Britannian sisäministeriö ja Kristinuskon väkivaltaisuus
National Secular Society kertoo hämmentävästä tapauksesta. Tapauksesta joka sai jopa minun kaltaisen ateistin ja järjestäytyneitä uskontoja vihaavan miehen ihmettelemään maailman menoa.
Britannian sisäministeriön virkailija sai päätettäväkseen iranilaisen turvapaikkahakijan turvapaikkahakemuksen. Hakemuksessa oli kyse entisestä muslimista, joka oli kääntynyt kristityksi. Yksi turvapaikanhakijan perusteluista uskon vaihtoon oli kristinuskon rauhanomaisuus. Hän ilmoitti suosivansa kristinuskon ilmoitusta rauhasta, anteeksiannosta ja ystävällisyydestä.
Tämä ei kelvannut sisäministeriön virkailijalle. Hän perusteli kielteistä päätöstä laittamalla vastauskirjeeseen lainauksia Raamatusta. Hän siteerasi kohtia Vanhasta- ja Uudesta testamentista. Ne lainaukset liittyivät sotaan, kuolemaan, kostoon ja kärsimykseen. Joten kristinusko ei ole rauhanomainen uskonto. Ja täten turvapaikanhakijan päätös vaihtaa rauhanomaiseen uskontoon ei voi olla uskottava perustelu, joten turvapaikkahakemus hylättiin.
Turvapaikkahakemuksen alulle pannut virkailija Nathan Stevens tyrmistyi päätöksestä. Hän laittoi otteita sisäministeriön kirjeestä kaikkien luettavaksi Twitteriin.
Sisäministeriön virkailija onkin tehnyt pahan virheen, jonka seurauksia tullaan vatvomaan myös isoimmissa poliittisissa piireissä. Ellei päätöstä peruta nopeasti.
Ensinnäkin, kristinusko on onnistunut erittäin hyvin ottamaan etäisyyttä kaikkeen pahaan ja moraalittomaan menoon Raamatun sivuilta. Tämä teologinen taival kohti ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kunnioittavaa versiota kristinuskosta on perusteltavissa kiitettävän johdonmukaisesti. Ne moraalisesti hyvät kansanmurhat joista yritän muistuttaa evankelisia ääniä eivät ole mikään ongelma niille kristityille, jotka ymmärtävät jättää ne hyvät kansanmurhat uskonpilareitensa ulkopuolelle.
Toiseksi, uskonnon vaihtaminen ei edellytä kokonaisvaltaista perehtymistä koko teologian hienouksiin. Eihän enemmistö esim. suomalaisista kristityistä (tai sanotaanko kirkon jäsenistä) ole perehtynyt kristinuskon kirkkohistoriaan ja teologisten tuulahdusten vivahteikkaisiin tulkintaeroihin. Useat voivat jopa uskoa samanaikaisesti vaikka mihin muuhun henkiseen suuntaukseen muista valta- tai vähemmistöuskonnoista. Ja kuitenkin heitä pidetään virallisissa papereissa kristittyinä.
On täysin mahdollista, että muslimi tutustuu tuollaiseen moderniin versioon kristinuskosta. Se on erittäin helposti myös tulkittavissa rauhanomaisemmaksi uskonnoksi. Jos vertaamme sitä niihin islamin suuntauksiin, jotka ovat ristiriidassa ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kanssa. Koraanista voidaan poimia useita väkivaltaisia episodeja, suoraan profeetan määräminä tapahtumina, joita täytyy erehtymättömyyden nimessä tulkita moraalisesti hyväksi väkivallaksi. Aivan kuten kristityt ovat tehneet niiden Vanhan testamentin hyvien kansanmurhien kohdalla.
Esim. Muhammadin hyökkäysretkien aikana tehdyt vihollisheimojen mestaamiset sekä lasten ja naisten orjuuttamiset. Näille löytyy muslimioppineiden puolustuspuheita, joissa juutalaisheimojen teloittamisille keksitään moraalisia perusteluja, tai Muhammadin harteilta siirretään vastuuta pois nähtävästi moraalittomista päätöksistä.
Sisäministeriön edustajalta kyseltiin tapauksesta. Hän vastasi, ettei tuollainen uskonnon vaihtoon perustuva päätös ole yhteneväinen ministeriön linjausten kanssa. Päätöksentekoa luvattiin parantaa. Teologiset osuudet eivät sopisi sisäministeriön päätöksiin. Englannin kirkko vaati näkyvästi parannuksia sisäministeriön menoon, sillä ministeriön virkailijat eivät selvästikään ole perillä siitä millaisia uskonnollisia ulottuvuuksia ihmisten elämässä voi olla. Virkailijat eivät tiedä (tai hyväksy sitä) miten joustavia ja moneen suuntaan venyviä ihmisten uskonnot voivat oikeasti olla.
