Paha lääketeollisuus

En ole vieläkään saanut palkkaa Isoilta Lääkefirmoilta. Kaivan kovat panokset esiin. Jos rahaa ei ala tippumaan tililleni, niin seuraavanlaisia bloggauksia tulee tulevaisuudessa lisää.

Lääketeollisuudessa pyörii valtavat summat rahaa. Useimmille alan kriitikoille riittää vain mainita tämä tosiasia. Mutta mikä isojen firmojen toiminnassa on Pahaa? Katsellaan miten ne mainostavat uusia lääkkeitä lääkäreille.

Helsingin Sanomien Näkökulma-artikkelissa taloustoimittaja Jyrki Raivio kirjoitti isojen lääkefirmojen huonosta maineesta. Loan peittämä kilpi on täysin lääketehtaiden omaa syytä. Voittojen maksimoinnin takia ollaan valmiita rajuihin tekoihin. Tehtailla on omat patentit lääkkeillä. Kun patentti vanhenee, niin kilpailijoiden rinnakkaislääkkeiden pääsyä markkinoille pyritään estämään.

Toinen taktiikka tienata ylimääräistä on off-label-markkinointi. Lääkkeitä myydään sellaisiin tarkoituksiin, joihin ei ole edes haettu hyväksyntää. Esim. masennuslääkkeitä hermostosairauksiin. Pfizer sai peräti 1,19 miljardin dollarin sakot. Firma oli myynyt Bextra-lääkettä yleiseksi kipulääkkeeksi, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli vakavien tulehduskipujen helpotus. Sivuoireet paljastuivat ennakoitua pahemmiksi.

Vastaavia miljardiluokan sakkoja tapahtuu lähes jatkuvasti. Lääkejättien kannattaa keplotella, sillä off-label-rikkomuksilla tienaa enemmän kuin sakot verottavat. Tämän takia lääketeollisuudella on huono maine.

Eikä siinäkään vielä kaikki!

Ben Goldacre kirjoitti Bad Science-kirjassa (jonka olet varmasti jo tilannut ja lukenut?) siitä kuinka lääkefirmat markkinoivat uusia pillereitä lääkäreille, jotta he osaisivat määrätä "uusinta ja parasta" potilaille. Sitä ennen vain lyhyt huomautus AIDS-lääkkeiden tutkimisesta. Näitä lääkkeitä ei voida lahjoittaa tai myydä tuntuvilla alennuksilla Afrikkaan, sillä muuten firmat menettävät tuotot joilla tehdä parempien AIDS-tutkimusta. Tuo on firmojen yleisin selitys. Kuitenkin USA:n suurimmat lääkefirmat myyvät lääkkeitä 200 miljardilla dollarilla, josta 14 prosenttia menee tutkimukseen. 31 prosenttia menee markkinointiin ja hallintokuluihin.

Ajatellaan uuden pillerin markkinointia kehittäjän näkökulmasta. Yrität myydä sitä lääkäreille. He ovat tietoisia tutkimusten vaatimuksista. Jos niitä ei ole tehty sokkona tai potilasryhmien jaottelu ei ole kunnolla satunnaista, niin tutkimuksella pyyhitään takapuolia. Lääkefirman edustajan täytyy olla ovelampi.

Tutkimuksiin ei kannata valita vanhoja ja kunnolla sairaita ihmisiä. Paremmat käyrät saadaan nuorilla ja vain yhden vaivan omaavilla ihmisillä. Tämä on yleisin käytäntö lääketutkimuksessa. Toisena temppuna on lääkkeen vertaaminen hyödyttömään kontrolliin. Jos uuden lääkkeen vertailua tehdään vain lumelääkkeen kanssa, niin tulos ei jaksa kiinnostaa lääkäreitä. Hyöty sokeripillereihin verrattuna voi olla selvä, mutta sillä ei tee lääkäreiden maailmassa paljon mitään. Heitä kiinnostaa onko uusi lääke parempaa kuin nykyinen paras hoitomuoto. Lääkefirmat tekevät useita erilaisia lumelääkekontrolloituja tutkimuksia, joilla saadaan aikaan vakuuttavia positiivisia käyriä. Niiden avulla on helppo kehua pilleriä.

Jos tutkimusta tehdään vertailemalla toisen valmistajan vastaavaa lääkettä, niin jäljellä on pari temppua. Tutkija voi antaa koehenkilöille kilpailevaa lääkettä, mutta vajaina annoksina. Tai heille annetaan liian suuria annoksia, jotta sivuoireet saavat sen näyttämään huonommalta testattavan lääkkeen rinnalla. Bad Science-kirjan viitteissä on vain lyhennetty lista tällaisista tutkimuksista.

