Hallintarekisteri - vaikea valinta

TL;DR Hallitus ajaa viranomaisten vastustamisesta huolimatta Suomeen hallintarekisteriä. 

Hallintarekisterin hyödyt= Pörssi vilkastuu ja Suomeen virtaa rahaa sijoitusten muodossa, kun kansainväliset pankit pääsevät edullisemmin maamme osakemarkkinoille. Tämän takia rikkaiden ihmisten etujärjestöt ajavat hallintarekisteriä.

Hallintarekisterin haitat= Veronkierto muuttuu entistä helpommaksi ja verorahoja jää saamatta. Tämän takia Verohallitus ja poliisi vastustavat hallintarekisteriä. Myös tämän takia epärehelliset rikkaat ajavat hallintarekisteriä.


Olet varmaan altistunut viime aikoina uutisissa pyörivälle kohulle hallintarekisteristä. Hallituksessa kuohuu ja kiehuu, kun perussuomalaisten persuin persu Timo Soini ei hyväksy ehdotusta hallintarekisteristä. Onko se vain populistista itkuporkua vai asiallista huolestumista? Tällä kertaa sanoisin, että Soini on aivan oikealla asialla. Eikä hän ole yksin vastustamassa hallintarekisteriä.
Samaa vastalausetta toistavat niin talousrikospoliisi, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Verohallinto kuin talousasioihin keskittyneet tutkivat toimittajat.

Käytännössä kaikki ne tahot jotka taistevat veronkiertoa ja muuta finanssikeplottelua vastaan (eli toimintaa josta aiheutuvat kansakunnallemme vuosittain satojen miljoonien menetykset koko veropottiin. Tämä on fiskaalista harmaata taloutta.

Kyseessä on isot summat. Verohallituksen selvityksen mukaan juuri relevantin pointin kannalta verorahoja haihtuu Suomesta ulkomaisen kierrätyksen kautta n. 200 - 500 miljoonaa euroa vuosittain. Jos osakeomistuksen piilottaminen tehdään entistä helpommaksi, niin tuo summa tulee vain nousemaan.

Muualla maailmalla trendinä on avoimempi omistussuhteiden järjestely. Syy on helppo ymmärtää. Viimeisin maailmanlaajuinen talousromahdus kun merkittävältä osalta salailun syytä. Iso-Britannia järjestää arvopapereiden läpinäkyvyyden takaamiseksi KAIKILLE avoimen yhteisen rekisterin. Omistussuhteet pääsisi siis tarkistamaan Matti Meikäläinen sekä hänen kirjekaverinsa John Smith. Smashing! Samoin Yhdysvaltojen kongressiin tulee lakialoitteita, joilla pyritään vain lisäämään omistussuhteiden läpinäkyvyyttä. Mutta keskitettyyn tietorekisteriin pääsisivät käsiksi vain viranomaiset. G20-maat julistivat myös entistä avoimemman tiedonsaannin tärkeyttä nimenomaan tässä asiassa. Kun lainsäädäntöä ja arvopaperikeskusten järjestelmiä on uusittu eri valtioissa, niin ne ovat ottaneet käyttöön suoran omistuksen mallia. Juuri sitä mallia joka on hallintarekisterin vastakohta.

Se jos mikä on täysin toiseen suuntaan Suomen hallituksen linjan kanssa. Hallitus ajaa omistussuhteiden pimittämistä. Saarivaltiossa ja muualla ollaan oikeasti ottamassa ryhdikkäitä ja varmoja askeleita veronkierron, rahanpesun sekä järjestäytyneen rikollisuuden kitkemiseksi. Kotimainen ehdotus hallintarekisteristä taas näyttäisi tukevan kaikkea tuollaista toimintaa. Joten mitä helvettiä Suomessa oikein tapahtuu?

En toki tiedä kaikkia yksityiskohtia, mutta se mitä olen asiasta selvittänyt tähän asti on erittäin huolestuttavaa. Lakiesitys hallintarekisteristä kun näyttäisi tukevan juuri sitä mitä poliitikkojen julkisissa puheissa on pyritty estämään.

Jotain suuntaa siitä miten ja miksi tätä hallintarekisteriä ajetaan kertonee se miten jopa Valtiovarainministerin selvitys kuvailee tilannetta. Selvitysraportti "Arvopaperien moniportaisen hallinnan  ja hallintarekisteröinnin laajentamisen  taloudelliset vaikutukset" vuodelta 2010 on todella pitkä, mutta lukemisen arvoinen. Selvityshenkilö professori Eva Liljeblom kauppakorkeakoulu Hankenista kiteyttää olennaisen alustukseen. Hallitusrekisterin tavoitteena on kustannussäästöjen lisääminen arvopaperien säilytyksessä, kasvava palvelutarjonta arvopaperimarkkinoilla, sekä yleensäkin  arvopaperimarkkinoiden kehittäminen parempaan suuntaan.

