Otsonia sisään, HIV ulos

Aamulehden mielipidepalstalla Suomen happituotteen edustaja Pekka Lahtinen pääsi paljastamaan lääketeollisuuden ja tiedemaailman salaisuuden. Kun uutisissa on kohistu kantasolusiirroilla parannetusta hiv-potilaasta, niin se ei olekaan mikään uutinen Lahtisen kaltaisille ihmisille. Lienee viisainta kopioida Lahtisen kirjoituksen olennaisinta kohtaa.

Kysymyksessä ei kuitenkaan ole ensimmäinen parantunut hiv-potilas. Iltalehti kirjoitti etusivulla 2.6.1995, että "hiv-potilas sai puhtaat testitulokset". Sama lehti kirjoitti 19.2.1996, että hiv on pysynyt potilaasta kateissa jo kahdeksan kuukautta.

Kyseinen suomalainen potilas parannettiin käsittelemällä verta kolmiatomisella hapella eli otsonilla. Raporttien mukaan maailmalla on otsonihoidoilla saatu useita satoja hiv-positiivisia potilaita hiv-negatiivisiksi. Kun kantasolusiirtoon liittyy sivuvaikutuksia ja jopa kuolleisuutta, ostonihoidot ovat osoittautuneet hyvin turvalliseksi hoitomuodoksi.

Luonnonaineena otsonilla ei ole mahdollisuutta saada patenttia ja lääketehtaat eivät siksi ole kiinnostuneita siitä. Lääkärit eivät myöskään saa hoitomuodosta koulutusta. Rahako on se, joka ratkaisee?

Pekka Lahtinen

Pahuksen lääketehtaat ja heidän loppumaton ahneus! He olisivat voineet parantaa tuhansia ja tuhansia hiv-potilaita. Miten tässä näin pääsi käymään? Pikainen tiirailu Suomen happituotteen sivuilla paljastaa, että happiterapian hämmästyttävällä teholle löytyy peräti "tuhansia lääketieteellisiä tutkimuksia ja artikkeleita."

Minun ei tarvitse haaskata aikaa pohtimalla otsoniterapian toimintamekanismia virustartuntojen parantamisessa. Kansalaisten tarvitsee vain tarkistaa arvostetun PubMedin tietokannasta minkälaisia tuloksia tämä luonnollinen, vaaraton ja huipputehokas hoitomuoto on saanut maailmalla. Papereita on tuhansia, joten joudun käyttämään tarkkaa hakua. Naputtelen hakukenttään: ozone therapy hiv.

Tulokset: 12 paperia. Kaikki yli kymmenen vuotta vanhoja.

En edes rajannut hakua vaatimalla kaksoisokkotutkimuksia. Mitäs PubMedistä sitten löytyi.

Ensimmäinen paperi käy läpi aikaisempia koeputkissa suoritettuja kokeita otsonilla. Niissä havaittiin, että otsoni estää hi-viruksen toimintaa. Mutta Lack of efficacy of ozone therapy in HIV infection paperin kirjoittaneiden mielestä asiaa kannattaa tutkia. He tekivät pienen kokeen hiv-potilailla.

While in the lay press there have been many undocumented claims that OpAHT is effective in HIV-1 infection, the possibility that a supplemental oxidative stress may accelerate disease progression by enhancing HIV-1 replication in vivo has not been tested before. Although the present study analyzed a limited number of patients, repeated measurement of relevant virologic markers indicated that ozone therapy carried out with an accurate and reliable method neither improves nor worsens the dynamics of HIV-1 replication.

Suomeksi: otsoniterapia näyttäisi olevan yhdentekevää hiv-potilaiden hoidossa. Heidän tekemä mittaus oli kuitenkin erittäin pienellä otannalla tehty.

Listan toinen paperi on vain pohdintaa aidsin hoidosta.

Kolmas paperi Hepatitis C and human immunodeficiency virus infection following ozone autohaemotherapy tarkastelee otsonin pumppaamista potilaan vereen eli autohemoterapiaa. Kolmelta potilaalta imetään verta 50 - 100 ml. Se käsitellään otsonilla. Veri pumpataan takaisin. Itse tutkimuspaperissa ei kuitenkaan tarkasteltu otsniterapian tehoa. Sen sijaan siinä pääteltiin miten virustartunta levisi likaisen neulan takia. Huonosti tehty autohemoterapia oli todennäköisin taudinlevittäjä. Hupsista. Muistakaa vaihtaa neuloja.

Neljäs paperi tarkastelee otsoniterapian mahdollisia sivuoireita.

