19.7.18

Kääntyneet eli miten ex-muslimeja vainotaan

Turvapaikanhakijoita pahoinpidellään Suomessa. Tähän karmeaan todellisuuteen liittyy monta tekijää. Yksi niistä tekijöistä on uskonnonvapaus. Tai tarkemmin sanottuna uskonnonvapauden unohtaminen.

Teologian maisteri ja toimittaja Mari Turunen perehtyi huolestuttavaan ilmiöön Suomessa. Kääntyneet - ex-musliem painostus Suomessa kirja kertoo miten yksi valtiomme vapauden pilareista joutuu nakerruksen kohteeksi. Uskonnonvapaus on uhattuna, kun uskontoaan vaihtavat ihmiset joutuvat pahoinpitelyn, tappouhkausten, kiusaamisen ja ahdistelun uhreiksi. Eivätkä pelkästään uskontoaan vaihtaneet vaan myös heidän sukulaisensa altistuvat samanlaiselle käytökselle. Nämä uhrit ovat Suomeen saapuneita turvapaikanhakijoita, jotka ovat luopuneet islamista. Enemmistö heistä kääntyy kristityiksi Suomen kirkoissa.

Turunen on haastatellut ja ottanut yhteyttä luterilaisen seurakunnan työntekijöihin. Heihin, jotka ovat aktiivisesti työskennelleet vastaanottokeskusten ja turvapaikanhakijoiden parissa. Hän haastatteli turvapaikanhakijoita. Samoin myös maassa pitempään asuneita maahanmuuttajia, joilla on kokemuksia painostuksen kohteeksi joutumisesta.

Eristäminen on yleisin ex-muslimeihin kohdistettu vainon muoto. Kristityksi kääntyneen seurassa ei enää olla vastaanottokeskuksen tiloissa. Hänen pöytäänsä ei istuta enää syömään. Tervehdyksiin ei vastata. Turusen kuulemissa vastauksissa on kerrottu, etteivät ex-muslimit enää saaneet edes kokata ruokaa keittiössä, jotta ruoka olisi rituaalisesti puhdasta. Eristäminen on yhtä kuin sosiaalinen kuolema yhteisössä. Samaa periaatetta käytetään monissa uskonoissa, sillä riski uskonyhteisöön jääneille on selkeä. Jos yksi on vaihtanut uskontoaan pois toiseen uskontoon, niin puhumalla hänelle yhteisöön jäänyt altistuu samoille perusteluilla joilla ex-muslimi lähti islamista. Tämän takia skientologeilla on disconnect käytäntö, hardcore ordotokseilla samankaltaista sosiaalista eristämistä ja jehovan todistajille ex-jäsenten karttamista. Muuten aivovirus voi levitä jäljelle jääneiden parissa.

Vainoamisen muodoista siirrytään uhkailuun. Niin yleisesti väkivallalla uhkaamiseen kuin lopulta tappouhkauksiin. Näitä esitetään vastaanottokeskusten sisällä kuin kadulla kävellessä.  Joskus joka vuosikausia Suomessa asuneet muslimit tietävät, että keskuksessa asuu ex-muslimi. He antavat samanlaisen vastaanoton kuin muut vainoajat. Sosiaalisen median kautta tieto kristityksi kääntymisestä kulkee myös pakolaisten kotimaahan.

Ex-muslimin vanhemmat saavat yhteisöltä kuulla olleensa huonoja vanhempia. Eihän lapsi olisi muuten hylännyt uskontoaan. Usein vanhemmat ilmoittivat suoraan, etteivät ole enää yhteydessä lapseensa. Eikä muukaan suvusta enää vastaa pakolaisen yhteydenottoihin. Ne harvat jotka vielä jatkavat keskustelua riskeeraavat painostusta siltä yhteisöltä jonka parissa vielä elävät.

Suomalaiset eivät välttämättä osaa edes reagoida siihen mitä vastaanottokeskuksissa tapahtuu. Me pidämme uskonnonvapautta niin itsestäänselvänä asiana. Kun vastaanottokeskuksista ilmoitetaan tappeluista, niin yksi syy tappelulle voi yksinkertaisesti olla kristityn joutuminen hakkauksen kohteeksi. Koska on nykyään kristitty eikä enää muslimi.

