Cassinin loppu ja Avaruusdenialismin kuolemattomuus

Cassini-luotaimen taival päättyi perjantaina. Sytytin sen muistoksi kynttilän. Luotaimen matka tyhjiössä kesti 20 vuotta. Kaikki oli mahdollista avaruusjärjestöjen yhteistyön ansiosta. Hintaa kertyi neljä miljardia dollaria. Mitä sillä saatiin? Tieteellistä materiaalia lähetettiin hitaalla yhteydellä usean vuoden ajan. Tietoa Saturnuksesta ja sen kiertolaisista kertyi runsaasti. Titan-kuun kaasukehän tarkastelu oli yksi suosikeistani. Saturnuksen kuudenneksi suurin kuu Enceladus ja sen piirteet olivat myös upeaa lähempää tarkasteluna. Luotaimen ansiosta tehtiin kansainvälisesti tuhansia tieteellisiä papereita.

Julkisuudessa näytetään usein upeita valokuvia. Ja ne ovatkin kauniita nähtävyyksiä kaukaisista kohteista. Useimmille ihmisille nämä kuvat ovat ainoita asioita mitä he koskaan tietävät Cassinista. Seurasin miten tuoreita uutisia kommentoidaan ympäri internettiä. Sinne ilmaantuivat rakkaat tuttavamme; avaruusdenialistit. He ovat kokoelma litteän maan kannattajia, "Kuulennot olivat huijausta" tyyppejä sekä muita uskomuksia NASA:n petollisuudesta.

Kuten aina ennenkin, niin myös nytkin toistettiin väärinkäsityksiä siitä miten Cassini-luotain toimii. Se ettei luotain lähettänyt viimeisiltä hetkiltään kuvia oli joidenkin mielestä epäilyttävää. Haluavatko NASA, ESA ja kumppanit salata jotain Saturnuksesta? Vai johtuiko valokuvien ottamatta jättäminen siitä, että viimeisillä hetkillään haluttiin luotaimen lähettävän suorana (käytännössä 83 minuutin viivellä etäisyyden takia) tietoa Saturnuksen kaasukehästä. Me tiedämme jo miltä Saturnus näyttää, kiitos Cassinin aikaisempien kuvien. Siksi rajallisen lähetyskapasiteetin sisällöksi haluttiin mittauksia eikä valokuvia. Cassini kykeni lähettämään tietoa n. 27 kb/s nopeudella. Oletan, että lähes kaikki ihmiset ymmärtävät ettei tuhoutunut luotain enää pysty lähettämään tietoja Maahan.

Hieman hämmennyin kun näin jonkun jopa uskovan, ettei Maasta ole otettu yhtäkään valokuvaa jossa planeettamme näkyy kokonaisuudessaan. Ihmiskunnalla ei muka ole sellaista teknologiaa jolla saataisiin kamera tarpeeksi kauas Maasta. Väite tuli ensimmäisen kerran vastaan kun perehdyin litteän Maan kannattajien tuotoksiin. Heillä on puhdas ja väkevä ideologinen tarve olla näkemättä planeettamme pyöreyttä, joten ymmärrän miksi he taistevat todellisuutta vastaan. Ymmärrän, miksi he eivät ota itse selvää onko tuossa väitteessä valokuvan puutteesta perää. Melkein ymmärrän miksi he hekottelevat vaikkapa astronautti Harrison Schmittin ottamalle valokuvalle vuodelta 1972. Heillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta todisteiden tulkitsemisessa. Aivan kuten nuoren maailman kreationistien on pakko runnoa kaikki tiukasti heidän fundamentalistiseen raamatuntulkintaansa.

Maa-planeetasta otetaan nykyään toistuvasti sellaisia kuvia, joissa planeetta näkyy kokonaan. Niitä kuvia ottavat NASA:n DSCOVR ja japanilaisten oma Himawari-8 sääsatelliitti.

Mutta mitä tapahtuu kun nämä valokuvat näytetään denialistille? Varmasti arvaat. Maalitolpat eivät pelkästään liiku. Ne ammutaan kiertoradalle asti. Alkuperäinen vaatimus edes yhdestä valokuvasta unohdetaan täysin. Seuraavaksi vaaditaan jatkuvaa 24 tunnin sarjaa siitä miten planeetta pyörii. Miten se todistaa yhtään sen enempää kuin se yksi avaruudesta otettu valokuva? Vastaus jää mysteeriksi.

Jotkut voivat ihmetellä miksei DSCOVR:in kuvissa näy muita satelliitteja. Joka johtuu siitä kuinka kaukana kyseinen satelliitti on Maasta. Se on Auringon ja Maan välissä. Puolentoista miljoonan kilometrin päästä kun ei eroteta Maan kiertoradalla olevia satelliitteja. Satelliitissa käytettävä EPIC kamera ei ole tarpeeksi tarkka niin kaukaisten ja pienten satelliittien näkemiseen.



Yleinen puolustusreaktio avaruusdenialistilta on väittää, että kuvat ovat väärennöksiä. Perustelut sille miksi kuvat ovat väärennöksiä vaan tuntuvat unohtuvan. Vaikka olen kysellyt niitä. Väärinkäsitysten maratooni ei tunnu loppuvan. Joko he eivät käsitä miksi lyhyelle valoitusajalle säädetty EPIC ei pysty tallentamaan Maan takana paljaalle silmälle näkyviä tähtiä. Tai he eivät vaan psykologisesti pysty käsittämään kuinka kapea kuvakulma kyseisella kameralla on. Usein he sekoittavat NASA:n valmistamat komposiittikuvat Maasta. Ne ovat lähellä Maata kiertävien satelliittien kuvista koottu kokonaisuus. Esimerkiksi Suomi NPP satelliitin ottamat kuvat kootaan juuri tällä tavalla hienoksi pallokuvaksi. Samalla tavalla GoogleEarth rakentaa sen selattavan ja zoomattavan digitaalisen planeetan.

Samoin NASA säätää kuvien värejä ja tarkkuutta, jos tarkoituksena on luoda mahdollisimman hyvältä näyttävä edustuskuva. Ja sitten tietyt tähtitieteelliset tumpelot luulevat, että nämä MANIPULOIDUT (capslock kuuluu heidän perinteisiinsä) kuvat ovat ainoita mitä on tarjolla. Heiltä kuulee myös melko hauskoja perusteluja sille miksi NASA muka joutuu salaamaan jotain luomalla tekaistuja kuvia planeetastamme.

Lepää rauhassa, Cassini. Kiitos kaikesta datasta. Ihmiskunta pyrkii eteenpäin ja ylös avaruuteen. Siinä samalla koitetaan pitää huolta myös niistä, jotka eivät uskalla katsoa tähtiin. Tai katsovat, mutta näkevät salaliittoja ja mörköjä.