Tämän kirjoituksen aihe EI OLE suvivirsi

Kylläpä uutissyöte oli tänään tulvillaan suvivirttä. Suvivirttä ei saa poistaa! Suvivirsi pois kouluista! Suvivirsi on perinne! Suvivirsi on uskonnollista aktiviteettiä! Suvivirsi sitä! Suvivirsi tätä!

Ilta-Sanomien Ulla Appelsin näytti kääntyneen maximum overdrive-vaihteelle. Persu Vesa-Matti Saarakkala laati lakialoitteen kulttuurikristillisten perinteiden suojelemiseksi. Eurokansanedustaja Hannu Takkula pelkäsi jo kulttuurimme itsetuhoa. Uutisten kommenttiketjuissa on tuhansia ja taas tuhansia viestejä aiheesta.

Mitä oikein tapahtui?

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen julkaisi päätöksen siitä miten uskonnonvapauslakia sovelletaan kouluissa. Puumalainen laati päätöksen oikeuskanslerille tehnyn kantelun takia. Oli tarvetta selvittää miten uskonnon harjoittaminen toimii kouluissamme ja miten se on linjassa tuon uskonnonvapauslain kanssa.

Kantelussa katsotaan, että koulujen tapa sisällyttää uskonnon harjoituttamista toimintaansa johtaa käytännössä siihen, että oppilaat jaetaan kahteen ryhmään vakauuksen perusteella. Jos uskonnon harjoittamiseen osallistumattomia oppilaita on vähän, he erottuvat selvästi joukosta. Tällöin tilanne saattaa myös tuntua painostukselta osallistumaan enemmistön toimintaan. 

Erityisesti uskonnolliset keskusradioaamunavaukset korostavat kantelun mukaan  vähemmistöön kuulumista, kun enemmistö istuu luokkahuoneissa ja vähemmistö odottaa koulun käytävällä. Koulut tekevät säännöllistä yhteistyötä seurakuntien kanssa. Yksi vakaumus on täten etuoikeutetussa asemassa kouluissa ja pääsee vaikuttamaan lasten kasvatukseen myös uskonnon oppituntien ulkopuolella.

Tätä tilannetta haluttiin selvittää. Mutta päivän uutisten mukaan aiheena on SUVIVIIIIIRRRRRRRRSI, PERKELE!

Lausunnon päällimmäisenä kysymyksenä oli:

Edellyttääkö uskonnonvapaus oikeutta harjoittaa uskontoa kouluaikana opettajien ja  seurakunnan työntekijöiden johdolla muulloinkin kuin uskonnontuntien aikana, vaikka se johtaisi oppilaiden jakamiseen eri ryhmiin?

Toisena:

Onko oppilaiden jakaminen ryhmiin heidän uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksensa perusteella segregaatiota ja siten syrjintää? Onko uskonnon harjoittamisen järjestäminen kouluissa edellä kuvatuilla tavoilla uskonnottomia oppilaita syrjivää?

Kolmantena:

Onko se, että oppilaiden on julkisissa kouluissa paljastettava uskonnollisen vakaumuksen puuttuminen tai enemmistön vakaumuksesta poikkeava uskonnollisen  vakaumus negatiivisen uskonnonvapauden loukkaamista?

Neljäntenä:

Onko enemmistöuskonnon suosiminen julkisissa kouluissa perustuslain mukaista? Koskeeko julkisen vallan käyttöön kohdistuva velvoite kohdella tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia ja maailmankatsomuksellisia suuntauksia myös julkisia kouluja?

Ja viimeisenä:

Onko perusoikeudet huomioon ottaen ylipäätään olemassa hyväksyttävää perustetta järjestää kouluissa uskonnon harjoittamista kouluaikana?

Väittäisin kysymysten olevan erittäin tärkeitä. Näihin aiheisiin apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on kirjoittanut monen sivun verran vastauksia. Siksi lausunto on lukemisen arvoinen. Mutta nähtävästi se ei kiinnostanut toimittajia. Ehkä tilanne on huomenna erilainen, jos jotkut kolumnistit ovat uskaltaneet ja vihdoinkin kerinneet lukemaan tuon lausunnon. Onhan siinä vain kymmenen sivua. Ja kyllä, siellä mainitaan suvivirsi.

Tätä ihmettä odotellessa menen nukkumaan. Näen unta huomisesta, jossa käydään asiallista keskustelua uskonnottomien koululaisten oikeuksista koko lukuvuoden aikana, eikä pelkästään yhden juhlan yhden virren kohtalosta. Eli kouluissa ei enää jaettaisi oppilaita eri ryhmiin heidän uskontonsa tai uskonnottomuutensa perusteella.

Tai ehkä uskonnottomien koululaisten käytännön elämä kouluissa on liian vaikea pala toimittajille. Jos näen huomenna vielä yhdenkin suvivirteen liittyvän uutisen, niin en lue sitä.