1.7.16

Kalastuskiintiöt ja avaruusörkit


Avaruusörkit. Miten ne liittyvät asiaan? Warhammer 40K universumissa avaruusörkkien ainoa tarkoitus on sotia. Keskenään jos ei ole muita vihollisia saatavilla. Mutta heidänkin joukoissaan vallitsee suuri viisaus. Koska elämän tarkoituksena on sotia, ei heidän kannata täysin jyrätä ja tappaa kaikkia vihollisten sotilaita. Keitä vastaan he sitten huomenna sotisivat?

Tämä viisaus on joillekin ihmisille lähes mahdotonta omaksua. Liikakalastus on mainio esimerkki siitä. Asia ilmestyi tutkalleni, kun tuoreet keskustelut Euroopan unionista ja sen pakottamista säädöksistä, kielloista ja lakikokoelmista herättävät tunteita. Kalastuslaivoja seilaa maailman merillä yli kolme miljoonaa kappaletta. Niiden pyyntimenetelmät ovat kehittyneetn teknologian mukana, joten yksi laiva pystyy poimimaan merestä valtavia määriä syötävää.

Brexit-kohun aikana havaitsin eräitä puheenvuoroja, joissa perusteltiin Euroopasta lähtöä myös EU:n kalastussäännösten välttämisellä. Britannialla pitäisi olla oikeus päättää miten paljon heidän kalastuslaivastonsa kalastaa maailman merillä. EU-byrokraatit eivät saisi enää sanella rajoituksia siihen kuinka paljon saarvivaltakunnan kuniinkaallinen kalastuslaivasto kalastaa! Ja sehän on ihan hyvä periaate, jos britit eivät yhtään välitä kalastettavien kalojen loppumisesta.

Siksi haluan takoa muutaman sanan minua huolestuttavasta aiheeesta.

Liikakalastuksen haitat ovat tulleet ilmi ympäri maailman meriä. Ja valitettavasti toistuvalla tavalla vuosikymmenestä toiseen. Samoilla alueilla jatkuva liikakalastus pienentää kalakannat olemattomiin. Saalis jää surkeaksi, joten kalastajat seilaavat uusille alueille. Jotka kalastetaan samalla tavalla tyhjiksi. Joten kalastajat seilaavat kauemmaksi. Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan -sanonta menetti merkityksensä ajat sitten, sillä eurooppalaiset kalastuslaivastot seilaavat Afrikkaan asti. Vastineeksi uusista kalastusalueista afrikkalaiset valtiot saavat avustuksia. Eli ostamme heidän kalakantansa. Yksi etu asiassa onneksi on. Eurooppalaiset laivastot eivät ryöstökalasta sillä tahdilla mitä paikalliset laivastot tekivät vielä 80-luvulla. Näin asian pitäisi ainakin teoriassa toimia, mutta kalakannat ovat supistuneet entisestään. Laillinen kalastus on itsessään liian rajua ja aiheuttaa vieläkin useita ongelmia. Mutta niitä pyritään ratkaisemaan.

Ihmiskunnalle tyypilliseen tyyliin ongelma tiedostetaan vasta sitten, kun se näkyy ruokakauppojen pakastealtaissa. Eli kun tarpeeksi moni kalakanta on imuroitu merien pohjasta kokonaan pois toipumiseen riittävistä määristä. Sitä ennen meillä on vielä pienen pieni mahdollisuus varmistaa, että merien kalakannat pysyvät kalastettavassa kunnossa myös sadan vuoden päästä. Tai korvaamme kalojen sukupuuttojen takia aterioita herkullisella meduusahyytelöllä.

Ilmiö hupenevista saaliista ei jäänyt huomaamatta 1800-luvulla. . 1930-luvulla säädettiin säännöstelyä kalastustapoihin sekä merestä nostettavien kalojen vuosittaisiin määriin. Siitä lähtien säännöstely ja lait ovat pyrkineet entistä suurempiin rajoituksiin kalasaalin määrään. Tämä saa ammattikalastajat ärtyneeksi. Heidän elinkeinonsa on avoimen hyökkäyksen kohteena, kun poliitikot tekevät näitä päätöksiään kiintiöistä. Onneksi nykyään yhä useampi kalastaja ymmärtää, että kalastuksen sertifiointi ja rajoittaminen turvaavat kalastajien ammatin. Varoittava esimerkki on mm. kanadalaisten kalastajien pakko laittaa rukkaset naulaan, kun turskakanta kuihtui oikeasti olemattomiin. Sukupolvia jatkunut kalastajien ansiotyö loppui.

EU:n paneeleissa on päätetty nämä kalastuskiintiöt eri valtioille. (Esim. Suomen kiintiötilanne tälle vuodelle). Entä mihin tietoon ne kiintiöiden määrät perustuvat?

Niiden pitäisi perustua tutkimustietoon ja meribiologiaan ja meriekologiaan. Merien ekosysteemejä tutkitaan ja kalakantojen kokoa mitataan vuodesta toiseen. Kuten myös pidetään kirjaa kalasaaliiden vuosittaisesta määrästä.

Mutta!

Kiintiöt lyödään voimaan lailla, jonka laativat poliitikot. Poliitikot joutuvat astelemaan polkua, joka käy niin tutkijoiden, kalastuslobbareiden, luonnonsuojelijoiden, työjärjestöjen ja tavallisten äänestäjien seassa.

