Evoluution 7 todistetta

Kasvatuksen teorian ja tradition professori Tapio Puolimatka rupatteli vakavalla parralla evoluutioteoriasta Café Raamatussa. Jakson nimi on Evoluution horjuvat todisteet. Puolimatka käy läpi seitsemän suurinta evoluution todistetta. Hän selittää leppoisasti miten ne kaikki ovat joko täysin väärin tai oikeasti todistavatkin Jumalan luomisvoimasta. Seitsemän kohtaa ovat:

1) Keinollinen valinta

2) Fossiilit

3) Eliöiden levinneisyys

4) Vertaileva anatomia

5) Vertaileva alkionkehitys

6) Surkastumat

7) Biologinen taksonomia

Käydään Puolimatkat puheet yksi kerrallaan läpi.

1) Keinollinen valinta.

Evoluution pitäisi olla ohjaamatonta, mutta sitä perustellaan älykkäiden olioiden ohjaamalla jalostuksella. Älykäs prosessi ei voi olla todisteena elämän kehityksen ei-älykkäälle prosessille. Tämä on darwinistien älykäs ristiriita!

Mutta hetkinen, rakas professori. Minkätakia darwinistit alkoivat puhumaan keinotekoisesta valinnasta? Jo Charles Darwin teki selväksi, että keinollinen valinta on jotain muuta kuin luonnonvalinta. Keinollisella valinnalla havainnollistetaan vain sitä miten paljon eliöiden vaihtelu on mahdollista. Älyn ohjauksella se saadaan esiin nopeasti. Luonnonvalinnan kautta muutos on hitaampaa. Geneettisissä prosesseissa ei ole mitään eroja luonnonvalinnan ja keinollisen valinnan välillä. Luonnossa elävien saman lajin yksilöiden välillä on tarpeeksi vaihtelua, jotta taksonomiaa tekevät luonnontietelijät saavat hikoilla paniikissa.

Tarkistetaan vielä ajankohtaisesta kirjasta miten Richard Dawkins käyttää jalostusta, eli keinollista valintaa, evoluutioteorian tukena. The Greatest Show on Earth (löytyy kirjahyllystäsi?) sivulla 28. Dawkins selittää, että lajiutumisen pääpointti on... Oho! Havainnollistetaan villien lajien "muokattavuutta" ja siten miten nopeasti muutokset tapahtuvat verrattuna luontoon. Vaikka valitsijana toimii ihminen, niin prosessi on muuten aivan sama kuin luonnonvalinnan tekoset. Keinollisella valinnalla havainnollistetaan sitä mihin luonnonvalinta pystyy, jos olosuhteet ovat oikeat.

2) Fossiilit

Nämä ovat suurin ongelma evoluutiolle. Fossiilistoon vedotaan vielä sen verran, että mainitaan eliöiden ilmestyneen tietyssä järjestyksessä. Mutta jopa Darwin totesi fossiilien olevan suuri ongelma. Oikeat luut puuttuivat silloin. Ne puuttuvat vieläkin. Ei ole löydetty yhtään vähittäisten muutosten sarjaa!

Paitsi tietenkin ne muutosten sarjat joita on esitelty evoluution oppikirjoissa. Dawkinsin uutuus kirjassa luetellaan mm. valaiden evoluutiosta Pakicetus, Ambulocetus, Dalanistes, Rodhocetus, Takracetus, Gaviocetus, Basilosaurus ja Dorudon. Douglas Futuyman Evolutionary Biology-oppikirjassa luetellaan kehityssarjoja. Stephen Jay Gouldin The Structure of Evolutionary Theory-eepoksessa luotellaan lajista lajiin kehityssarjoja useampaan otteeseen. Outo ratkaisu paleontologilta, jonka pistetasapainoteoria selitti miksei fossiileja löydy? Fossiilisarjoja on löydetty myös kädellisten kehitykselle. Jopa niin paljon, että kreationistien kirjoissa mennään sekaisin siitä mitkä fossiilit ovat ihmisiä ja mitkä apinoita.

Käytännössä Puolimatkan argumentti on pistää silmät kiinni.

Taitavampi kreationisti toteaisi, että kyllä jotkut fossiilit näyttävät välimuodoilta, mutta ne ovat kuitenkin Jumalan luomia valmiita lajeja.

