Pienenä yllätyksenä sosiaalisen median algoritmini osasi tuputtaa verkkokalvoilleni pienen annoksen kreationismia. Kansanlähetysopiston youtube-sivulla on Luominen ja evoluutio ei ole yksi kysymys, vaan monta video Niiranen & Marjokorpi podcastissa. Siinä haastatellaan apologi Aleksi Markkasta. Aleksia on ilo kuunnella. Ulosanti on selkeää ja fiksua. Eikä niin unirytmiin tuuduttavaa ASMR videota kuin Tapio Puolimatkan kuuntelu.
Pääosin mielestäni aivan oikein kuvaillut versiot luomisopista ensimmäisen viiden minuutin aikana osoittavat, että hän on kunnolla perehtynyt luomisopin variaatioihin. Teistisen evoluution ja kreationismin makuerot käydään läpi selkeästi.
Studiossa tulee pientä epäselvyyttä esiin, kun on älykkään suunnitelman vuoro. Intelligent Design on täällä Suomessa käytännössä pois haihtunut tuulahdus.
Niiranen ottaa kuuden minuutin kohdalla esiin Tapio Puolimatkan Huuhaa-palkitun Usko, Tiede ja Evoluutio kirjan. Niiranen kuvailee vuoden 2008 Huuhaa-palkintoa sananvapautta vastustavaksi palkinnoksi. Tarkemmin sanottuna sananvapauden ilmapiiriä vastustavaksi tavaksi reagoida kirjallisuuteen. Ilmapiiri "oli tunkkainen" kun näitä palkintoja jaettiin.
Jos rohkenen nostaa vastalauseen eleenä heristävän etusormeni herra Niirasen suuntaan. Huuhaa-palkintoa ei ojennettu Puolimatkan syliin vaan kirjan kustantaneen kristillisen painotalo Kustannus Oy Uusi Tie toimiston seinälle. Ansio oli näennäistieteen levittäminen. Ja juuri sitä Puolimatkan kirja sisälsi. Lukaisin teoksen läpi vasta vuonna 2012. Se oli täysin tavallinen ID-kirja, jota käytettiin juuri heidän keksimänsä kiila-strategian mukaisesti. Lisäksi Puolimatka oli iloinen kirjansa saamasta lisänäkyvyydestä, kun Skepsis nosti sen nimen otsikoihin. Mutta sittemmin ID-aihe onkin kadonnut miehen repertuaarista, koska älykäs suunnitelma koki liikkeenä omaan tieteellisen mahdottomuuteensa perustuvan lerpahtamisen. ID:n perusteella ei voi tehdä tieteellistä tutkimusta.
Kahdeksan minuutin kohdalla päästään eteenpäin aiheessa. Luonto näyttää suunnitellulta. Aletaan pohtimaan miten suunnitelmaa voidaan tunnistaa. Onkin mielestäni hyvin osuvaa, ettei ohjelmassa puhuta ollenkaan niistä IDeistien keksimistä älykkyyden jälkien tunnistamismenetelmistä.
Rikospaikkatutkimus, ulkoavaruuden signaalit, arkeologien löytämät kapistukset, jne, kertovat tieteenaloista joissa ihmiset havaitsevat suunnitelmallisuutta. Mutta tieteessä ollaan dogmaattisesti rajaamassa pois tietynlaiset älykkyydet. Avaruusoliot ollaan valmiita hyväksymään mutta ei-biologiset henkisyyttä huokuvat vaihtoehdot saavat tutkijat nyrpistämään nenäänsä.
William Paleyn kuuluisa taskukello-argumentti mainitaan. Aleksi selittää sen perusidean ja taustat ihan oikein. Jos löydät rannalta tikittävän taskukellon, niin on helppo tehdä vahva päätelmä siitä, että taskukello on kellosepän rakentama ja suunnittelema. Hän huomauttaa, että luonnosta on löydetty melkein jokainen "mekaaninen" osa. Tarranauhaa takiaisista, kuljetushihnoja solujen sisältä ja hammasrattaan hampaat kirpun takajaloista. Kerrassaan ihmeellistä. Ihmisten käyttämät mekaaniset rakenteet ovatkin olleet koko ajan käytössä eläinkunnassa. Ihmisten suunnittelema sähkömoottori haaskaa enemmän energiaa kuin bakteereista löydetyt siimamoottorit. Niillä hyötysuhde on melkein 100 prosenttia. Ja meidän pitäisi muka ajatella ettei siimamoottori ole suunniteltu!