Mutta kenen kannalta parempaan suuntaan? Johdanto antaa siitä pientä vinkkiä.

Suomessa verotus muodostaa esteen listautumiselle ja kannustaa huonosti riskinottoon.

Tuon voisin melkein tulkita tarkoittavan, että verotuksen poistaminen esteenä lisäisi listautumista ja samalla siis piristäisi arvopaperimarkkinoita. Josta päästään siihen miten veronkierto on yrityksen kannalta erittäin hyvä asia, sillä näin yritys pääsee tahkomaan enemmän rahaa osakeomistajilleen.

Selvitykset siitä miten transaktiomaksujen pienentyminen saavat kurssit nousuun ovat varmasti myös ihan paikallaan. Mitä pienemmät kulut firmalla sitä enemmän jää viivan päälle voittoa. Tavoitteena on supistaa kaupankäynnin kustannuksia Helsingin pörssissä. Se houkuttelisi lisää ulkomaisia sijoittajia, joten pörssi piristyisi huomattavasti. Kaupankäyntivolyymi lisääntyisi. Ja se lopulta lisäisi verotuloja. Hallintarekisteriä lobbaava Finanssialan Keskusliitto nostaa tämän pointin useasti esiin kirjoituksissaan:

Järjestelmän päätarkoitus on mahdollistaa kustannustehokas pääsy Suomen osakemarkkinoille. Ilman hallintarekisterijärjestelmää hyvin moni arvokas sijoitus suomalaisiin pörssiyhtiöihin jäisi tekemättä.

Valtiovarainministeriö kuvailee kotimaisille sijoittajille tarjottuja vaihtoehtoja näin:

• Suora omistus: Arvopaperin sijoittajan omistukset kirjataan hänen omissa nimissä olevalle arvo-osuustilille, jota pidetään arvopaperikeskuksessa.
• Arvopaperien moniportainen hallinta (hallintarekisteri): Sijoittaja antaa kirjata omistamansa arvopaperit  pankin nimissä olevalle arvo-osuustilille. Pankki voi antaa arvopaperit edelleen säilytettäväksi toiselle pankille tai sijoituspalveluyritykselle, jolloin säilyttäjiä on ketjussa useita.

Sanomatta jää, että moniportainen hallinta tarkoittaa selvityskustannusten nousua. Suomeksi se tarkoittaa valtion kulujen lisääntymistä. Eli tarve verotuksen lisäämiselle vain nousee. Pankin viedessä arvopapereita toiselle pankille, kertyy myös askeilta ja duunia kun viranomaiset yrittävät selvittää kuka omistaa mitäkin arvopaperia.

Hetkinen!

Moniportainen järjestelmä kuitenkin mahdollistaa omistussuhteiden selvittämisen. Se edellyttää ns. shareholder indentification  -palveluiden käyttöä. Kyseinen palvelu selvittää vaikkapa osakeyhtiöiden osakkaiden nimilistoja ja muuta selvitystyötä työkseen. Sellainen on esim. Euroclear. Samaisen firman Euroclear Finland on todennut, että hallituksen ehdottama hallintarekisteri tekisi omistussuhteiden salaamisen mahdolliseksi.

VM:n mukaan ’poikkeussääntöä esitetään käytettäväksi, jotta pörssiyhtiöiden osakkeiden yleisöjulkisuus voitaisiin ylläpitää Suomessa vähintään nykytasolla’. Ehdotus ei kuitenkaan johda tähän tavoitteeseen. Ehdotus lähtee siitä, että suomalaisten sijoittajien suomalaiset osakeomistukset tulisi erotella yksilöllisesti, mutta vain kotimaisessa arvopaperikeskuksessa ja vain kun tietyntyyppiset palveluntarjoajat tarjoaisivat säilytyspalvelun sijoittajalle. Velvoite ei koske ulkomaisia arvopaperikeskuksia ja siten tietojen toimitusta koskevat velvoitteet eivät ulotu ulkomaisiin toimijoihin, vaikka näin on annettu ymmärtää. 

Lisäksi ehdotus sallisi tällaisen uuden yksilöllisesti asiakaserotellun arvo-osuustilin hallintarekisteröinnin sekä sen, että tällaisen tilin tilinhaltijana voisi olla oikean omistajan sijasta säilyttäjäpankki.

