Kaunotar ja Homohirviö
Uusintaversio vanhasta tarinasta päätyi jälleen valkokankaalle. Tekijänä lapsiystävällisyydestään tuttu Disney. Pääosissa Emma Watson ja Dan Stevens. Tunteita, kohua ja huolta lasten aivomassoista pulpahti pintaan, kun ohjaajan haastattelussa mainittiin jotain uutta Disneyn maailmasta. Sivuhahmo LaFou kun on jollain tapaa ihastunut toiseen mieheen, eli pahiksena ja itseriittoisena tunnettuun Gastoniin. Tämä tieto herätti suurta paheksuntaa, sillä moni kuvitteli elokuvan sisältävän homosex propagandaa, joka olisi vahingollista lapsille. Jossain valtiossa vaadittiin elokuvan sensuroimista, mutta Disney piti pintansa. Venäjällä on toistaiseksi luvassa korotettu ikäraja, jotta liian nuoret eivät altistu elokuvan turmiolliselle sisällölle.
Luonnollisesti luonnottomuutta vastustettiin etukäteen joillain konservatiivisilla kristillisillä sivustoilla. Esim. vaikkapa kreationistien Answers in Genesis huomaa tarinan sisältävän hyviä kristillisiä käsityksiä parisuhteista, mutta mukana on myös synnin normalisointia. Suomessa Mitä Vittua!?-nettisivulla elokuvaa kuvaillaan termillä "Disneyn ensimmäinen LGBT-lastenelokuva". Netissä allekirjoitettiin vetoomuksia, joissa ilmoitettiin, ettei Disneylle enää löydy rahallista tukea.
Monet olivat kauheasti huolissaan maailman menosta. Mallina olkoon homodemoneita vastaan vuosikaudet taistelevan Gordon Klingenschmittin puheet.
Mikä sitten on tuo kamala kohtaus, jota ei saisi näyttää lapsille? Mikä sai aikuiset ihmiset vaahtoamaan suustaan ja näppäimistöistään?
Yhdessä kohtaa kesken laulua LaFou vihjaa olevansa ihastunut ja kaipaavan Gastonia. Loppupuolella on suuri tanssikohtaus juhlasalissa, jossa LaFou tanssii toisen miehen kanssa ja he katsovat toisiaan silmiin. And that's all folks. Ei paljasta pintaa tai eroottista kosketusta. Ei edes laulusanoituksessa kuvauksia kynttilän nuolemisesta.
Eli lopulta protestoijat ja boikotoijat vastustavat sitä, että lapset tietävät joidenkin voivan olevan ihastuneita samaan sukupuoleen. Eli he vastustavat todellisuutta. Joten paheksunta näyttää keskittyvän vain oikean maailman todellisuuden kieltämiseen fantasimaailmassa. Onko siitä sitten hyötyä lapsille, että teeskennellään homoseksuaalien olevan olemattomia. Tuskin niille alaikäisille, jotka jo kokevat kutkuttavia tunteita samaa sukupuolta kohtaan. Vaikka aikuiset kuinka haluaisivat, etteivät lapset saa sellaisia ajatuksia.
Ihmiset ovat valmiita menemään todella pitkälle loukkaantumisissaan, tietämättä mistä oikein ovat loukkaantuneet. Pidetään se mielessä kun jokin asia tuntuu kutittavan negatiivisia ärsykkeitä päässäsi.
2 comments:
Tappaminenkin on syntiä ja sen ylenmääräisen katselun on todettu vaikuttavan lapsen kehitykseen. Miksi sen normalisoinnista ei olla huolissaan?
Koska moralisointi kaihtaa logiikkaa.
Post a Comment