"Tarina niistä jotka muuttivat Raamattua ja miksi he tekivät niin."
Misquoting Jesus nousi New York Timesin Bestseller-listalle vuonna 2005 ja aiheutti pienoisen keskustelun siitä kuinka paljon voimme luottaa Raamatun teksteihin, ja erityisesti Uuteen Testamenttiin. Keskustelu ei tainnut rantautua Suomeen asti.
Luin tätä kirjaa suurella innolla. Jopa kriitikot kehuvat sitä miten Ehram on koonnut kansantajuisesti ymmärrettävään muotoon raamatun tutkijoiden työssä olennaisia työvälineitä. Kriittistä tekstin arviointia, muinaisten tekstien vertailua, käännösten tarkastamista ja vaikka mitä. Usein kirjan kritiikki on sitä, että Ehrman ei oikeastaan kerro mitään uutta. Kirjassa mainitut asiat ovat olleet raamatun tutkijoiden tiedossa jopa vuosisatoja. Mutta kirja onkin tehty sitä varten, että myös muutkin kuin akateemisen uran hankkineet partaiset ihmiset olisivat tietoisia samoista asioita. Kuinka moni on lukenut Raamatun kannesta kanteen? Okei. Kuinka moni on lukenut ne sivut kansien välissä? Vähemmän käsiä. Kuinka moni on lukenut latinankielisen version? Tai kreikkalaisen? Tai heprealaisen?
Koska sain tilattua toisen painoksen Misquoting Jesuksesta, pääsin nauttimaan Ehrmanin haastattelusta joka on lisätty kirjan loppuun. Sen lopussa hän listaa ne asiat jotka haluaa välittää lukijalle:
- Meillä ei ole alkuperäisiä Uuden Testamentin tekstejä. Ainoastaan kopioita. Yli 5000 kopiota kreikankielisenä, eli sillä kielellä jolla ne alunperin kirjoitettiin.
- Monet näistä kopioista ovat vuosisatoja nuorempia kuin originaalit.
- Kaikki nämä kopiot sisältävät virheitä. Niin suuria kuin pieniä, sillä kirjurit muuttivat (joko tarkoituksella tai vahingossa) tekstejä.
- Suuri enemmistö näistä muutoksista on merkityksettömiä, eivätkä ne ole tärkeitä niiden jakeiden kannalta joista niitä löytyy.
- Jotkut ovat kuitenkin erittäin merkittäviä. Joskus jakeen tai peräti koko kirjan tarkoitus muuttuu sen vaihtoehtoisen"alkuperäisen" tekstin mukaan jonka perusteella tekstin kopioinut henkilö on päättänyt tehnyt työtään.
- Nämä päätökset ovat joskus suhteellisen yksinkertaisia ratkaisuja, mutta joissain tapauksissa ratkaisu ei ole helppo. Ei edes tutkijalle joka on työskennellyt ongelman parissa vuosikaudet.
- Tämän takia UT:ssa on olemassa monia kohtia joiden alkuperäisestä tarkoituksesta kiistellään vielä tänä päivänä. Ja joissain kohdissa emme saa koskaan tietää mitä alkuperäisen tekstin kirjoittaneet halusivat meille kertoa.
On olemassa monia syitä ja motivaatiota lisätä, poistaa tai muokata tekstiä. Usein kyseessä on ollut vain virhe. Virheet olivat paljon yleisimpiä vanhempien tekstien joukossa,eli ensimmäisen vuosisadan lopulla ja toisen vuosisadan aikana. Syy on selvä. Kirjapainoa ei oltu vielä keksitty. Kaikki kirjat kopioitiin hitaasti ja työläästi, kirjain kirjaimelta, käsin. Ja ensimmäiset kristityt eivät olleet korkeasti koulutettuja. Lukutaito oli harvinaista. Muinainen kreikkalainen kirjoitus ei käyttänyt isoja tai pieniä kirjaimia. Välimerkkejä ei ollut. ELITEKSTIÄJOUTUILUKEMAANAJATUKSENKANSSA.
Käsikirjoituksia kopioitiin seurakuntien keskuudessa omalla ajalla, omaan käyttöön. Evankeliumit ja Paavalin kirjeet kopioituun samalla periaatteella. Eli ensimmäiset kristityt tekstit olivat tasoltaa kaikkea muuta kuin ammattilaiskirjureiden tekemät tekstit. Kirjureiden taso parani vasta sitten kun kristityt onnistuivat käännyttämään oppineita ihmisiä kristityiksi. Ja vasta silloin ilmestyivät ensimmäiset kristinuskon puolustuspuheet.
