Valveilla - Hyviä ilman Jumalaa? Taas hyvistä kansanmurhista

On aika kaivaa William Lane Craigin Valveilla - Uskon perusteltu puolustaminen takaisin esiin epämääräisen sälän alta. Sitä kertyi tuossa lomaviikkoni aikana. Tämä populaarijulkaisu kaikille kristinuskon faneilla on päässyt tarkastelussani jo kuudenteen lukuun asti. Craig yrittää käyttää objektiivista moraalia perusteluna hänen palvomansa jumalolennon olemassaololle.

Craig siteeraa moraalifilosofi William Sorleytä.

"Hän tiedostaa, että eräässä mielessä emme voi todistaa objektiivisten moraalisten arvojen olemassaoloa, mutta huomauttaa, että samassa mielessä emme voi todistaa, että fyysisten olioiden muodostama luonnollinen maailma on sekään olemassa!"

ja:

"Aivan kuten oletamme maailmassa olevien olioiden olevan todellisia aistikokemuksemme perusteella, oletamme moraalisen järjestyksen olevan todellinen moraalisen kokemuksemme perusteella."

Näin objektiivinen moraali ja tuo tietokoneruutu jolta luet tätä kirjoitusta ovat samalla viivalla olemassaolojensa varmuuden suhteen.

Väitellessään aiheesta yliopistojen kampuksilla Craig onkin saanut kohdata yllättäviä argumentteja.

"Väitin, että jos Jumalaa ei ole, objektiivisilla moraalisilla arvoilla ei ole perusteita. Kaikesta tulee suhteellista. Yllätyksekseni opiskelijat vastasivat tähän sanomalla, että objektiivisia moraalisia arvoja on kyllä olemassa. Tietyt asiat ovat oikein ja väärin."

Näin Craig pääsee väitteeseensä.

1. Jos Jumalaa ei ole olemassa, objektiivisia moraalisia arvoja ja velvollisuuksia ei ole olemassa.

2 Objektiivisia moraalisia arvoja ja velvollisuuksia on olemassa.

3. Siksi Jumala on olemassa.

Tämä yksinkertainen pikku argumentti on helppo muistaa, ja se on loogisesti raudanluja. Minä pidin totena ensimmäistä premissiä, ja opiskelijat kannattivat toista. Kun nämä kaksi premissiä esiintyvät yhdessä, niistä seuraa johtopäätös, että Jumala on olemassa.

Raudanluja? Se ei lupaa hyvää, sillä Vanhassa testamentissa ne olivat nimenomaan rautaiset hevoskärryt, joiden edessä Jumala oli voimaton.

Craig mainitsee nopeasti moraalisten arvojen ja velvollisuuksien erot. Sitten päästään objektiivisen ja subjektiivisen jaottelun pariin.

Objektiivisella tarkoitan "ihmisten mielipiteistä riippumatonta". Subjektiivisella tarkoitan "ihmisten mielipiteistä riippuvaista". Objektiivisista moraalisista arvoista puhuminen tarkoittaa samaa kuin se, että jokin asia on hyvä tai paha riippumatta siitä, mitä ihmiset siitä ajattelevat. Vastaavasti objektiivisista moraalisista velvollisuuksista puhuminen tarkoittaa, että tietyt teot ovat oikein ja väärin, ajattelivatpa ihmiset niistä mitä tahansa.

Hmm. Objektiivisuus tehdään tuossa määritelmässä riippuvaiseksi mielipiteistä. Objektiivisella moraalilla Craig tarkoittaa moraalia, joka on ipso facto ei-ihmisen määrittelemää moraalia. Todellakin, näin määriteltynä objektiivinen moraali vaatii Jumalan, koska näin määritelty objektiivinen moraali ei voi tulla ihmisten mielipiteistä.

Premissi 1 vahvistuu vielä eräällä esimerkillä sivulla 139.

"Niinpä esimerkiksi todetessamme, että juutalaisten joukkotuhoaminen oli objektiivisesti väärin, tarkoitamme, että se oli väärin, vaikka sen takana olleet natsit ajattelivat sen olevan oikein, ja se olisi edelleen väärin, vaikka natsit olisivat voittaneet toisen maailmansodan ja onnistuneet tuhoamaan tai aivopesemään jokaisen, joka olisi ollut heidän kansaan eri mieltä, niin että kaikki uskoisivat, että juutalaisten aivopeseminen olisi oikein."

Tuota pätkää kannattaa muistella, kun siirrymme tarkkailemaan moraalisesti hyviä kansanmurhia. Vanhan testamentin tapahtumista Craig on aikasemmin todennut, että sieltä löytyy hänen mielestään oikeutettuja joukkotuhoamisia. Jos en olisi aikaisemmin altistunut Craigin puheille siitä miten jotkin kansanmurhat olivat moraalisesti oikeutettuja, niin Valveilla kirjan moraalinen argumentti olisi varmasti ollut vakuuttavampi. Ehkä se onkin sitä joillekin lukijoille.

Craig siis toteaa juutalaisten joukkotuhoamisen olleen objektiivisesti väärin. Olen myös sitä mieltä, että kyseinen tapahtuma oli moraalisesti väärin, ellen kuitenkaan kykene perustelemaan sitä minua suuremman jumalolennon sanelemalla käskyllä. Miten se sitten oli objektiivisesti väärin? Esimerkillään Craig vetoaa lukijan mielipiteeseen siitä, että juutalaisten joukkotuhoaminen oli väärin. Mikäpä olisi sen imartelevampaa, kuin saada oman moraalisen mielipiteensä samalle linjalle Craigin kyhäilemän jumalidean kanssa. Kukapa ei haluaisi olla samaa mieltä Ainoan Oikean Absoluuttisen Moraalipoliisin (ei tässä tapauksessa Päivi Räsänen) kanssa? Epäilen, että tämän takia moraaliargumentti on niin suosittu.

