Sytokromi c

Sytokromi c-geeniä löytyy kaikilta elämänmuodoilta tällä planeetalla. Se sijaitsee mitokondrioissa ja on olennainen osa aineenvaihdunnassa käytettävissä reaktoissa kun hapesta otetaan energiaa. Sytokromi c:llä on myös ominaisuus joka tekee siitä mielenkiintoisen evoluution historiaa tutkittaessa. Sen sekvenssi voi vaihdella yllättävän paljon, mutta toiminta ja sytokromin kolmiulotteinen rakenne pysyvät samana. Bakteereilla voi olla todella erilaiset sytokromi c sekvenssit, mutta ne toimivat samalla tavalla. Ihmisen sytokromi c:tä on laitettu hiivan vastaavan tilalle. Se toimii hiivassa. Eli sen sekvensillä ei ole niin kriittistä merkitystä toiminnan kannalta. Noin kolmannes sen sadasta "kirjaimesta" ovat tarpeellisia. Sytokromi c:stä voisi olla olemassa tajuton määrä toimivia varitaatioita. Enemmän kuin maailmankaikkeudessa on atomeja. Käytännössä ei ole mitään syitä miksi meidän pitäisi olettaa, että jokaisella lajilla olisi erilainen sytokromi c geeni. Yksi ja sama sytokromi, tai erittäin pienin muutoksin, se toimisi kaikilla organismeilla. 

Tässä kohtaa evoluutio tulee olennaiseksi. Tuskin yllätyt jos kuulet, että ihmisen ja simpanssin sytokromi c geenillä on enemmän yhtäläisyyksiä sekvenssissään kuin ihmisen ja hiivan sytokromi c:llä. Tai ihmisen ja lahnan. Tai ihmisen ja krokotiilin. Itseasiassa ihmisellä ja simpanssilla on täysin identtinen sytokromi c geeni. Kuitenkin, havaitsemme etteivät kaikki sytokromi c:t luonnossa ole identtisiä. Niissä on variaatiota. Variaatiosta voidaan muodostaa kaava. Ja tuo kaava osoittaa etteivät variaatiot ole satunnaisia. Ne voidaan selittää yhdellä mekanismilla. Ja se mekanismi on perinnöllisyys. Lajit ovat sukua toisilleen.

Toki anti-evolutionistit voivat selittää näitä faktoja omalla tavallaan. Ihmisellä ja simpanssilla täytyy olla identtiset sytokromi c geenit jotta ne toimisivat ihmisillä. Mutta kaikki kokeet ovat osoittaneet ettei asia ole näin. 

Toinen vasta-argumentti voisi olla, että tietyt lajit tarvitsevat tietynlaisia sytokromi c geenejä ympäristönsä ja lajin ominaisuuksien takia. Esim. lentävät lajit tarvitsevat tehokkaampaa versiota. Taas kerran havaittu todellisuus on ristiriidassa selityksen kanssa. Lepakoilla on enemmän yhtäläisyyksiä sytokromi c geenissä ihmisen version kanssa kuin kolibrien vastaavassa geenissä. Pyöriäisten sytokromi c on enemmän ihmisen sytokromi c:n kaltainen kuin haiden. Jne. 

Sytokromien sekvenssit eivät ole riippuvaisia lajien elinympäristöstä, ominaisuuksista tai muistakaan asioista. Ainoastaan perinnöllisyys selittää niiden asteittaisen muuttumisen kun lajeja verrataan toisistaan riippumattomien (pseudogeenit, ERVt, ja monet muut asiat) sukupuiden kaavoihin.

Tai Älykäs suunnittelija on suurella vaivalla suunnitellut eri geenit huijaamaan niitä vertailevia tutkijoita.