Leisolan ihmemaassa, osa 3

Viime kerralla jäimme Leisolan Masan suuren käännösprojektin porteille. Evoluutio - kriittinen analyysi tulisi olemaan kreationistien paras tuotos Suomessa. Ja sitä se on vieläkin. Mutta miten se tehtiin?

Mihin kaikkeen minä rahaani laitankin...

Leisola on kirjoittanut biotekniikan oppikirjoihin sisältöä vuonna 2002. Mies hallitsee alansa. Mukana myös biotieteiden eettisiä kysymyksiä. Polku evoluutiokriittisen kirjan luokse alkoi 1981.  Wilder-Smith esitteli Die Naturwissenschaften kenne keine Evolution. Leisola lupasi tehdä opuksesta myös suomenkielisen käännöksen. Aihe oli tärkeä ja rakas miehelle, joten käännöstyöhön paneuduttiin aina kun mahdollista.  Hän saneli tekstin nauhalle, josta nimetön opiskelija kirjoitti sen puhtaaksi koneella. WSOY julkaisi Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota-kirjan. Tuotos sai muutaman päivän sisällä runsaasti kritiikkiä.

Professori Anto Leikola tyrmäsi sen Helsingin Sanomien sivuilla. Leisola tiivistää sisällön:

"Kirja oli huono, tekijä oli asiaa tuntematon ja käännös oli surkea."

En ole lukenut kirjaa, mutta ainakin lämpöopin sääntöjen kohdalla Wilder-Smithillä näyttäisi olevan kertauskurssin paikka. Leisola tuomitsi Leikolan kirjoittaman arvostelun asiattomaksi. Eikä juuri kukaan muukaan osannut kumota kirjan perussanomaa. Vaikutus Suomalaiseen yhteiskuntaan jäi kuitenkin vähäiseksi. Kirjaa myytiin runsas 700 kappaletta. Loput hävitettiin. Leisola epäilee kirjan aiheuttaman kohun pelästyttäneen kustantajan.

Kokemus opetti Leisolalle miten homma toimii Suomessa. Seuraava askel otettiin 1998 Kimmo Pälikön galleriassa. Professori Siegfried Scherer oli myös paikalla. Luomisuskovainen seura inspiroi porukan työstämään Evolution - ein kritisches Lehrbuch kirjaa. Se oli saksalaisten uraa uurtava kirja, jota oli väännetty melkein 20 vuoden ajan. Se kätki sisälleen ammattisanastoa usealta eri tieteen alalta. Leisola takoi käännöstä 2000 työtunnin verran.

Mutta karmeuden karmeus! Yhteydenotot kustantajiin eivät heti tuottaneet tulosta. Ainoa tie eteenpäin oli perustaa oma kustantamo. Näin syntyi Datakirjat. Evoluutio - Kriittinen analyysi ilmestyi vihdoinkin vuonna 2000. Neljässä kuukaudessa sitä oli myyty 1500 kappaletta. Taisin olla ostajien joukossa. Äitini osti 2. painoksen itselleen parisen vuotta sitten. Osuvasti kirjan ensimmäisen arvion kirjoitti Kristityn vastuu. Sen kuvaillaan sisältävän vakuuttavan määrän todisteita perinteistä kehitysteoriaa vastaan.

Ilta-Sanomat sisälsi myös kehuvan arvostelun. Helsingin yliopiston eläintieteen professori Esa Ranta oli lukaissut kirjan läpi. Hän arvioi sen sopivan kriittiselle lukijalle (nyökkäilen) ja myös koulun oppikirjojen joukkoon (Kind of nod), kunhan muistetaan kyseessä olevan maailmankatsomuskirja (lisää nyökkäilyä).

Jälleen kerran Helsingin Sanomat iski miljoonan naturalismivoltin voimalla takaisin. Tiedetoimitus vähätteli kirjaa eikä perehtynyt sen argumentteihin. Objektiivisuus oli unohdettu naturalistismaterialistisen maailmankuvan pönkittämisessä. Erkki A. Kauhanen kirjoitti:

"Se on kyllä monia aiempia luomispohdiskeluja ansiokkaammin perehtynyt evoluutiokeskusteluun ja saavuttaa siksi tieteennäköisyydessään aivan uuden tason. Kuitenkin kyse on vain tieteennäköisyydestä, tieteellisen hahmon apinoinnista ilman omaa tieteellistä sisältöä."

Leisola lähetti palautetta Hesariin, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Palautteessa vedottiin mm. Yhdysvaltalaisten valtalehtien parempaan tasoon uutisoida älykkäästä suunnitelmasta. Hän sai takaisin töykeän kirjeen, jossa joku "lehden päällikkötasolta" oli tunteellisella tuulella. Leisolaa pyydettiin lopettamaan pseudotieteellisten vastineiden kirjoittelu. Amerikkalaiset lehdet joutuvat kirjoittamaan asioista eritavalla, koska lukijat ovat uskonnollisessa mielessä valmiita hyökkäämään kimppuun.

