Laura Huhtasaari ja ihmisen sivistys

Kansanedustaja ja perussuomalainen Laura Huhtasaari paljasti Facebookissa olevansa kreationisti.

"Kehitysopin mukaan nytkin pitäisi olla kehitysvaiheessa olevia ‘puoli-apina-ihmisiä’ jossakin, ei kuitenkaan ole. Apinat syntyvät aina apinoina niinkuin kaikki muutkin lajit. Ihminen syntyy aina ihmisenä."

JA

"Se nyt vaan on niin, että ihmiset eivät ole eläimiä, eikä eläimiä koskaan olleet. On ihan mahdoton teoria, että eläimistä tai eläimestä ajan saatossa tulisi ihminen." 

Tieto lähti kiertämään kansakunnan lehtiin. Satakunnan Kansa -lehdestä Suomen Kuvalehden kautta Iltalööpistön kurvauksella aina Ylen uutiseksi asti. Useampi fiksu kommentaattori huomautti miten Huhtasaaren käsitys kehitysopista ei oikein vastaa sitä miten asiat olisivat kehitysopin mukaan menneet. Sekä siitä miten yhteisen polveutumisen epäileminen tässä vaiheessa modernia tiedettä on käytännössä enää asiaan perehtymättömyyttä. Ainakin ne kirjoitukset joita jaksoin kahlata läpi olivat ihan asiallisia. Varmasti Huhtasaari itse sai vastaanottaa rajumpaa tekstiä Facebookin kautta.

Hän kirjoitti jonkinlaisena puolustuspuheenaan mielipidekirjoituksen, joka julkaistiin mm. Turun Sanomien sivuilla. Pyrin vastaamaan siihen sivistyneellä sävyllä.

En olisi uskonut, että nykyaikana kristilliseen maailmankatsomukseen uskovia ihmisiä halveksitaan jopa opettajankoulutuksen taholta.

Hän on joutunut jonkinlaisen parjauskampanjan kohteeksi. Kyseessä on yliopiston lehtori Lauri Kemppisen kirjoitus: Puoliapinat ja tyhmän pään ongelma. Itse kirjoitus on mainiota luettavaa, eikä Kemppinen siinä solvaa Huhtasaarta. Mutta Huhtasaari on loukkaantunut.

Ajatus sydämen sivistyksestä alkoi askarruttaa mieltäni. Sivistynyt ihminen keskustelee, ei pilkkaa. Sivistynyt ihminen omaa henkistä kypsyyttä ja avarakatseisuutta.

Todellakin. Olen aivan samaa mieltä. Sivistynyt ihminen perehtyisi haastavaan ja monipuoliseen asiaan. Varsinkin jos se on hänen oman asiantuntijuusalueensa ulkopuolella. Ja vasta sitten julistaisi jotakin jyrkkää kyseistä asiasta.

Olen kasvanut akateemisessa perheessä. Kotonani pidettiin itsestäänselvyytenä, että sivistynyt ihminen pyrkii kunnioittamaan sekä uskonnollisuutta että uskonnottomuutta. 

Minä pystyn kunnioittamaan uskonnollisuutta ja uskonnottomuutta. Haastavampaa on kunnioittaa selkeästi virheellisiä väittämiä. Näillä on selkeä ero. Uskonnollisuus on itsessään niin monivaiheinen ja -kerroksinen ilmiö, että sen kritisoimisen aloittamiseen on oltava jokin painava syy. En ole kasvanut akateemisessa perheessä, mutta ymmärrän kuitenkin kunnioittamisen periaatteen.

Luonnontieteissäkin on useita kristittyjä ja Jumalaan uskovia tutkijoita. Uskonnollisen elämänkatsomuksen omaaminen tai sen puuttuminen ei tee parempaa luonnontieteilijää, opettajaa tai kansanedustajaa.

Myös tässä kohtaa Huhtasaari on mielestäni aivan oikeassa. Luonnontieteilijän, opettajan tai kansanedustajan pätevyys ja taito selvitetään sillä miten hyvin hän hoitaa työnsä. Jos luonnontieteilijä puhuu aivan selkeästi virheellisiä asioita vaikkapa biologiasta, ja hän on sattumoisin biologi, niin syystäkin edessä on nenän nyrpistelyä akateemisessa maailmassa. Moni kristitty tekee ihan oikeaa tiedettä biologiassa. Sekä evoluutiobiologian parissa. Usko Jumalaan kun ei ole ristiriidassa elämän kehittymisen kanssa, niin oudolta kuin se kuulostaakin joidenkin kreationistien korvissa (designed by God).

En ole missään vaiheessa ollut aikeissa tehdä tieteellistä vallankumousta. 

 Tuskin yksikään kohua seurannut luuli, että sellainen olisi ollut Huhtasaaren pyrkimys tai edes mitenkään tavoitettavissa oleva aikomus.

Tieteellisen luokittelun mukaan ihminen luetaan eläinkuntaan. Minä en kuitenkaan usko, että ihmisellä ja apinalla olisi sama esi-isä. En usko siihenkään, että meillä kaikilla olisi sama kantamuoto. 

Tosiasioiden valossa Huhtasaaren usko on väärin. Tämän toteaminen ei ole loukkaavaa tai tahraa keskustelussa käytettävää kunnioitusta. Jopa uskovaiset luonnontieteilijät voisivat itse osoittaa siihen tieteelliseen aineistoon, joka kertoo meille Huhtasaaren olevan väärässä. Esim. evoluutioteoriaa julkisesti ja rajusti kritisoiva biokemian professori ja älykkään suunnitelman Big Boss Michael Behe kyllä argumentoi luonnonvalinnan rajallisuuden puolesta, mutta hyväksyy yhteisten polveutumisen luonnontieteelliseksi faktaksi.

