15.5.14

Ahvio strikes back with a vengeance, osa 2

Dosentti Juha Ahvion asiantuntijalausunto on vieläkin to do -listallani. Viimeksi jäin jännään paikkaan, kun Ahvion esittämät haittavaikutusskenaariot altistuivat aivolleni. Siinä missä professori Tapio Puolimatka onnistui vain epämääräisten uhkakuvien maalailussa, unohtaen laittaa perusteluja haittojen todellisuudelle, Ahvio on kirjoittanut huomattavasti pitempiä varoituksia.

Mitä kaikkea tapahtuisi, jos sukupuolineutraali avioliittolaki tulisi voimaan?

Ensimmäisenä huolenaan Ahviolla on avioliittolain muuttamisesta johtuvat kasvavat julkiset menot sekä muuttuvat viranomaisten toiminnat. Sinällään huoli on asiallinen, mutta lähes kaikilla lakimuutoksilla tulee aina olemaan muutoksia näihin asioihin. Tärkeintä olisi päätellä ovatko kasvavat julkiset menot kasvun arvoisia. Muutenhan Ahvio olisi vaatimassa, että vain kustannuksia vähentävät lakimuutokset olisivat hyväksyttäviä.

Miten Ahvio sitten arvoi näiden kustannusten nousevan?

Sitä onkin melko vaikea selvittää, sillä mitä seuraava lainaus kohdasta 6.1 a) tarkoittaa suomeksi:

Avioliiton sukupuolineutraali uudelleenmäärittely heikentäisi tämän erityisinstituution perusmääritelmällisiä yksiavioisuuden, toiset pois sulkevuuden ja elinikäisyyden ominaisuuksia eli juuri niitä avaintekijöitä, joiden myötä avioliitto on perinteisesti koko yhteiskuntaa hyödyttänyt ja jotka perustuvat avioliiton heteronormatiiviseen ja biologisten jälkeläisten hankkimiseen ja pitkäjänteiseen hoitamiseen liittyvään perusluonteeseen. 

 Ahvio näyttäisi uskovan, etteivät kaikki heterot haluaisi enää hankkia lapsia yhteiskunnan hyödyksi, jos sukupuolineutraali määritelmä uhkaisi heidän avioliittoaan. Tai jotain. Ei vielä selitystä siitä mikä nostaa kustannuksia. Onneksi seuraava lainaus pääsee lähemmäksi asiasisältöä.

Kansalaisaloitteen esittämä lakimuutos merkitsisi toteutuessaan sitä, että valtio säätäisi normiksi sen yhteiskuntatieteellisesti virheellisen näkemyksen, jonka mukaan lapsi ei mitenkään erityisesti tarvitse isää ja äitiä ja että vanhempien sukupuolella ei ole oleellista merkitystä lapsen kehityksen kannalta. Mutta mikäli näkemys avioliitossa elävien biologisen isän ja äidin muodostamasta ehyestä perheestä parhaana kasvuympäristönä lapsille lainsäädännöllisellä arvovallalla ja velvoittavuudella lopullisesti hylätään ideaalina, tulee tästä seuraamaan lisääntyvää asosiaalisuutta. Tämän seuraukset päätyvät suurelta osin valtion maksettavaksi ja merkitsevät julkisten menojen kasvua, kaikkia veronmaksajia yhä raskaammin rasittaen.

