Jumalanpilkka EI ole uhriton rikos

Palaan jälleen aiheeseen josta olen kirjoitellut useamman kerran.

Usein ateistien suusta saa kuulla, että jumalanpilkka on uhriton rikos. Tällä tarkoitetaan sitä, että lakipykäliin kirjattu jumalanpilkka ei saa edellyttämäänsä rikoksen kohdetta. Kinastelussa voidaan päästä lopulta siihen, että jumalanpilkka loukkaa jonkun uskovaisen uskonnollisia tunteita. Mikä voikin pitää paikkaansa. Olkoon jokaisella ihmisella täysi oikeus loukkaantua niin paljon kuin he haluavat loukkaantua siitä, että jotain jumalhahmoa tai uskomusta kritisoidaan tai solvataan. Itse ainakin nautin suunnattomasti jumalanpilkasta. Olkoon se jumalattoman katsomuksen kehumisen muodossa tai jollekin taikauskolle nauramista tai pyhiksi hahmoiksi nimettyjen vuosisatoja sitten kuolleiden ihmisten hygienian pilkaaminen.

Jumalanpilkalla on kuitenkin aivan liian usein oikeita uhreja. Oikeita ihmisiä jotka kohtaavat fyysistä väkivaltaa, uhkailuja ja kuoleman. Nimittäin jumalanpilkkaajat. Uutiset tästä ilmiöstä kasaantuvat vuosittain jopa tällä vuosituhannella. Tällaisia uhreja löytyy yllätyksettömästi niistä valtioista, joissa on jumalanpilkkalait. Eivätkä uhrit ole välttämättä ateisteja, vaan kilpailevien uskontojen edustajia.

Pakistan on hyvä huono esimerkki siitä miten pieleen jumalanpilkkalait voivat mennä. Aikaisemmin tuli jo selväksi, että jumalanpilkkalain kritisoiminen on kiellettyä. Tuomiot ovat olleet luokkaa henki pois. Pakistan menee vielä pidemmälle tänä vuonna. Sosiaalisessa mediassa tapahtuva jumalanpilkaksi tulkittu puhe ja kirjoittelu tullaan jäljittämään jopa Pakistanin ulkopuolelta. Pakistanin kansalaiset eivät siis olisi turvassa kirjoitellessaan internettiin muissa maissa. Muutama uskonnottomuutta kehuva ja uskontoja kritisoiva bloggari onkin karannut Pakistanista pois. Facebookilta ja Twitteriltä on virallisesti pyydetty apua tuollaisten jumalanpilkkaajien tunnistamisessa. Se miten nämä firmat reagoivat pyyntöihin on vielä epäselvää.

Intiassa toistuu myös murhenäytelmä, jossa nettikirjoitteli jäljitetään ja tapahtuu murha. Kuten tässä kuussa kävi ateisti H. Farookille. Kirjoittelu koettiin hengen viemisen arvoiseksi toiminnaksi.

Kävipä jopa niin oudosti, että BBC Asian Network vaivautui kysymään mikä olisi oikea rangaistus jumalanpilkasta. Heti satojen huomautusten jälkeen BBC Asian Network onneksi korjasi, että kysymys oli tarkoitettu Pakistanin asiayhteyteen. Eikä tietenkään jumalanpilkka ole rangaistava teko.

Ongelma onkin siinä miten ihmiset saavat ymmärtämään, etteivät jumalat tarvitse apua itsensä puolustamisessa. Jumalanpilkkalait julistavat kovaan ääneen jumalien heikkoutta. Moraalinen perseily näkyy myös naapuriin asti, kun huomaamme pilkan kohteen säilyvän töissä, hengissä ja harrastustena parissa, mutta pilkkaaja teloitetaan.