"Strong evidence from the pseudogene points well beyond the ancestry of humans. Despite some remaining puzzles, there's no reason to doubt that Darwin had this point right, that all creatures on earth are biological relatives."

Todistusaineisto tälle löytyy ihan sieltä geeneistämme. Pseudogeenit, kromosomifuusio ja monta muuta asiaa ovat sellaisia joihin Huhtasaaren olisi kannattanut perehtyä. Ainoa looginen vaihtoehto on väittää, että ihminen on tarkoituksella luotu jekutusmielessä näyttämään siltä kuin meillä olisi yhteinen esi-isä muun eliömaailman kanssa. Tiettyjen geenien ei ole mitenkään pakko toimintansa kannalta olla juuri sellaisia kuin ne tällä hetkellä ovat. Kaikesta huolimatta niissä on identtisiä muunnelmia kuin mitä löytyy vaikkapa simpanssien vastaavista geeneistä.

Kristittynä uskon, että ihminen on luotu ihmiseksi. Ihmiset ovat sopeutuneet ja eläimet ovat sopeutuneet. Saman ”heimon” sisällä muuntelua tapahtuu, esimerkiksi jääkarhut pärjäävät omassa ympäristössään. Olisiko muuntelupotentiaali näissä karhulajeissakin ollut sattuman kaupalla ladattuna?

Termi muuntelupotentiaali on tuttu kreationistien tuotoksista. Ideana on olettaa, että eläinlajien perimässä piilee valmiina nykyisen elämän monipuolisuuden koodit. Koska muuten he joutuisivat hyväksymään karmean vaihtoehdon: luonto tuottaa tätä monipuolisuutta itsestään ilman Jumalan taikasauvaa. Tuollainen rajallinen muuntelupotentiaali pidetään kreationistien maailmassa mikroevoluutiona.

Yliopistojen tärkein tehtävä on tutkiminen, tieteen tekeminen ja sen opettaminen. Tiede kehittyy haastamalla. Evoluutioteoria on selitysmalli, ei kiveen hakattu totuus. 

 Taas Huhtasaari onnistuu olemaan oikeassa. Evoluutioteoria on tällä hetkellä se selitysmalli, joka kykenee parhaiten (ongelmistaan huolimatta) selittämään havaitsemaamme elämän monimuotoisuutta. Tällä hetkellä ei tieteen saralla ole horisontissa mitään muuta teoriaa, joka kykenisi samaan.

Tiede korjaa itseään ja tiede lakkaa olemasta tiede, jos siitä tulee uskonto. Mikä tänään on totta, voi huomenna olla epätosi. Tällä hetkellä opetetaan niitä asioita, joita tiede tänään pystyy parhaiten todentamaan.

Juuri tämän takia olisi niin hienoa vihdoinkin kuulla Huhtasaarelta, että mikä hänen mielestään mättää näissä geeneihin, paleontologiaan, vertailevaan anatomiaan, ja moneen muuhun asiaan perustuvissa evoluutioteorian perusteluissa. Toistaiseksi en ole onnistunut löytämään häneltä sellaisia tuotoksia tai puheita.

Uskonnollisen elämänkatsomuksen omaaminen tai toisaalta sen puuttuminen ei tee parempaa tai huonompaa luonnontieteilijää. Koulussa opettajat noudattavat opetussuunnitelmia, oli opettaja sitten kristitty, skientologi tai ateisti.

Jälleen kerran voin vain nyökkäillä.

Universumin ja elämän synnyn perimmäinen syy on mysteeri. On vaikea uskoa, että se olisi tapahtunut ei mistään, ei kenenkään toimesta ja ilman syytä, sattumalta. 

Luonnontieteissä on useita kristittyjä ja Jumalaan uskovia tutkijoita. Eräs tähtitieteilijä sanoi ennen eläkkeelle menoaan ”ei auta muuta kuin uskoa Jumalaan”.

 Se että joku on kristitty ei tarkoita, että hän olisi oikeassa väittäessään ettei ihmisillä ja apinoilla ole yhteistä esi-isää. Toki hän voi jatkaa sellaisen väitteen esittämistä, mutta näillä näkymin hänellä ei ole sen tueksi mitään tieteellistä materiaalia.

Huhtasaaren Uusi Suomi -blogissa väki yritti selvittää onko hän hylännyt myös geologian tarjoaman tiedon maailmamme historiasta. Parissa kommentissa tiedusteltiin kuinka vanhana hän pitää planeettaamme ja ihmiskuntaa. Vastaus kertoo ainakin minulle kaiken tarpeellisen siitä kuinka paljon luonnontieteistä on hylätty Huhtasaaren sivistyksessä.

 Ei edes yksinkertaista toteamusta siitä, että tietenkin maapallo on huomattavasti vanhempi kuin 6000 vuotta. Todisteet vanhaan ikään ovat toisiaan tukevia läpi useiden eri tieteenalojen. Tilanne on sama kuin Huhtasaari ei osaisi sanoa onko Kuu juustoa vai ei. Tulkitsen Huhtasaaren ympäripyöreän vastauksen uskovaisten parissa käytetyksi koodikieleksi siitä, että hän on nuoren maailman kreationisti.

Joudun lopettamaan kirjoitukseni tähän. Muuten kirjoitustyylini voi muuttua liian sivistymättömäksi.