Voi ei! Nature paljasti evolutionistien salaisuuden!

Bwana joen kynästä tuli jälleen kreationismin kannalta aurinkoinen jymypaljastus. Nature-julkaisussa on murrettu kehitysopin kulissien kannalta tärkeä tukipilari: roska-DNA:ta ei ole olemassa. Nature on suhtautunut myönteisesti kreationismiin ja älykkääseen suunnitteluun. Se tapahtui myöntämällä toistaiseksi salassa pidetty fakta.

Erika Check Hayden kirjoittaa, että kun DNA:ta kartoittavan ENCODE-hankkeen tutkijat tarkastelivat pientä osaa genomista, he huomasivat, että roskana pidetystä DNA:sta yllättävän suurta osaa (74-93%) käytetään transkriptiossa. Se ei toisin sanoen olekaan evoluutiossa tarpeettomaksi jäänyttä roskaa vaan sillä on oma funktionsa.

Voi ei! Roska-DNA toimii transkriptiossa. Käsitys DNA:sta oli niin yksinkertainen ennen tätä Naturen mokaa. DNA:sta tulee RNA:ta, RNA tekee proteiineja, ja proteiinit tekevät työt. Roska-DNA on vain turhaa täytettä perimässä, jonka sisältö tai mahdolliset toiminnot ovat epäolennaisia evoluutiolle, eivätkä siksi kiinnosta Oikeaa Tiedettä. Vain sellaiset geenit jotka koodaavat jotain ovat huomionarvoisia. Kaikki muu voidaan onnellisesti unohtaa verhojen taakse. Perimä on vain yksinkertainen pohjapiirustus eliön rakentamiseen (realistisempi vertaus olisi tietenkin resepti).

Mutta nyt, aivan yllättäen ja täysin puskista, koodaamattomat DNA-pätkät ovatkin jollakin tapaa osallisia biologiassa?

Uusi havainto sai tutkijat muuttamaan kalkkeutuneita käsityksiään:

These considerations suggest that up to 20% of the genome is actively used and the remaining 80+% is junk. But being junk doesn’t mean it is entirely useless. Common sense suggests that anything that is completely useless would be discarded. There are several possible functions for junk DNA.

Tuore uudelleenarviointi DNA:n merkityksestä? Ei. Teksti on kirjoitettu 70-luvulla.

Comings, D.E. 1972. The structure and function of chromatin. Advances in Human Genetics 3: 237-431.

No okei. Kreationistien kiusaaminen sikseen. Tässä tuoreempi lainaus, jossa Naturen tuoma tieto laitetaan moderniin asiayhteyteen. Salaperäisillä pätkillä onkin joku tarkoitus:

A survey of previous literature reveals two emerging traditions of argument, both based on the selectionist assumption that repetitive DNA must be good for something if so much of it exists. One tradition holds that repeated copies are conventional adaptations, selected for an immediate role in regulation (by bringing previously isolated parts of the genome into new and favorable combinations, for example, when repeated copies disperse among several chromosomes). We do not doubt that conventional adaptation explains the preservation of much repeated DNA in this manner.

But many molecular evolutionists now strongly suspect that direct adaptation cannot explain the existence of all repetitive DNA: there is simply too much of it. The second tradition therefore holds that repetitive DNA must exist because evolution needs it so badly for a flexible future–as in the favored argument that “unemployed,” redundant copies are free to alter because their necessary product is still being generated by the original copy.

Eli nyt kun vihdoinkin tiedämme DNA:n olevan monimutkainen juttu, ja roska-DNA:lla paljastui olevan joitain toimintoja, niin... hetkinen. Lainaus onkin vuodelta 1982.

Gould, S.J. and E.S. Vrba. 1982. Exaptation–a missing term in the science of form. Paleobiology 8: 4-15.

Mitäs tämä oikein on? Miksi tutkijat ovat puhuneet roska-DNA:n funktioista vuosikymmenet? Kreationistit eivät välttämättä tiedä miksi roska-DNA termi edes otettiin käyttöön. Tutkijoilla oli rajalliset keinot tutkia perimää tai sen muutosten vaikutuksia. Koodaavia geenipätkiä oli helpoin havaita. Siksi ne päätyivät ensimmäisenä oppikirjoihin. Kuitenkin tiedettiin, että silloisen tekniikan havaitsemiskyvyn ulottumattomissa geenipätkissä on omat jujunsa. Käsitteenä roska-DNA toimi vastapainona adaptationismin yliarvostukselle. Mutta se on oma tarinansa.

Periaate on sama kuin eksoplaneettojen löytämisessä. Tähtitieteilijät eivän pystyneet havaitsemaan kaukaisia planeettoja, joten niitä ei ole olemassa. Joten Maa on erityisen tärkeä ja ainutlaatuinen. Paitsi kun tekniikka kehittyi, niin niitä planeettoja alkoi löytyä. Toistaiseksi vasta pienen pienen murto-osan verran tarjolla olevista vaihtoehdoista. Ehkä joskus löytyy se tähtitieteilijöiden haikailema Tellus II.

Roska-DNA:n kohdalla kreationistit käytännössä aina toitottavat sitä, että niillä onkin joitain funktioita. Jumala ei tekisi turhaa romua eläinten perimään, joten kreationismin pohjalta tutkijat olisivat kauan sitten tienneet, ettei perimään voi päätyä mitään turhaa.

Ja sitten seuraavassa henkäyksessä he toitottavat, ettei geneettinen informaatio voi lisääntyä, vaan perimä on rappeutunut sukupolvesta toiseen.

Minkäs teet?

Mistä tuossa Bwana joen roska-DNA jutussa oikein oli kyse? Erika Check Hayden kirjoitti Naturessa elämän monimutkaisuudesta. Artikkeli on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Siinä selitetään kansantajuisesti miten perimän tutkiminen on kehittynyt vuosien varrella. Ja minkälaisia haasteita tutkijat ovat ratkaisseet. Ja nykyisten haasteiden lista. Ja minkälaisilla tutkimusmetodeilla perimän salaisuuksia pyritään purkamaan. Jotkut vitsailivat, että hiivan perimä saataisiin selville kaikkine yksityiskohtineen vuonna 2007. Nykyään samat vitsiniekat sanovat vakampaan sävyyn, että toivottavasti se onnistuu seuraavien vuosikymmenten aikana.

Vastaavasti lääkärit luulivat, että terveiden ja sairaiden perimäpätkien löytäminen mahdollistaisi perinnöllisten tautien uudet hoitokeinot. Mutta syöpä on vain yksi esimerkki lähestymistavan puutteellisuudesta. Jokaisen syöpätyypin erikoisuutena on yksilöllisyys. Potilaalla on n. 50 omaa mutaatiota syöpäsoluissa, joihin on lähes mahdotonta kehittää geeneihin perustuvaa lääkettä. Jokainen potilas vaatisi vuosien tutkimustyön. Tiettyjen syöpägeenien sijaan pyritään löytämään lääkkeitä, jotka vaikuttavat syöpään monimuotoisemmalla tavalla.

Kun kreationisti seuraavan kerran hyppii ilosta kuullessaan roska-DNA:n funktioista, niin muistuta häntä siitä mitä tutkijat ovat sanoneet reilun 30 vuoden ajan.