Kun lehtori evoluution opettamisesta kieltäytyi

Viikon aikana on kohistu kotimaisesta kreationismin ilmenemisestä koulussa. Keskisuomalainen kertoi biologian opettajasta, joka ei suostunut tekemään työtään Viitasaaren lukiossa. Aiheena oli evoluutioteoriasta kertominen, jota lehtori Tuula Väyrynen ei halunnut tehdä. Hän vetosi uskonnolliseen vakaumukseensa. Helluntaiseurakunnan oppeihin uskova Väyrynen pitää luomisoppiin uskomista tärkeämpänä kuin työtään. Maailma ja eläimet luotiin kuudessa päivässä. Oppilaiden vastuulle jäi evoluutioteorian itsenäinen opiskelu.

Kotimaa24 haastatteli lehtoria. Kaikkien onneksi hän ei omien sanojensa mukaan ole tuonut kreationismia esiin biologian tunnilla. Opetussuunnitelman mukainen opettaminen on hänen mielestään kuitenkin tapahtunut. Opettajan työtapoja kun ei ole kahlittu niin tarkasti. Opettajilla ei ole tarkkoja ohjeita siitä miten aihetta pitäisi opettaa. Väyrynen toteaa Raamatun vanhan käännöksen olevan kirjaimellisesti totta, joten tieteellinen tutkimus ei sille pärjää.

Ongelmia nousee välttämättä siitä jos oppilaalla sattuisi olemaan kysymyksiä evoluutioteoriasta. Opettaja ei suostu vastaamaan? Toistaiseksi ei ole selvinnyt miten lehtori Väyrynen on käytännössä hoitanut, tai siis jättänyt hoitamatta, työtään. Toivottavasti asia ajaa opettajat lukemaan uudelleen lukiolakia, jotta vastaavia epäselvyyksiä osataan tulevaisuudessa välttää.

Tapaus on nostanut pinnalle aktiiviset kreationistit, jotka ovat puhumassa dogmaattisen kehitysopin ylivallasta. Kirurgi Mikko Tuuliranta kirjoitti Keskisuomalaiseen mielipidekirjoituksen. Aiheena on evoluutioteorian kriittinen  opettaminen, eli Jenkkilän IDeisteiltä opittu "teach the controversy".

Tuuliranta kertoo evoluutioteorian olevan monimutkaisempi aihe kuin oppikirjoissa annetaan ymmärtää. Se onkin aivan totta. Elämän monimuotoisuus yhdistettynä oikean maailman satunnaisuuteen tarkoittaa, että ilmiöstä ei lopulta voi johtaa tarkkoja laskuyhtälöitä.

Elävässä elämässä läheskään kaikki parhaat yksilöt eivät automaattisesti säily huonompien kustannuksella, vaan monien henki saattaa olla enemmän kiinni hyvästä tai huonosta tuurista. Populaatiogenetiikka myös selvästi todistaa, että parhaiten sopeutuneiden perinnölliset ominaisuudet eivät läheskään aina lisäänny populaatioissa. 

Aivan totta. Ja tuon takia populaatioista laskeskellaan muutosten keskiarvoja eikä yksilöiden kohtaloita. Tuuliranta pääse tästä siihen kreationistien käsitykseen Haldanen dilemmasta. Lyhyesti se tarkoittaa sitä, ettei evoluutiota pääse tapahtumaan, koska muutos on liian hidasta tai muuten vaan merkityksetöntä. Tuuliranta näyttäisi nopeuden sijaan vetoavan geenien yleiseen yleistymiseen.

Niin sanottujen hyvien (ja usein harvinaisten) geenien yleistymistä ei vaikuttaisi juurikaan tapahtuvan, vaan ne hukkuvat suureen maailmaan. Tätä kutsutaan Haldanen dilemmaksi. Luonnonvalinta ei siis tee populaatioista parempia, vaan pyrkii ainoastaan säilyttämään sen elinvoimaisimmat yksilöt. Se siis suojelee populaatioita taantumiselta, mutta ei aiheuta evoluutiota, ”kehittyneemmäksi, paremmaksi muuttumista”.