3) Eliöiden levinneisyys. Puolimatka toteaa, että tämä asia on pelkkä virheellinen tulkinta luomisopista. Kreationistitkin hyväksyvät, että lajit voivat siirtyä mantereelta saarelle. Eivät he oleta, että Jumala luo tyhjästä uusia lajeja uusille saarille. Mikä onkin ihan totta. Mutta pitää muistaa miten suuri vastaus luonnontieteilijöiden ongelmaan oli kun Darwin selitti saaristojen erilaiset fauna ja flora. Saaristoissa, vuoristoissa, jokisuistoissa ja kaikkialla oli erilaisia eläimiä, vaikka toisella puolen maailmaa oli samanlaiset elinolosuhteet. Miksi samanlaiset aavikot/saaret sisälsivät erilaisia eläimiä? Ennen evoluutioteorian saapumista oikea vastaus olikin: Jumalan tahto. Lajiutumisen, muuttojen, sukupuuttojen ja muiden tekijöiden yhdistelmä korvasi raamatullisen tulkinnan. Oikeaan arvoitukseen saatiin oikea ja perusteltavissa oleva vastaus. Evoluutioteorian pohjalta haettu selitys oli järisyttävällä tavalla selitysvoimaisempi. Nykyään sen itsestäänselvyyden varjossa kreationistit toteavat, että tämä on myös heidän teorian sisällä.

4) Vertaileva anatomia. Rakenteet toistuvat eri sovelluksissa eri eliöillä. Mutta samanlaiset rakenteet kertovatkin meille samasta suunnittelijasta, ähäkutti darwinistit. Puolimatka ei ymmärrä miten samanlaiset rakenteet kertoisivat meille jotakin evoluutiosta. Pätevän homologia-selityksen sijaan haluaisin joskus kysyä Puolimatkalta, että onko hyönteisten ja selkärankaisten erilaiset rakennesuunnitelmat merkki siitä, että elämää oli luomassa kaksi eri suunnittelijaa? Jos ei, miksi?

5) Vertaileva alkionkehitysoppi. Haeckel väärensi alkiokuvia! Kuvia oli oppikirjoissa. Jopa evolutionisti Stephen Jay Gould totesi kuvat tiedeväärennöksiksi. Mutta Richard Dawkins ei edes mainitse Haeckelia uusimmassa kirjassaan. Pahus sentään, Dawkins ymmärtää ettei evoluutiota kannata perustella huijauksilla.

Haeckel laati rekapitulaatio-teorian, eli eliö kävisi läpi alkiokehityksen aikana sen koko kehityshistorian. Sanomattakin selvää että Haeckelin teoria kumottiin useilla eri havainnoilla. Charles Darwinin ideat alkiokehityksesta tulivat Karl Ernst von Baerilta. Sen sijaan Dawkins esittelee uusimpaan tietoon perustuvan selityksen siitä miten alkio kehittyy ja miksi se ei olekaan niin suuri ongelma kuin ensisilmäyksellä luulisi. Btw, kirjan opettavaisimpia lukuja. Tsygootin poimuttuminen ja muovautuminen tapahtuu yksinkertaisten periaatteiden pohjalta.

Mutta nämä modernit ideat ohitetaan Puolimatka puheessa. Sen sijaan todetaan, että Dawkins ja kumppanit vain varastavat kunnian Luojan monimutkaisten luomusten harteilta.

6) Surkastuneet elimet. Ne ovat evoluution vastakohta. Eliöt rappeutuvat. Uutta ei kehity. Kaikki selittyy paremmin Raamatun ilmoituksella. Luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle. Mutta kuitenkin niitä käytetään todisteena kehityksestä!

Minua ärsytti erittäin paljon se, että Puolimatka kyllä melkein selittää surkastumien oikean määritelmän, mutta jättää täysin kertomatta miksi evoluutioteorian perusteella osataan selittää mitä surkastumat ovat ja mistä ne ovat tulleet. Sanoisin että Puolimatka on joko erittäin tietämätön tai epärehellinen. Hän puhuu kyllä ihmisten umpilisäkkeestä. Sillä onkin tärkeä tehtävä ihmisen immuunijärjestelmässä. Mutta sillä ei ole sitä tehtävää kuin jyrsijöillä, joten umpilisäke on merkki siitä että ihmisillä on yhteinen esi-isä jyrsijöiden kanssa.

"Ensin oletetaan evoluutio ja sitte katsotaan että tää todistaa evoluutiota." Tämä on kehäpäättelyä, toteaa Puolimatka. Paitsi ettei Tapsa kertaakaan sano ääneen mikä on se surkastuman tarkka määritelmä ja minkä takia evolutionistit puhuvat surkastumista. Se määritelmä ei ole pelkkä toimintojen puute. Olisi erittäin kiva kuulla Puolimatkan parran takaa miten hän selittää valaiden vartalojen sisältä löytyvät takajalkojen jämät.

Seitsemättä kohtaa en enää jaksa kommentoida.