Stevens on näyttänyt myös toisesta päätöksestä miten toinen sisäministeriön virkailija oli epäileväinen kristinuskoon kääntymisen aitoudesta. Iranista pakoon pyrkivä nainen ei voinut olla aito kristitty, sillä hän oli turvapaikkahakemuksessaan kertonut, ettei usko Jeesuksen pystyvän pelastavan häntä Iranin hallinnolta. Islamin hylkäämisestä on seurauksena hyvällä tuurilla vain vankilaa ja katumuksen jälkeen vapautus. Huonossa tapauksessa hallinto teloittaa islamin hylänneet kansalaisensa. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kristittyjen ja muiden vähemmistöuskontojen asema on entistä vaikeampi Iranissa.
10 comments:
Kyseinen virkailija taisi olla liikaa lukenut Dawkinsin yms. raamatunselityksiä ja niellyt ne ihan kirjaimellisesti, kun noin vihamielisesti kristinuskoon suhtautuu. Ja lieneekö myös ollut militanttiateisti-vapaa-ajattelija-ateisti? Jos uskonto ei saisi vaikuttaa valtion virkamiehen päätöksiin, niin ei sitä saisi myöskään virkamiehen uskonnonvastaisuuskaan tehdä.
Ne perusteet, joilla tuomittiin ja tapettiin ihmisiä, eivät kuulemma ole muuttuneet - muuttumattomuus on kuulemma yksi Jumalan sanan ominaisuus. Joten ehkä kristinusko vain lepää horroksessa ja odottaa itselleen niitä "parempia" eli Lopun aikoja?
Raamatun mukaan "Lopun ajat" alkoivat, kun Jeesus astui ylös taivaaseen ja kirkon aika alkoi.
Raamattu on raamattu vaikka voissa paistais. Vanhan testamentin jumala on vainoharhainen, sadistinen kostajanarsisti, joka vaatii jatkuvaa palvontaa ja tapattaa viattomia pikkulapsia. Mutta Uudessa testamentissa on tämä rauhaa rakastava Nasaretilainen, josta kirkko on vuosisatoja vaiennut, koska hän ei oikein sopinut anekauppabisneksiin ym. keinoihin pitää kansa hiljaisena ja nöyränä helvetin peloitteluillaan. Tämän päivän kirkko jo sentään puhuu Nasaretilaisen opeista ja ne todella ovat rauhanoppeja. Islamissa kyllä hänet tunnistetaan yhtenä profeettana mutta ei siellä pärjää Muhammedille.
Sääli, että ne kaikki historiassa eläneet ihmiset, jotka olivat täysin varmoja uskossaan, olivatkin täysin väärässä. - outoa, koska eikös uskovainen ole aina oikeassa. Kuten olivat nekin, jotka olivat täysin varmoja siitä, että nyt se Jeesus tulee. Hehän olivat väärässä, koska nythän se Jeesus tulee! Siellä kaverin sädekehä näkyy horisontissa.
Täysin varmat uskostaan ovat historian saatossa kehittäneet tuhansia keskenään ristiriitaisia tapoja olla oikessa yhden ja saman oppikirjan Raamatun suhteen.
Rauhanomainen perinteinen uskonto on toki oksymoroni. Mutta ihmiset eivät, noin yleensä ottaen, ole mitään käveleviä teologioita. Siksi hyvä kristittykin olisi teoreettinen mahdollisuus. Joskin monet sanovat että viimeinen hyvä kristitty kuoli ristillä ja kaikki sen jälkeiset ovat olleet jotain syntisiä jotka ovat rikkoneet uskontonsa normeja ollen noin suoraan sanoen, jotain muuta kuin käveleviä teologioita.
Näkisin että jos muslimi kääntyy kristityksi on turvapaikanhaun syynä enemmänkin kääntyneen suojelu; Muslimit ei monissa maissa, noin karkeasti ottaen, tykkää apostaateista. Näissä maissa yritetään tehdä väkisin muslimeista sitä mitä he eivät muuten olisi. Käveleviä teologioita. Siksi ne ovatkin teokraattisia maita.
TV:ssä aikoinaan uskontotieteen prof. Juha Pentikäinen sanoi että kristinusko on väkivaltaisin sen nimissä on tapettu yli 50 miljoonaa ihmistä.
"Varokaa vääriä profeettoja; heidän hedelmistään te tunnette heidät" (Matt. 7:15-20)
Jos mennään Raamatun oppien mukaan, niin Britannian sisäministeriö oli oikeassa päätöksessään.
Pitääkö nykyaikaisessa eurooppalaisessa sivistysvaltiossa tehdä päätöksiä parituhatta vuotta vanhan uskonnollisen teoksen oppien mukaan? Mielestäni ei pitäisi.
Post a Comment