Uskonnottomat ovat toisen luokan kansalaisia, 2014 Edition
Suomea vaivaa pieni ongelma. Ongelma joka saa eräät kansalaisista näyttämään virkavallan palvelujen suhteen toisen luokan kansalaisilta. Ihmisille tärkeä asia kuin naimisiin pääseminen on hoitunut kirkkoon kuulumattomille maistraatin kautta. Hyvällä tuurilla kotikaupungin maistraatissa on ollut tavallista tasokkaampi toimistohuone, jos oikein tyylikkäämmän seremonian haluaa. Tai sitten joudutaan tyytymään ei-niin-tasokkaaseen toimistoon. Tai sitten tehdään se juhlavin ratkaisu, eli tilataan maistraatin vihkijä juhlapaikalle. Ratkaisuja on monenlaisia. Niistä löytyy toivottavasti se tarpeellinen vaihtoehto eri pariskunnille. Onhan ihmisllä erilaiset toiveet siitä miten he haluavat mennä naimisiin. Ainakin täällä Toijalassa tämä prosessi on tehty melko vaikeaksi, sillä vaihtoehtoja ei juuri ole. Tietenkin jotkut voivat liittyä kirkkoon häitä varten ja erota kirkosta kuherruskuukauden jälkeen. Näin saa näyttävät tilat ja vanhoillisimmat sukulaiset ovat tyytyväisiä.
Siviilivihkimisten yhä yleistyessä (Esim. Tampereella nykyään enemmän siviilivihkimisiä kuin kirkkohäitä) maistraatit varmasti valmistautuvat ruuhkaan toimistoissaan. Tai sitten eivät valmistaudu, kuten Ylen uutisista sain tänään lukea. Maistraatteja ollaan lakkauttamassa lisää. Jäljelle jää julkisen hallinnon toimipisteitä, joissa ei suoriteta vihkimisiä. Yhä useammalla paikkakunnalla helpoimmaksi vaihtoehdoksi taitaa tulla virkailijan tilaaminen. Kunhan maksaa hieman tuosta palvelusta, joka olisi muuten ilmaista maistraatissa.
Viraston ulkopuolinen siviilivihkiminen maksaa tätä nykyä virka-aikana 120 euroa ja virka-ajan ulkopuolella 200 euroa. Parisuhteen rekisteröinti virka-ajan tai viraston ulkopuolella maksaa 200 euroa.
Plus tietenkin virkailijan matkakustannukset tuohon päälle. Huonomman palvelun paikkaamisessa voisi harkita vihkimisoikeuden antamista myös muillekin kuin uskonnollisten yhdyskuntien edustajille. Esim. sekulaari Pro-Seremoniat voisi hoitaa siinä juhlapuheen lomassa vihkimisen virallistamisen, mutta jostain käsittämättömästä syystä näin ei vielä toimita täällä modernissa Suomessa.
Palvelun taso on vaihdellut kaupungista toiseen. Joissain maistraateissa vihkimiset hoituvat kansalaisen toivomana päivänä toimistolla. Jossain se on mahdollista vain yhtenä arkipäivänä per viikko. Vaihtelu johtuu mm. siitä miten hyvin laamannia ja käräjätuomaria on tarjolla. Nykyinen muutos ei kuitenkaan lupaa hyvää tulevan kannalta. Varsinkaan menneiden vuosien mietinnät Oikeusministeriössä antavat ymmärtää, ettei uskonnottomien tarpeita nähdä tärkeinä.
5 comments:
Miksi siinä vihkimisessä ylipäätään pitää olla sellainen riitti, että on vihkijä ja vihittävät nokakkain? Kai senkin voisi hoitaa jollain byrokraattisella kaavakkeella netissä.
Tärkeä kirjoitus tärkeästä aiheesta.
Siviilivihkimisten määrän kasvun huomioon ottaen, voisi tosiaan äkkiseltään kuvitella että suuntaus olisi päinvastainen. Melkein olen jo ehtinyt haaveksia, että kohta yhteiskunta joutuisi tarjoamaan siviilivihittäville vähän toimistohuonetta paremmat tilat. Melkein.
Yleensä tämänlaisia asioita ei "pidetä tärkeinä" ennen kuin ns. äänestäjät nostavat meteliä asiasta. Kun äänestäjät nostavat meteliä asiasta ja ovat uskonnottomia, he muuttuvat "militanttiateisteiksi".
Tuntuu että virallinen henki on, että estetiikan kokemus on yhteydessä teismiin. Että kun ei ne Jumalaankaan usko niin ei ne varmaan sitten kauneutta edes tunnusta olemassaolevaksi. Että ei mitään toimistohuoneita.
Asian takana saattaa olla sekin, että moni "vanhemmasta polvesta" pitää siviilivihkimisiä ikään kuin epäautenttisina avioliittoon menemisinä. Että oikea avioliitto on (miehen ja naisen välinen) liitto joka solmitaan kirkossa. Ja kuten moni on muistuttanut "avioliitto ei ole ihmisoikeus", "avioliitto ei ole ihmisoikeus".
Tosin käytännössä ilkeyden sijasta syynä saattaa olla raha ja ajattelemattomuus. Tosin näin vanhaksi eläessä jotenkin tuntuu että rahan merkitystäkin ylikorostetaan ja ajattelemattomuuskin on usein lähinnä jonkinlainen tekosyy. Mutta haluaisin vielä toivoa että tämänlaiset näkymät ovat epärealistisen synkkiä. Ovathan ne?
Tampereen maistraatissa on hyvät puitteet ja palvelu oli odotuksiin nähden hyvä.
Meilläkin olisi tullut aika suolaisen hintaiseksi tuon virkailijan käynti vihkipaikalla, joten suoritimme virallisen osuuden virastossa, ja "vihkimisen" pilke silmäkulmassa juhlatilaisuudessa.
Ihmeen moni pingottaa virallisen kirkollisen vihkimisen perään vaikka melkein kaikki (ainakin puheissa) on iloisia päästä itse juhlaan, kun virallinen osuus on ohi ja ylikuluneet liirumlaarumit on käyty kirkossa läpi.
Löytyy kolmea sorttia on äänekkäitä joista uskonnottomat ovat toisen luokan kansalaisia, on äänekkäitä joista uskonnolliset ovat toisen luokan kansalsisia ja on hiljaisia molemmista ryhmistä jotka kannattavat tasa-arvoa.
Post a Comment