 Ahvio esittää, että sukupuolineutraalien perheiden aikana ihmisten asosiaalisuus tulee lisääntymään. Miksi asosiaalisuus lisääntyisi? Mistä ne kustannukset tulisivat? Ahvio ei täsmennä tätä, mutta todennäköisin perustelu olisi se, että samaa sukupuolta olevien parien lapsilla ei olisi kasvattajina sitä hänen haikailemaansa isää ja äitiä. Siksi tällaiset sateenkaariperheiden lapset eivät enää haluaisi olla sosiaalisesti aktiivisia. Eristäytyminen toisi kustannuksia, kun ihmiset jättäisivät elämättä elämäänsä ahkerina veronmaksajina. Hikkikomoroitunut Suomi, siinä sukupuolineutraalin avioliiton tulevaisuus? Valitettavasti joudumme spekuloimaan minkälainen uhkakuva Ahviolla oli tässä kohtaa mielessään, sillä hän ei vaivautunut selittämään sen sisältöä informatiivisella tavalla. Eikä hän vaivautunut selittämään miten erottaisimme nykyisten sateenkaariperheiden asosiaalisuuden näistä avioliitossa elävien samaa sukupuolta olevien perheiden asosiaalisuudesta. Ehkä seuraava kohta sisältää vakavasti otettavan vastalauseen.

Kohta 6.1 b) varoittaa meitä homoseksin lisääntymisestä. Jos luulit, että nykyään täällä Suomessa homostellaan, niin olit todella väärässä. Sukupuolineutraalin avioliiton tuoma yhteiskunnallinen hyväksynnän lisääntyminen saisi homot aivan villeiksi!

Kansanterveydelliset haitat kasvavat julkista terveydenhuoltoa entisestään kuormittaen

 Avioliittolain muuttaminen sukupuolineutraaliksi merkitsisi entistä arvovaltaisempaa homoseksuaalisen käyttäytymisen julkista hyväksymistä ja sitoutumista myönteisyyteen tällaista käyttäytymistä kohtaan. Tämän seurauksena homoseksuaalista käyttäytymistä – jonka useimmat homotutkijat tulkitsevat konstruktivistisista ja omaa valintaa ja tietoista suuntautumista painottavista lähtökohdista, eivät essentialistisista – alkaisi ilmetä enemmän ja tällöin myös homoseksin harjoittamisen heteroseksistä epidemiologisesti poikkeavat haitalliset lääketieteelliset seuraukset alkaisivat ilmetä entistä laajamittaisemmin. Tällöin julkinen terveydenhuolto kuormittuisi entistäkin enemmän. Yhteiskunnan julkisen edun mukaista ei – ei sen paremmin taloudellisen kuin sosiaalisenkaan edun – ole erityisesti suosia kansalaisten terveydelle haitallista riskikäyttäytymistä.

 Terveyskeskukset ja apteekit ruuhkautuisivat entisestään, kun sukupuolitautien riivaamat sukupuolineutraalissa avioliitossa elävät homot ja lesbot tukkisivat käytävät. Toisaalta, kaikki heivät eivät olisi naimisissa. He olisivat muuten vaan extra himokkaita ja välittämättä kondomeista, kun tietävät joidenkin heistä pääsevän halutessaan naimisiin. Se että avioliitto suosisi sitä yhteen pariin sitoutumista ja vastuullista käyttäytymistä VS villinä panokoneena ihmisestä ihmiseen holtittomasti ryntäämistä ei näköjään edes harkita. Tässä tapauksessa Ahvion uhkakuvaksi näyttäisi jäävän huoli siitä, että jostakin syystä homot vaan nyt villiintyisivät vastuuttomiin orgioihin. Arvioita kustannusten nousun määrästä ei esitetä. Ehkä silloin selviäisi miten olemattomista oljenkorsista mies on uhkakuvaansa punonut.

Kohta 6.1 c) on Ahvion mielestä uhkakuva, mutta itse näen sen erinomaisena edistysaskeleena. Niin se maailma muuttu.

Paine julkisrahoitteisten lisääntymisteknologioiden saatavuudelle kasvaa

 Paine valtiorahoitteisten keinotekoisten lisääntymisteknologioiden kehittämiselle ja niiden julkiselle saatavuudelle hyvinvointipalveluina kasvaa entisestään: jos biologinen isyys ja äitiys eivät ole oleellisia seikkoja ja jos jokaisella aikuisella on oikeus lasten hankkimiseen, tulee teknomekaaninen ja futuristis - tieteisuskoinen utopiapyrkimys – jota esimerkiksi Vasemmistonuoret pitävät myönteisessä mielessä esillä feminismiä käsittelevässä ohjelmassaan – ihmisen biologian ylittämiseksi lastenhankinnassa vahvistumaan ratkaisevasti entisestään.

