22.9.16

Tulen Morsian

Leena Virtasen kirjoittama Noitanaisen älä anna elää - Tosikertomus noitavainoista Suomessa 1666 - 1671 oli erittäin mielenkiintoista luettavaa. Historian melkein unohdetuilta sivuilta selviää miten noitavaino lähti käyntiin Ahvenanmaalla. Naisia joutui tuomittaviksi vuosia kestäviin oikeudenkäynteihin. Lopulta mestattavaksi päätyi seitsemän naista. Perustelut tietenkin modernin maailman näkökulmasta katsottaessa aivan järkyttävää paskaa. Mutta silloisen maailmankatsomuksen sisällä ne olivat ihan loogisia. Tietoa tapahtumista ja päättelystä on jäljellä runsaasti, sillä oikeudenkäynnin asiakirjat sekä siihen osallistuneiden oppineiden miesten kirjeenvaihto ovat tallella. Niistä Leena Virtanen kirjoitti kutkuttavan ja samalla kylmää raivoa herättävän kirjan.

En osannut odottaa, että kirjasta tehdään myös elokuva. Tulen morsian ilmestyi pari viikkoa sitten ensi-iltaan. Kävin katsomassa sen. Normaalisti vältän kotimaisia elokuvia. Olin iloisesti yllättynyt, sillä näyttelijätyö oli laadukasta. Paitsi mielestäni juuri päätähden kohdalla. Se menköön käsikirjoituksen piikkiin. Vuorosanat särähtivät liian ei-luontevina Tuulia Elorannan suussa. Tavallaan liian kirjakielisenä ja sivistyneenä, vaikka Karin Persdotteria kuvataankin muita kylän asukkaita oppineemmaksi naiseksi. Puvustus ja lavastus aidon näköistä. Ja erittäin iloisena yllätyksenä ihmisten puheet ovat selkeästi kuultavissa, hieman poiketen perinteisestä suomalaisesta äänityksestä. Elokuvaa onkin tehty pohjoismaisella yhteistyöllä.

En kuvaile tapahtumia ja juonta yhtään, mutta skeptikkona ja synkän historian fanina annan suositukseni elokuvalle. Suosittelen lukaisemaan Helsingin Sanomien kulttuurijutun elokuvan tekemisestä. Harvinaisen aiheensa, ja varsinkin sen todenperäisten tapahtumiensa, ansiosta Tulen morsian viihdytti minua surulliseen loppuunsa asti.

Jos et ole lukenut Noitanaisen älä anna elää -tietokirjaa, niin suosittelen katsomaan Tulen morsian elokuvan. Valkokankaalla näkyvä versio on mielestäni juuri oikealla tavalla uskollinen kirjalle ja historialle. Tämä on pala sellaista menneisyyttä, jota ei mielellään muistella tapahtuneen Ruotsi-Suomen aikana.

5 comments:

Tomi said...

Harmi vaan, että elokuva tehtiin Ahvenanmaan vainoista, jotka olivat täysin erilaisia kuin suurin osa Suomen noitaoikeudenkäynneistä. Saksassa taas nämä Ahvenanmaan kaltaiset oikeudenkäynnit olivat yleisiä.

Plaza de Mustis said...

Pitkästä aikaa mielenkiintoni heräsi vaikka kotimainen elokuva innostaa harvoin. Aihe on lähellä sydäntä, joten pakkohan tuo on nähdä. Edellisen kerran raahauduin kotimaisen elokuvan vuoksi monta, monta vuotta sitten, sihen aikaan kun Prinsessa haastoi aiheellaan ikivanhan"Yksi lensi yli käenpesän". Tyylipisteet jäivät miinukselle, tarina ja näyttelytyö ei, päähenkilö oli varsin uskottava epäuskottava:)

Anonymous said...

Tomi: Ruotsin Itämaan (nyk. Suomi) noitaoikeudenkäynneistä ei oikein draamaa saisikaan aikaan, koska suurin osa syytetyistä todettiin syyttömiksi ja noidiksi todetuistakin enemmistö selvisi sakoilla. Mutta tämän varmaan tiesitkin.

Tomi said...

Tiesin. Kaiken kaikkiaan Suomessa tuomitiin noituudesta kuolemaan 150 henkilöä. Toki hoviokeus lievensi tuomioita usein. Valtaosa tuomituista oli miehiä, jotka eivät noitasapatista olleet kuulleetkaan.

Tomi said...

Huomautettakoon, että määrä oli suuri verrattuna Suomen asukaslukuun.