaan omat poliittiset tavoitteensa ja hovielämän keinottelua. Niihin kuvioihin sopi epäonnistunut Ruotsin laivastosota Venäjää vastaan. Tämä tuli parhaiten ilmi, kun Ruotsin laivasto onnistui täysin yllättämään kahtia jakautuneen Venäjän laivaston satamasta kesken tykkien siirtoa. Se olisi ollut täydellinen tilaisuus tuhota nopeasti ja helposti vastustajat, mutta herttua pähkäili päivän verran hyökkäyksen julistamista. Vastoin Nordenskjöldin suositusta aloittaa heti varman voiton haltuunotto.
Hyökkäys aloitettiin aivan liian myöhään. Venäläiset laivat olivat siirtäneet tykkinsä asemiin. Ruotsin laivat tunaroivat tykkiensä tulituksessa. Episodi oli nöyryyttävää kompurointia, joka vuorostaan johti Ruotsin merimahdin asteittaiseen alamäkeen, kun Venäjän laivasto onnistui purjehtimaan käytännössä täysin ehjänä takaisin merelle. Kustaa III:sen haaveet Pietarin nopeasta valtaamisesta upposivat syvälle raudanväriseen mereen. Miten erilainen maailmasta olisi tullut, jos Ruotsi olisi tuolloin varmistanut valta-asemansa Venäjää vastaan?
Historiasta löytyi myös pätkiä, jotka saivat minut nauramaan. Kuningas Kustaa III kun halusi sotaa Venäjää vastaan niin paljon, että hän järjesti klassisen (vai silloin modernin?) false flag iskun ihan Suomen maaperällä. Kuin suoraan salaliittoteorioista! Kuninkaalla ei ollut valtakirjaa hyökkäyssodan julistamiseen. Tarvittiin vieraan vallan hyökkäys Ruotsin kimppuun. Tukholman oopperasta roudattiin Suomeen asti kopioita venäläisten sotilaiden univormuista. Nämä puettiin Savon prikaatin suomalaisten sotilaiden päälle, jotka sitten määrättiin hyökkäämän oman raja-asemansa kimppuun. False flag tiedettiin jo sen tapahtuessa lavastetuksi. Siitä ei saatu oikeutusta sotaan.
Suosittelen vara-amiraali Nordenskjöldin elämään tutustumista myös niille, jotka eivät ole aikaisemmin merisodankäynnistä kiinnostuneita. Johnsson osaa kirjoittaa kiinnostavasti myös kaikesta muusta elämästä, jota merimiehet elivät sotimisen ohella.
Subscribe to:
Posts (Atom)