7.7.16

Opaskoira VS Uskonto

Uskonto, myytit ja taikauskot. En juuri jaksa kunnioittaa yhtään mitään niistä. On useita uskoja joita jopa halveksin. Olkoon mistäpäin tai milloin tahansa keksitty versio uskomuksesta. Mutta puolustan ihmisten oikeutta uskoa ihan mitä tahansa he haluavat uskoa. Rajoituksena tietenkin se, etteivät he uskomisensa lisäksi aktiivisesti haittaa uskollaan muiden ihmisen elämää. Saat ihan vapaasti uskoa, että punapäiset ihmiset ovat sieluttomia. Kunhan kohtelet heitä kuten muita ihmisiä. Saat uskoa, että homous on synti, mutta et saa estää homoja rakastamasta toisiaan. Saat aivan rauhassa uskoa, että metsissä asuu verenhimoisia keijuja. Kunhan et estä muita ihmisiä menemästä metsään. Saat uskoa koirien olevan saastaisia eläimiä, mutta et saa taksi- tai bussikuskina kieltää opaskoirien astumisesta autoosi.

Eli ihan perusasioita siitä miten aikuisten ihmisten kuuluisi elää mitä erikoisempien taikauskojen ympäröimässä maailmassa. Joillekin tämä elämä kuitenkin tuottaa suuria ongelmia. Ja he hankaloittavat muiden ihmisten elämää. Näkövammaisten elämä hankaloituu huomattavalla tavalla, jos he eivät saa tarvitsemaansa autokyytiä.

Ongelma on yleistynyt viime vuosina mm. Ison-Britannian puolella. Taksi- ja bussikuskien jalosta ammattiryhmästä kun tahtoo säännöllisesti löytyä ihmisiä, jotka eivät kestä koiria ajopeleissään. Ja perusteluksi nämä mädät omenat tarjoavat uskonnollista syytä kieltää koirien pääsy autoon. Sokeita ja näkövammaisia on jätetty sateeseen.

Viime vuotisessa näkövammaliiton Access All Areas raportissa käydään läpi missä ja millä perusteilla näkövammaisten opaskoiria on kielletty pääsemästä liikkeiden tai kulkuvälineiden sisään. Noin kolme neljästä näkövammaisesta on kohdannut opaskoirien takia tapahtuvaa syrjintää. Kaikkein yleisin kieltäytyjien joukko olivat taksikuskit. Kaikkein yleisin kieltäytymisen syy oli uskonnollinen tai kultuurillinen. Kieltäytyminen oli sitä todennäköisempää jos näkövammainen oli yksin liikkeellä. Ystävien seurassa heillä oli näet todistajia mukana, joten kieltäytymisestä johtuvat sanktiot olisivat todennäköisempiä.

Kyydin ajaessa pois ja jätteän sokean ihmisen vaille kyytiä onkin vaikuttanut negatiivisesti heidän itsetuntoonsa. Näkövammainen jää entistä helpommin syrjäytyneeksi. Matkat jäävät tekemättä, jos hän tuntee itsensä olevan haitta tai huono ihminen muiden silmissä.

Ongelma on niin yleinen, että näkövammaliitot saivat kasaan jopa lakialoitteen kuljettajien kouluttamiseksi. Kaikki virallista kuljettajantyötä haluavat kuljettajat joutuvat kuulemaan yksinkertaisen tosiasian maansa laista: on laitonta kieltäytyä kuljettamasta opaskoiraa.
Tämän lisäksi näkövammaliitot ovat vaatineet kovempia rangaistuksia kuskeille.

Koulutus on tarpeen. Tuorein julkisuuteen asti päässyt tapaus tapahtui Leicesterin kaupungissa, kun Charles Bloch ei päässytkään tilaamansa taksin kyytiin. Hänen tyttöystävänsä kuvasi tapahtumat kännykällään. Kuljettaja kieltäytyi ottamasta heitä kyytiinsä, sillä hänen uskontonsa kuulemma kieltää koiran pääsyn autoon. Kuski tilasi toisen kyydin Blochille ja ajoi sitten pois paikalta. Taksifirma antoi pikaisesti potkut kyseiselle kuljettajalle. Aivan oikein.

Eikä tuo ollut ensimmäinen kerta, kun Bloch joutui uskontoon perustuvan syrjinnän kohteeksi. Toivottavasti se oli viimeinen kerta.

5 comments:

Ana said...

Kuule, ihan Suomessakin näkkäri joutuu vastaavan syrjinnän kohteeksi mm. taksien taholta. Mikä on hiton kummallista, sillä autoa tilattaessa on kyllä tiedossa että asiakas on näkövammainen ja mukana on koira.

Hierojani on sokko, ja olen kuullut enemmän kuin yhden pöyristyttävän tarinan opaskoiran kanssa liikkumisesta.

Anonymous said...

Ja mikähän uskonto oli kysymyksessä? Make

Timo Lampi said...

Ne kuskit ku ei ota koiraa kyytii pelkää niitä koiria. Kun tilaan kyydin, ilmotan että koira on mukana. En tosin oo näkövammanen että sen takia koiraa tartten.

Jonna Stiina Mononen said...

Terkkuja Baijerista! Olen sokea Saksan-suomalainen ja jo kahdeksantoista vuotta opaskoiran onnellinen omistaja sokeuteni takia. Muutama viikko sitten olin matkalla joulumarkkinoilta kotiin. Satoi kuin aisaa ja oli kylmä, joten päätin ottaa juna-asemalta taksin. Avasin oven. Kuski alkoi karjua, että "seis, seis, koira ei saa tulla." Aksentista päätellen hän oli turkkilainen, joten syy on aivan selvä: uskonto kielsi. Hän sai nähtäväkseen suomalaisen keskisormen ja kuultavakseen muutaman valitun sanan. Onneksi Jonon seuraavassa autossa oli fiksu, venäläinen kuski. Tätä kulttuuri/uskonto-blaablaata olen saanut kuulla lukuisia kertoja. Saksassa on vallalla ns. Hausrecht, eli koiran, myös opaskoiran, saa heittää ulos, jos liikkeen omistaja niin määrää. Ikävä kyllä sokoilla ei Saksassa ole vielä yhtä hyviä oikeuksia kuin Suomessa. Mutta parempaan päin ollaan menossa. Hyvä kirjoitus, kiitos siitä!

Matsoni said...

Koiran kanssa kulkeminen on melko mielenkiitoista Suomessa. Kuvasimme eräälle asiakkaallemme (koiraruokafirma) yritysvideota, jossa käveltiin koirien kanssa kansallispuistossa. Nopeasti saimme huomata, ettei koiraa saa pitää vapaana siellä!