You had me at "tieteisuskoinen". Tieteen kehitystä? KYLLÄ KIITOS! Ja päälle vielä varmistus siitä, ettei kansakuntamme päädy sukupuuttoon, kun vauvoja pystytään tuottamaan myös niiden perinteisten biologisten vanhempien tuotantolinjojen rinnalla. Näyttäisi olevan win-win tilanne. Ahvio saa itkeä kaikessa rauhassa uhkakuvansa kanssa.

Uhka 6.1 d)  sisältää täyskäännöksen, sillä Ahvio onkin nyt huolissaan väestömme sukupuutosta. Jouduin lukemaan sen läpi parikin kertaa, ja sitten vertaamaan edelliseen uhkakuvaan. Eikö Ahvio välitä siitä minkälaista argumentaatiota hän tuottaa?

Huoltosuhde heikkenee ja kestävyysvaje pahenee entisestään

 Kansallisen suomalaisen ja eurooppalaisen tulevaisuuden kannalta tuhoisa lisääntymättömyyskulttuuri vahvistuisi tavoiteltavana ideaalina entisestään, jos lasten hankkimisen ja lisääntymisen ideaalit erotetaan lainvoimaisen käsitteellisesti avioliittoinstituution määritelmästä. Väestö vähenee ja ikääntyy ja samanaikaisesti hyvinvointivaltion yhäti paisuvia menoja – varsinkin sosiaalimenoja – yritetään kattaa valtion jatkuvasti kasvavalla työntekoa rankaisevalla verotuksella ja lisävelanotolla, jonka takaisinmaksu sälytetään tulevien sukupolvien – joiden tulevaisuus on kuitenkin haluttu ja halutaan asettaa kokonaan kyseenalaiseksi sallivaa aborttikulttuuria ja nyt sukupuolisuudesta ja orgaanisesta lisääntymisestä täysin pois riisuttua avioliitto - ja perhekäsitystä edistämällä – rasitteeksi.

Kovin on monisanainen selostus siitä mikä on meno jo NYKYISEN avioliittolain aikana. Eläkkeet jäävät maksamatta, kun tuorein sukupolvi on edellistä pienempi. Ahvion huoli olisi ehkä ollut aavistuksen verran vakavasti otettava, ellei hän olisi juuri ennen tätä ollut huolissaan siitä, että (väärät) ihmiset aikovat lisääntyä. Jostain syystä heterot sitten eivät enää halua vauvoja.



Tekisi jo mieleni heittää hanskat rukkasten sisään ja naulata santa seinälle, mutta mennään eteenpäin.

Ahvio pääsee lakialoitteen poliittisten seurauksien pariin. Avioliittoinstituutio menettää erityismerkityksensä. Se kuulostaa pahalta Ahvion muotoilemana. Heteroiden avioliitot määriteltäisiin homoseksuaalisuuden kautta! Hyi.

Lakimuutoksen myötä kaikki avioliitot muuttuisivat juridisessa mielessä uuden lainsäädännön määritelmän mukaisiksi. Homoseksuaalisuudesta muodostuisi normatiivinen perusta ja yleispätevästi kaikkia avioliittoja muodollisesti ehdollistava malli sille, miten avioliiton julkista statusta ja tarkoitusperiä tulkitaan. Tällä olisi merkittävä vaikutus siihen, millaisen viestin avioliittolainsäädäntö moraalis-pedagogisesti kansalaisille välittää.

Sanoma kansalaisille olisi selkeä: Nyt jumalauta tajuatte, että homot ja lesbot ovat myös ihmisiä, perkele! Ahviolle ja kumppaneille tämä sanoma on tietenkin itse saatanan tunkkaisesta takapuolesta kaikuva rienaus. Itse tulkitsen Ahvion uhkakuvaa näin: avioliittoa ei määriteltäisi homostelun ja heteroilun kautta, sillä seksuaalinen suuntaus olisi yhdentekevää. Joko Ahvio ei ymmärtänyt mitä lakialoitteella pyritään saamaan aikaan (=tasa-arvoa heteroille ja homoille), tai sitten minä en ymmärrä miten hento ja heikko heteroidentiteetti voi olla.