Jos oma lääke tuottaa sivuoireita, niin ne voidaan piilottaa. Koehenkilöiltä ei kysytä sivuoireista. Tarkemmin ottaen, niistä kysytään oudolla tavalla. Jos lääkeaine aiheuttaa seksihalujen katoamista, niin potilailta ei kysytä seksiin liittyviä kysymyksiä. Yksinkertaista mutta tehokasta.

Myyntipuhetta voi tehostaa "sijaistuloksella" jossa alkuperäisen tavoitteen sijasta kehutaan muuta etua. Jos lääkkellä pitäisi alentaa kolesterolia ja täten sydänkohtauksia, niin tutkija ei mittaa sydänkohtauksia. Hän laskee vain kolesterolin muutokset. Se on helpompi saavuttaa, koe on lyhyempi ja halvempi.

Vaikka kaiken tuon jälkeen käyrät näyttävät negatiivisia lukuja, niin mitä tutkija voi tehdä? Negatiiviset käyrät jätetään piirtämättä lopulliseen raporttiin. Sen sijaan negatiiviset luvut mainitaan nopeasti tekstissä. Eikä niitä tietenkään muistella Johtopäätös-luvussa.

Jos tutkimuksessa ei ilmennyt mitään positiivista, niin paperit jätetään julkaisematta. Tai julkaisua viivytellään. Näin tapahtui SSRI-masennuslääkkeille. Lääkkeen vaarallisuudet osoittavat tutkimukset haudattiin. Samoin kävi niille tutkimuksille, jotka näyttivät sen pärjäävän vain samalla teholla kuin lumelääkkeen.

Yksityiskohtia hiomalla saadaan pinnalle ne parhaat puolet, ja kulissien taakse jäävät huonot puolet. Esim. jos lääketutkimukseen osallistuneista vain 50 - 60 vuotiaiden kiinalaisten naisten kohdalla näkyi parannuksia, niin juuri heidän tuloksia kehumalla myyntipuhe sujuu paremmin. Jos tutkimuksen ensimmäisten kuukausien aikana ilmenee selvä ero lumelääkkeeseen, niin tutkiminen kannattaa lopettaa. Jos taas eroa ei ole helppo nähdä, niin tutkimusta kannattaa jatkaa parilla kuukaudella. Varmasti lääkeaine erottuu positiivisesti joukosta joskus.

Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.

Kun paperi on valmis, niin julkaisukanava täytyy harkita tarkkaan. Suurimpien julkaisujen ovelle mennään vain, jos tulokset olivat todella hyviä. Heikkojen lukujen kanssa paperit käydään pudottamassa tuntemattomien julkaisujen postilaatikkoon. Jälkimmäiset ovat yleensä täysin lääketeollisuuden julkaisemia, kirjoittamia ja toimittamia. Mitä enemmän tutkimuksessa käytettiin kepulikonsteja, sitä parempi ettei kukaan lue paperia kokonaisuudessaan ja ajatuksen kanssa. Täysin toivottomat tapaukset jätetään omaan kirjahyllyyn.

Edellä mainittu tapa tehdä tutkimuksia johtaa absurdeihin tuloksiin, kun eri valmistajien kopiopillereita vertaillaan. Samaan tarkoituksen tarkoitetut pillerit tuottavat hyviä tuloksia, kun tutkimus on yhden lääkefirman rahoittama. 56 erilaista tutkimusta kipulääkkeiden (ibuprofeiini, diclofenac, jne) vertailusta laitettiin tarkastelun alaiseksi. Jokaisessa tutkimuksessa sponsorin kipulääke osoittautui paremmaksi tai yhtä hyväksi kuin kilpailijoiden vastaava. Yhdessäkään vertailussa sponsorin lääke ei ollut huonompi kuin kilpailijoiden.

Jos A on parempi kuin B, ja B on parempi kuin C, niin C ei voi olla parempi kuin A.

Mutta 56 tutkimuksen mukaan jokainen lääke oli parempi kuin kilpailijan lääke.

Kuinka kukaan voi enää luottaa lääketehtaiden tekemiin tutkimuksiin? Yllättävää kyllä, mutta lääketeollisuuden sponsoroimissa tutkimuksissa on (on average) riippumattomia tutkimuksia paremmat tutkimusmenetelmät. Tutkimusten viat ovat nähtävissä ja tarkistettavissa tutkimuspapereista.

Suurimmat viat tapahtuvat tutkimuksen valmistumisen jälkeen. Siitä joskus lisää, ellei Iso Lääkefirma ala maksamaan!