Salajuoni - Kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon

Luke Harding kirjoitti kutkuttavan ajankohtaisen kirjan Trumpin ja Venäjän välisistä suhteista. Aikamme suurimmaksi poliittiseksi skandaaliksi nimetty tapahtuma on Trumpin vaalikampanjan henkilökunnan ja Venäjän tiedustelupalvelun yhteistyö. Sellainen yhteistyö jota he yrittivät salata. Trump-fanit luonnollisesti huutavat tässä kohtaa"fake news!", mutta synaptisilla toiminnoilla varustetut ihmiset uskaltavat perehtyä itse aiheeseen. Taustalla on vuosikymmeniä jatkunut tapahtumasarja. Tapahtumasarja jossa Trump on alunperin ollut vain yksi monista nappuloista venäläisten agenttien pelikentällä. Kokonaisuuden hahmottamisessa Salajuoni on kirja paikallaan.

Uutisissa on käyty läpi näitä asioita antaumuksella. Voisi sanoa, että Trumpin voitto pelasti monta USA:n isoista sanomalehdistä. Lehtitilaukset lähtivät nousuun, kun ihmiset halusivat luotettavampaa tietoa siitä mitä Trump tekee. Sieltä on seurattu niin vaalikampanjan teatteria, kuin virkaanastujaisista alkanutta draamaa Valkoisessa talossa. Elämme erittäin jännittäviä aikoja. Moni on ihmetellyt USA:n uutta ulkopoliittista linjaa, jossa Trump ei sanoa poikkistakaan sanaa Putinin ja Venäjän tekosista. Eikä näytä reagoivan mitenkään oman maansa tiedustelutoimien varoituksiin vaaleihin kohdistuneesta häirinnästä. Ja on toistuvasti yrittänyt lopettaa vaalikampanjaansa kohdistuvaa tutkintaa. Kuuluisimpana tekona FBI:n arvostetun johtajan Comeyn erottaminen, ja sitten tuon erottamispäätöksen julkinen sekoilu. Kaikki ei todellakaan näyttäisi olevan hyvin Washington DC:n maalla.

Kaikkien näiden ihmettelyjen helpottamiseksi Salajuoni -kirja on juuri oikeaa luettavaa. Harding kertoo minkälaiseen näyttöön väitteet venäläisten hakkerien toimista perustuvat. Merkittävin henkilö näiden tietojen esiintuomiseen on entinen MI6-agentti Christopher Steele. Nykyään hän tekee töitä yksityisellä puolella. Hän oli yksi monista alan henkilöistä, joka huomasi miten eurooppalaiset tiedustelupalvelut näkivät Trumpin ja venäläisten välillä. Euroopassa huomattiin, että rahaa ja Venäjän tiedustelupalveluun kytköksissä olevia miehiä virtasi visiitille Trump Toweriin. Samoin Trumpin vaalikampanjan päähenkilöiden suhteet ja nähtävästi yhteiset tavotteet Kremlin kanssa herättivät hälytyskelloja.

Steele keräsi tietonsa kontakteiltaan. Hän laati kuuluisan Steelen muistion, jolla yritettiin varoittaa asiaan kuuluvia tahoja rapakon toisella puolella. Kremlillä olisi kansio, joka sisältää kiristämiseen sopivaa materiaalia Trumpista. Eikä pelkästään rahoitukseen liittyvää. On jo yleisessä tiedossa, että Trump ei saanut lainaa USA:ssa sijaitsevista pankeista (koska paska bisnessmies ja velat päätyivät toistuvasti oikeuteen). Joten Trump käväisi Euroopan puolella, josta löytyi yksi lainaamaan suostuva pankki: Deutsche Bank. Joka suostui antamaan n. 300 miljoonan lainan. Kyseessä on siis sellainen pankki, joka myös pesi miljardien eurojen edestä Venäjältä vuotavaa rahaa. Näitä rahoja siirrettiin Yhdysvaltojen suuntaan. Trumpin kohdalla tapahtui miehelle tyypilliset velan maksamatta jäämiset, kun vuoden 2008 talouskriisi vei pohjan sijoituksilta. Velkoja ei suostuttu maksamaan, vaikka samaan aikaan kehuttiin Skotlannissa avattavan golfkentän rakentamiseen löytyvän ainakin miljardin verran käteisvaroja.

Eikä tilannetta ollenkaan helpottanut se miten Trumpin väki reagoi väitteisiin Venäjä-kontakteista. Ensin sanottiin vakavalla naamalla, ettei mitään tapaamisia ollut. Kun vuodot lisääntyivät, niin todettiin tapaamisia olleen, mutta niissä ei keskusteltu mistään sopimattomasta. Ei siis ole mikään yllätys, että lopulta näitä vaalikampanjan miehiä syytettiin mm. väärästä valasta, kun FBI:n väki huomasi heidän valehdelleen eri virkavallalle eri haastatteluissa. Tämä sama valikoiva ja sitkeä muistinmenetys vaivaa vieläkin Trumpin väkeä.


Mutta erikoissyyttäjä Robert Muellerin Venäjä-tutkimus on vielä käynnissä. Hänen väkensä on vaitonaista. Haasteita on annettu, pidätyksiä tehty ja kotiratsioita suoritettu. Todisteita on löytynyt, mutta niitä ei vielä paljasteta tutkinnan ollessa kesken. Yksi väkevä vihje siitä mitä on tulossa liittyy mm. siihen minkälaisia valvontalupia on tehty. FISA-oikeudessa tehty anomus ulkomaalaisiin liittyvän kommunikaation salakuuntelussa vaati tuomarin päätöksen. Sitä ei anneta ellei tutkijoilla ole tarjota tuomarille hyvää perustelua. Silloinkin saadaan vain rajatun aikajakson pituinen valvontalupa. Lisää ei saada ellei valvonnassa ole paljastunut raskauttavaa materiaalia. Muellerin kohdalla näitä eräpäiviä on tullut ja mennyt. Ja valvontalupia on uusittu.

Salajuoni on suositeltavaa luettavaa niille, jotka ovat kiinnostuneita miksi ihmeessä lööpeissä on toistuvasti Trumpin, Putinin ja FBI:n kuvia. Kirjaa lukiessani sain nauttia enemmän ajankohtaisista politiikan uutisista. Ne täydensivät kaikkea sitä mistä Salajuoni oli juuri kertonut minulle. Salajuoni on hyvä tapa saada itsensä ajantasalle Trump-skandaaleista. Tarinan loppua joudumme odottamaan vielä useamman kuukauden. Luin tämän kirjan odottaessani Wolffin Fire and Fury kirjaa. Ehkä posti tuo sen minulle lähiaikoina.