Viides paperi ei ole tutkimus otsoniterapian tehosta.

Yhdeksäs paperi näyttäisi nimen perusteella käsittelevän hoidon tehoa.

Kymmenes paperi vertaili otsoniterapian tehoa:

The use of ozone therapy is reported to be effective in a variety of viral illnesses, including HIV disease. We performed a phase I study of ozone blood treatments in 10 patients in whom no significant toxicity was observed. Three patients with moderate immunodeficiency showed improvement in surrogate markers of HIV-associated immune disease. A phase II controlled and randomized double-blinded study was initiated comparing reinjection of ozone-treated blood, and reinjection of unprocessed blood for 8 weeks, followed by a 4-week observation period. Ozone had no significant effect on hematologic, biochemical or clinical toxicity when compared with placebo. CD4 cell count, interleukin-2, gamma-interferon, beta 2-microglobulin, neopterin and p24 antigen were also unaffected by both treatment arms. In conclusion, ozone therapy does not enhance parameters of immune activation nor does it diminish measureable p24 antigen in HIV-infected individuals.

Suomeksi: Ei.

National Center for Complementary Alternative Medicinen listoilla ei edes ole julkaistuja otsoniterapiaan liittyviä tutkimuksia. Kyseinen laitos sentään perustettiin vaihtoehtohoitajien kampanjoimana tutkimaan vaihtoehtohoitoja.

Lahtinen mainitsi, että otsonihoitoja vierastetaan virallisen lääketieteen puolella. Viranomaiset ovat jopa antaneet varoituksia otsoniterapiasta. Yksi tapaus tapahtui Yhdysvalloissa, jossa syöpäpotilas oli autohemoterapiassa. Hänen verenkiertonsa sai otsonia kolmena peräkkäisenä päivänä kahden viikon välein. Ensimmäisten käsittelyjen jälkeen potilaan oireet pahenivat. Otsoniterapeutti totesi oireiden tarkoittavan syöpäsolujen kuolemista. Hoito toimii!

Valitettavasti syöpäpotilaan oireet pahenivat lisää. Hän sai verenvuodon vatsaan. Kolme viikkoa myöhemmin potilas kuoli sairaalassa.

Otsonigeneraattoreiden myyjiä vainotaan Yhdysvalloissa. FDA on jopa takavarikoinut joitakin räikeimpiä väitteitä esittäneiden aparaatteja.

Lahtisen puheet "hyvin turvallisesta" hoitomuodosta ovat tietenkin totta, kunhan hoitomuodossa muistetaan vaihtaa puhtaat neulat eikä otsonia lasketa injektioneuloilla vääriin paikkoihin. Kun prosessi tehdään oikein on asiakas turvassa. Tosin täytyy huomauttaa, että näitä otsoniterapeutteja on ympäri maailmaa, eivätkä kaikki ole selvinneet ilman puoskareiden aiheuttamia kuolemantapauksia.

On aivan ymmärrettävää, että Suomen otsoniterapeutit joutuvat antamaan asiakkaille allekirjoitettavaksi suostumuspaperin.

Otsoniterapia.netissä kerrotaan tarkemmin tuosta suomalaisesta hiv-potilaasta.

Kyseessä ei ollut ainoa suomalainen otsonihoitoja saanut HIV-potilas. Tämän lisäksi tietojeni perusteella ainakin neljä suomalaista HIV-potilasta on saanut otsonihoitoja. He kaikki ovat kuulopuheiden mukaan saaneet helpotusta oireisiinsa, mutta kellään muulla tulokset eivät ole olleet tätä tasoa. Se, voidaanko HIV-potilasta parantaa otsonihoidoilla, on silti mielestäni toisarvoista. Loistavia tuloksia ei tietenkään voi luvata, mutta itse en yllättyisi niistäkään. Jo pelkästään se, että kaikki sekundaariset oireet lievenevät tai katoavat, on täysin riittävä syy käyttää otsonia. Hoitomuoto on turvallinen ja varsinkin pitkällä tähtäimellä myös edullinen, joten mielestäni kannattaa ainakin yrittää.

Otsoniterapialle on kertynyt tuhansia julkaistuja papereita. Ne ovat kuitenkin hajallaan pienten julkaisujen sivuilla ympäri maailmaa. Laajat meta-analyysit hiv-potilaiden hoidosta otsonilla ovat vielä hakusessa. Kokeilen selata alan kirjallisuutta, jos sieltä löytyisi relevantteja tuloksia. Vinkkejä otetaan vastaan.