Huuhaan monipuolinen maailma tunkeutuu
moneen harrastukseen. Yliluonnollisilta väitteiltä ei vältytä
kamppailulajien parissa. Ilmiö tuntuu toistuvan samassa muodossa eri
kulttuureissa. Muinaisten taistelulajien mestarit tietävät
salaisuuksia, joilla he pystyvät kaatamaan hyökkääjiä ilman
fyysistä kosketusta. Tai vain iskemällä tiettyihin hermoihin
vartalossa. Tai hallitsemalla näkymättömiä voimia, joilla
mestarit kontrolloivat jopa eläimiä. Elokuvateollisuuden
toimintaelokuvat ylläpitävät tätä mielikuvaa perinteisten lajien
ylivoimaisuudesta. Valitettavasti jotkut kamppailulajien harrastajat
eivät aina tiedosta todellisuuden ja fiktion eroja.
Tällaisten kykyjen maine on laajaa
Kiinassa. Voimia esitellään mm. murskaamalla vesimelonien sisustat
rikkomatta melonien pintaa. Esitystaisteluissa mestarit pyörittelevät
seuraajiaan kuin märkiä rättejä. Seuroihin saadaan lisää
jäseniä, kun heille luvataan pettämättömän kamppailulajin
hallintaa. Jopa vanhusten luvataan pärjäävän ryöstäjiä
vastaan. Vaikka hyökkääjät olisivat nuorempia ja isompia kuin
vanhus.
Kiinalaisessa kulttuurissa on monia
versioita kamppailulajeista. Useimmille ne ovat tapoja terveyden
ylläpitämiseksi. Kulttuurissa on myös laajasti hyväksytty, että
kamppailulajien mestareilla voi olla erikoisia kykyjä. Mytologia
tällaisista mestareista on elänyt niin fiktiokirjallisuudessa kuin
kansantaruissa. Tarustossa yksi jos toinenkin taitava sotilas
taistelee tiensä läpi satojen vihollisten läpi.
Samoin maan menneisyys kungfun
syntypaikkana on ahkerasti käytössä turismin vetonaulana.
Shaolin-luostarin taistelevat munkit toimivat Kiinan
kulttuurilähettiläinä. Lisenssoituja Shaolinkouluja on perustettu
yli 50 maahan.
Jopa Kiinan presidentti Xi nosti
pinnalle perinteiset kamppailulajit. Jinpingin määräyksestä
kansallisidentiteetin vahvistamiseen osallistuttiin kungfun
kulttuuriperinteiden muistelulla. Se oli hänen mielestään sopiva
reaktio Hong Kongin ja muiden alueiden eripuraisuuteen. Kiinalaisen
kulttuurin ehostamisen aloitettiin monella rintamalla. Urheilun,
taiteen, arkkitehtuurin ja teollisuuden merkkipaalut olivat
näyttävästi esillä valtion tuottamissa kulttuuritilaisuuksissa.
Niihin lukeutui myös vanhojen kiinalaisten taistelulajien nostaminen
kansallismielisten ohjelmien kautta. Vuosisatoja vanhat perinteet
esitettiin muita kulttuureja viisaampina. Itsepuolustuslajien
ylivoimaisuutta ei edes tarvinnut epäillä, jos vastassa oli
moderneja länsimaisia lajeja.
Jinping on itsekin halunnut esiintyä
valokuvissa Guo Jing fiktiosankarin inspiroimissa poseerauksissa
jousen ja nuolien kera. Assosiaatio rehelliseen, uskolliseen ja
korruptionvastaiseen taistelijaan oli viisas PR-tempaus. Tämän
takia kansallismielisten taistelujajien mestareiden kritisoiminen
muuttui riskialttiiksi toiminnaksi. Kyseenalaistamalla muinaisten
taitojen mestareita, kyseenalaistettiin kiinalaisen kulttuurin asema.
Myös internetin aikakaudella
tällaisista yliluonnollisista kyvyistä levitetään materiaalia.
Jotkut seurat pyrkivät hankkimaan lisää seuraajia mainostamalla
liioitelluilla voimilla. Voimilla jotka olivat kaikkien halukkaiden
saatavilla. Sopivaan kurssihintaan. Tällaiset seurat hyödyntävät
tunnetuimpien vanhojen lajien mainetta.
Gurut ja mestarit mainostavat
hallitsevansa huimia kykyjä. Heidän oppejaan seuraamalla opitaan
taistelemaan itseään suurempia ja vahvempia vastaan. Salaiset
painepistetekniikat saavat isotkin korstot lamaantumaan vain
muutamalla taktisella ja tarkalla hermopisteisiin kohdistuvilla
iskuilla. Jotkut mestarit kehuvat hallitsevansa mystisiä voimia.