Poliisi ei voi tehdä mitään, jos heille ilmoitetaan uhkauksista. Se on vain sana sanaa vastaan, kuten pakolaisten parissa avustustyötä tehneet kertovat. Samoin vainottu voi kokea, että poliisille puhuminen pelkästään pahentaa hänen tilannettaan.

Pahimmillaan poliisin reaktiot ovat välinpitämättömiä. Näkökanta on nettikeskusteluista tuttu "antaa niiden tapella keskenään", kunhan eivät tappele suomalaisten kanssa. Seurakunnan työntekijöiden turhautuminen on selkeää, kun he kommentoivat miten joillakin paikkakunnilla on muita haastavampaa saada apua.

Kirjassa on mukana telkusta tuttu Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Anas Hajjar, jolta Turunen pyytää kirjeellä vastauksia ilmiöstä. Miten muslimin tulee suhtautua luopioon, eli murtädiin, joka on hylännyt islamin? Miksi muslimiyhteisö Suomessa hylkää islamin jättäneitä ja esittää tappouhkauksia? Tuleeko luopio tuomita jo tässä ajassa (eikä sitten joskus tuomiopäivänä)?  Kenelle tuomiovalta kuuluu, ja miten muslimin tulee suhtautua henkilöön, joka on jättänyt islamin ja kääntynyt kristityksi?

Kaikkeen tähän vastatakseen Hajjar pyysi aikaa. Hänen vastauksensa on pitkä. Se on lähetetty sillä vaatimuksella, että se on julkaistava kokonaisuudessaan. En kirjoita sitä tänne blogiin kokonaisuudessaan. Totean vain sen mitä Turunenkin toteaa Hajjarin vastauksesta:

"Hänen kommenttinsa vahvistavat haastateltujen kokemukset, ja samalla hän tulee paljastaneeksi, että Suomessa toimii jo yhteisön sisäinen laki, kun muslimiyhteisö ratkaisee islamin hylänneen kohtalon."

Hajjar nimittäin toteaa, että lopullinen päätös siitä miten luopiota kohdellaan tehdään "johtajuuden säännöksillä". Johtajuuden säännökset eroavat ilmoituksen säännöksistä, jotka ovat selkeämmin johdettavissa profeetan ohjeista. Johtajuuden säännöksissä on enemmän vapautta erilaisiin tulkintoihin tilanteen mukaan. Tässä tilanteessa muslimien täytyy tehdä selkeä ero sellaisen apostasian kanssa, joka on henkilökohtaisen pohdinnan tulos eikä johda sotaan muslimihallintoa vastaan. Sellainen apostasia on hyväksyttävää. Hajjar kirjoittaa, etteivät sellaiset apostasiat ole johtaneet kuolemantuomioihin.

 Hajjar muistuttaa islamin historiasta, jossa apostasia on ollut keino salata sodanjulistukseen liittyviä tavoitteita. Se oli aikaa jolloin heimot sotivat aktiivisesti keskenään myös uskonyhteisön sisällä.

 Kokonaisuudessaan Hajjarin vastausta vaivaa sama ongelma kuin siinä miten hän ei kyennyt toteamaan, ettei vaimoja saa hakata.  Missään tuossa pitkässä apostasiaan liittyvässä vastauksessaan hän ei totea, ettei uskontonsa vaihtamisessa ole mitään väärää. Eikä hän tietenkään voi kirjoittaa sellaista, koska hänen on yritettävä perustella oman uskontonsa paremmuttaa verrattuna muihin uskontoihin. Samalla pitäisi kuulostaa tasapainoiselta henkilöltä.

Itse koin pienen naurun pyrskähdyksen, kun Hajjar perustelee miksi uskonnon hylkääminen on ns. vakava asia.