Näin toteaa siis firma, jonka toiminta on tällaisten rekisterien sisällön selvittäminen. Johon hallintarekisteriä ajavat tahot toteavat, että veronkierto tietoja salaamalla on mahdollista Suomessa jo nykyisen systeemin aikana. Joka on aivan totta, mutta itse joudun ihmettelemään miksi luoda järjestelmä joka tekee veronkierrosta vain helpompaa.

Euroclear muistuttaa myös, että veronkierron mahdollistava järjestelmä sisältää omat riskinsä niille jotka lähtevät leikkimään harmaalla taloudella piilottamalla omistussuhteensa:

Säilyttäjäpankin konkurssissa tai kilpailuttaessaan säilyttäjäpankkeja sijoittaja ei pystyisi siirtämään tiliä toisen pankin operoitavaksi, koska hän itse ei olisi tilinhaltija.
--- Asiakaskohtaisesti erotellun tilin sijoittajansuojaa koskevat keskeiset tavoitteet eivät toteutuisi (eroteltavuus ja siirrettävyys).

Eli voit säästää jättämällä veroja maksatta Suomessa, mutta kun homma menee reisille niin se myös menee kunnolla reisille. Hallintarekisteriä tarjotaan vaihtoehdoksi nykyisen monopolin tilalle. Näin sijoittajilla olisi mahdollisuus käyttää moniportaista hallintaa nykyisen suoran omistuksen mallin sijaan. Kaiken hallintarekisterin kehumisen jälkeen olisi siis paikalla muistuttaa, että sijoittajan harteille asettuu sijoittajariski, jota suoraan omistukseen turvautuvilla ei ole. Taikasanat sille miten kova kolaus sijoittajariski voi olla olkoon Lehman Brothersin konkurssi, jonka keinottelulla piiloteltiin vaikka mitä omistussuhteita.

Hallituksen puolustuspuheet hallintarekisterin tarpeellisuudelle eivät näyttäisi mitenkään kestäviltä. Euroclear Finland jatkaa.

”Valmistelun yhteydessä ei ole otettu huomioon sitä vaihtoehtoa, että tavallista sijoittajan nimissä olevaa arvo-osuustiliä voidaan hallinnoida tarvittaessa myös moniportaisesti, ilman hallintarekisteröintiä. Hallintarekisteröinnissä on kyse siitä, että oikean omistajan sijasta osakasluettelolle merkitään hallintarekisteröinnin hoitajan tiedot. Hallintarekisteröinnin käyttö tulee tarpeelliseksi vain sellaisessa tilanteessa jossa useamman omistajan arvopapereita säilytetään samalla tilillä (laarimuotoinen hallintarekisteri), koska oikea omistaja ei ole ko. tilin haltija.”

Jos tarkoituksena olisi lisätä kustannussäästöjä arvopaperien säilyttämisessä (kuten Valtiovarainministeriön teettämässä selvityksessä kerrotaan), niin se olisi mahdollista tuollaisella Euroclearin mainitsemalla avoimella moniportaisella hallinnalla.

Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei Euroclear Finlandin vastalausetta hallintarekisterille voi työntää sivuun vetoamalla Euroclearin haluun säilyttää monopoliasemansa Suomessa. Kyseinen firma kun on tällä hetkellä Suomen ainoa arvopaperikeskus. Monopolin murtaminen olisi täysin mahdollista ilman hallintarekisterin kaltaista järjestelmää.

Mutta, mutta, mutta! Hallituksen puskeman hallintarekisterin puolustuksessa todetaan, että avoimuus kyllä säilyy. Omistajien tiedot rekisteröitäisiin Patentti- ja rekisterihallitukseen luotavaan rekisteriin. Valtiovarainministeri selittää ratkaisua näin:

Tietoa omistuksista reaaliaikaisesti

Suomalaisten osakeomistusten omistuksen avoimuus säilyy Suomessa nykytasolla. Suomessa toimivat arvopaperien säilyttäjät rakentavat järjestelmän, johon kootaan omistustiedot säilyttäjien omista asiakasjärjestelmistä.

Järjestelmä rakennetaan kahden vuoden siirtymäajan kuluessa. Sitä ylläpitää Patentti- ja rekisterihallitus.
Tietojenkeruujärjestelmä on reaaliaikainen, joten esimerkiksi median tietojensaanti pysyy nykytasolla, kun säilyttäjä toimii Suomessa.

Tarkalleen tuossa kerrotaan suomalaisten osakeomistusten avoimuuden säilymisestä. Mikä onkin aivan totta. Mutta entäpä jos suomalainen sijoittaja antaa ne arvopaperinsa ulkomaisen pankin omistukseen, ja pankki vie sen eteenpäin toiselle pankille jossain toisessa maassa? Eli mitä tapahtuu kun arvo-osuustili on lopulta ulkomaisen pankin, vakuutusyhtiön tai etävälittäjän nimissä?

