28.10.13

Antti Roine strikes back with a vengeance

Mielipidekirjailija Antti Roine iskee jälleen. Vuosittain uskonnosta jotakin kirjoittava herra Roine on aikaisemmin ylistänyt Älykkään suunnitelman ideaa, hieman kompastellen. Sitä ennen havaitsin hänen pohtivat elämän tarkoitusta, joka onnistuu mielekkäästi tietenkin vain Jumalaan uskomalla. Tänä vuonna Roine esittelee tasapuolisen tavan opettaa uskontoa kouluissa. Kuinkas ollakaan, se onnistuisi tuomalla tunnustuksellinen uskonnonopetus takaisin kouluihin.

Otsikkona on leikikkään filosofisesti:

Pakkouskonto merkitsee valinnanvapautta


Monilla vanhemmilla on halu tehdä päätöksiä lasten puolesta pimittämällä tietoa. Tämä on uskontojen vaikutuksen aliarviointia, uskonnot ovat vaikuttaneet ja tulevat aina vaikuttamaan ihmiskunnan historiankulkuun ja ihmisten käyttäytymiseen. Tosiasioiden pimittäminen on edesvastuutonta lasten oman ja koko yhteiskunnan kehityksen kannalta.


Todellakin. Tosiasioita ei kannata pelätä, vaan ne on kohdattava rohkean analyyttisesti koululaitoksissamme. Uskontojen historia ihmiskunnan historian lomassa on erittäin merkittävä. Kuten on sen vaikutus vielä tänäkin vuonna. Ja varmasti uskonnot ovat sitä myös tulevaisuudessa. Lupaava alku Roineelta.

Vaatimus puolueettomasta uskonnon opetuksesta on itsepetosta, koska opettajan oma elämänkatsomus heijastuu aina opetuksen sisältöön. Tästä johtuen kouluissa tarvitaan avoimen tunnustuksellista uskonnonopetusta. Opetuksen painopiste tulee olla sen uskontokunnan näkemyksissä, mihin enemmistö koulun oppilaita kuuluu, mutta tämän lisäksi myös muiden uskontokuntien edustajille tulee antaa oikeus kertoa avoimesti oma näkemyksensä.

Käytännössä tuo tarkoittaisi kristinuskon ev.lut. suuntauksen opettamista kouluissaimme tunnustuksellisesti. Sitä joutuisi opiskelemaan niin muslimit, wiccat kuin ateistit. Roine ei mainitse miten vähemmistöryhmien uskontoja opetetaan. Käydäänkö muita uskontoja läpi parin oppitunnin verran lukukaudella? Paluu menneisyyteen on polku kohti tulevaisuutta. Entäpä tämän modernin maailman tuleva tosiasia siitä, ettei kristinusko enää välttämättä ole se valtauskonto oppilaiden parissa. Miten näissä enemmistöissä opetettaisiin tunnustuksellista sekulaari humanismia, tai apateismia?

Tieteen ja teknologian nopea kehitys on luonut harhan, jonka mukaan todellisuus voidaan selittää vain tieteen avulla, eikä uskonnoille jää sijaa. Ikävä kyllä tieteen luomasta maailmankuvasta puuttuu ydin, koska jokainen tieteellinen päättelyketju päättyy tyhjyyteen, jolle ateisti on keksinyt nimen alkuräjähdys. Tiede kuvaa fysikaalista todellisuutta, mutta se ei pysty mitenkään selittämään todellisuuden henkistä ulottuvuutta, koska sitä ei voida todentaa fysikaalisten mittalaitteiden avulla.

Tieteellä on rajansa, se on selvä. Tiede on erittäin erinomainen työkalu, jos haluamme selvittää miten maailma toimii. Toki olisin erittäin kiinnostunut oppimaan siitä miten kilpailevien uskontojen selitykset todellisuudesta osataan asettaa tarkkuusjärjestykseen. Toisaalta, minulle on kerrottu että on tärkeämpää vain uskoa kuin miettiä uskon tarkkuutta näissä asioissa.

 Miten Roine perustelee tätä uskon tärkeyttä?

Henkisen todellisuuden suurin todiste on usko, joka syntyy vain henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Usko voi syntyä vähitellen tai nopeasti, mutta usein se on niin voimakas kokemus, että ihminen liittää sen automaattisesti vaikutuspiirissään olevaan uskontoon. Usein uskovien suurin ongelma on, että he eivät osaa erottaa uskoa ja uskontoa toisistaan. Usko tekee meistä veljiä keskenämme, mutta uskonnot piilottavat tämän tosiasian erilaisten rituaalien taakse ja käyttämällä samasta Jumalasta eri nimeä.