Kyyhkyset pysyvät heidän käsivarsillaan vaikka he heiluttavat
käsiään. Kimppuun käyviä taistelijoita kaadetaan ilman fyysistä
kontaktia. Tai vain kevyiltä näyttävillä työnnöillä. Jokaisen
mestarin opettamat taistelulajit ovat tietenkin myös sopivia
vanhuksille. Ja heidän oppimansa liikkeet riittävät taltuttamaan
kaikki mahdolliset ryöstäjät.
Valitettavasti ja onneksi näitä
kykyjä pääsee testaamaan vain pahimmissa tilanteissa. Virallisesti
kamppailulajien vertailu on vaikeaa. Ottelijan fyysinen kunto ja
taidot ratkaisevat enemmän kuin erilaisten oppien mahdollinen
paremmuus. Siksi otteluissa voidaan testata helpommin niitä
mahtipontisimpia väitteitä kamppailulajien mestareilta.
Tällaisia tilanteita tapahtuu kun
vapaaottelija ottaa yhteen uskomattomia väitteitä esittäneiden
mestareiden kanssa.
Vapaaottelu modernina kamppailulajina
alkoi 1990-luvulta. Se on yhdistelmä useiden eri lajien tekniikoita.
Laji on suosittu ympäri maailmaa. Paitsi Kiinassa. Vapaaottelu on
moderni ja ulkopuolinen vaihtoehto kiinalaisille kamppailulajeille.
Rajoituksia on vähemmän. Tekniikoissa ei välitetä perinteistä
tai arvostuksesta. Vain tehokkaiksi ja toimiviksi osoitetut tekniikat
pysyvät käytössä. Kiellettyä on vain pureminen, silmiin
iskeminen, sormilukot, hiuksista vetäminen sekä potkut nivusiin.
Tämä on täysin erilaista verrattuna mm. kiinalaisiin
kamppailulajeihin, joissa liikkeet on määrätty ja rajoitettu
erittäin tarkasti.
Kiinalaisen vapaaottelun pioneereihin
kuuluu Xu Xiaodong. Hän on 40-vuotias vapaaottelua itseopiskellut
mies. Nuoruudessaan Xu treenasi kiinalaisen armeijan käyttämää
potkunyrkeilyä. Xu aloitti vapaaottelun harjoittelun vuonna 2001.
Koko uransa aikana hän näki paljon
alalla olevaa huuhaata. Uusia jäseniä houkuteltiin seuroihin
huijauksilla ja liioitelluilla lupauksilla. Keskustelupalstoilla
itseään mestareiksi kutsuvat miehet kertoivat toinen toistaan
uskomattomista kyvyistään. Xu alkoi vaatia heiltä todisteita.
Yksi näistä oli taiji-mestari Wei Lei, joka puolistu sitkeästi
kiinalaisten lajien ylivoimaisuutta. Hänen mukaansa kamppailijoiden
erot iässä ja painossa ei merkitsisi yhtä paljon, kuin käytettyjen
tekniikoiden erot. Wei myös väitti, että taiji ei ole pelkästään
terveyttä ja kuntoa edistävä harjoittelulaji, vaan tarvittaessa
ihan oikea taistelun muoto. Moni taiji-harrastaja olisi hänen
kanssaan erimieltä. Internetistä kiistat siirtyivät tatamille
vuonna 2017, kun Wei suostui otteluun Xun kanssa yleisön edessä.
Taiji-mestari Wei Lei tyrmättiin kuudessa sekunnissa.
Tuloksen jälkeen useat kommentoijat
eivät pitäneet Leitä aitona mestarina. Tällöin Xu ei oikeasti
testannut taitojaan aidon kiinalaisen kamppailulajin kanssa. Nyt myös
useampi taiji-mestari oli avoimesti muistuttamassa, ettei taiji ole
tarkoitettu käytettyväksi taistelussa.
Myös Wing Tsun itsepuolustuslajin
mestari Lu Gang osallistui kiistaan. Legendaarisen Yip Manin
opetuksia hyödyntävä Lu kehui olevansa painepistetekniikan
hallitsija. Vain muutamalla tarkalla hermoihin kohdistuvalla iskulla
hän pystyisi lamaannuttamaan hyökkääjät. Xun ja Lun
kaksintaistelu tapahtui 2019. Painepistekekniikka ei toiminut. Lu
tyrmäiin alle minuutissa.