Järjestelmään ei saada tietoja ulkomailla olevista säilytyksistä, koska Suomen lainsäädännöllä ei voida säätää muiden maiden järjestelmistä.

 Kekkonen sanoisi tässä kohtaa jotain repäisevää tunareista.

Mutta, mutta, mutta! Valtiovarainministeriön tiedote antaa ymmärtää, että viranomaisten mahdollisuudet selvittää omistussuhteita eivät muuttuisi.

Viranomaisten tietojensaantia turvataan

Säilytysmuoto ei heikennä viranomaisten tietojensaantia silloin kun säilytykset ovat Suomessa. Viranomaiset saavat samalla tavalla tietoja suorista omistuksista ja moniportaisesta säilytyksestä.

Hienoa, mahtavaa ja kaikki hyvin valtakunnassa! Entäpä taas siinä tapauksessa, kun Seppo Sijoittaja on antanut arvokirjansa ulkomaisten pankkien arvo-osuustileille? Eli juuri niissä skenaarioissa joita hallintarekisteri mahdollistaa kotimaisille sijoittajille.

Uudistus vaikuttaa viranomaisten tietojensaantiin ulkomailta, koska ulkomailla toimivilta säilyttäjiltä ei välttämättä saada omistustietoja siinä laajuudessa kuin kotimaisilta toimijoilta. Syynä tähän on EU-säännösten puuttuminen.

Veronkiertoa epäilevän poliisin on käytännössä mahdotonta saada näitä tietoja, jos omistustili on maassa jonka kanssa Suomella ei ole sopimusta tietojen toimittamisesta. Hyvällä tuurilla hän saa tietää vain omistusta suorittavan pankin nimen. Ei alkuperäistä suomalaista sijoittajaa. Ja kuinkas sattuikaan, juuri tällaisille paratiisisaarten pankkien tileille maksetaan Suomesta ihan kivasti korkoja. Markku Hirvisaari kertoo tilanteesta Taloussanomien artikkelissa vuodelta 2013.

Vuonna 2008 Suomesta maksettiin ulkomaille 1,8 miljardia euroa lähinnä joukkovelkakirjalainojen korkoja. Korkotulojen saajia oli huomattavan paljon maista, joiden kanssa Suomi ei ollut sopinut korkotulojen saajia koskevien tietojen toimittamisesta.
– Vuonna 2008 ei ollut hirveä määrää maita, joiden kanssa ei ollut verosopimusta. Aika innokkaasti ovat paratiisisaarten kahvilanpitäjät suomalaisiin joukkovelkakirjalainoihin sijoittaneet.

Mutta, mutta, mutta! Valtiovarainministeriö myös huomauttaa valvonnan pysyvän samanlaisena hallintarekisterin aikakaudella, jopa ulkomaisten omistusten valvonnassa. Media panikoi aivan turhaan ja talousrikostutkijat voivat nukkua rauhassa.

Mitä tehdään, jotta viranomaiset saisivat tietoja ulkomailta?
Riskiä veroviranomaisten tiedonsaannin heikkenemisestä vähentää kansainvälinen automaattinen verotustietojen vaihto, jota viranomaiset alkavat tehdä vuoden 2017 alussa. Tietojenvaihto ehtii siten alkaa ennen kuin arvopaperin moniportainen hallinta laajenee kahden vuoden siirtymäajan kuluessa.

Todellakin! EU-maat viimeistelevät systeemiä, jossa viranomaiset pääsevät käsiksi ulkomaisten omistustietojen sisällöstä. Ja se on hieno asia. Ongelma siis ratkeaa kuin itsestään vuonna 2017. Todella hienoa.

*hörppäisee teetä*

Meidän vain täytyy toivoa todella hartaasti, ettei yksikään veronkiertoa harkitseva sijoittaja hoksaa laittaa omistustaan kirjoille sellaiseen maahan, joka on näiden sopimusten ulkopuolella.

Jopa Valtiovarainministeriön selvitysraportissa (s. 69) huomioidaan, että veroviranomaisten tiedonsaanti on lopulta mahdollista vain, jos säätelylainsäädäntöä päivitetään vastaamaan hallintarekisterin aiheuttamien rajoitusten kiertämiseksi. Yhteenveto sivulla 79 kertoo olennaisen selkeästi:

Moniportainen hallinta vaikuttaa veroviranomaisten tiedonsaantiin, koska  suora tiedonsaanti arvo-osuusrekisteristä ja välittäjien raporteista ei tule antamaan tietoa kaikista suomalaisomistajista. Viranomaisten tiedonsaantia moniportaisessa järjestelmässä tulisi pyrkiä samalla tehostamaan.