Sen tarkemman argumentin puuttumisen takia hyppään seuraavaan pointtiin.

Kaikki, mikä menee tämän yli, on kiistanalaista. Ns. makro- ja megaevoluutiohypoteesi ei perustu luonnontieteiden tutkimustuloksiin vaan joidenkin paleontologien muutamien fossiililöytöjen perusteella tekemiin tulkintoihin

Ehkä pienoinen yleistäminen geenitutkimuksen, paleontologian, bioinformatiikan ja populaatiogenetiikan yhteistyöstä. Juuri äsken Tuuliranta kertoi geeneistä, mutta yhtäkkiä ne ovatkin kadonneet ja tilalla on muutamia fossiileja.

Eräät fossiilit, kuten niin sanottu liskolintu voidaan, jos niin halutaan, tulkita matelijan ja linnun välimuodoksi. Toisten mielestä se kuitenkin on vain hieman erikoinen, sukupuuttoon kuollut lintumosaiikki.  

Tai sitten voidaan todeta, että myös mosaiikkimuoto voi olla välimuoto, eivät toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Välimuotofossiilien kohdalla kreationisteilla onkin ehkä hieman yleisempää näinä vuosina puhua mosaiikkimuodoista.
Välimuoto ei olekaan yksinkertaisen suoran linjan keskipisteenä, vaan useampaan suuntaan haarautuvan puskan oksa kehityslinjojen välissä. Kreationisteilla on aivan oma käsityksensä siitä millaisia välimuotojen pitäisi olla. Esim. professori Tapio Puolimatkan käsitys siitä millainen välimuodon pitäisi olla kertookin aika paljon aiheesta. Näyte Puolimatkan Tiedekeskustelun avoimuuskoe-kirjasta sivulta 375.: 

"Coyne esittää kirjassaan (2009) muutamia esimerkkejä mahdollisista välimuodoista. Välimuotojen käsitteellä näyttäisi olevan erilainen sisältö darwinistien teorian kannattajille ja sen vastustajille. Coynen kaltaiselle vakaumukselliselle darwinistille kelpaa välimuodoksi liskolinnun (Archaeopteryx) kaltainen "mosaiikki". Sen sijaan, että liskolinnun jokainen elin olisi kehittynyt puoliväliin lintujen ja matelijoiden elimistöstä, jotkut sen elimistä ovat linnun kaltaisia kun taas toiset elimet ovat matelijoiden kaltaisia."

Tuuliranta jatkaa.

Mitä tulee perimän muutoksiin eli mutaatioihin ns. ”evoluution raaka-aineena”, geneetikot tietävät, että käytännössä kaikki mutaatiot ovat joko haitallisia tai neutraaleja. Genetiikan historia ei tunne positiivisia, uutta ja hyödyllistä geneettistä informaatiota synnyttäviä mutaatiota – mutaatiot aiheuttavat sairauksia, taantumista ja ennen aikaista vanhenemista. 

Tai sitten asia on monimutkaisempi kuin Tuuliranta antaa ymmärtää.

Onkin kummallista, että evoluutioteoria vaikuttaa olevan ainoa ”pyhä teoria”, sillä sen kannattajat eivät useinkaan siedä minkäänlaista kritiikkiä – tieteessä saa kritisoida melkein mitä tahansa, kunhan jättää evoluutioteorian rauhaan.

 Jos kritiikissä on perää, niin sitä saa toki esittää. Jos se on luokkaa "mittariperhosten kuvat ovat lavastettuja", "välimuotofossiileja ei ole" tai "hyödyllisiä mutaatioita ei ole", niin se todennäköisesti ignoroidaan.

Ottaako Opetushallitus virallisesti kantaa kreationistilehtorin tapaukseen? Toivottavasti. Pätevä opetus kun ei saisi joutua uskonnollisen vakaumuksen uhriksi.

Kiitos vinkistä Kyöstille.