Kiinalaisten rohtojen sisällöstä

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen suurin ongelma - tieteelliseen näyttöön perustuvan lääketieteen näkökulmasta - ei välttämättä ole erikoiset diagnostiikkamenetelmät. Se miten potilasta hoidetaan voi olla tehokas hoito riippumatta siitä onko hoitoa päätetty antaa hulavanteen, tarot-korttien tai verianalyysin kautta. Kiinalaisessa lääketieteessä määrätään yleensä yrttien yhdistelmiä, sekoitettuna vaikkapa eläimistä jauhettuihin jauhoihin. Rohdoksilla on pitkät perinteet. Niiden käytöstä sukupuuttoon kuolleilla lajeilla oli myös pitkät perinteet.

Entäpä rohdosten turvallisuus? Onko länsimaisen lääketieteen kolkoissa laboratorioissa ja teräksisissä lääketehtaissa tuotetut pillerit turvallisempia kuin puhtaasta luonnosta suorempia reittejä tuotetut?

Nature kertoo siitä mitä löytyy kiinalaisen lääketieteen määräämistä yrteistä. Alkuperäisten ainesosien selvittäminen ei ole yksinkertaista. Jauhoista ei näe päältäpäin mistä kasvista tai eläimestä ne ovat peräisin. Onneksi kemistit ovatkin ovelampia. Jauhoista eristetään DNA:ta. Näin voidaan päätellä minkälaista elämää on käytetty rohdoksien raaka-aineena.

Tutkijat käyttivät uusinta teknologiaa, jolla monistetaan ja tunnistetaan DNA-pätkiä entistä nopeammin.He ottivat tarkasteluun 15 perinteisen kiinalaisen lääketieteen valmistetta. Australian tulli oli napannut koeryhmän käyttämät rohdospussit, joten ne olivat varmasti menossa jollekin kiinalaista lääketiedettä käyttäville ihmisille. Rohdoksista saatiin n. 49 000 geenisekvenssiä.

Niistä tunnistettiin 68 kasvilajiketta. Mukana myrkyllinen yrtti Ephedra sekä Aristolochia -happoa sisältävää Aristolochia. Kyseinen happo voi aiheuttaa munuais- ja maksavaurioita, sekä syöpää virtsarakkoon. Yrtin laaja käyttö Taiwanissa voikin selittää maan rakkosyövän yleisyyden.

Monipuolisten kasviyhdistelmien lisäksi seassa oli tietenkin eläinten DNA:ta. Mukaan oli päässyt sukupuuton partaalla heiluva saiga-antilooppi. Samoin uhanalaisuutta kohti tallusteva kauluskarhu.

Rohdosten sisällysluettelet osoittautuivat turhiksi lapuiksi. Valitettavasti tuotteiden oikean sisällön tarkistaminen on kallista suhteessa työnmäärään, joten tarkastukset ovat jääneet vähäisiksi. Teknologian kehittyessä alaa valvovat viranomaiset voivat vihdoinkin tehdä todella tarkkoja selvityksiä siitä mitä potilaat oikeasti syövät.

Mahdollisesti myrkyllisten aineiden käyttö ei ole ongelma, sillä määrä tekee myrkyn. Tärkeintä olisi tietää mitä rohdot oikeasti sisältävät. Siksi viranomaiset valvovat - tai ainakin niiden pitäisi valvoa - lääketehtaiden valmistamia pillereitä. Jos kiinalaisen lääketieteen määräämät rohdokset sisältävät aineita, joita ei luetella purkkien kyljissä, niin ongelmatapausten riskit ovat aivan liian selvät. Mutta ongelmatapausten aiheuttajien jäljittäminen onkin lähes mahdotonta, jos rohdosten oikeaa sisältöä ei voida tietää.