23.11.09

Salattu tutkimus

Haxoroidut ilmastotutkijoiden sähköpostit ovat internetin In-juttu. Viesteistä on noussut esiin tieteen tekemisen kannalta noloja sähköposteja. Tutkimusdataa uhkaillaan jopa deletoida, jotta ilmastoskeptikot eivät pääse niihin käsiksi, edes Britannian Freedom of Information Act pyynnöillä. Tästä tuli mieleen pari kuukautta sitten vastaan tullut artikkeli Scientific American-lehdestä. On jälleen pienen käännöstyön aika.

Onko yhtiöillä oikeus hallita GM-sadon tutkimista?

Maanviljelyteknologian kehitystä ei voi kiistää. Maanviljelijät tuottavat enemmän satoa pienemmillä laitumilla. Tarpeeksi huolehtivaiset viljelijät osaavat käyttää vähemmän hyönteismyrkkyjä ja eroosion ehkäisyä. Itse sadon muokkaaminen onnistuu DNA:ta kopeloimalla. Geenimanipulaatiolla tuotetaan viljaa, joka kestää kuivuutta ja sisältää terveyttä edistäviä proteiineja, ja hoikistaa kehoa sekä puhdistaa ihoa.

Tai ehkä geenimanipuloitu sato ei teekään mitään tuollaista. Tuloksia on vaikea varmistaa, jos tuloksia ei saa julkaista. Maatalousfirmat ovat saaneet oikeuden estää epäsuotuisten tulosten julkaisun. Jopa riippumattomien tutkijoiden tuloksia voidaan estää lakiteknisillä vetoomuksilla.

Ostaessaan GM-siemeniä asiakas allekirjoittaa paperin, joka rajoittaa siementen käyttötarkoituksia. Periaate on sama kuin ohjelmistojen suostumukset. Tiedät varmasti; ne ikkunat joissa on se pitkä teksti jota et koskaan lue, vaan klikkaan "Suostun näihin ehtoihin, tjsp". Sopimuksella estetään siementen käyttö muuhun kuin viljelyyn. Näin estetään tehtyjen geenimuutosten tarkkailu firman ulkopuolisten toimesta. Samalla sopimukselle kielletään geenimuutosten kopiointi ja käyttö ilman omistajien lupaa. Monsanto, Pioneer ja Syngenta menevät pitemmälle. Nämä yhtiöt kieltävät vielä siementen käytön kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa, jota ei ole ensin hyväksytty heidän kautta.

Siemeniä ei voi testata erilaisissa kasvuolosuhteissa. Niitä ei saa verrata toisten yhtiöiden tuottamiin siemeniin. Ja tärkeimpänä ehtona on se, ettei GM-satojen mahdollisia haittavaikutuksia saa tutkia.

Tietenkin GM-satojen tutkimuksia julkaistaan. Mutta vain sellaisia papereita, jotka ovat yhtiöiden hyväksymiä. On ilmennyt tapauksia, joissa tutkijoiden tulokset ovat valmistajan kannalta vähemmän mairittelevia. Paperit jäivät lojumaan yhtiön nurkkaan. Tulosten julkaisussa vaikuttaa mm. tutkijan näennäinen "ystävällisyys" tai "pahansuopaisuus" geenimanipulaatiota kohtaan.

Esiin on noussut pieni joukko tutkijoita, jotka vaativat muutosta järjestelmään. Tutkijat tarvitsevat yhteistyötä maatalousyhtijöiltä, jotta he saisivat tutkittavaksi siemeniä. Niin kauan kun siementen tutkiminen vaatii lupapapereiden allekirjoittelua, ei riippumaton ja avoin tiede ole mahdollista GM-viljelyn kohdalla.

Tällaiset asiat kahleet pitää häätää tieteestä soihtujen ja talikoiden kera.


4 comments:

MrKAT said...

Juuri näiden suuryhtiöiden häikäilemättömyys ja vaihtoehdottomuus(kauppamonopoli) on mulle ollut suurin (ja ainoin) peruste GM-kriittisyyteen. Mutta tuo on vielä pahempaa..

(Toisaalta kuluttajalla pitäisi olla oikeus valita ja maistaa itse, esim saisinko USA:sta postissa tai matkassa GM-tomaatteja tai leipää tms lahjana EU:n sisään tuotua ?)

Jarkko said...

>Juuri näiden suuryhtiöiden >häikäilemättömyys ja >vaihtoehdottomuus(kauppamonopoli) >on mulle ollut suurin (ja ainoin) >peruste GM-kriittisyyteen. Mutta >tuo on vielä pahempaa..

Eikö tuo olisi syy enemmänkin vastustaa Monsantoa kuin geenimanipulaatioita yleensä?

Ville said...

Mutta onko tuo juttu totta? Monsanton kotisivuilla kerrotaan että he myöntävät tuotteita tutkimukseen "Academic Licence Agreemen" sopimuksella. ( http://www.monsanto.com/newsviews/Pages/public-research-agreements.aspx )
Ei siinä rajoiteta julkaisemista.

Ville said...

Muuten monopolejakaan ei ole tällä alalla. Kuka tahansa voi perustaa siemeniä myyvän yhtiön. Monsanton glyfosaatin kestävyys patentti raukeaa muistaakseni vuonna 2013, joten sitten voi lisätä ja myydä sitäkin.

Gm-tomaatteja tai leipää on vaikeampi ostaa, koska tietääkseni yhtään gm-tomaatti- tai viljalajiketta ei ole markkinoilla. Näin siis jos maissia ei lueta viljaksi. Tomaatteihin ja vehnään on toki tehty geenisiirtoja, mutta aktivistien vastustus on ankaraa ja virannomaisten vaatimat turvallisuus- ja ympäristövaikutusselvitykset maksavat miljoonia, joten tuotteen saaminen markkinoille on vaikeaa.

Noita on siis kokeiltu lähinnä yliopistojen labroissa. Vastoin yleistä luuloa itse geenisiirron tekeminen ei ole vaikeaa tai kallista. Kaupallistaminen on.