Mutta samalla nämä havainnot ovat yhdentekevää itse argumentin kannalta evoluutioteorian valossa. Kyse ei ole mekaanisissa rakenteissa vaan siitä miten eliön perimässä niitä rakenteita muovaava koodi muuttuu, jotta erilaisia rakenteita ilmestyy. Siinä prosessissa vaikuttaa evoluutio. Kirppujen takajalkojen muotoa ei muokata viilaamalla ja kiillottamalla sekä lämpökäsittelemällä kuten kelloseppä rakentaa ja säätää taskukellon osia. Ja sitten pudottaa pinseteistään, konttaa lattialla osaa etsien, lattiaharjan hakien ja naama punaisena toivoen osan löytyvän, jotta ei olisi juuri tuhlannut koko päivän vieneen työprosessin tulosta. Ei sillä että minulle olisi koskaan käynyt niin omassa kellosepänpajassani!
Eläimen rakenteiden muotoa muokkaavat DNA:n muutokset. Se on prosessi joka ei vaadi suoraa älykästä panostusta. Siksi Paleyn kelloseppävertaus ei toimi, kun muistamme miten evoluutio toimii. Taskukello ei kokoa, öljyä ja viritä itseään, jos kellon osia ravistellaan rasiassa miljoona vuotta. DNA:n molekyylit reagoivat ja muuttuvat solujen sisällä kemian ja fysiikan lakien sanelemana. Ilman älykkään suunnittelijan ruuvimeisseleitä.
15 minuutin kohdalla Aleksi selittää lisää älykkään suunnitelman ideasta.
"ID ei tarkoita muuta kuin sitä, että eliökunnan järjestelmillä on älykäs suunnittelija. Joka selittää mistä tuli informaatio ja miksi ne järjestelmät ovat niin toimivia kuin ovat. Ei ota kantaa suunnittelijan henkilöllisyyteen."
Ihan hyvä kuvaus siitä miten IDeistit kuvailevat itseään. Samalla osoittaen miksi ID on niin hyödytön tieteessä. Heillä ei ole tarjolla mitään toimivaa teoreettista työkalua, jolla voisi selvittää biologiassa onko jokin suunniteltua vai ei. Siksi ID on jäänyt maailmankuvan tasolle. Sellaiselle tasolle jossa on tarkoituksella riisuttu pois kaikki selkeä teologinen vaatetus. Eikä William Dembskin kalsarit ole kovin viihdyttävää katseltavaa.
Kiihkeimmän kreationismin ongelmista puhutaan suoraan. Markkanen puhuu siitä miten dogmaattinen usko voi tehdä kristitystä sellaisen ajattelijan, joka joutuu hylkäämään uskonsa jos uskon peruspilari rakennetaan luonnontieteellisen argumentin varaan. Ja sitten se luonnontieteellinen argumentti osoittautuu virheelliseksi, jolloin uskolta menee pohja.
24 minuutin kohdalla aletaan keskutelemaan nuoren maailman kreationismista. Eli maailmankaikkeus on vain joitain tuhansia vuosia vanha viritelmä. Ei kuitenkaan kommentaaria siitä miten nuoren maailman kreationistit ovat yrittäneet argumentoida. Harmi.
39 minuutin kohdalla mainitaan ihmiskunnan geneettinen pullonkaula. Kaikkien naisten esiäiti on kauempana historiassa kuin kaikkien miesten esi-isä. Eli se kuuluisa mitokondrio-Eeva. Markkanen pohtii onko se selitettävissä Nooan arkin tapahtumalla, jossa Nooan suvussa olevan miehet olivat samaa sukua, mutta heidän vaimonsa olivat muista suvuista ja sitä kautta suorempaa linjaa Eevaan. Näin meidän geneettinen historiamme sopisi mainiosti Vanhan testamentin ilmoittamiin tapahtumiin.
Kristillisessä podcastissa puhutaan tietenkin kristillisestä näkökulmasta siitä miten erilaiset kreationismin suuntaukset toimivat uskon kannalta. Teologiset ongelmat ja muut episteemiset pohdinnat olivat ihan mielenkiintoista kuunneltavaa. En vaan saa niistä inspiraatiota kirjoittaa sen enempää. Oli ilo huomata, etteivät edes modernit kristityt vaivaudu seulomaan läpi älykkään suunnitelman sisältöä.
Huomasin olevani täysin valmis kuuntelemaan lisää Markkasen puheita. Toivottavasti nykynuorison uskonnollinen siipi kuuntelee enemmän hänen kaltaisia kristittyjä kreationismin suhteen kuin sitä vanhempaa koulukuntaa. Kuten Pekka Reinikaista ja Matti Leisolaa. Kauheeta! Näinkö se tapahtuu? Annan pikkusormen apologialla ja vie koko käden.
No comments:
Post a Comment