Craigin kannalta ongelma tämän hänen määrittelemänsä objektiivisen moraalin kannalta onkin siinä, että näitä objektiivisia moraaleja on erilaisia. Eri uskonnoissa, ja joskus jopa saman sisällä, on annettu tarkkoja määräyksiä siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Kaikki määräykset eivät ole yhteneväisiä. Subjektiivinen moraali on siirretty Craigin argumentaatiossa vain Homo sapienssin yläpuolelle. Näin käy kun tarkkailemme miten erilaisia moraalisia velvoitteita ja käskyjä meitä ylemmiltä jumalolennoita on tullut, ja tulee vielä tänäkin päivänä. Ei näyttäisi olevan mitään yhtä tiettyä objektiivista moraalia, vaan sen variaatioita. Aivan kuten subjektivisia moraalijärjestelmiäkn. Tietenkin tähän voi vastata "Mutku noiden muiden ihmisten palvovat jumalolennot ovat väärässä/eivät ole olemassa!" Johon voimme vastata Craigin lainaaman moraalifilosofi William Sorleyn varmuudelle:

"Aivan kuten oletamme maailmassa olevien olioiden olevan todellisia aistikokemuksemme perusteella, oletamme moraalisen järjestyksen olevan todellinen moraalisen kokemuksemme perusteella."

Moraalinen kokemus on yhtä kuin varmuus tuon moraalin objektiivisuudesta. Moraalifilosofia menee mielestäni jo aavistuksen mystiikan puolelle. Jos se sattuu menemään juuri sinun kannattamasi mystiikan puolelle, niin et todennäköisesti näe mitään ongelmaa. Eikä siinä välttämättä edes ole mitään ongelmaa. Antaa kaikkien moraalikukkien kukkia ja pidetään joukkotuhoamiset minimissä.

Craig tekee käytännössä kaikesta ei-kristillisestä moraalista (hänen mielestään) olematonta moraalia. Objektiivinen moraali (kuten Craig sen määrittelee) on mahdollista pelkästään ihmisiä korkeamman olennon asettamina moraalisääntöinä. Jos tuollaista jumalolentoa ei ole, niin ei myöskään ole mitään mahdollisuutta objektiiviselle moraalille.

Sivulla 140 Craig esittää relevantteja kysymyksiä.

Jos Jumalaa ei siis ole, mitä syytä meillä on ajatella, että meillä on moraalisia velvollisuuksia tehdä yhtään mitään? Keka tai mikä meille nämä moraaliset velvollisuudet määrää? Mistä ne tulevat? On vaikea nähdä, miksi olisi mitään muuta kuin subjektiivisia käsityksiä, jotka syntyvät sosiaalisen ehdollistumisen ja kasvatuksen seurauksena.

Joihin hän melkein itse vastasi edellisellä sivulla:

Naturalistisen näkemyksen mukaan moraaliset arvot ovat vain biologisen evoluution ja sosiaalisen ehdollistumisen sivutuote. Aivan kuten paviaanilauma osoittaa yhteistyöhalukkuuttaa ja jopa uhrautuvaista käytöstä, koska on luonnonvalinta on määrittänyt sen hyödylliseksi eloonjäämisen taistelussa, niiden kädellinen serkku Homo sapiens osoittaa samanlaista käytöstä samasta syystä. Sosiobiologisten paineiden seurauksena Homo sapiens -lajin keskuudessa on kehittynyt jonkinlainen "laumamoraali", joka palvelee hyvin lajimme säilymistä.

Ja heti perään.

Ateistisesta näkökulmasta Homo sapienssissa ei näyttäisi kuitenkaan olevan mitään, mikä tekisi tästä laumamoraalista objektiivisesti totta.

Ei näyttäisi olevan, sillä laumamoraali kostuu ihmisten mielipiteistä, joista ei voinut tehdä Craigin haluamaa objektiivista moraalia. Mutta ongelmaa voi tarkastella kysymyksen kautta. Jos moraalisia arvoja on olemassa tuollaisella objektiivisella tavalla, niin millä perusteella ne tulevat juuri sieltä Craigin jumalolennon suunnalta? Vaihtoehtojahan ihmiskunnalla riittää. Valitettavasti tämä moraaliargumentti itsessään ei kykene vastaamaan kysymykseen. Kirjan loppupuolella käsitellään tätä uskontojen pluralismia.

Sivulla 142 Craig ottaa esiin Euthyfronin dilemman.

Onko jokin hyvää, koska Jumala tahtoo sitä? Vai tahtooko Jumala jotkin siksi, että se on hyvää?

Jos vastaat, että jokin hyvää, koska Jumala tahtoo sitä, hyvästä tulee mielivaltaista. Jumala olisi voinut tahtoa, että viha on hyvää, ja silloin olisimme olleet moraalisesti velvollisia vihaamaan toisiamme. Se vaikuttaa järjettömältä. [...] Mutta jos vastaat, että Jumala tahtoo jotakin, koska se on hyvää, silloin hyvä ja paha ovat Jumalasta riippumattomia. Siinä tapauksessa moraaliset arvot ja velvollisuudet ovat olemassa Jumalasta riippumatta, mikä on ristiriidassa premissin (1) kanssa.

Vaikea pala nieltäväksi Craigille. Niin tai näin, moraaliargumentti on kaatumassa ensimmäisen premissin kohdalla Hänen vastauksensa onkin yksinkertaisuudessaan nerokas. Niin nerokas, että jouduin ekaa kertaa sitä lukiessani laskemaan kirjan lattialle, jotta voisin rauhassa istuttaa palmun kasvoilleni.

Siitä lisää seuraavassa osassa.