9.10.13

Suuri Nugettigate

American Journal of Medicine päätti jostain syystä julkaista vertaisarvioituna paperin (30 dollarin maksun takana), jossa pari lääkäriä oli leikellyt kahta kananugettia. Miehet olivat ostaneet nugetteja kahdesta eri pikaruokalasta. Niiden annoksista valittiin satunnaisesti yksi nugetti per ravintola. Nugetteja käsiteltiin, jotta ne voitaisiin viipaloida ja laittaa kunnon tarkasteluun mikroskoopilla. Tämä tapahtui Mississippin yliopistossa. Kas kummaa, nugettien koostumus oli juuri sellainen kuin aikaisemmat tiedot olivat antaneet ymmärtää. Niissä oli kanan ihoa, verisuonia, hermoja, jne, ja jopa lihaa about puolet. Kuten oli yleisesti tiedossa ennen tätä tutkimusta. Kuluttajasuojaryhmät, terveysviranomaiset ja itse ravintolaketjujen laadunvalvojat ovat perehtyneet nugettien sisältöön. Niiden koostumusta, ravintosisältöä, jne, valvotaan jatkuvasti. Siksi tämän kyseisen paperin tulos ei tuottanut sen ihmeellisimpiä aaltoja akateemisessa maailmassa.

 En heti usko, että joku on luullut nugettien materiaalin valittavan isomuorin keittiössä tarkasti viipaloituna, jotta paistinpannuun päätyy pelkästään parhaat palat kanojen rinnoista ja koivista. Teollinen prosessointi nugettien tuotannossa tarkoittaa sitä, että herkulliseen annokseen käytetään ns. teurasjätettä. Kanan iho on mielestäni erittäin hyvää oikein  Kanaraatojen jämät mössätään rustoineen kaikkineen, puristetaan suupalan kokoiseksi ja sitten paistetaan rasvassa. Maistuuhan se hyvälle vaikkei ole kaikkein terveellisintä ravintoa.

Olen ollut tietoinen tästä valmistusprosessista, ja kuitenkin syön niitä nugetteja jos vastaan tulee tarpeeksi herkullisen näköinen annos. No problemo. Ravitsemustieteen asiantuntijakin on avoimesti sanonut ääneen, että on eettisesti oikein syödä mahdollisimman paljon kanoista. Näin itsestäänselvä tutkimus, jonka tulos ei edes tuottanut uutta tietoa. Onneksi se hautautui muiden epämääräisten julkaisujen joukkoon.

Hahah! Ei tietenkään hautautunut.

Tutkimusryhmä järjesti pienen lehdistötilaisuuden Youtubeen ja lehdistiedote maalaa kuvaa karmaisevasta paljastuksesta.



Pian lehdistötiedote muutettiin modernin journalismin periaatteiden mukaan uutiseksi. Tyypillinen esimerkki olkoon Ilta-lööpin tapa puhua "pöyristymisestä" ja ruumiinavauksista.

Pöyristyttävintä tässä episodissa on se miten tuollainen epätutkimus on edes päässyt uutisiin asti. Respectful Insolence -blogin Orac kertoi kaiken olennaisen nugettitutkimuksen turhuudesta. Otanta oli ehkä satunnainen, mutta pelkän kahden nugettin otanta on korkeintaan viihdettä, varsinkin kun useamman teurasjätepalan tarkastelu olisi ollut niin helppoa. Korkeintaan paperista voidaan todeta, että jotkin nugetit näyttävät tuolta. Toisista ravintoloista löytyy lihaisempaa versiota. Toisista paikoista saa nugetteja joissa on enemmän rasvaa. Ja niin edelleen.

Huono tiede yhdistettynä laiskaan journalismiin. Sellainen combo saa minut nälkäiseksi. Siksi söinkin äsken pannulla paistettua kanaperäistä teurasjätettä. Viipaloidulla punasipulilla höystettynä. Oli hyvää vaikka olivat halvinta mahdollista versiota kaupan hyllyltä.

3 comments:

Sanna said...

Olisipa joku niin innokas, että suorittaisi obduktion muutamalle lihapullalle myös, alkaen Lidlin tuotteesta. Ei taatusti ole oikeaa lihaa yhtään, pelkkiä jänteitä ja rustoja ja kamaraaa. Ja vettä ja jauhoja.

Anonymous said...

Erinomaista, että tuontoeläimet käytetään mahdollisimman tarkasti hyväksi. Minusta olisi suorastaan epäeettistä, jos elukasta poimittaisiin vain parhaat palat syötäväksi ja muut viskattaisiin menemään.

Anonymous said...

Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta. Olin ihan äimän käkenä huomatessani, että yksi ruokabloggaajakin oli harvinaisen selväjärkisesti ja kovasanaisesti kommentoinut tätä kohua. Yleensä kun sen alan bloggarit tuppaavat olemaan niin kovasti luomua:
http://epatrendikasruokablogi.blogspot.fi/2013/10/kananugettien-sisalto-ja-tekopyhaa.html