Trollauksen tiede

 Trollaus on taide. Valitettavan usein se on nettikeskusteluissa kuitenkin pelkkää tuhmuuksien ja loukkausten heittelyä. Sellaista verbaalista ö-öön heittelyä, joka onnistuu kaikilta alaikäisiltä. Pätevämpi trolli tekee ilmoituksia, joissa on löydetty kadonnut lemmikkieläin, mutta kuvassa on supikoira. Tai kysyy suomi24-palstalla mukamas viattomasti miksi hamsteri meni hiljaiseksi kun kuivasit sen pesun jälkeen mikroaaltouunissa.

*muistelee menneitä* Aaaah. Klassikoita.

Nykyään pyrin jättämään tuollaisen reaktioiden kalastelun pelkästään kreationistien tai huuhaa-väen palstoille. Siellä yleensä esitän räikeästi liioitellun version vaikkapa luomisuskon jostakin väittämästä. Testaan osaako/uskaltaako kukaan heistä huomauttaa, että olen väärässä vai lähdetäänkö siellä mukaan. Tuolla tavalla olen saanut kalastettua mm. Patmos-lähetyssäätiön Pasi Turuselta varmistuksen siitä, että jotkut kansanmurhat olivat hyviä. Fiksuna miehenä hän tajusi heti sen jälkeen, ettei aiheeseen kannata palata missään julkisesti.


Ilmiönä trollaus on haitannut asiallista keskustelua internetin julkisten keskustelupalstojen julkaisusta lähtien. Eipä ole poissuljettua, että sanomalehdet sulkevat kommentointimahdollisuuksia sivuiltaan. Keskustelut kun tahtovat kuumentua ja tunteet valuvat jäteviemäriin. Adminin tehtävät ja vastuut eivät millään riitä tuhansien ja tuhansien viestin seurantaan. Siksi olisi hienoa, jos trollauksen ehkäisemiseksi osattaisiin tehdä jotain. Se edellyttää tietoa trollauksen yleisyydesta ja leviämisestä.

Joukko uteliaita tutkijoita halusi selvittää kuinka tarttuvaa trollaava käyttäytyminen on netissä. Cornell ja Stanford yliopistojen väki laati kokeen. Kasaan saatiin 667 osallistujaa. Aluksi heille annettiin kirjallinen testi, joka oli joko helppo tai vaikea. Heiltä tiedusteltiin tunnetilaa ja olivatko he väsyneitä vai virkeitä, vihaisia tai masentuneita. Sitten he saivat lukea artikkelin ja siihen liittyvän keskustelun. Luonnollisesti vaikeamman testin suorittaneet olivat ärtyneemmässä tunnetilassa.

Kaikki heistä näkivät saman artikkelin, joka oli luotu pelkästään koetta varten. Osallistujien täytyi kirjoittaa ainakin yksi kommentti artikkelin kommenttiosastolle. Sekä saivat halutessaan vastata aikaisempiin kommentteihin. Tässä kohtaa jotkut osallistujat näkivät kommenttiketjun, jonka alussa oli kolme etukäteen kirjoitettua trollaus viestiä. Toiset näkivät ketjun joka alkoi kolmella neutraalilla kommentilla. Kaikki saivat suorittaa kokeen haluamaansa aikaan ja viikonpäivänä.

 Trollaus on aktiivisinta maanantaina. Ja iltaisin. Joten nettiä kannattaa vältellä siihen aikaan. Lauantaiaamu on kaikkein rauhallisinta kirjoitteluaikaa. Noin 35 prosenttia helpon testin tekijöistä ja neutraalien aloitusviestien lukijoista kirjoitti trollausviestin. Puolet vaikean testin tehneistä TAI trollausviestejä kommenteissa nähneistä kirjoitti itse trollausviestin. Vaikean testin tehneistä JA trollausta nähneistä 68 prosenttiä näpytteli myös lisää trollausta.

Lisäksi havaittiin, että ilmiannettujen viestien kirjoittajat innostuivat kirjoittamaan lisää ilmiantoja aiheuttavia viestejä. Myös sellaiseen keskusteluun osallistuminen, jossa oli mukana ilmiannettuja viestejä, lisäsi trollausviestien kirjoittamista.

Trollaukselle altistuminen vahvistaa huomattavasti todennäköisyyttä, että kirjoitat trollausta. Trollaus ruokkii trollausta. Negatiivisia tunteita sisällään pitävät surffaajat ovat vapaamielisempiä tunteidensa ilmaisussa, kun ympäristössä on nähtävissä negatiivisesti latautuneita kommentteja. Kannattaa siis suosia keskustelupalstoja, joissa tuollainen tarkoituksenmukainen reaktoiden triggeröinti on jätetty vähemmälle. Ellet ole niitä ihmisiä, jotka nauttivat trollaukselle altistumisesta. Keskustelun taittuessa syöksykierteeseen on sen pelastaminen usein mahdotonta.

Kaikkein murheellisinta löydöissä oli se, että kuka tahansa voi epäsopivassa tilanteessa lähteä peikkoilun tielle. Neuvoisin tuollaisessa tilanteessa vähintään panostamaan omalaatuiseen ja innovatiiviseen provosointiin. Netti on valmiiksi pullollaan tyhjänpäiväistä roskan toistamista.



Anyone Can Become a Troll, American Scientist, May - June 2017