Avioliittolaki opettaisi vastedes, että avioliitto on mikä hyvänsä sellainen tunnesuhde, jonka valtio eli poliitikot ja juristit avioliitoksi määrittelee. Avioliitto olisi tällöin vain tunnepohjainen kumppanuus - ja ystävyysliitto, jollaisilla ei tarvitse olla minkäänlaisia pysyvyys - eikä lukumäärärajoitteita. Tämä tarkoittaisi koko avioliittoinstituution yhteiskunnallisen erityismerkityksen tyhjäksi tekemistä.

Tässä kohtaa pitäisi varmaan poimia satunnaisesti heteropareja katugalluppiin. Heiltä kysyttäisiin miksi ihmiset haluavat mennä naimisiin. Vastauksia tulisi varmasti monenlaisia. Ja kuten aikaisemmin kirjoitin, jo nykyisen avioliittolain aikana ihan pelkät ystävätkin pääsevät naimisiin keskenään. Avioliittolaki kun ei määrittele, että naimisiin haluavien täytyy hankkia lapsia ja rakastaa toisiaan. Ahvion uhkakuva on yhtä realistinen sukupuolineutraalin avioliittolain aikana kuin sitä ennen.

6.2 b) uhkailee meitä luonnollisen vanhemman käsitteellä. Se kun poistuisi kokonaan eikä kukaan enää tietäisi kuka on kenenkin lapsi.

Tällöin ei enää kenenkään lapsen kohdalla käytettäisi virallisina termeinä isää ja äitiä, vaan käytettäisiin sukupuolineutraalia termiä ”vanhempi/huoltaja 1” ja ”vanhempi/huoltaja 2”. Kukaan ei myöskään olisi enää aviomies eikä aviovaimo, vaan avioliiton osapuolet olisivat vain ”puolisoita”. Ja koska sukupuolisuus ei enää liittyisi mitenkään vanhemmuuden käsitteeseen ja koska vanhemmuus olisi pelkästään keinotekoinen juridinen luomus, voivat oikeusistuimet säätää – ja erilaisiin monimuotoisiin perheisiin liittyvien huoltajuuskiistojen ratkaisuiden osalta joutuisivat säätämään – lapselle useitakin vanhempia, kuten esimerkiksi Kanadassa , Britanniassa ja USA:ssa on jo tapahtunut.

Hetkinen. Onko nykyinen avioliittolaki jokin uskonnollinen sakramentti? Luulin sen olleen eduskunnan säätämä laki, jolla on selkeitä juridisia piirteitä, koska se on ihmisten säätämä laki. Mikä sitten ei olisi "keinotekoinen juridinen luomus"? Jotkut eduskunnan lait ovat aidompia kuin toiset. Ahvion määritelmät ovat jälleen niin ympäripyöreitä, etten edes kykene muodostamaan vastalausetta. Sukupuolineutraali avioliittolaki olisi yhtä keinotekoinen luomus kuin nykyinen avioliittolaki. Avioliittolakia on muokattu ja muovailtu. Ja tullaan aivan varmasti muokkamaan myös sukupuolineutraalin aikakautensa aikana.

Sateenkaariperheisiin tulee avioeroja siinä missä heterojen avioliittoihinkin. Molempiin tulee huoltajuuskiistoja. Ahvion varoitukset monimutkaisista huoltajuuskiistoista homoperheissä ovat varmasti paikallaan. Mutta se ei tee siitä perustelua, etteikö huoltajuuskiistoista selvittäisi. Meidän heteroiden huoltajuuskiistat kun ovat aina olleet niin helppoja, nopeita ja suorasukaisia <---sarkasmia b="">.