Useampi samalla tavalla itsevarma
kamppailija suostui Xun haasteeseen. Kaikkia heistä yhdisti puheet
huimista kyvyistään ja perinteisen tekniikan ylivoimasta. Kukaan
heistä ei onnistunut tyrmäämään Xuta.
Xu ei edes ole vapaaottelun
huippunimiä. Ja se on haasteiden idea. Osallistujan ei tarvitse olla
edes huipputasoa peitotakseen voittamattomien liikkeiden ja
salattujen tekniikoiden mestareita.
Xun kommentit perinteisten lajien
heikkouksista verrattuna vapaaotteluun eivät jääneet huomaamatta.
Kiinalaisten kamppailulajien yhteisössä enemmistö piti miehen
puheita solvauksina. Ylimielisenä puheena joka loukkaa vanhempien
miesten arvovaltaa kansalaisten silmissä.
Perinteiden päälle tallomisella oli
seuraamuksia. Xu joutui ongelmiin Kiinan hallinnon kanssa. Ei
varsinaisesti pidätysten muodossa. Vaan epäsuorasti sosiaalisen
luottoluokitusjärjestelmän sisällä. Matkustaminen Kiinan sisällä
tehtiin vaikeaksi. Luotijunilla matkustaminen ei onnistu, jos
kansalaisen luokitus putoaa liian alhaiselle tasolle. Xu joutuu
matkustamaan pitkiä matkoja linja-autoilla tai lähijunilla.
Moninkertaisesti enemmän aikaa vaativilla reissuilla tehtiin eri
haasteotteluihin osallistuminen joskus jopa mahdottomaksi Xulle.
Kiinan internetverkon hakukoneissa ei enää löydy Xun kirjoituksia
tai videoita. Myös mikrobloggaussivusto Weibo lopetti Xun tilin. Se
oli tärkeä tienesti miehelle, joka yrittää elättää perhettään.
Xun saama julkisuus on tuonut onneksi
esiin muita ääniä, jotka ovat valmiina kritisoimaan kungfuun
liitettyjä huuhaa-väitteitä. Muut kiinalaiset vapaaottelijat ovat
alkaneet esittämään samanlaisia haasteita. Yhä useampi uskaltaa
avoimesti sanoa, että vanhemmat kiinalaiset kamppailulajit sopivat
enimmäkseen johonkin muuhuin kuin oikeasti aggressiiviseen
sparraukseen.
Kuluvan vuoden toukokuussa
järjestettiin haasteottelu taiji-mestari Ma Baoguon ja vapaaottelija
Wang Qingmingin välillä. 69-vuotias Ma oli aikaisemmin haastanut
Xun samanlaiseen otteluun kesäkuussa 2017. Vain muutama viikko
aikaisemmin Xu oli tyrmännyt Lei Wein. Viime hetkillä Ma kuitenkin
soitti poliisit paikalle perumaan ottelun. Samoin taiji-mestari oli
useasti uhonnut haastatteluissa, että peittoaisi
vapaaotteluorganisaatio UFC:n höyhensarjan kiinalaisen mestarin.
Nerokkaana mainostempauksena Ma oli palkannut vapaaottelija Peter
Irvingin osallistumaan muutaman minuutin pituiseen näytösotteluun,
jossa Irving selkeästi toimi vain harjoitusvastustaja. Näin Ma sai
luotua mainetta arvostettuna taistelija.
Ma julisti puolustavansa perinteisten
kiinalaisten kamppailulajien kunniaa. Tällä kertaa ennen ottelua
tuomari vetosi taiji-mestariin, jotta hän osoittaisi armoa
50-vuotiaalle vastustajalleen. Olihan vastustaja vasta harrastelija
vapaaottelun parissa. Taiji-mestari ilmoitti juuri ennen ottelun
aloittamista, että pelkäsi iskujensa satuttavan vapaaottelijaa.
Ottelu päättyi lyhyeen, sillä Wang
tyrmäsi taiji-mestarin 30 sekunnissa.
Vastaavia otteluita on tulossa lisää
tämän vuoden aikana. Ehkä jatkossa erilaiset lajit löytävät
omat pelikenttänsä, jotta vastaavia tekniikoiden testauksia ei enää
tarvitse tehdä. Se edellyttää muutosta kiinalaisessa kulttuurissa.
Kuntoilun ja kamppailun erot on tiedostettava paremmin.
Julkaistu ensimmäisen kerran Skeptikko 2020-2 lehdessä.