Lopullinen kiintiö onkin yleensä ollut suurempi kuin mitä tutkijat ovat suositelleet. Päätös on lopulta poliittinen eikä faktoihin perustuva. Tätä voivoteltiin mm. Nature-lehdessä viime joulukuussa. Viesti liikakalastuksen vaaroista menee hiljalleen perille päättäjiin, mutta aivan liian hitaasti. Kalasaaliit pienenevät vuosittain ympäri maailmaa. Vain ne alueet, jotka on suojeltu kaikkein ankarimmilla säädöksillä osoittavat toipumista.

Merestä nostetun kalan suurin määrä, eli piikki, saavutettiin vuonna 1996. Siitä lähtien saalis on pienentynyt n. yhden prosentin tahdilla vuosittain. Se on tarkoittaa n. 1,22 miljoonan tonnin verran vähemmän kaloja verkoissa. Toisaalta se johtuu tiukentuvista kalastuskiintiöistä. Toisaalta se on kalakantojen kuihtumisen merkki. Biodiversiteetin mittauksissa havaitaan kalojen määrän väheneminen. Vaikka rajoitukset saadaan kohdalleen ja kalastajat tajuavat liikakalastuksen haitat, niin elpyminen kestää pitkään. Itämerellä turskakannan elpyminen on kaikkea muuta kuin hyvällä mallilla.

Ihmiskunta jatkaa lisääntymistään. Vaurastumisen levitessä yhä useampi haluaa ostaa myös laadukasta kalanlihaa. Kysyntä tulee vain kasvamaan. Tämä on huono yhtälö kalojen kannalta. Kesäkuussa Nature käsitteli tätä kalojen ravintosisällön tärkeyttä ihmisten ruokkimisessa. Tuoreet tiedot kertovat, että useimpien kalastusalueiden sisältö on vain supistumassa. Äärimmäisen harvoilla alueilla voidaan odottaa toipumista seuraavien 30 vuoden aikana. Ellemme osaa ja uskalla tehdä entistä kovempia rajoituksia kalastukselle. Merestä saatavan ravinnon hiipuminen tuntuu ensimmäisenä päiväntasaajan tasolla ja köyhempien valtioiden väestöissä.

 Eli jos näet poliitikon, joka argumentoi suurempien kalastuskiintiöiden puolesta kuin mitä tutkijat suosittelevat, niin katselet täyttä idioottia.

3 comments:

Anonymous said...

Ei hirveesti liity tähän, vaikka kalasta onkin kysymys, mutta oletko huomannut tämän:

https://no2need.wordpress.com/2016/07/01/nobelistit-vetoavat-greenpeaceen-lopettakaa-kasvien-geenimuuntelun-vastustaminen-2016/

Kirjoittajan poika on peräti saanut allergisen reaktion hampurilaisesta, koska ketsuppi oli tehty tomaatista, johon oli siirretty lohen geeni. Melko vilkasta mielikuvatusta, sanoisin.

PeP said...

Tätä hävitystä voisi verrata Suomen hirvikantaan. Sotien jälkeen hirvet olivat Suomessa hyvin vähissä ja vielä kuusikymmentäluvun lopussa kanta oli alle 20 000 yksilöä. Nyt kun metsästystä on säännöstelty, kanta on ollut maksimissaan jopa 140 000 yksilöä. Jokainen suomalainen hirviporukkaan kuuluva (ja useimmat muutkin) ymmärtävät säännöstelyn tarpeellisuuden. Kysehän ei siinä harrastuksessa enää ole ravinnon saannista. Jos hirvimies laskee todelliset kulunsa, tulee lihalle hintaa.

Onko kalastuksenkaan kohdalla kyse ihmisten ravinnon saannista, vai ammattikalastajien tulojen kasvattamisesta. Tilanne tuntuu olevan sama kuin Suomen hirvikannan suhteen -60 luvun lopulla. Jos kateus ei nyt viekään kaloja vesistä, niin ahneus kyllä. Kokonaan toinen asia on se, miten liikakalastus vaikuttaa merien ekologiaan yleensä.

Hirvestykseen palatakseni, meillä saattaa olla vastakkainen ongelma edessä. Hirviporukat ukkoutuvat ja moniin porukoihin ei maattomia oteta edes ajoketjuihin. Kohta vanhoja isäntiä kelkotaan pyörätuoleilla passipaikoille ja osoitetaan ammuntasektori. Vetreät nuorukaiset (kuusikymmentä+) pääsevät sentään ajomiehiksi ketjuun, mikäli omistavat maata tai omaavat hyviä suhteita.
Jos metsästys loppuisi, paisuisi hirvikanta muutamassa vuodessa yli puolen miljoonan ja sitä eivät kestäisi sen paremmin metsät kuin kolaritilastotkaan.

Kaupallinen tiedote:
Liikakalastuksesta tuli mieleen Elizabeth Kolbertin Pulizer palkittu kirja "Kuudes sukupuutto". Luen sitä jo toista kertaa ja vaikutelma eikun vahvistuu. (Jotain hyötyä iän tuomasta dementiastakin. Ihan tuoreelta tuntuu toisellakin lukukerralla :D ) Suosittelen luettavaksi kaikille, joita kiinnostaa antroposeeni elävän luonnon kannalta.

Pahoittelen mainostamista.

Anonymous said...

Päiväntasaajan maissa todellinen ongelma taitaa olla ylikalastuksen sijaan liikakansoitus, joten heidän ongelmansa taitaa olla peruste aivan muunlaisille toimenpiteille kuin kalastuksen vähentämiselle.