11.4.14

Mannerheimin Lastensuojeluliitto tuhosi perusarvot

Homosaatio jatkaa salakavalaa ja täysin julkista etenemistään Suomessa. Eduskunnan lakivaliokunta kuuntelee asiantuntijoita tasa-arvoisen avioliittolain tiimoilta. Mukaan on päässyt myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton edustaja, jonka kautta ilmoitettiin tuki muutokselle.

 MLL kannattaa esitystä avioliittolain muuttamisesta siten, että myös samaa sukupuolta olevilla pareilla on oikeus solmia avioliitto. Sukupuolineutraali avioliittolaki kohtelee ihmisiä yhdenvertaisella tavalla heidän sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Lainsäädäntö ei saa asettaa kansalaisia eriarvoiseen asemaan sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Yhdenvertaisuus on keskeinen perus- ja ihmisoikeus.

Tutut perustelut yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja perustuslain noudattamisesta. Hienoa.

MLL muistuttaa, että lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan syrjintäkiellosta. Lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan mukaan sopimusvaltion tulee kunnioittaa ja taata lapsen oikeuksien sopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua. 

Näyttäisi siltä, että MLL hyväksyy elämän realiteetit monimuotoisten perheiden olemassa olosta. Se 50-luvun elokuvista tuttu perinteinen perhemalli kun ei ole ainoa oikea tapa kasvattaa onnellisia lapsia.

MLL toteaa, että avioliittolain muuttaminen kansalaisaloitteessa esitetyllä tavalla mahdollistaisi samaa sukupuolta olevan parin yhteisadoption. MLL pitää tätä kannatettavana. Ei ole lapsen edun mukaista, että lapsi adoptoidaan yksin perheeseen, jossa on tosiasiallisesti kaksi vanhempaa. Tilanteissa, joissa avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa oleva adoptoi lapsen yksin, myös adoptiovanhemman puoliso on yleensä vanhemman roolissa. Adoptoitavan lapsen edun kannalta olisi perusteltua, että molemmat tosiasialliset vanhemmat olisivat adoptioneuvonnan piirissä ja että heillä molemmilla olisi mahdollisuus adoptoida lapsi yhdessä. On tärkeää, että parisuhteen laatu ja vakaus arvioidaan adoptioneuvonnassa lapsen edun kannalta.

Tuollainen päivitys käytäntöihin olisi kaikkien osapuolten kannalta muutos parempaan.

MLL:n pääsihteeri Mirjam Kallam kirjoitti vielä selväsanaisen bloggauksen aiheesta:

Adoptiossa ensisijaista on aina lapsen etu. Kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta saada adoptiolasta – ei yksinäisillä, ei perheellisillä, ei heteroilla eikä homoilla. Adoptioissa lähdetään aina siitä, että lapselle löydetään parhaimmat ja sopivimmat vanhemmat. Adoptioneuvonnassa selvitetään hakijoiden edellytykset adoptiovanhemmuudelle, joka on huomattavasti vaativampi tehtävä kuin biologinen vanhemmuus. Tutkimusten mukaan sukupuolisella suuntauksella ei ole yhteyttä vanhemmuuteen eikä lasten kehitykseen, ja näin ollen se ei voi olla esteenä selvittää soveltuvuutta vanhemmaksi. Nykytilanteessa muu kuin avioliitossa elävä adoptoi lapsen yksin.  
Keskustelussa on korostettu lapsen oikeutta äitiin ja isään. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, ettei vanhempien heteroseksuaalisuus takaa lapselle turvallisia ja hyviä kasvuoloja – jos näin olisi, meillä ei olisi lastensuojelun tarvetta.

Mites sitten se tavallinen konservatiivinen nettikansa reagoi Mannerheimin Lastensuojeluliiton kantaan? MLL:n kanta taisi tulle monelle heistä yllätyksenä.

Ainakaan Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittolakia-ryhmässä ei hurrattu, vaan ilmoitettiin usealla äänellä erosta MLL:n jäsenyydestä. Perinteiseen tyyliin siellä myös kauhisteltiin eikö MLL enää välitä yhtään lapsista. Pettymystä päätökseen ilmaistaan suorasanaisesti. Vihaista palautetta on lähetty suoraan MLL:n suuntaan. Esim. anonyyminä näytteenä olkoon tämä:

Ei ole lapsen edun mukaista että kannatetaan lakiehdotusta joka sallisi että lapselle suunnitellaan jo alusta elämää ilman omaa isää tai äitiä. Äidin ja isän läsnäolon merkitykstä lapselle on ehkä mahdoton tutkia tai todistaa koko laajuudessaan, mutta että jonkun vähemmistön intressit kylmästi asetetaan näin tärkeiden asioiden edelle on minulle aivan käsittämätöntä.

"Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu."

Näin sanoo (http://www.finlex.fi/.../sopsteksti/1991/19910060/19910060_2)

Eli jos lapsen omaksi eduksi ei ole että hänet erotetaan toisesta vanhemmasta kaikki sellaiset toimenpiteet ovat siis vahvasti ristiriidassa nykyisten säädöksien ja sopimuksien kanssa. Lapsen huoltajuus on ensisijasesti lapsen biologisilla vanhemmilla, ja lapsen hankkiminen ei ole pelkästään oikeus vain myös suuri vastuu.

Hävetkää, MLL ei ilmeisesti enää ajattele lapsia.

Ja Mannerheimin Lastensuojeluliittoa kuvaillaan eräässä kommentissa humoristisesti Mannerheimin Homoliittosuojeluliitoksi.