"Jos henkilö on kääntynyt kristityksi tai juutalaiseksi, hän on jättänyt islamin viimeisen ilmoituksen ja valinnut aiemman ilmoituksen. Tämän vuoksi häneen eivät päde ne säännöt ja erityisasema, jotka kuuluvat syntyperäisille kristityille tai juutalaisille, kirjan saaneina kansoina. Tästä myös johtuu asian vakavuus ja se, että uskonnon valinta ei ole leikin asia."

s. 41

Hajjar kehottaa keskusteluun ja dialogiin ex-muslimin kanssa. Toivottavasti Hajjar pitää itsestäänselvyytenä sitä, että ex-muslimin vainoaminen on moraalisesti väärin. Sillä vastauksissaan hän erikseen sanoo, ettei uskossa saa olla pakkoa. Islamissa on oikeus olla uskomatta. Kunhan on pohtinut sitä miksei usko islamiin. Hajjar ei erikseen tuomitse ex-muslimien vainoamista. Sopuisalla lukemisella se johtunee siitä, ettei hänen tarvitse tuomita sitä erikseen. Koska uskossa ei ole pakkoa. Vaikka toisaalta tietystä uskosta luopuminenhan on teoriassa eri asia kuin johonkin uskominen.

Uskontonsa jättävä muslimi kokee välittömästi selkeitä haittoja. Jos hän on naimisissa muslimin kanssa, niin voimaan asti heti avioero, olkoon aviopari halukkaita olemaan vielä yhdessä. Samoin perintöoikeudet muuttuvat. Ex-muslimi ei saa periä vanhemmiltaan. Eikä häntä peritä. Kaikki tuo tapahtuu uskonnollisen yhteisön sisällä. Ne ovat yhteensopivia maallistuneen yhteiskunnan lakien kanssa, jos kaikki osapuoluet suostuvat sellaiseen. Jos eivät suostu, niin maallistuneen yhteiskunnan lait tietenkin vetävät pitemmän korren.

Toivottavasti.

Ainakin lasten huoltajuus säilyy ex-muslimilla. Tai pitäisi säilyä, mutta Turunen on kirjaan materiaalia kerätessään kuullut tapauksista joissa Suomessa asuva ex-muslimi on menettänyt lapsensa muulle suvulleen. Kaikissa näissä tapauksissa lapsensa menettäneet olivat naisia. Useat ovat joutuneet hankkimaan uuden identiteetin ja muuttamaan toisille paikkakunnille. Yhteisön silmissä lasten vieminen äideiltään on lasten sielujen pelastamista. Lapset eivät altistu vääränlaisille puheille ex-muslimina elämisestä.

Kirkkohallituksen Marja-Liisa Laihia (maahanmuuttotyön ja monikulttuurisuuden asiantuntija) kertoo kirjassa järkyttyneensä siitä mitä kaikkea paikallisseurakuntien työntekijät ovat kertoneet turvapaikanhakijoiden kokeneen. Suomalaiset papit ovat päässeet todistamaan miten vainoaminen tapahtuu. Kristityksi kääntyminen ei ole h Sen takia henkilöllisyyden salaamista tapahtuu myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä. Se tehdään kristityksi kastetun ex-muslimin kohdalla. Heidän nimiään ei tallenneta kasterekisteriin. Kastetodistus annetaan vain kastetulle. Näin varmistetaan, ettei tieto kristinuskoon kääntyneestä leviä niin helposti. Kirkkohallitus päätti tehdä näin, jotta turvallisuusriskit otetaan huomioon.

Uskonnonvapauden ansiosta minä ja muut ateistit pääsevät elämään jumatonta elämää kaikessa rauhassa. Sama uskonnonvapaus antaa ihmisille oikeuden vaihtaa uskontoaan NIIN MONTA KERTAA KUIN HÄN HALUAA. Ja siinä on sen vapauden hienous. Se suojelee kaikkia uskovaisia ja uskonnottomia. Ja juuri sen takia uskonnonvapautta ei saa ottaa itsestäänselvyytenä. Sen takia niin maahan saapuville ihmisille kuin Sipilän hallitukselle on muistutettava, että Suomessa on noudatettava Suomen lakia.

Maailmalla on seurattu ja tutkittu pitkään sitä miten kristittyjä vainotaan. Yksi kattavimmista tuoreista tutkimuksista on Notre Damen yliopiston projekti Under Ceasar's Sword. Suosittelen sitä jatkolukemiseksi.

1 comment:

Osmo Tammisalo said...

http://ihmisluonto.blogspot.com/2019/10/uhanalaiset-ex-muslimit.html

Kirjasta pari huomiota.