27.10.13

Jumalatonta soppaa

Etelä-Carolinan osavaltiossa osataan olla avuliaita. Spartanburgin kaupungissa toimii pieni soppakeittiö, jossa jaetaan särvintä nälkäisille. Työvoima perustuu hyväsydämmisten ihmisten vapaaehtoisuudelle. Sitä tarvitaan jatkuvasti ja siksi keittiö pyytääkin vapaaehtoisia auttamaan toisia.

Paitsi jos auttaja sattuu olemaan ateisti. Keittiön johtaja Lou Landrum ilmoitti suoraan, ettei keittö tarvitse jumalattomia avustajia. Sellainen sotii vastoin keittiön kristillistä avunantoa. Upstate Atheist niminen ryhmä olisi tarjoutunut auttamaan. He saivat kuulla melko johdonmukaisen vastalauseen. Ateistit eivät saisi mainostaa ateismia soppaa litkiville. Johon ateistien edustaja vastasi, ettei heillä edes olisi sellaisia t-paitoja. Mutta periaatteesta uskonnoton ei saisi tulla rikkomaan soppakeittiön perussanomaa. Landrum on selostanut ongelman rakennetta toimittajille: Keittiön on tarkoitus palvella Jumalaa. Keittiöväki noudattaa Jumalan periaatteita. "Luulevatko ateistit etteivät vieraamme tiedä mikä ateisti on? Miksi he ovat kiinnostuneita meistä? He eivät anna yhtään rahaa. En haluaisi heidän rahojaan."

Näyttäisi siltä, että keittiön tarkoituksena ei ole ensisijaisesti auttaa, vaan käännyttää ihmisiä kristityiksi. Pelkkä halu auttaa kanssaihmisiä ei ole pätevä syy osallistumaan avunantoon. Auttajan täytyy haluta auttaa toisia miellyttääkseen Jumalaa. Miksi muuten auttajien uskonto/uskonnottomuus olisi este keiton jakamiselle? Iina Asplundilla on tarjota looginen selitys PA-facebookryhmässä:


Ateistit eivät kuitenkaan pääse taivaaseen, kun taas uskovalla olisi mahdollisuus ansaita taivaspaikkansa pyyteettömällä vapaaehtoistyöllä. Ei saa varastaa uskovaisten autettavia, hittolainen!

Upstate Atheist on aikaisemmin tehndyt yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa. Tällä kertaa he joutuivat tyytymään avustuspakettiensa jakamiseen keittiön ulkopuolella.

3 comments:

Nippe Nappe said...

Tulee aivan mieleen Christopher Hitchensin haaste: Kerro yksi moraalisesti oikeellinen asia, mitä uskonnottomat eivät voi tehdä, mutta uskonnolliset voivat.

Mustis said...

Voi herranen aika, eipä enää tiedä itkisikö vai nauraisko, silti nauratti:) Tulee mieleen myös tapaus lapsuudesta, kun joku antoi jumalanterveen uskovaiselle, mutta silti vääräuskoiselle ja kävi ottamassa sen takaisin:) Ihminen säätää ja Jumala päättää etc. Kiitos hyvistä nauruista.

Anonymous said...

Kenen tahtoa tässä oikeasti palvellaan, Jumalan, vai pikkusieluisen soppamajan johtajan? On varmaan mukavaa voida perustella syrjintä Jumalan tahdolla.