Kreationistien meemi: Nebraskan ihminen

Joel Kontinen muistelee menneitä. Tuoreessa bloggauksessa pyöritellään päätä darvinistien uskomattomalle kyvylle tehdä satuhahmoja vain hampaan perusteella:

Monesti pienet asiat muuttavat käsitystämme ihmisen evoluutiosta. Daytonan apinaoikeudenkäynnin aikana eli vuonna 1925 tiedemiehet tiesivät, että yhden hampaan perusteella rekonstruoitu Nebraskan ihminen eli Hesperopithecus haroldcookii oli esi-isämme. He jopa tiesivät, miltä hän näytti.

Darvinistit eivät mielellään enää muistele Hesperoa, varsinkaan kun myöhemmin kävi ilmi, että hammas kuului sukupuuttoon kuolleelle sikaeläimelle.

Kerrassaan noloa darwinpalvojien kannalta. Mutta ehkä tarina ei ole aivan noin yksinkertainen?

Kyseisen hampaan löysi maanviljelijä/harrastelijapaleontologi Harold Cook vuonna 1917. Hän postitti sen paleontologi Henry Fairfield Osbornille vuonna 1922. Osborn ei ollut mikään turha sälli. Hän oli American Museum of Natural Historyn johtaja. Osborn tunnisti hampaan apinaksi ja nimesi sen Hesperopithecus haroldcookiiksi.

Kontinen toteaa, että tämä eläin julistettiin esi-isäksemme. Kuitenkin Answers in Genesis-sivustolla tiedetään, että Osborn totesi hampaan kuuluvan jollekin muulle kuin suoralle ihmisen esi-isälle:

After initial enthusiasm, Osborn was at the time happy to settle for the hedged middle ground with identification of the fossil given as an anthropoid ape, although not necessarily a direct human ancestor.

TalkOriginsin artikkelissa on lainauksia joissa Osborn on myös varovainen puheissaan:

"I have not stated that Hesperopithecus was either an Ape-man or in the direct line of human ancestry, because I consider it quite possible that we may discover anthropoid apes (Simiidae) with teeth closely imitating those of man (Hominidae), ..."

"Until we secure more of the dentition, or parts of the skull or of the skeleton, we cannot be certain whether Hesperopithecus is a member of the Simiidae or of the Hominidae." (Osborn 1922)

Osborn teki kipsivaloksia hampaasta ja lähetti niitä ympäri Eurooppaa. Se ei tuonut suurta tukea tutkijoiden joukossa kokonaisen ihmisapinan luomiseen. Näyttävin suosionosoitus tapahtui Illustrated London News-lehden sivuilla vuonna 1922. Sen perusteella Kontinen muistuttaa meitä siitä, että darvinistit "jopa tiesivät miltä hän näytti."

Kuvateksti:

"Mr. Forestier has made a remarkable sketch to convey some idea of the possibilities suggested by this discovery. As we know nothing of the creature's form, his reconstruction is merely the expression of an artist's brilliant imaginative genius. But if, as the peculiarities of the tooth suggest, Hesperopithecus was a primitive forerunner of Pithecanthropus, he may have been a creature such as Mr. Forestier has depicted." (Smith 1922, emphasis added)

Taiteilija Amedee Forestierin muistutti jälkeenpäin, että piirros perustui kuitenkin Pithecanthropus fossiiliin, eli Jaavan ihmiseen. Eikä liene edes tarpeellista huomauttaa, että Illustrated London News ei ollut tieteellinen julkaisu.

Osborn kommentoi lehdessä julkaistua kuvaa:

"such a drawing or 'reconstruction' would doubtless be only a figment of the imagination of no scientific value, and undoubtedly inaccurate."

Kaikki eivät olleet täysin skeptisiä hammasta kohtaan. AiG muistuttaa, että ainakin yksi eurooppalainen paleontologi tuki hampaan merkitystä. Hän oli Grafton Elliot Smith, jota haastateltiin tuohon Illustrated London News-lehden artikkeliin. Kirjassaan Evolution of Man hän kertoo kyseisestä hampaasta:

"I think the balance of probability is in favour of the view that the tooth found in the Pliocene beds of Nebraska may possibly have belonged to a primitive member of the Human Family" (Smith 1927),

Mutta toteaa:

"The suggestion that the Nebraska tooth (Hesperopithecus) may possibly indicate the existence of Mankind in Early Pliocene times is, as I have explained in the Foreword, still wholly tentative. The claim that real men were in existence in Pliocene and Miocene times must be regarded as a mere hypothesis unsupported as yet by any adequate evidence." (Smith 1927)

Ei riittävää näyttöä hypoteesin tueksi?

Kontinen mainitsee myös Scopesin kuuluisan apinaoikeudenkäynnin vuodelta 1925. Sinällään aivan turha maininta, sillä oikeudenkäynnissä ei mainittu kyseistä hammasta tai Nebraskan ihmistä, kuten kreationistien artikkelikin sanoo:

It would seem that no evidence in support of Hesperopithecus was presented at the Scopes Trail. Having built a strong impression in people’s minds, Osborn, who was initially called as a scientific witness at the trial, could leave the evidence out of harms way. In the end, Osborn was not called to give evidence at the trial. It is possible that the ACLU feared that Bryan would bury their case with the truth from Nebraska, and legal teams often change strategies ahead of trials to win the best outcome for their clients. But the truth seems to be that the defence team in fact wanted to lose the trial so that the case could be taken on appeal to a higher court and thus gain a constitutional judgement in favour of the teaching of evolution.12 Although the tooth was not apparently submitted as evidence, the ghost of Hesperopithecus was certainly present as an impression in people’s minds, with no retraction given by Osborn or Gregory during the trail despite their knowledge and growing doubt of what was really found.

Eli hammasta ei käytetty todisteena, ja Nebraskan ihmisen puolustajat olivat tuolloin tietoisia siitä, ettei heidän ideansa saanut kannatusta. Vuonna 1927 Science julkaisi Osbornen kannalta nolon totuuden hampaasta. Se kuului sialle.

Osborn ei enää maininnut mitään Nebraskan ihmisestä.

Tämän takia yleensä tarkistan ensimmäisenä onko kreationistien kirjoissa tai sivuilla maininta Nebraskan ihmisestä ja millainen juttu se on. Jos se on samanlainen kuin Kontisen versio hampaan historiasta, niin tiedän jättää tekstin lukemisen pienemmälle prioriteetille.