Viitteessään Ahvio linkkaa Jennifer Morsen kirjoitukseen. Tämä Ruth Instituten asiantuntija mainitsee useita ongelmallisia yksittäistapauksia ympäri maailmaa. Jos näitä ilmenisi Suomessa, niitä voitaisiin kuitenkin ratkaista kotimaisella lainsäädännöllä.

6.2. c) onkin vaihteeksi realistinen uhka. Se on samalla yhdentekevä uhka.

 Paine polygamian ja polyamorian hyväksymiseksi kasvaa

 Paine sekä polygamian että polyamorian yhteiskunnalliselle hyväksymiselle kasvaisi ratkaisevasti. Hyväksyttäessä Kansalaisaloitteenkin kannattamat LGBT-liikkeen edustamat käsitykset seksuaalisen orientaation ja identiteetin käsitteistä avioliiton rakennetta ja olemusta sääteleviksi julkis-juridisiksi periaatteiksi hyväksytään samalla se, että homoseksuaalinen orientaatio ylläpitää sukupuolineutraaliuden elementin oleellisuutta lainsäädännössä ja johdonmukaisesti myös se, että biseksuaalisen orientaation tunnustaminen tulee puolestaan väistämättä painostamaan lainsäädäntöä kohti lukumääräneutraalien ryhmäavioliittojen hyväksymistä.

Ahvio tietenkin tarkoitti tuon huonoksi ilmiöksi. Polyamorian yhteiskunnallinen hyväksyminen yhteiskunnassamme ei olisi ongelma. Kaikkea muuta! Se olisi askel oikeaan suuntaan, sillä näin vältettäisiin polyperheiden nykyisin kohtaamaa ahdistelua, syrjintää ja ventovieraiden ihmisten tollottelua. Kestihän siinä useampi sukupolvi, että heteroille ominainen sarjamonogamia saatiin itsestäänselvyydeksi. Eli avioerojen sosiaalinen stigma ei ole ollenkaan sitä mitä se oli aikaisemmin. Jos joku väittää tätä käännettä huonoksi, niin tarjoan hänelle menolipun takaisin 50-luvulle.

Jos polyelämän osapuolet ovat siinä yhteisessä tahdossa ja ymmärryksessä, niin jättebra. Tässä kohtaa voimme kelata taaksepäin Ahvion asiantuntijalausuntoa. 5.2 kohdalla hän kirjoitti

Millä perusteella esitys privilegioi juuri pari suhteen?
Kansalaisaloite ilmoittaa haluavansa pyrkiä lisäämään erilaisten parisuhdemuotojen juridista tasa-arvoisuutta entisestään. Mutta miksi parisuhdemuodon pitäisi olla privilegioidussa asemassa, jos kahden normatiivisen sukupuolen kriteeriä pidetään pois suljettuna? Uudenkin lain voimassa ollessa biseksuaalit, monisuhteiset, ryhmäavioliitot, ei-seksuaaliset suhteet ja muut erilaiset suhdemuodot olisivat edelleen mielivaltaisen syrjityssä juridisessa asemassa. Tämä on jo koettu yhdenvertaisuuden kannalta aidoksi ongelmaksi, johon puuttumista vaatii esimerkiksi hallituspuolue Vihreiden nuorisojärjestö ViNO virallisessa ohjelmassaan.
Unohdin viimeksi moittia Ahviota siitä, ettei hän ole perillä biseksuaalisuudesta. Bisset eivät välttämättä halua olla molempien sukupuolien kanssa samanaikaisesti. Ainakaan sen enempää kuin heterot haluavat olla useamman vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa samanaikaisesti.

6.2 d) ennustaa loppua uskon- ja sananvapaudelle. Ehkä ensimmäistä kertaa Ahvion sanoma on hollillaan.