Itse MLL:n facebooksivulla annettiin myös suorasukaista palautetta. Raamattu sitä, Herra Jeesus tätä horinoiden lomassa yritettiin myös esittää oikeita vastalauseista:

Petteri Pietikäinen: On hyvä, että lapsella on turvallisia vanhempia ympärillä, mutta eikö lapsella ole lähtökohtaisesti oikeus sekä isään että äitiin? - Samaa sukupuolta oleva pari jää tässä aina vajaaksi... ja lapsi tulee etsimään omaa biologista alkuperäänsä. Tällaista viritelmää ei pitäisi säätää lakiin.
 Ja

Teija P: Lasten suojeluliitolta odottaisi jotain muuta kuin orpouttavaa toimintaa. Ilman isää ja äitiä lapsi on orpo. 

 Eli lapsella on oltava oikeus vanhempiin joilla on erilaiset genitaalit. Jos lapsen vanhemmilla on samanlaiset sukuelimet, ei lapsi kykene elämään tasapuolista ja onnellista elämää. Enkä ole yksinkertaistamassa vastapuolen argumentaatiota ainakaan kovin paljon, sillä he ovat rakentaneet monipuolisen argumentin pelkästään vanhempien jalkovälien perusteella. Näin käy kun tärkeä ihmissuhde supistetaan lisääntymiselinten interaktioksi.

Lopulta sillä ei ole väliä mitä nettikansan syvät rivit ajattelevat MLL:n näkökulmasta, sillä tässä vaiheessa tärkeintä on lakivaliokunnan lopullinen mietintö.  Sitä odotellessa voit tarkistaa millaisia tuloksia Journalistiliitto sai kysellessään päätoimittajilta heidän kantaansa avioliittolain muutoksesta. Enemmistö on muutoksen puolella ja vähemmistössä ei taida uskaltaa sanoa ääneen eriävää mielipidettä.

7 comments:

RH said...

Taidan liittyä MLL:n jäseneksi :)

Tino Rossi said...

Mitäpä nämä asioista tietävät asioista tietävät... Sydän kertoo miten on oikein!

Anonymous said...

Olen MLL:n vapaaehtoistyössä kahden lapsen tukihenkilönä. Äidin elämäntilanne on sairauden ja toisen lapsen ylivilkkauden takia vaikea. Kun eri kulttuurissa kasvanut isä joskus viipyy kotosalla, äiti sanoo, että hänellä on kolme lasta passattavana.

Uutinen MLL:n kannasta ei yllätä minua. Siellä tosiaan asetetaan lapsen etu ykköseksi. "Ehjä" ydinperhe voi kauniista kulisseista huolimatta olla lapselle kelvottoman huono kasvupaikka.
Itse olen sitä ikäluokkaa, että vierastan homoseksuaalisuutta, mutta en usko homoperheiden olevan kasvattajina sen huonompia tai myöskään parempia kuin heteroperheenkään.

Anonymous said...

Facebookista pomittua: "He ovat kuitenkin vähemmistö. Miksi me muut joudumme tähän tilanteeseen."

"Paljon hyvää tekee MLL, mutta tämä teidän kanta on vastoin kristillistä arvomaailmaa, joten se syrjii näin ollen kristittyjä perheitä."

Asia tuntuu minusta väärältä, mutta koska pelkkä tunnetila ei riitä argumentiksi, yritykseni rationalisoida tunteeni menee koomisella tavalla päin helvettiä. Yritä siinä sitten sanoa vastaan jotain järkevää, kun toinen osapuoli haluaa välttämättä puhua pää vessanpöntössä.

Anonymous said...

"Itse olen sitä ikäluokkaa, että vierastan homoseksuaalisuutta"

Minä vierastan vaihtelevassa määrin homoja, maahanmuuttajia, uskonnollisia hihhuleita ja etnisiä vähemmistöjä. Kuitenkin hyväksyn sen tosiasian, että tämä yhteiskunta ei ole vain minua, vaan meitä kaikkia varten. Valitettavasti militantit kristityt eivät jaa tätä käsitystä.

Unknown said...

Miten suvaita suvaitsemattomuutta?
that's the question?

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen said...

"Suvaita suvaitsemattomuutta" ei voi kuin olemalla suvaitsematon. Joko arvostaa positiivista vapautta ja negatiivista vapautta tai ei. That's it.

Erilaisia pitää sietää ja jos ei tykkää homoista, tämä on sitten oma asia. Lain ja rajoitusten kanssa tällä ei ole tekemistä kuin erikoistapauksissa. ; Demokratiassa asioista tietysti keskustellaan. Ja jos esimerkiksi moitteen tai moitteesta raportoinnin näkee suvaitsemattomuudeksi, on jossain vika.

"Suvaitsemattomuuden suvaitsemista" vaativa onkin usein vastustamassa jotain asiaa, ollen kriittinen. Tälle kriittisyydelle kriittiset ovat sitten karmeita heistä. Jossain on silloin syvä vika. Ja näille säälittäville ääliöille voi minusta vain nauraa. En mitenkään rajoita heidän vapauttaan tehdä itsestään ääliöitä ja kerron heille heidän ääliöydestään sananvapaudellani niin usein kuin mahdollista.

Eli tässä kontekstissa "suvaitsemattomuuden suvaitsemisen" vaatijoilla on ongelma.
* Siinä mielessä missä he sitä näyttävät vaativan, se on jotain mitä hyvä ihminen ei missään oloissa tee, ja joka ei kuulu edes sivistysvaltion perusteisiin.
* Siinä mielessä missä he argumentoivat niin siinä on jotain järkeä. Ja he itse eivät suvaitse suvaitsemattomuutta koska vetävät herneen nenään siitä että joku kritisoi ja on erimielinen kun he kritisoivat ja ovat erimielisiä jostain muusta.

Mutta ymmärrän jos tämä on vaikeaa, idiooteille.