Homeopaatti Wurmanilla on asiaa: Espanjantauti 1918

Viimeksi tarkastelimme miten homeopaatti Guy Wurman kehui homeopatian tepsivän jopa ebolan hoitamisessa. Tällä kertaa tarkastelemme erästä homeopaattien suosimaa väittämää. Siinä palataan historian havinaan, kun homeopaatit muistelevat alansa suurinta voittokulkua. Espanjantaudin kuolemantapaukset julistavat heidän oppinsa ylivoimaisuutta. Wurman kertoo olennaisen kohdan osana pitempää tuotostaan:

Vuonna 1918 amerikkalaisissa homeopatiasairaaloissa hoidetuista espanjantautiin sairastuneista kuoli vain noin 1% , kun puolestaan lääketieteellistä hoitoa saaneista kuoli 30%.

Tuollainen tulos on uskomattoman hyvä. Kyseinen influenssa kun kellisti väkeä mullan alle noin 50 miljoonaa kappaletta parissa vuodessa. Enemmän kuin ensimmäisessä maailmansodassa kuoli sodan takia. Se oli ihmiskunnan toistaiseksi pahin pandemia. Suuri tuho johtui monen epäonnen summasta. Sotavuosina tietoa kuolleista pimitettiin. Sotilaita kuljetettiin ympäri maapalloa, joten taudit levisivät heidän mukanaan. Tiivis yhteiselo myös mahdollisti virukselle otolliset muhimispaikat. Melkein sata vuotta myöhemmin meidän on ehkä vaikea hahmottaa miten maailma ja ihmiset toimivat siihen aikaan.

Espanjantaudin karmeuksina löydettiin nälkiintyneitä lapsia kotoaan, koska vanhemmat olivat kuolleet sänkyihinsä. Aikuisia ja muuten perusterveitä ihmisiä menehtyi pelottavan nopeasti. Virus iski ihmisen immuunijärjestelmän ylikierroksille, kun immuunivaste aloitti taistelemaan sitä vastaan liian rajusti. Hyvä puolustusjärjestelmä kääntyi käytännössä käyttäjäänsä vastaan. Tämän takia nuoret ja vahvat kuihtuivat kasaan siinä missä vanhat ja heikotkin. Keuhkot altistuivat viruksen takia bakteeritulehdukselle, josta seurasi keuhkokuume. Ja siksi espanjantaudin aiheuttajaksi luultiin ensin B. influenzae bakteeria. Ensin siis virus iskee ihmiseen, jotta bakteerit pääsevät jylläämään. Koko taudin tarina on varmasti mielenkiintoista luettavaa asiallisista historiankirjoista.

Virus oli vaarallinen. Bakteeri myös. Niiden kombo oli kauhistuttava. Miten homeopatia onnistui pelastamaan ihmisiä niiltä uskomattomalla 99 % onnistumisella? Homeopaatit kutsuvat lääketiedettä allopaattiseksi hoidoksi. Allopaattista hoitoa saaneet potilaat melkein kolmannes kuoli. Miten se on mahdollista? Siinäpä mysteeri.

 Jotkut homeopaatit kertoivat hoitaneensa useita satoja ihmisiä, joista ehkä vain yksi tai kaksi kuoli.

Jos numerot pitävät paikkansa, niin homeopatia oli uskomaton menestys influenssan hoidossa. Toisaalta, homeopaatit olivat omissa kirjoituksissaan ennen espanjantautia puhuneet tällaisista menestystarinoista keuhkokuumeen kohdalla. Homeopaatti P. P. Wells Brooklynista kertoi vuonna 1885, että vain 2 tai 3 prosentin kuolleisuus oli vielä aivan liian suuri Aidon homeopatian käytössä. Itävaltalainen tohtori Reiss hoiti keuhkokuumetta vuodesta 1842 vuoteen 1848 homeopatialla. Kuolleisuudeksi tuli yksi prosentti. Joillakin oli parisen sataa keuhkokuumepotilasta, joista yksikään ei kuollut homeopaatin hoivassa.

 Siinä missä lääkäreiden temput eivät auttaneet, koska virukseen ei ollut mitään tehokasta lääkettä, homeopaatit näyttivät pystyvän ihan oikeasti hoitamaan espanjantautia. Siinä missä influenssan ja keuhkokuumeen yhdistelmä tappoi talossa ja puutarhassa ihmisiä, jäivät homeopaattien vastaanotoille kerinneet ihmiset henkiin.


Kiertoon on jäänyt homeopaattien kuvauksia mahtavista hoitoluvuista. Mutta millä metodologialla ne listat laadittiin? Kuinka luotettavalla tavalla tilastollinen vertailu homeopatian ja sairaaloiden hoitojen välillä tehtiin? Jopa homeopaattien omissa muistelmissa on huomioitu miten hankalaa oli saada luotettavaa epidemiologista tietoa:

Dr. Dudley A. William of Providence, who had tried to compile outcome statistics of homeopathy for all the New England States, explains the frustration of gathering reliable epidemiological records for the NIP, “I did in a way try to collect statistics regarding our results in the treatment of influenza and its complications but my replies were so indefinite that I gave it up mainly because they lacked accuracy. When replies came in saying, ‘I treated about so many cases with so many deaths,’ no mention made of the exact number of cases or of the frequency of pneumonia in this number, I grew to believe that to offer any definite number of cases with a definite death rate, a definite number of complications with their death rate was impossible if any semblance of accuracy was desired. That our death rate was decidedly low in both the disease and its complications, I know to be true but to be able to quote definite statistics for the purpose of comparison with other methods of treatment I do not think practical with the returns I was able to get.”

Homeopaatit tiesivät keskenään lukujensa olevan mahtavia, mutta eivät vain tahtoneet onnistua löytämään niitä tukevaa aineistoa. Minulla on vuorostaan vaikeuksia löytää relevantteja tutkimuksia tästä aiheesta. Netissä tulee vastaan hienoja lukuja homeopatian tehosta espanjantaudin kohdalla, mutta ei tutkimuksia tai selvityksiä siitä miten ne luvut on saatu. Tunnustan tietämättömyyteni tämän aiheen hienouksista. Toisaalla on tullut vastaan modernin aikakauden tutkimuksia, joissa homeopatian teho jää sitä todennäköisemmin lumevaikutuksen tasolle mitä paremmin ja laajemmin tutkimus on tehty.

Uteliaisuuttani lähdin tiedustelemaan itse homeopaatti Wurmanilta lisää tietoa. Varmasti alan ammattilaisena ja espanjantauti-väitteen toistajana hän olisi minua paremmin selvissä asioista. Utelin asiasta Wurmanin facebook-sivulla. Minun ei olisi pitänyt vaivata miestä asialla.

Tutkimustieto ei ole kaikkia varten. Jos sinä, rakas lukija, osaat auttaa minua tällaisten tutkimusten löytämisessä, niin laitathan vinkkiä kommentteihin. Haluan oppia lisää homeopatian ja espanjantaudin yhteydestä.