Tunteellisen palautteen saaminen on yleistä Leisolalle. Iltalehti pyysi häneltä kirjoitusta vuonna 2003. Aiheena oli evoluutiokritiikki ja se onko koululaisille annettu opetus vanhentunutta. Valitettavasti päätoimittaja ei "uskaltanut" julkaista Leisolan tuotosta. Vuoden 2004 ID-seminaarin mainoksia ei edes otettu vastaan Luonnon Tutkija-lehdessä. Ainoastaan Aamulehti on tarjonnut ymmärrystä Leisolalle. Toimituksen mielestä evoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuva professori on itsessään uutisaihe. Professorille tarjottiin kahta vieraskynäkirjoitusta, jotka taltioin leikekirjaani. Bakteerin sähkömoottori pääsi koristamaan kirjoistusta, kun Leisola kertoi tamperelaisille Behen hiirenloukusta, Dissent from Darwin-listasta, ja Richard von Sternbergin kokemasta karmeasta vainosta.

Mielipidepalstalle ilmestyi tuttuun tyyliin kirjoituksia, joissa ilmoitettiin lukijan olevan pettyneitä Leisolan kirjoituksesta. Toinen kirjoitus biotekniikan eettisistä kysymyksistä olikin parempi ja sai paremman palautteen lehdessä.

Toiselle sijalle ID-avoimuudessa pääsi Lapin Kansa vuoden 2007 evoluutio/ID kirjoittelullaan. Kolmanneksi ylsi Kaleva-lehti. Kemia-Kemi lehti on myös julkaissut kirjoituksia Leisolan elämästä. Mutta kokonaisuutena toteaisin, ettei älykäs suunnitelma ole ollut uutisarvoista kamaa Suomessa sitten Kitzmiller vs Dover oikeudenkäynnin 2005.

Tehtiinpä Leisolan elämän aikana myös dokumenttiohjelma Ylelle. Sen kuvaukset aloitettiin kesällä 1994. Aiheena, mikäs muu kuin, evolutioteorian heikkoudet. Ylelle se esiteltiin nimellä Tieteen suuri TABU. Hankkeen nimi oli Projekti Arkaluontoinen. Haastateltavana kameroiden edessä oli mm. Of Pandas and People-oppikirjasta (juuri se cdesign proponentsists kirja) professori Dean Kenyon. Luettuaan Wilder-Smithin Creation of Life-kirjan 1976 mies kääntyi kreationistiksi. Eräs dokumenttiin haettu asiantuntija oli tähtitieteen professori Chandra Wickramasinghe. Chandra oli Fred Hoylen kannalla elämän synnyn epätodennäköisyyksistä. Ja sai tappouhkauksia vaatiessaan kahden mallin opetusta kouluihin.

Evoluution syvät vedet valmistui 1995. Leisola mainitsee sen saaneen "ammattipiireissä arvostetun Award of Excellence-palkinnon Lontoon CEVMA-elokuvafestivaaleilla." Mikä sitten tuo CEVMA-festivaali on? Googlasen sen. Nimi tulee Christian European Visual Media sanoista.

Jälleen kerran darwinismikultin ylipapit tulivat Leisolan tielle. Yle maksoi heille sovitun summan dokumentin tekemisestä. Sitä ei vaan laitettu esitykseen. Leisolan mielestä Yle ei uskaltanut esittää dokumenttia. Vuosia vierähti kolme ja puoli ennen kuin TV1 altisti kansan kehitysoppikritiikille. Studiossa esityksen jälkeen äänessä professorit Jaana Hallamaa, Kari E. Nurmi ja Kari Enqvist. He eivät vaivautuneet kommentoimaan dokumenttia tai sen argumentteja. Luotetaan Leisolan sanaan tässä asiassa.

Leisola voivottelee sitä miten luontodokumentit ovat naturalismin näkökulmasta tehtyjä. Naturalismia pidetään itsestäänselvänä asiana, eikä maailmankaikkeuden luoja saa mitään kunniaa osakseen. Kerronnassa luonto tekee sitä ja tätä, sen tarkempia yksityiskohtia kertomatta. Se on kuin piilouskonnollisuutta. Jouduin hieman virnistämään sille, että Leisola näyttäisi tunnistavan tuollaisen näennäisselittelyn olevan uskonnollista. Ylen Prisma Studio-ohjelmissa älykäs suunnitelma on leimattu toistuvasti poliittiseksi voimaksi ja fundamentalismin esiasteeksi.

Ei Leisola sentään ole aivan hukkaan laittanut tietojaan edes videokameran edessä. Hän pääsi asiantuntijaksi Darwin: the Voyage That Shook The World leffaan vuonna 2009. Dvd löytyy hyllystäni, sillä bongasin sen jostain ale-laarista kristillisessä kirjakaupassa. Dokumentti ei päässyt Suomen televisioon, vaikka siinä oli peräti kaksi suomalaista professoria.

 Mutta matka jatkuu! Seuraavaksi siitä miten kirkko on suhtautunut kehitysopin kimpussa kierivään professoriimme.