 Koska Roine uskoo, on henkinen todellisuus totta. En voi väittää vastaan, sillä tiedämme ihmisten uskovan mitä erikoisimpiin asioihin. Vaihtelevalla varmuudella. Roine selittää myös melko hyvin sen miksi lapset yleensä alkavat uskomaan juuri niihin uskontoihin joihin hänen vanhempansa uskovat. Ihmiselle tekee hyvää sosiaalisesti uskoa johonkin ympärillä olevaan valtauskontoon.

Sitten Roine kirjoittaa ateismista. Naama, saanko esitellä Palmun?

Myös ateismi on uskonto, koska ateisti ei voi tieteellisesti todistaa, että henkinen todellisuus on harhaa. Ateisti ei voi käsittää mitä usko on, koska hän ei ole sitä vielä kokenut. Meidän on kuitenkin syytä kunnioittaa hänenkin uskontoaan, jos se perustuu aitoon tunteeseen ja vakaumukseen.

 Ateismi on uskonto, todistustaakan heivaaminen, ex-uskovaisten nykyinen ateismi. Hienosti Roine sai yhdistettyä epäloogisuudet tiiviiseen pakettiin. Ehkä olisi tarkempaa sanoa, että ateismi on filosofia, josta voidaan lähteä rakentelemaan erilaisia maailmankatsomuksia, mutta uskonnoksi sitä on vaikea muotoilla. Ehkä kinastelu tästä aiheesta menee liiaksi semantiikkaan. Se miten olen aina nähnyt, tulkinnut ja mieltänyt ateismin näin ateistina, on ettei epäusko jumalolentoihin ole tarpeeksi kattava uskonnoksi. Eri asia ovat sitten nämä sekulaari humanismit ja muut hienoudet.
 Toinen kohta menee todistustaakan heittämiseksi vastapuolen harteille. Suosittu tekniikka ja aloittelija ei ehkä heti näe mitä Roine teki. Hän voi uskoa vapaasti henkiseen todellisuuteensa. Tietyllä tavalla hän onkin aivan oikeassa (henkinen todellisuus ei ole harhaa), sillä ihmisten uskomuksia voidaan tarkkailla empiirisesti (heiltä kysytään mitä he uskovat). Eri asia onkin väittää, että ne asiat joihin ihmiset uskovat ovat totta.
 Kolmas kohta ohittaa täysin erään tosiasian. Tosiasiat olivat niitä joita Roinen mielestä ei saanut pimittää, joten illuminoidaan hieman mistä kiikastaa. Useimmat ihmiset ovat uskovaisia, mutta joskus jotkut heistä menettävät uskonsa. Heistä tulee ateisteja. Tämän takia ateisteissa on ihmisiä, jotka oikeasti tietävät mitä usko on. He ovat eläneet ja kokeneet sen. Valitettavasti minä en ole tuollainen ateisti. Haluasin olla, jotta tietäisin mikä siinä uskonnossa on niin hienoa. Näyttäisi kuitenkin siltä, että Roineen käsitykset ateisteista ovat hyvin rajallisia.

Uskon todellista olemusta on mahdoton opettaa puolueettomasti, objektiivisesti tai tieteellisesti, koska mikään näistä ei pysty kuvaamaan henkilökohtaista uskon kokemusta. Usko on joko olemassa tai sitten ei – viime kädessä millään välimuodolla ei ole merkitystä.
Se mitä olen lukenut nykyisestä uskonnonopetuksesta ja elämänkatsomustiedosta kertoisi aivan toista. Taitava opettaja osaa kertoa useammasta uskonnosta ja jopa siitä miten eri ihmiset uskovat eri tavoilla. Näin ei tarvitsisi jaotella oppilaita eri ryhmiin heidän uskontonsa perusteella. Jos vanhemmilla tai seurakunnilla ei ole intoa/aikaa opettaa uskontoaan lapsille, niin sen resurssin voisi hoitaa koulujärjestelmämme kautta kaikki huomioon ottavalla tavalla. Syvästi uskonnollinen opettaja osaa varmasti myös kertoa oppilaille mitä ateismi on, jos hän on vaan pätevä opettaja. Roineen mainitsema ongelma uskonnollisesta vakaumuksesta on ongelma, jonka syy on epäpätevä opettaja. Vaatimus tunnustuksellisen opetuksen paluusta on samanlaista logiikka kuin koulukiusaajan uhrin siirtäminen luokalta toiselle.