Toteutuuko sellainen päivitys sitten joskus? Ehkä. Ehkä ei.

Samassa selvitysraportissa kommentoidaan veronkierron mahdollisuuksia hallintarekisterin kautta (s. 70).

Selvää on, että moniportaisessa hallintaketjussa sijoittaja voi piiloutua syvemmälle sellaisen etävälittäjän hoidettavaksi, jolla itsellään ei ole suoraa raportointivelvollisuutta Suomen veroviranomaisille. Toisaalta verovelvollinen on vastuussa siitä, että raportoi itse tiedot veroviranomaisille, ja tekee rikoksen jättäessään sen tekemättä. Talousrikollisuudesta saadut tuomiot vaikuttavat lisäksi kiristyneen moneen muuhun  rikosmuotoon verrattuna.

Probleema onkin lopulta siinä miten verottaja selvittää mitä verovelvollinen oikeasti omistaa. Tietenkin verolaki määrää, että Suomen kansalainen on velvollinen ilmoittamaan tiedot veroviranomaisille. Jos sijoittaja sijoittaa suoraan ulkomaille tai käyttää ulkomaista välittäjää, niin verottaja joutuu vain luottamaan sijoittajan rehellisyyteen. Se ei poikkea nykyisestä järjestelystä.

Valtiovarainministeri Alexander Stubb väittää ettei hallintarekisteri helpota tietojen salaamista. Hän on selkeästi väärässä. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Stubb voi olla oikeassa vain jos entuudestaan veroparatiiseina tunnetut valtiot suostuvat ripeästi noudattamaan samoja säännöksiä mitä EU-maat ajavat keskinäisessä lainsäädännössään.

Kaiken tämän vastapainoksi valtion täytyy tietenkin näytellä tekevänsä oikeasti jotain harmaata taloutta vastaan. Se onnistuu mm. kuittisirkuksen kautta, kun verotarkastajien aikaa tuhlataan levykaupoissa, divareissa tai parturi-kampaamoissa käymisellä. Sittemmin otsikoihin nousi talousrikospoliisin kampanja kuuden euron pizzoja vastaan.

Kuinka paljon Suomi sitten menettää rahaa näissä sijoitustoimintaan liittyvissä veronkierroissa? Noh, summasta tiedetään sen verran, että se on helvetin iso. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan lausunto vuodelta 2010 on merkittävä tietolaari. Markku Hirvonen, Pekka Lith ja Risto Walden kokosivat kaiken olennaisen samojen kansien väliin tekemällä Suomen kansainvälistyvä harmaa talous paperin.

Suomalaisten  kansainväliseen sijoitustoimintaan  liittyvän harmaan talouden aiheuttamat veromenetykset ovat sekä suhteellisesti että kokonaismäärältään merkittäviä. Tutkimuksen perusteella enintään joka kahdeksas luonnollisten henkilöiden kansainvälisestä sijoitustoiminnasta saatu euro ilmoitetaan verottajalle eli harmaan talouden osuus on  lähes 90 %. 

Kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvän harmaan talouden määrä vuoden 2008  tasolla on vähintään 700 miljoonaa euroa. Lisäksi Suomen valtio kärsii vuodessa 300–600  miljoonan euron veromenetykset tuntemattomille ulkomaisille saajille maksetuista osingoista. Suomesta saaduista korkotuloista vuosittain muihin verosopimusvaltioihin lähetettävien tarkkailutietojen sisältämien tulojen määrä on pienentynyt miljardilla eurolla  2000-luvun alkuun verrattuna

Juuri tuota verottajan kusetusta ollaan helpottamassa. Euroja vilisee ämpärikaupalla ohi valtiomme kassasta. Ämpäreitä kantavia veronkiertäjiä on huomattavasti vähemmän kuin antikvariaattien kuittirullia tai pizzerioiden pyörittäjiä, joten sijoitusmaailman vilunkipeliin kannattaisi kaiken järjen mukaan keskittää prioriteettinä talousrikospoliisin resurssit. Se olisi kustannustehokkain tapa kitkeä veronkiertoa ja harmaata taloutta.

Ja tässä vaiheessa kuvioihin astuu sijoitustoiminnan laillisuutta valvova Finanssivalvonta. Suosittelen lukemaan ajatuksen kanssa Jari Hanksan kirjoituksen Veronkiertotemppu & kuinka se tehdään.