Mutta mistä ne virheet sitten tulivat? Kopioija on hypännyt rivin yli. Kahden lauseen loppu on samanlainen, ja huolimaton ja väsynyt kirjuri jatkaa kopioimista väärästä kohtaa. Kreikkalainen kirjain vaihtuu toiseksi ja sanan tarkoitus vaihtuu.
Joskus tekstiä on harmonisoitu toisen evankeliumin mukaiseksi selvän virheen takia. Kirjuri on huomannut ratkaisevan eron tekstissä vanhojen käsikirjoitusten välillä. Joskus jakeen paikka on vaihtunut. Ensin se on jätetty pois, ja myöhemmin kirjuri lisää sen tekstin marginaaliin, josta seuraava kirjuri lisää sen takaisin tekstiin.
Teksti muuttui useilla eri tavoilla.
Ja myös tekstin muuttaminen teologisilla perusteilla oli totta. Milloin UT paranneltiin, jotta juutalaiset saataisiin pahempaan valoon. Olivathan he murhanneet Jeesuksen. Naisten asema oli alkukirkossa hyvä. He saivat opettaa ja olla osana seurakunnan aktiivista toimintaa. Tämä johti peräti naisten nimen muokkaamista miesmäiseksi nimeksi, vaikka sellaista nimeä ei ollut olemassa (naisapostoli Junia --> miesapostoli Junias). Pakanat jotka olivat kriittisiä ja pilkkasivat uuden uskonnon pyhiä tekstejä ottivat esiin Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen liittyviä ristiriitaisuuksia(niitä on tallella vieläkin) joita ensimmäiset amatöörikirjurit eivät olleet huomanneet. Gnostilaiset väittivät omaa versiota UT:n teksteistä ainoiksi oikeiksi, joten proto-ortodoksisen kirkon piti vahventaa omaa kantaa. Kiistat siitä oliko Jeesus kokonaan tavallinen ihminen, puoliksi Jumala/puoliksi ihminen vai kokonaan jumalolento, tai kaksi eri olentoa, jne saivat aikaan hienosäätöä. Alkuaikoina oli monta eri versiota siitä minkälainen Jeesus oikeasti oli. Se oppi jonka me tunnemme on se, joka on selvinnyt karsinnoista vuosisatojen aikana.
Ehrman esittää useita esimerkkejä, ja nekin ovat vasta alkua. Eri luvuissa otetaan esiin ne metodit joilla tutkijat ovat päätyneet johtopäätöksiinsä, ja missä kohtaa on vielä epäselvyyttä. Opin lukuelämyksen aikana paljon tekstikriittisyydestä ja siitä mihin vanhimmat käännökset perustuivat. Kääntäjät ja kirjurit ovat olleet ihmisiä, joten tekstien inhimillisyys ei ole mikään yllätys.
Ehrman koki teini-iässä herätysuskonnollisuuden ja kiinnostui Raamatusta. Hän päätyi opiskelemaan Moody Bible Instituten joukkoihin. Hänestä tuli teologi. Hänelle opetettiin, että Raamattu on Jumalan Sanaa. Jokainen kirjain erehtymättömästi totta. Kaikki sanat ovat jumalallisen johdatuksen tulosta. Vasta opiskelun aikana hänelle selvisi, että kenelläkään ei ole alkuperäisiä käsikirjoituksia. Tämä herätti Bartin kiinnostuksen muinaisten tekstein tutkimiseen. Edessä oli useiden kielten opiskelua. Hän jatkoi opiskelia Wheatonin korkeakoulussa, aineena englannin kirjallisuus. Siellä hän sai ensimmäiset vaikutteet vähemmän fundamentalistisesta tulkinnasta.
Kaiken kaikkiaan, tarina on mielenkiintoinen. Ehrman osaa keventää monimutkaista aihetta, ja selittää ymmärrettävästi logiikan jonka varassa hän on tutkinut käsikirjoituksia.
Nykyään hän on agnostikko, mutta kuulemma se ei johdu Raamatun tutkimisesta. Agnostisuus johtuu siitä,että hän ei ole löytänyt vastausta pahuuden ongelmaan.
Top 10 värssyä joita ei ollut alkuperäisessä UT:ssä!
Näitä lisäyksiä ei löydy vanhimmista teksteitä, vaan ne ilmestyivät keskiajalla, vuosisatoja myöhemmin. Parhaiten tunnetut englanninkieliset versiot Uudesta Testamentista ovat King James Bibleen perustuvat, ja se perustui alkuperäisiä tekstejä tuoreempiin käsikirjoituksiin.
Joh 5:7
Joh 8:7
Joh 8:11
Luuk 22:44
Luuk 22:20
Mark 16:17
Mark 16:18
Joh 5:4
Luuk 24:12
Luuk 24:51