Kellään ei saa olla oikeutta kieltää, edes omilta lapsiltaan, monipuolista ja tunnuksellista uskonnollista opetusta, koska pakkouskonto parantaa yhteiskunnan turvallisuutta samoin kuin ajokortti. Yhteiskuntamme kestävä kehitys, yhteiskuntarauha ja avoin vuoropuhelu voidaan saavuttaa vain kun tunnemme ja ymmärrämme lähimmäistemme motiiveja, uskontoja ja rituaaleja. Vain sillä tavoin voimme kehittää myös uskontoja, yhdistää niiden parhaita piirteitä ja elämänfilosofiaa; sekä löytää meitä kaikkia yhdistävä usko.

Monipuolinen ja tunnustuksellinen opetus? Siitä olen samaa mieltä, että ihmisten kannattaa perehtyi muiden uskontoihin. Sillä tavalla ymmärtää paremmin miksi nykyisessä poliittisessa keskustelussa ollaan valmiita joustamaan tasa-arvosta mm. avioliittolain suhteen, saako sunnuntaisin pitää kauppoja auki, jne. Hieman epäilyttävästi Roine antaisi ymmärtää, että ilman tunnustuksellista uskonnonopetusta Suomi olisi pulassa. Toisista uskonnoista tunnustuksettomasti oppinut oppilas olisi jotenkin epävakaampi persoona kuin tunnustuksellisesti opetettu oppilas. En ymmärrä tätä Roineen logiikkaa, mutta en ymmärrä monta muutakaan asiaa tässä maailmassa.

5 comments:

Sanna said...

Jos usko syntyy vain henkilökohtaisen kokemuksen kautta, niin koko opetus pitäs lopettaa ja jäädä odottamaan vaan niitä lasten henkilökohtaisia kokemuksia. Siemen lankeaa hedelmättömään maahan, jos sitä opetetaan semmosille, jotka ei siitä mitään tajua. Uskontojen opetus voitais liittää historian opetukseen.
Tosin tälläkin hetkellä samaan läjään on kuopuksella ympätty biologia, fysiikka, kemia ja historia, joita ne vuorotellen opiskelee...

Anonymous said...

Uskonto, mikä tahansa niistä, on ja on aina ollut pelkkä vallankäytön väline. Kaikkein helpoiten valtaa voikin käyttää juuri siten, että jos ette tee kuten sanon, tulee jokin näkymätön heppu tekemään teistä selvää. amen...

Anonymous said...

Kaksi asiaa ärsyttää uskovaisissa änkyröissä:

1) olkiukon rakentaminen tieteen olemuksesta
2) asenne jonka mukaan muiden maailmankatsomuksilla voi pyyhkiä lattiaa

Tältä pohjalta mielekäs dialogi on mahdotonta. Jos joku ei suostu leikkimään yhteisillä säännöillä, minkäs sille voi.

M.Atti said...

Antti Roine kuulostaa jokseenkin tyypilliseltä Amerikkalaistyyliseltä apologilta. Argumentitkin ovat tismalleen samat ja yhtä virheelliset.

Oma mielipiteeni on että uskonnollinen opetus kouluissa pitäisi lopettaa, tuo tehtävä saisi jäädä oppilaan vanhemmille ja sille kirkkokunnalle johon hän kuuluu jos kuuluu ja uskontojen opetusta jatkaa yleissivistävänä aiheena.

Anonymous said...

Eikö kukaan ajattele laps... eikun.

Ajatelkaapa kuinka paljon helpompaa kaikki olisi jos fundamentalistien arvot saisivat täydellisen vallan. Ei olisi typerää oikeuslaitosta joka estäisi väärin ajattelevien, seksuaalisten vähemmistöjen edustajien tai väärällä jalalla sängystä nousseiden polttamisen roviolla. Ei tarvitsisi ohjata resursseja tutkimukseen koska yksinkertaisinkin tallaaja ymmärtäisi miten maailma toimii lukemalla raamattua. Ei olisi tarvetta murehtia evoluutiosta, geologiasta, fysiikasta, matematiikasta eikä oikein mistään muustakaan koska ne ovat kuitenkin ristiriidassa sanan kanssa. Kaikki resurssit voitaisiin ohjata vääräuskoisten jahtaamiseen.