Kansalaisaloitteen mukaisella lainmuutoksella olisi sananvapautta ja uskonnonvapautta rajoittavia vaikutuksia. Kansalaisaloitteen mukaan kirkot ja muut uskonnolliset yhdyskunnat saisivat edelleen itse päättää, miten suhtautuvat samaa sukupuolta olevien avioliittoon. Mutta mikäli avioliittoinstituution tulkinta mies/nainen - sukupuolikriteeriä edellyttäväksi on jo määritelmällisesti epätasa-arvoisen syrjivää ja heteronormatiivisen avioliittoinstituution puolesta puhuminen jopa vihapuheeseen verrattavaa, on varsin harhaanjohtavaa luvata, että esimerkiksi kristilliset kirkot ja yhteisöt saavat puhua julkisen vapaasti kirkkolain ja tunnustustensa mukaisen hetero normatiivisen avioliittokäsityksen puolesta ja toimia tämän vakaumuksensa mukaisesti.

Ei ole kansalaisaloitteen vika, jos kirkot ja muut uskonnolliset yhdyskunnat lipeävät opeistaan. Ahvion pitäisi ravistella sormeaan kirkkojen suuntaan, ei lakialoitteen suuntaan. Olen aina puolustanut kirkkojen oikeutta syrjiä ihmisiä. Mitä enemmän ne paikat saarnaavat sanomaansa, sitä helpommin se vanhoillinen siipi menettää kannatustaan. Jäljelle jäävät ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolesta nyökkäilevät uskovaiset. Miten tahansa käy, on tilanne minun kannaltani ihan ok. Ahvio on uhkakuvallaan sanomassa, että olisi kiva jos uskontojen ei tarvitsisi sopeutua nykyiseen aikakauteensa.

Jos voisin esittää yhteenvedon Ahvion asiantuntijalausunnosta, niin se olisi tämä:




5 comments:

sam_r said...
This comment has been removed by the author.
sam_r said...

Tämä gif olisi ehkä ollut osuvampi:

http://runnergirleats.com/wp-content/uploads/2014/05/groundhog-day-bill-murray-punches-ned.gif

MrrKAT said...

Ahvion suoraan sanoen järjetön epäloogisuus ja ristiriitaisuus uhkaa viedä sanattomaksi.

Mutta jos tarkemmin ajattelee Marjaana Lindemanin koulukunnan käsittein niin avioliitto on heille kuin pyhä Suomen lippu tms, joka on muutakin kuin paperin tai kankaan pala.
Jos "likaiset väärät" ihmiset saa sormeilla ja juhlia vetäen sitä savessa niin se heidänkin materialistinen palansakin tärveltyy tässä intuitiivisen abstraktissa mielessä.
Sateenkaarelle on jo käynyt näin, jos näkevät jossain sateenkaaren palan niin se mikä ennen oli muistuma Jumalan ja ihmisen liitosta onkin nyt rintapielissä tai paperinpalana nähtynä: "tuollakin on likaisia homoja hyi hitto".

Ahviolaisten onneton pyrkimys on muuttaa tuo tunne (ja ennuste) muka-rationaalisiksi perusteiksi.
Peittää ihanne näennäisrationaalisilla kilvillä mutta jotka iskevät salamaa keskenään..

Anonymous said...

Lainaus iltalehdestä: "Jotkut maat eivät antaisi orpoja lapsiaan adoptoitavan Suomeen, jos meillä olisi homoparien adoptio-oikeus ja tiedän sen omasta kokemuksesta. Kuuntelen kyllä lakivaliokunnan selvityksen asiasta herkällä korvalla, Risikko perusteli. Hänellä ja hänen puolisollaan on vuonna 2006 adoptoitu tytär Kiinasta."

Purkka putos suusta, vaikka ei tällaisen typerän itsekkyyden pitäisi tulla yllätyksenä. Risikon mukaan ei siis kannata tehdä palvelusta toisille, jos siitä voi koitua hankaluuksia itselle. Risikon moraalinen selkäranka on siis kumia.

Mette Söderman said...

Eikö se Ahvio ole koskaan kuullut avioeroista, avopareista, yksinhuoltajista ja uusioperheistä?